Useat talouden asiantuntijat ovat varoittaneet pitkin syksyä heikkenevistä talouden näkymistä. Olen ihmetellyt, miten Suomessa ollaan nyt vasta heräämässä, vaikka tälläkin palstalla olen asiasta kirjoittanut usein. Korkea korot, turvallisuuspoliittisen tilanteen luoma epävarmuus ja keskeisten vientimaidemme ja erityisesti Euroopan ongelmat ovat kaikki osaltaan iskeneet talouteen. Tämä on näkynyt konkurssien määrän kasvuna, lomautusten lisääntymisenä ja myös irtisanomisten kasvuna. Rakennustyömaat ovat nyt kirjaimellisesti jäässä.

Suomen talous ei elä joulua. Valtiovarainministeriön ennuste oli mielestäni edelleen liian optimistinen vuosille 2024 ja 2025. Mistä kasvu tulisi, jos kuluttajien ostovoima ei kasva, investointeja ei tehdä, vienti ei vedä ja korot ovat korkealla? Suomen Pankki julkisti uuden ennusteensa ja samalla tarkisti kasvuennustettaan alaspäin. Sen mukaan Suomi on luisunut jo taantumaan ja tänä vuonna taloutemme supistuu, minkä lisäksi pankki ennustaa vielä ensi vuoden osalta supistuvaa kehitystä.

Yhteistä molemmille ennusteille on talouden heikosta kehityksestä johtuva työttömyyden kasvu ja tätä kautta julkisen velkaantumisen jatkuminen. Vaikka hallitus toteuttaa mittavat pienituloisiin kohdistuvat leikkaukset, ei julkinen talous suurista puheista huolimatta vahvistu. Samalla hallitus on härkäpäisesti ideologisella politiikallaan ajamassa työmarkkinoita kaaokseen heikentämällä palkansaajien asemaa ja neuvotteluvoimaa.

Hallitus myös tietoisesti sulkee verotuksen pois talouden työkalupakista, paitsi hyvätuloisten veronkevennysten osalta. Politiikka siis lisää tuloeroja ja eriarvoisuutta, kun vaikeana aikana tarvitsimme juuri päinvastoin toimia, jotta kaikki voidaan pitää mukana. Sen sijaan hallitus toimillaan heikentää ihmisten toimeentuloa, arjen turvallisuutta ja työmarkkinoiden luottamusta sekä samalla myös julkisen talouden rahoituspohjaa.  Orpon hallituksen tulisi nyt keskittyä kansantuotteen kasvattamiseen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Ei vain ja ainoastaan julkisen talouden tasapainottamiseen.

Kuten Suomen Pankkikin peräänkuulutti, niin pitkässä juoksussa Suomen taloudellinen menestys nojaa koulutettuun työvoimaan ja tuottavuuden vahvistamiseen. Tarvitsemme nyt lukuisia talouden pidemmän aikavälin kasvupotentiaalia vahvistavia toimia, kuten panostukset investointeihin, koulutukseen, tutkimukseen, työvälitykseen sekä työperäiseen maahanmuuttoon. Lisäksi meidän tulee löytää yrityksien rahoitukseen ratkaisuja, kuten esimerkiksi Euroopan Investointipankin kanssa toteuttava ohjelma, joka edesauttaa yrityksiä saamaan paremmin rahoitusta. Näin teimme ESIR-ohjelman kanssa aiemminkin. Eikä edes Finnvera ei tee sitä työtä mitkä sille kuuluisi, vaan käyttäytyy kuten liikepankin ja on jopa kalliimpi kumppani yrittäjälle. Tarvitsemme noin 5-6 prosentin omapääomaehtoista sijoittajakuntaa koko Suomeen laukaisemaan esimerkiksi rakennusalan ahdingon. Suomalaiset eläkevakuutusyhtiöt voisivat hyvin panostaa Suomeen ja saada varmaa ja pitkäaikaista tuottoa.

Julkista taloutta voidaan kestävästi vahvistaa, niin että jo ennestään heikossa asemassa olevilta ei tarvitse leikata. Kuten sekä Suomen Pankin että valtiovarainministeriön ennusteet osoittavat, niin ilman kasvua ja työllisyyden vahvistumista velkaantuminen tulee jatkumaan. Hallituksella on nyt näytön paikka, pystyykö se muuttamaan politiikansa suuntaa vai jäävätkö puheet velkaantumisen taittamisesta vain sanahelinäksi.

