Vierailin viikonloppuna vanhempieni luona mökillä. Kalastuksen ja sienestyksen ohessa ehdimme käydä läheisellä ruukkikylällä. Siellä saimme hymyillen ihmetellä 1800-luvun elämää ja työn tekemistä. Nykyajan mukavuuksiin tottuneena pohdinkin mitä tapahtuisi, jos joutuisin itse elämään savupirtissä ja hankkisin leipäni vaikka seppänä kylän ruukilla.
Hieman samanlaiseen tunnelmaan jouduin samalla viikolla, sillä jouduin elämään lähes päivän ilman sähköä. Tietokone ei toiminut, kahvia ei voinut keittää ja kaikkialla oli hämärää. Vasta kun olin sytyttänyt kymmenen kynttilää, sähkö napsahtikin päälle ja loppuilta sujuikin tavallisissa merkeissä. Olisiko meistä savupirttiin palaajaksi?
Valo, pimeys ja kirkkaus ovat teemana myös tämän viikon sunnuntaina. Päivän evankeliumitekstin mukaan Kristus istuutuu aikojen lopulla kirkkautensa valtaistuimelle. Sinä päivänä me kaikki kohtaamme Kristuksen ja joudumme vastuuseen siitä mitä olemme tehneet.
On vaikea tarkalleen sanoa, minkälainen päivä tuomiosunnuntaista tulee. Tiedämme sen, että valo tulee tänne maailmaan. Jokainen meistä joutuu tarkasteluun, olemmeko toimineet valona muille ja antaneet oman lamppumme loistaa.
Kirkkovuosi päättyy tuomiosunnuntaihin, jonka jälkeen alkaakin kynttilöiden laskenta ja joulun odotus. Useat meistä kuuluvat kirkkoon ja vielä useammat meistä ovat lapsena kastettu. Kutsun sinua mukaan yhteiseen joulun odotukseen. Mitä sinussa tapahtuu, kun valo ympärilläsi lisääntyy?
Valoisia päiviä.
Ville Hakulinen
Launeen srk