Poikkeuksellisen lämmin ja helteinen kesä on ollut ainakin meidän perheessä yhtä uintipaikan metsästystä. Sinilevä on ollut liian tuttu näky monella uimarannalla. Onneksi osa on Lahdessakin säästynyt. Kesämökillä Päijänteellä on sielläkin ollut ensimmäistä kertaa minun elinaikana sinilevää pieniä määriä, mutta silti järvi on erinomaisessa kunnossa.

Suomenlahdella tilanne on toinen. Nyt on viimeistään koko Suomen ja kaikkien Itämeren alueen maiden herättävä toimenpiteisiin Itämeren tilan parantamiseksi ja maatalouden päästöjen pienentämiseksi.  Kirjoitan tätä kolumnia Pohjoismaiden Neuvoston kokouksessa Islannissa, Atlantin rannalla. Keskustelemme tänään mm. Itämeren puhdistamisen konkreettisista toimenpiteistä ruotsalaisten kollegoiden kanssa.

Kaksi vuotta sitten kirjoitin Japanista jättimäisten myrskyjen keskeltä Iltalehden kolumnini täysin samalla otsikolla luonnon tuskasta ja myrkyistä. Vastaukseksi sain asiallisten kommenttien lisäksi kysymyksiä mistä minä tiedän, että ilmastonmuutos on olemassa. Vastasin vain, että kirjoitin mitä myräkkää olin todistamassa Kiinan merellä ja Japanissa koin ilmassa ja maan päällä. Sellaista en ole koskaan kokenut, vaikka olen alueella ennenkin lentänyt ja matkustanut. Nyt pari vuotta myöhemmin taitavat asiantuntijatkin olla yksimielisiä, että maapallomme sää on muuttunut.

Pelkkä puhe ei riitä

Itämeren suojeluun Suomessa on hankittu John Nurmisen säätiön toimesta yksityistä rahoitusta uuteen menetelmään eli peltojen kipsikäsittelyyn. Valtio on myös saatu mukaan, mutta panostukset ovat vielä pieniä. Siinä on potentiaalia uudeksi, merkittäväksi keinoksi vähentää maatalouden fosforikuormitusta Itämereen. Kipsin levitys on viljelijälle helppoa, ja vaikutukseltaan toimenpide on nopea ja tehokas. Kipsi parantaa peltomaan ionivahvuutta ja vähentää siten eroosiota ja fosforin huuhtoutumista vesistöihin.

Alustavien tulosten mukaan kipsi voi vähentää pelloilta tulevan maa-ainesfosforin kuormitusta jopa 50 prosenttia, mutta ei edellytä muutoksia viljelykäytännöissä, vähennä viljelyalaa tai heikennä satoja. Fosforikuormituksen vähentämisessä kipsitys on edullisempi kuin yksikään nyt käytössä oleva vesiensuojelukeino, koska levitetty kipsi vaikuttaa ainakin viiden vuoden ajan ja raaka-aine syntyy teollisuuden sivuvirtana. Meille lahtelaisille kysymys kuluu, miten me pidämme omat vesistömme puhtaana ja uimakelpoisena ja jopa parannamme vesien laatua? Vastuu on meillä kaikilla.

Uimataito on henkivakuutus

Koulut ovat osalla jo alkaneet ja viimeistään maanantaina kaikki lapset ja nuoret ovat koulutiellä. Lasten, nuorten ja aikuistenkin uimataito on Suomessa korkealla tasolla kansainvälisesti vertailtuna. Silti jokainen uimataidolla estettävissä oleva hukkumistapaus on tavoittelemisen arvoinen. Siksi suomalaisissa peruskouluissa pitääkin panostaa entistä enemmän lasten uintimahdollisuuksiin. Monessa kunnassa näin onkin, mutta ei kaikissa.

Ensimmäisten kouluvuosien aikana tulee viimeistään hankkia uimataito. Uinnin tulisi olla mukana jokaisella vuosiasteella, siten että jokaisella on mahdollisuus oppia uimaan. Se on kuin konkreettinen henkivakuutus koko elämän ajaksi tuhansien järvien maassa. Ja miksi niin moni aikuinen tuntuu häpeävän uimataidottomuutta? Siksi uimahallit ovat meille tärkeitä – jopa antamaan henkivakuutuksen koko elämäksi.

Mutta älkää huoliko, uutta uimahallia tai mitään muutakaan kehittämishanketta vesiensuojeluun tai pohjavesille en aio esittää tänään, koska taitaa olla niin, että jos se tulee Skinnarin kynästä niin Lahti-penaalin terävin ”kärki” kaivaa jo valmiina olevat ei-kyltit kaupungintalon kellarista. Sanon tämän siksi, että Launeen uimahallista tehtiin päätös jo kerran 1980–luvulla, mutta kun ei niin ei. Huomisesta en lupaa mitään, koska maailma on täynnä hyviä ideoita, joita joskus kannattaa Lahdessakin kokeilla.

Ville Skinnari