Lahden kisapuisto sai vihdoin kauan odotetun tekojääradan, minkä puolesta tein valtuustoaloitteen vuonna 2013. Maksuttomat urheilumahdollisuudet ovat hyvinvoivan kaupungin se tärkein kulmakivi. Alkuvuodesta jääradalle lisätään myös lätkäkaukalo, minkä puuttuminen ihmetytti minua ja montaa muutakin.

Torin perinteinen joulukylä on jälleen onnistunut ja luo joulun tunnelmaa kaupunkiin. Vielä kun saisimme valkean lumipeitteen, että pääsisi Salpausselän upeille laduille.

Vuoden viimeisenä tilaisuutena kutsun Sinut joulupuurolle Lahden torille lauantaina 23.12. klo. 11-12.
Haluan toivottaa jokaiselle oikein hyvää ja rauhallista joulua ja parempaa maailmaa, Suomea ja Lahtea vuodelle 2024!

Ville Skinnari

Tässä vuoden viimeisessä Melastelussani haluan kiittää upeita lukijoitani siitä virkistävästä ja kannustavasta palautteesta, jota on teiltä arvoisat Omalähiön lukijat saanut. Olen uskaltanut kannanotoissani joskus sukeltaa suoraan syvään päähän ja kirjoittaa faktoihin pitäytyen sellaisista asioista, joista Lahden johto olisi mielellään halunnut vaieta! Tästä kiitän suomalaisen sananvapauden ritaria päätoimittaja Petri Salomaata, joka jatkaa upeasti isänsä viitoittamalla tiellä. Petrin neuvo minulle oli häikäisevä: ”Anna mennä, jos faktat ja lähteet pitävät; mutta pidä helvetti lehtemme pois lakituvasta”! No, lähellä on käyty, mutta aina ovat juttuni faktat pitäneet!
Siksi tässä vuoden viimeisessä jutussani pohdiskelen kaikille meille suomalaisille tärkeitä asiota ja niitä syitä, jotka tähän ovat johtaneet.

Demokratian tila maailmassa huolestuttaa kaikkia sivistyneitä ihmisiä. Sosiaalinen media on täynnä uskomattomia tarinoita ja väitteitä, koska ihmisten medialukutaito on rajoittunut. Viime vuonna vain noin kolmisen prosenttia maailman ihmisistä eli maissa, joissa he saattoivat vapaasti kokoontua, perustaa yhdistyksiä ja ilmaista mielipiteensä ilman viranomaishäirintää!

Vastaavasti useampi kuin kaksi kolmesta ihmisestä asui maissa, joissa yhteiskunnallinen vaikuttaminen oli lähes kiellettyä tai suuresti rajoitettua. Tällä hetkellä yli kolme miljardia ihmistä elää maassa, jota ei hallita demokraattisesti. Demokratian
tila on koko ajan huonontunut esimerkiksi sellaisissa demokratioissa, kuten Turkki, Unkari ja Brasilia. On syytä olla todella peloissaan tästä kehityksestä, sillä totalitaaristen valtioiden määrä on kasvanut koko ajan. Jo 3,3 miljardia ihmistä maapallolla hallitaan rikkomalla heidän kansalaisvapauksiaan säännöllisesti. Maailmassa käydään juuri nyt armotonta taistelua demokratioiden ja totalitarismin välillä. Kiina rynnii voimalla ja ostaa satamat Afrikasta, USA:ssa Trump horjuttaa demokratiaa veljeilemällä kaltaistensa diktaattoreiden kanssa ja jopa palvomalla heitä!

Keinoja demokratian murenemiseen on useita. Kansalaisvapauksia nämä maat rikkovat häirinnällä eli puuttumalla kokoontumisvapauksiin ja asettamalla rajoituksia tähän. Mikäli näin ei toimita mahdolliset mielenosoittajat vangitaan tai heitä pelotellaan vangitsemisilla ja vapauden riistämisellä tai sulkemalla heidät vankileireille tai
karkottamalla heidät omasta asuinympäristöstään. Tämä mahdollistetaan rajoittavalla lainsäädännöllä, kuten Venäjä on tehnyt jo yli kymmenen vuotta kiristämällä koko ajan toisinajattelijoiden vapauksia. Meno ei millään lailla poikkea Venäjällä Isä Aurinkoisen eli Stalinin ajan menosta enää.

