Toukokuu on ihana! No juu, on hirmuinen kiire koko ajan, hommat pinoutuvat ja deadlinet paukkuvat kun pitäisi saada valmista joka puolella. Elämme silti keskellä melkoista juhlakeskittymää. Vähän väliä meitä muistutetaan siitä, että elämässä on paljon sellaista, mikä on juhlan arvoista.
Kaikki alkaa vapusta, kun saamme pistää rusinat kellumaan ja karnevaalitunnelman pykälään. Äidit saavat juhlapäivänsä, moni muukin tärkeä henkilö tai tapahtuma noteerataan toukokuussa liputuksen merkeissä. Kesälomat alkavat siintää niin lasten kuin lastenmielistenkin silmissä. Kelit lämpenevät. Ihanaa!
Kirkkovuosi kulkee myös juhlasta toiseen. Näillä main se kaartaa kuitenkin myös uuteen vaiheeseen, aina vähän vuodesta riippuen, mutta näillä touko-kesäkuun nurkilla. Pääsiäisen jälkeinen suuren ilojuhlan kausi vaihtuu vähitellen arkeen. Alkaa liturgiselta väriltään vihreä aika, jota ajoittaiset suuremmat juhla-ajat ilostuttavat. Helluntain juhlan kautta siihen arkeen kuljetaan.
Jeesus puhui opetuslapsilleen ennen kuolemaansa ja antoi tehtävän: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Ylösnousemuksensa jälkeen hän antoi toisen tehtävän: viekää kaikkeen maailmaan sanoma siitä, että synnit on annettu anteeksi. Minkä Jeesus aloitti, sitä on meidän tehtävämme jatkaa. Sen me teemme helluntaina keskellemme annetun Pyhän Hengen voimassa.
Pyhä Henki vaikuttaa meissä monin tavoin. Hengen kautta Kristus itse vaikuttaa meissä luoden uskoa, toivoa ja rakkautta. Meitä pusketaan ja rohkaistaan viemään sanoin ja teoin viestiä siitä, että me olemme Jumalalle rakkaita. Työvälineiksi me saamme rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, lempeyttä ja itsehillintää. Galatalaiskirje puhuu näistä Hengen hedelminä, Pyhän Hengen aikaansaannoksina. Melkoisia lahjoja. Tarpeen niin juhlan kuin arjenkin aikana, mutta taitavat tulla arvoonsa erityisesti siellä arjessa.
Kesän juhlia, arjen aherrusta ja loman lepoa kohti menemme siis Hengen antamin voimin. Helluntain leiskuva punainen vaihtuu vihreään, kirkon arjen väriin. Se on elämän ja kasvun väri. Elämä ja kasvu ovat Jumalan lahjoja. Niissä on juuri riittävä ripaus lupausta ja toivoa, että pieni juhla kulkee aina arkemme keskellä.
Anu Toivonen