Terveisiä Päijänteeltä! Vietämme täällä Heinäsaaressa parhaillaan musariparia.
Rippikoulun suosio on pysynyt korkealla. Vuonna 2022 rippikoulun suorittaneita oli 48 500. Määrä on suurempi kuin vuoden 2020 vastaava luku joka oli 46 800. Lukuihin on laskettu kaikenikäiset rippikoululaiset. Kirkkoon kuuluvista 15-vuotiaista nuorista rippikoulun kävi noin 91 prosenttia ja kaikista 15-vuotiaista nuorista 74 prosenttia. Maallistuneessa Suomessa uskonnollisen leirin suosio jaksaa ihmetyttää. Rippikoulu on riitti, jolla on vahvat perinteet. Ripari on paikka, jossa nuoret voivat tutkia itseään ja maailmaa turvallisesti. Niinhän kouluissakin tehdään, mutta silti ripikoululeiri on vielä jotakin muuta.

Holistisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on kohdattava aina ainutkertaisena yksilönä, johon vaikuttavat ihmisen kaikki olemuspuolet, myös hengellisyys. Ihmisellä on aina ollut tarve etsiä vastauksia perimmäisiin kysymyksiin. Niihin ei luonnontieteen, psykologian ja pelkän filosofian avulla löydy vastauksia, vaan tarvitaan myös uskontoa henkisyyden hengellistä ulottuvuutta.

Yhteiskuntamme tarjoaa monenlaisia tarttumispintoja henkisyyteen, mutta tilaa, jossa tutkia ihmiselämän keskeistä ilmenemismuotoa hengellisyyttä ei enää ole kaikille tarjolla. Ehkäpä se on kuitenkin vielä mahdollista rippikoulussa, ilman pelkoa joutua leimatuksi tai käännytetyksi.

Rippikoulua on kehitetty ja kehitetään jatkuvasti. Keskellä nuorten arkea elävät, työhönsä sitoutuneet nuorisotyöntekijät osaavat kohdata ja puhua nuorille tavalla, josta moni opetuksen ammattilainen voisi oppia paljon.
Ryhmäytymisen, hauskanpidon, nuoruuden siirtymäriitin ja uusien ystävien lisäksi rippikoulu on paikka, jossa kaikenlaiset nuoret kokoontuvat yhteen tutkimaan ja laulamaan hyvästä, armollisesta ja anteeksiantavasta jumalasta, joka Paavalin sanoin ei ole kaukana yhdestäkään meistä ”Hänessä me elämme, liikumme ja olemme”. ( Apt. 17: 27)

Janne Suomala