Vapaat toimittajat ovat saaneet kärsiä heihin kohdistuneista hyökkäyksistä yhä enemmän, koska totuuden puhuminen on valtiorikos ja oman mielipiteen esittäminen laitonta, Käytetyin ja helpoin keino on osoittaa toimittajan mielipide valtion turvallisuutta uhkaavaksi mielipiteeksi! Ehdottomasti käytetyin keino on ns. valtiojohtoinen sensuuri, jolla on helppo tukahduttaa jo orastavat vastamielipiteet. Tämän jälkeen on helppo haastaa ihmisoikeuden puolustajat oikeuteen rajoitusten
rikkomisesta ja vangita heidät. Useimmiten on helpoin aloittaa vangitseminen toimittajista, joilla on ollut mahdollisuus edes jotenkin kirjoittaa niistä näkemistään epäkohdista, jotka he ovat havainneet yhteiskunnissaan. Monet totalitaariset hallitsijat ovat koko ajan lujittaneet johtajuusvaatimuksiaan lisäämällä sortotoimia kansalaisiaan kohtaan.

Suosittelen kaikkien luettavaksi Freedom House- järjestön raportteja sekä seuraamaan hallitusten välisen demokratiainstituutin IDEAN viestintää ja mielipiteitä.
Demokratialla pystytään parhaiten torjumaan suurta kansainvälistä syöpää nimeltä korruptio . Olematon moraali, pimeä ja ahne rahaa ei välitä sodista tai rajoista , se mahdollistaa kaikkien ”roistovaltioiden” tyrannian ja kansalaisoikeuksien polkemisen maailmassa. Vallan kolmijako-oppi ei näissä valtioissa toimivan, mutta myös demokratia on osoittanut sitkeytensä tässä taistelussa. Maan on helppo menettää demokratia, mutta äärettömän vaikea palauttaa se takaisin.

HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! teille kaikille etelälahtelaisille ja
muillekin ”Lahen” asukeille.

Juhani Melanen

Olen ensin vihaisena ja nyt jo hieman huvittuneena seurannut vuosia tätä näytelmää, jolle olen antanut nimen ”Lahti Eventsin ja KymiRingin laiton ja rikollinen toiminta Lahdessa”. Nyt Erityinen tarkastus viimein paljasti kaikki epäilyni oikeaksi, vaikka olen tiennyt olevani oikeassa koko ajan. Kirjoitin asiasta varmasti ensimmäisenä Lahdessa, Omalähiössä jo vuonna 2017 ja sen jälkeen yhteensä yli 20 kirjoitusta eri lahtelaisiin medioihin. Erityisen tarkastuksen asiakirja on julkinen asiakirja, jonka saa pyynnöstä, mutta sehän olikin raakile eli vain osatotuus, joka oli pimitetty ”neuvostotyyliin”, vedoten Lahden sisaryhtiön liikesalaisuuksien paljastumiseen. Minkä liikesalaisuuksien? Jokainen viitseliäs ja huolestunut Lahden valtuuston jäsen olisi voinut tutustua jo aiemmin tilintarkastusasiakirjoihin jo ennen lopullista Eventisin lopettamispäätöstä. Miksi ei nyt tehty normaalia, asiallista konkurssia? No siksi, että siitä olisi selvinnyt laaja Eventsin saajaluettelo ja mahdolliset laittomasti tehtyjen vakuudettomien lainojen vastuuhenkilöt. Yhtiölain mukaan on yksiselitteistä, että Lahden Eventsin hallituksen jäsenet ovat korvausvastuussa tekemistään laittomista päätöksistä. He kaikki tiesivät tehdessään päätöksen ja sitoutuessaan 2 miljoonan ennakkomaksuihin KymiRingin ratayhtiölle, että päätös on laiton, koska Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös oli jo heidän kaikkien tiedossa! Toimiko toimitusjohtaja Emilia Mäki laittomasti, koska noudatti suoraan kaupunginjohtaja Pekka Timosen ohjeita eikä tehnyt sellaisia toimenpiteitä, jotka jokaisen toimitusjohtajan olisi pitänyt tässä tilanteessa tehdä eli jätti tekemättä riskianalyysin tai edes riskienhallintasuunnitelman suostuessaan vakuudettomaan lainaan?

