Alkoholilain uudistus sovittiin hallituspuolueiden kesken ja sen piti olla selkeä eduskuntaan ennen kesää tuleva esitys. Näin ei kuitenkaan käynyt. Keskustan ryhmä halusi ”vapaat kädet” eli oikeuden äänestää omantunnon mukaisesti. Nyt näyttää siltä, että kompromissiin ei eduskuntaryhmissä päästä, vaan päätös siirtyy puolueiden puheenjohtajien ratkaistavaksi. Samaa taktiikkaa on käytetty jo aiemmin muissakin hankkeissa ja lopputulos ei ole aina ollut paras mahdollinen. Jos hallitus repeää alkoholilaissa eli antaa edustajilleen vapaat käset äänestää, ratkaisu jää opposition käyttäytymisen varaan. Näin ollen oppositio voi olla ratkaisemassa lain kiistellyt prosenttirajat. Kiihkeän prosenttikeskustelun jalkoihin on jäänyt ravintoloilla tärkeä asia eli omien juomien salliminen tilausravintoloihin. Sen ymmärtää, koska moni ruokaravintola tekee katteensa eli elantonsa alkoholimyynnistä.
Puhuttiin eduskunnassa tällä viikolla muustakin kuin hallituksen viikon putkesta sekoilla uuden alkoholilain kanssa. Lisätalousarviokeskustelussa nostin esille kasvun eriarvoisuuden. Suomen talous kasvaa, mutta kenelle kasvu jakautuu?
Jos nyt katsotaan Suomea, miten kasvu todellisuudessa jakautuu eri ihmisten kesken? Jos juttelee pienyrittäjän, palkansaajan, eläkeläisen, pätkätyöläisen tai opiskelijan kanssa, niin kyllähän sitä kasvua vielä odotetaan siellä omassa taloudessa. Eläkeläiset ovat oman työnsä tehneet ja tietysti palkkansa siinä ohessa ansainneet. Silti heidän ostovoimastaan leikkaaminen, jos mikä, näkyy taloudessa.
Lisäksi nostin esille leikkaukset tukityöllistämisestä. Hallitus on usein jopa ehkä hieman kritisoinut ja kokenut sen jotenkin tempputyöllistämisenä. Esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa panostettiin aivan toisella tasolla tukityöllistämiseen kuin meillä, jopa kaksinkertaisesti, moninkertaisesti myös Saksassa, ja se kuoppa, mihin me jouduimme, olisi ollut ehkä toisen näköinen, jos mekin olisimme toimineet toisin.
Viikon ylivoimaisesti tärkein asia oli pääministerin ilmoitus ulko – ja turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen ja Euroopan Unionin toimintaympäristön muutokseen. USA:n presidentin Euroopan vierailun reaktiot ovat poikkeuksellisia ja siksi tilanteen tiivis seuraaminen ja analyysi on erittäin tärkeää. Ensi viikolla olen Suomen edustajana Venäjällä Barents – kokouksessa keskustelemassa pohjoisten alueiden tulevaisuudesta ja yhteistyöstä. Meidän pitää pystyä puhumaan vaikeistakin asioista. Yritän raportoida Nenetsiasta jäämeren rannalta ensi viikolla. Lennän jo maanantaina Moskovaan, joten en pääse osallistumaan uuden valtuuston ensimmäiseen kokoukseen.
Ville Skinnari