Ensi sunnuntai on saanut mukavan nimen ”Leipäsunnuntai”. Isä meidän -rukouksessa pyydämme: ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.” Leipää maailmassa on tarpeeksi, että sitä riittäisi kaikille. Kuitenkin elämän hyvä jakaantuu kovin epätasaisesti. Samalla kun ylipaino ja elintasosairaudet yleistyvät jossakin toisaalla kuollaan nälkään ja aliravitsemuksen mukanaan tuomiin sairauksiin. Siksi Isä meidän -rukouksen pyynnössä me pyydämmekin sitä, mitä me tänään tarvitsemme, emme enempää, emme vähempää.
Kun pyydämme jokapäiväistä leipää, tulee meidän muistaa kaksi asiaa. Ensiksi sitä, että tuo leipä jakaantuisi oikeudenmukaisesti. Mekin voimme vaikuttaa siihen. Ja sellaista maailmaa meidän tulee yhdessä rakentaa, jossa jokaisella on oikeus ruokaan, toimeentuloon ja ihmisarvoiseen elämään.
Toiseksi on syytä muistaa, että tuo aineellinen ei ole ainoa asia, jota tulee tavoitella. ”Ihminen ei elä ainoastaan leivästä.” Vaurautta tavoitellessamme asiat saattavat mennä väärään järjestykseen. Silloin elämän todellinen rikkaus ja onni jäävät saavuttamatta. Perhe ja ystävät ovat myös sitä leipää, jota tarvitsemme, joka ravitsee meitä ja antaa voimaa arjen elämään.
Kun Jeesus sanoo, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, hän jatkaa: ”vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Myös sielumme tarvitsee ravintoa, Jumalan sanaa. Sieltä Raamatusta nousee niin oikeat neuvot kuin lohdutus, joita molempia me tarvitsemme. Raamatun ydin ja keskus on evankeliumi Jeesuksesta, Vapahtajasta. Jeesus itse sanoo: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään.”
Heikki Pelkonen
kirkkoherra