On selvitettävä perinpohjaisesti, onko myös Lahden kaupunginhallitus syyllistynyt peittely-yritykseen mahdollisessa Lahden kaupunginjohtajan laittoman vakuuden antamisen hyväksymisessä Lahti Eventsille? Onko kaupunginjohtaja tai asian hänen puolestaan esitellyt Mika Mäkinen syyllistynyt myös rikokseen tai tahalliseen virkavirheeseen esitellessään tämän asian? Vaikka hänelläkin oli jo hyvin tiedossa, että esittelemänsä asia oli laiton, koska hänkin tiesi Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen rahallisesta tukemisesta olevan laiton? Eikö hän ollut tietoinen esittelijän vastuustaan?

Kaupunginhallitus ei ollut ajan tasalla, sillä sen olisi pitänyt saattaa tukipäätös ehdottomasti Lahden valtuuston päätettäväksi, koska sen rooli oli täysin ristiriitainen konserniohjesäännön kanssa. Kaupunginhallitus ei voi samaan aikaan olla päättämässä asiasta, jossa sillä on myös valvontavastuu! Miksi Kaupunginhallitus jätti tekemättä Timosen päätöksestä ja KymiRingin sopimuksesta kirjallisen lausunnon? Tämä oli tietoisesti tehty päätös, jonka laillisuus on tutkittava nyt Lahden kaupungin valtuustossa rikosasiana, mutta tehdäänkö näin? Kykeneekö Lahden valtuusto viimein Eventisin ja KymiRingin tapauksessa ottamaan puolueettoman kannan vai haluaako se päästää ilmeisesti laittomia päätöksiä tehneet taas kerran pulasta?

Kun tätä koko kiusallista asiaa on lähdetty viimein purkamaan useiden Juha Tapiolan ja Seppo Korhosen tekemien oikaisuvaatimusten, kanteluiden, valitusten ja rikosilmoitusten takia, on Lahen ”poliittinen mafia” ollut pääosassa tässä peittelytoimissa ja tietojen salaamisessa. Asia olisi hautautunut ja mahdolliset syylliset olisivat päässeet pälkähästä ellei tuomari Jorma Ratia olisi ottanut tehtäväkseen Lahti Eventsin toiminnan arvioinnin ja sen täysin kannattamattoman liiketaloudellisen tilan selvittämisen. Hän on se näytelmäni seriffi, joka toimi tässä farsissa tavallisen lahtelaisen veronmaksajan asialla, mutta mitä hän sai palkakseen? Nuhtelut kaupunginjohtaja Pekka Timoselta ja täysin käsittämättömän syytöksen Lahden kaupunginhallitukselta Lahti Events Oy:n toimitusjohtaja Emilia Mäen kiusaamisesta!

Lopuksi se tärkein kysymys! Mistä ja miksi Lahden lakimiehet saavat palkkaa?

Juhani Melanen

Lähteet: Dreyfus juttu; Emile Zola, 1906 sekä Kaikki Kuninkaan miehet; Rober Penn Warren, 1949

Osallistuin tällä viikolla Suomen ja Eduskunnan edustajana Doha Forumiin Qatarissa. Tapahtuma kokoaa päättäjiä, yrityksiä, sijoittajia ja journalisteja ympäri maailmaa. Asialistalla on pääasiassa vain ja ainoastaan Gazan tilanne. Tunnelma oli huolestunut, mutta samalla vihainen. Miksi viattomia ihmisiä tapetaan ja tapetaan? Miksi kansainvälistä oikeutta ei kunnioiteta? Qatarin rooli välittäjänä on ollut keskeinen ja kiitin kollegoita Qatarin ulkoministeriössä ja parlamentissa aktiivisesta työstä tulitauon puolesta. YK:n pääsihteeri Antonio Guterres puhui voimakkaasti avajaispuheessaan Gazan humanitäärisen tulitauon puolesta. YK:n turvaneuvoston tilanteesta huolimatta hän painotti, että ”ei luovuteta”. Tähän on helppo yhtyä.

Tapahtuma osoitti samalla sen, miten jakautunut maailma tällä hetkellä on. Paikalla oli enemmistö maailman maista, kun katsoo väkilukua, mutta Euroopasta ja Yhdysvalloista eli ”lännestä” osallistujia oli vain kourallinen itseni mukaan lukien. Tämä kertoo kaiken jakautuneesta maailmasta. Afrikkalainen katsoo esimerkiksi Ukrainan sotaa aivan eri lasein kuin me. Gaza on nyt kaikkien huulilla ja syystä, mutta Ukrainan tilanteesta puhuttiin vähemmän, Afganistanista ei enää ollenkaan, vaikka vielä pari vuotta sitten se oli pääuutinen. Afganistanissa naisten ja tyttöjen asema on edelleen erittäin haastava. Dohassa paikalla oli myös Taliban – liike, joka hallitsee Afganistania Yhdysvaltojen ja länsiliittouman vetäytymisen jälkeen. Suomi siirsi myös suurlähetystön Kabulista Dohaan ja lähettiläämme toimii nyt Dohasta käsin.

Osallistuin Doha Forumissa ajatushautomo Wilson Centerin vetämässä paneeliin Australian varaulkoministerin, Bosnia-Hertsegovinan ulkoministerin ja Kiinan globaalisaatiokeskuksen pääsihteerin kanssa. Aiheemme oli ”Kohti monikerroksista maailmaa”. Aihe on erittäin ajankohtainen, koska se yhteistyön ja sääntöpohjaisuuden maailma mikä toisen maailmansodan ja kylmän sodan jälkeen rakennettiin, on nyt rikki. Ja tähän ovat syyllisiä kaikki suurvallat. Enää maailma ei ole ”me”, vaan se on ”minä, minä” maailma. Ja me pienet maat, kun Suomi kärsimme tästä eniten. Kansainväliset toimijat ovat kriisiytyneet, kuten YK, ETYJ tai WTO. Mutta parempaakaan vaihtoehtoa meillä ei ole kuin yrittää löytää ratkaisuja nykyisillä foorumeilla. Tilanne ei paranisi uusia perustamalla. Siksi on tärkeää käydä keskustelua vaikeistakin asioista, joista olemme vaikka täysin erimielisiä. Tästä syystä Euroopan Unioni on kaikkine heikkouksineen meille niin tärkeä yhteinen alusta. Ja NATO:nkin riskit tulevaisuudesta pitää tunnistaa ja sen me olemme tehneet.

Afganistanin tilanteeseen liittyy myös suuri riski uudesta pakolaisaallosta. Pakistan on palauttanut satoja tuhansia ihmisiä takaisin Afganistaniin. Mitä heille tapahtuu? Mitä, jos muuttoliike lähtee Keski-Aasiaan ja sitä kautta edelleen kohti pohjoista ja esimerkiksi Suomen rajoille saakka? Tämä riski tiedetään. Siksi on tärkeää, että yritämme kansainvälisen yhteisön kanssa auttaa ihmisiä paikan päällä edelleen Afganistanissa, jotta elämisen edellytykset olisivat edelleen olemassa.

Ville Skinnari

”Koska minä haluan!” Oletko törmännyt tähän iskulauseeseen, jota eräs firma tällä hetkellä kovasti mainoksissaan viljelee? Tuo mainos saa joka kerta niskavillani pystyyn, koska se heijastaa mielestäni vahvasti tietynlaista kulttuuria.

Toivon totisesti olevani väärässä, mutta viime aikoina olen huomannut tietynlaisen ”minäminä” -asenteen voimistuneen huomattavasti. Omien oikeuksien perään penätään hanakasti ja äänekkäästi, selfhelp-oppaat ja some-motot kehottavat asettamaan itsen etusijalle ja tekojen ja valintojen taustalla keskitytään vain siihen, mikä hyödyttää tai huvittaa itseä, unohtaen kaiken muun.

Tämä oli toki melko kärjistetysti sanoitettu. Ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että omien oikeuksien tiedostaminen ja itsestä huolehtiminen ovat sinällään todella hyviä ja tärkeitä asioita. Mutta unohtuuko oikeuksista puhuttaessa, että kolikon kääntöpuolelta löytyy yksilön vastuu? Unohdammeko, että lähes kaikki mitä teemme vaikuttaa suoraan tai välillisesti myös muihin ihmisiin?

Joulun sanomassa on kyse suurimmasta mahdollisesta rakkaudesta. Ja joulun ja adventin aika on myös ihmisten välisen rakkauden aikaa. Haluamme viettää aikaa läheistemme kanssa tai ainakin muistaa heitä jollain tavalla ja monella herää halu myös tehdä jotain hyvää heikompiosaisten eteen.

Mitä jos tänä vuonna ottaisimme haasteeksemme antaa joulun sanoman näkyä koko adventin ja joulun ajan kaikessa toiminnassamme. Sen sijaan, että jyräisimme eteenpäin ”minä”-asenteella, pyrkisimmekin toimimaan ”me”-ajatuksen pohjalta. Kenties innostuisimme jatkamaan samalla tavalla vielä joulun jälkeenkin.

Mari-Elena Ruuska

Viime sunnuntaina vietettiin 1. adventtia ja Launeen kirkossa juhlittiin samalla 70v täyttänyttä Launeen kirkkoa. Jumalanpalveluksessa ja sitä seuranneessa juhlassa oli paljon ihmisiä ja moni ihminen kertoi, miten Launeen kirkolla on aivan erityinen merkitys itselle. Launeen kirkkoa pidetään yleisesti ottaen tunnelmallisena ja intiiminä. Pieni tila pakottaa ihmiset lähelle toisiaan ja samalla tulee kohdatuksi ja myös itse kohdanneeksi toisia ihmisiä.

Puheenvuoroissa tuotiin esille, miten kirkon yksi tehtävä on olla merkkinä Jumalan todellisuudesta, pyhän läsnäolosta meidän elämässämme. Ihminen kaipaa kokemusta pyhästä, kaipaa yhteyttä Jumalaan, vaikka ei sitä aina edes tietoisesti ymmärrä eikä osaa sanoittaa. Pyhä on jotain sellaista, joka eroaa tavallisesta ja arkisesta.

2. adventtisunnuntain evankeliumissa Jeesus puhuu hieman arvoituksellisesti sanoen, että Jumalan valtakuntaa ei voi löytää tuolta tai täältä, koska se on jo meidän keskellämme, siis meissä. Mutta hieman myöhemmin hän toteaa, että Jumalan valtakunta toteutuu kokonaan vasta myöhemmin.

Ehkäpä onkin juuri niin, että merkkejä Jumalan todellisuudesta, Pyhästä on jo täällä meidän keskellämme, jos vain olemme valmiita huomaamaan niitä. Launeen kirkko vilkkaan Tapparakadun varrella, perhepuiston vieressä on enemmän kuin paikka, jossa viettää perhejuhlia tai istua tunnelmallisessa iltakirkossa. Kirkko voi toimia myös muistutuksena Jumalan todellisuudesta, kun kuljemme oman arkemme keskellä. Paikkana, jossa hiljentyä ja kohdata Pyhä.

Hanna Rikkanen
kappalainen, Launeen srk

Keskiviikkona koko Suomi juhli itsenäisyyttä arvokkaasti, kuten pitääkin. Tasavallan Presidentin itsenäisyyden juhlavastaanotto oli perinteinen, mutta samalla luonnollisesti ainutkertainen, koska ensi vuonna meillä on uusi presidentti. Linnan juhlissa ei puhuta päivänpolitiikkaa, vaan juhlitaan aidosti Suomen kaikkein tärkeintä asiaa eli itsenäisyyttä. Juhliin valmistautuminen on sitten oma prosessinsa ja meilläkin tuli vaimon kanssa kova kiire ehtiä Lahdesta juhliin, kun niinkin tärkeä asia kuin koirien hoito piti saada vielä kuntoon.

Juhlimme itsenäisyyttä myös ensimmäisen kerran NATO-maana. Presidentti Niinistön kausi jää historiaan monella tavalla. Hänelle voi jo nyt antaa kiitettävän arvosanan työstään. Samoin koko hänen ammattitoiselle henkilöstölle, joiden nimet eivät loista julkisuudessa, mutta työn jälki on sitäkin parempaa. Niinistön yksi vahvuus on juuri oikean joukkueen rakentaminen. Presidentillä on tähän mahdollisuus, mutta ministerinä kuvio ei mene niin, vaan johtavat virkamiehet ovat ”valmiina”, kun ministeri aloittaa työnsä. Tässä on puolensa ja puolensa.

Paikalla oli sotiemme veteraanien lisäksi erinomainen otos erilaisia ja eritaustaisia suomalaisia, mutta myös ulkomaalaisia. Diplomaattikunta oli hyvin edustettuna ja lähettiläät eri puolilta maailmaa ihastelivat meidän suomalaisten tapaa viettää itsenäisyyspäivää. ”Tässä on jotain ainutlaatuista”, sanoi moni kokenut diplomaatti. Se on paljon sanottu, koska he ovat monet palvelleet eri puolilla maailmaa.

Kävimme mielenkiintoisia keskusteluja mm. some-lääkäri Atte Virolaisen, valtamerisoutaja Jari Saarion ja rallin mestarikuski Kalle Rovanperän kanssa. Lääkäri-Atte tekee arvokasta työtä some-lääkärinä lasten ja nuorten parissa, mutta myös päihdealalla erittäin vaativissa olosuhteissa virkatyössä eli vankiloissa. Jari Saario taas on pysynyt siihen valtamerillä, mitä me muut näemme ehkä vain elokuvissa. Kalle Rovanperän katse ja olemus on nuoresta iästä huolimatta jo kokeneen mestarin näköistä tekemistä myös siviilissä. Silti kysytyin kuvattava Linnassa oli tänä vuonna Käärijä. En muuten tiennyt, että hänen äitinsä on asunut Nivalassa – samalta paikkakunnalta tulee myös vaimoni.

Torstaina edessä oli paluu arkeen, osallistuin Jutta Urpilaisen presidentinvaalikiertueelle Lahdessa Triossa. Perjantaina olemme menossa seuraamaan Kymenlaakson kansanedustajakollegan kanssa paikallistaistoa KooKoo – Pelicans.

Ensi viikon alussa osallistun Qatarissa Doha Forumiin, joka kokoaa päätöksentekijöitä ja vaikuttajia eri puolilta maailmaa keskustelemaan maailman kriiseistä, sodista, mutta myös ratkaisuista. Qatar on tehnyt hyvää työtä Lähi-Idän rauhanvälittäjänä. Tätä keskustelua nyt tarvitaan – enemmän kuin pitkään aikaan.

Ville Skinnari

Joopa joo! Kiitos upeista palautteista taas kerran. Moni ystäväni ja kaverini (ei opettajia) ovat kyselleet. Mitä vikaa on Suomen koululaitoksessa? Munkki Martti Luther naulasi teesinsä 31.10.1517 Wittenbergin kirkonoveen. Minä teen sen nyt Omalähiön sivuille, sillä niin vietävästi tämä nykymeno ottaa kuuppaan. Marju Markkasen kanssa kirjoitimme tästä Etlariin, mutta kukas nyt jyväskyläläistä ja kepulaista aviisia enää silmäilee, kun tiedot on poimittu YLE:ltä. Koulun ylin tehtävä on tiedon ja elämäntaitojen jakaminen. Se ei ole lasten pysäköintipaikka eikä viihdytyskeskus. Vanhempien on otattava enemmän vastuuta koulun kurinpidollisiin ja käyttäytymiseen liittyviin asioihin. Säännöt ovat selkeitä ja ne on tarkoitettu otettavaksi tosissaan. Ala-asteella luodaan koulumenestykselle pohja kaikelle myöhemmälle oppimiselle! Tämä on se fakta, joka on kaikkien muistettava.

1. Ns. inkluusio, jossa kaikki oppilaat riippumatta kehitystasosta istutetaan samalle luokalle, edistää pikemmin tasapäistämistä. Selkeät tasoryhmät ja erityisluokat parantaisivat pitkällä aikavälillä tasa-arvoa ja antaisivat heikommille yksilöllisempää tukea.

2. Nyt ei kouluissa enää ole tarkastuksia, jossa valvottaisiin opetussuunnitelmien toteutumisia. Mistä Kouluhallitus ja Opetusministeriö saava tietoa palautteesta elleivät ne jollain tavoin kykene kontrolloimaan kehityksen kulkua ja elleivät ne koskaan kuuntele ”kentän” ääntä luokissa!

3. Digi-ihannointi on johtamassa kirjoitus- ja lukutaidon rapautumiseen. Kukaan koulun arjen päättäjistä ei kukaan ole kuunnellut neurologien varoituksia kädentaitojen ja aivotoiminnan välisestä tärkeän yhteyden katkaisemisen vaaroista? Monet hyvin PISA- tutkimuksessa menestyneet maat ovat korostaneet käsin kirjoittamisen tärkeyttä. Meillä se on hylätty! Miksi?

4. Opetusryhmien pienentäminen juuri nyt on tärkeää, kun ikäluokkien pieneneminen on tosiasia. Tiedämme tutkimuksista, että yli 25 oppilaan ryhmissä on vaikeampi oppia. Tämä todella helppo toteuttaa myös käytännössä.

5. Kaupallisuus ja kaikenlaiset kalustekauppiaat olisi heti heitettävä kouluista Huitsin Nevadaan. Kouluille myydään löhöilynurkkia ja outoja hydraulisia kuusikulmaisia pöytiä, joissa toinen oppimisvaikeuksissa oleva oppilas tuijottaa toista samanlaista silmään ja selin opettajaa. Mihin kunnon pulpetit ovat hävinneet? En usko, että meistä suurista ikäluokista tuli sen huonompia kansalaisia, vaikka istuimme ja teimme tehtäviä istumalihaksiakin käyttäen!

6. Miksi koulun normaalia arkea pitää häiritä kaikenlaisilla performansseilla ja ulkoa ohjatuilla erilaisilla projekteilla, teemaviikoilla sekä vierailevilla opinnäytetutkijoilla. Selkeät tavoitteet on jaettava heti lukukauden alussa ja samalla ne keinot, joilla niihin pyritään. Ne auttavat paljon oppilaita hahmottamaan sitä aitoa koulun ARKEA!

7. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Mikä tarkoittaa, että antaa vanhempien tukea erityislahjakkaita lapsiaan sellaisissa opinnoissa painotetuilla luokilla, kuten musiikki, liikunta, matematiikka ja biologia, jos se lapsia itseään kiinnostaa, eikä syyllistetä heitä heti. Suomen on poimittava kaikki lahjakkuudet tarkasti, siksi emme putoaisi kovasta elintasokelkasta. Tämä ei ole suinkaan sitä ”haitallista segregaatiota”, josta tasapäistäjät höpisevät.

8. Tarjoillaan erilaisia oppimismuotoja kaikille. Korostetaan ryhmätyötä, tekemällä oppimista ja kokonaisuuksien hallintaa. Ilmiöoppiminen ei yksinkertaisesti sovi kaikkeen oppimiseen. Tärkeintä on korostaa tärkeitä perusasioita ja niiden oppimista hyvin. Lopetetaan opettajien iltakiusaaminen Wilmalla heti.

9. Luokattomuus ei sovi kaikille ja vapaamatkustajia tulee paljon. Selkeät luokat helpottavat erilaisia oppijoita. Kurssiopetus on enemmän lukion asia. Tukiopetusta on kyettävä järjestämään kaikille sitä haluaville laaja-alaisesti.

10. Jokaiselle kouluyksiköille on kyettävä nimeään rehtori, johtaja tai selkeä vastuuhenkilö, joka huolehtii oppilaitoksen käytännön toiminnasta. Säästösyistä ei riitä, että rehtori poikeaa sivukoulussa kerran viikossa. Erityisen huonoa on nykykouluissa, että kiinteistönhoito ja usein vahtimestaritkin on ulkoistettu. Vaksi oli ennen reksi. Periaattella: ”Minä ja rehtori päätimme, että..

Juhani Melanen

Adventista alkaa aamujen lasku jouluun. Niin ainakin perinteisissä joulukalenterissa. Itse asiassa joulukatuja on jo avattu ja joulumusiikki on jo alkanut soida vieläkin aikaisemmin. Jouluhössötystä, mainontaa ja musiikkia saamme tämän tulevan kuukauden ajan niin paljon, että moni on sitä kurkkuaan myöten täynnä enne kuin joulu on todella edes alkanut. Ja kun ollaan joulupäivässä, varsinaisessa juhlassa, todetaan, että ”kyllähän tätä joulua on jo vietetty” ja ”saisi se jo loppua”.

Olemmeko me niin malttamattomia? Emmekö jaksa odottaa? Adventti on odottamisen aikaa. On hyvä opetella odottamaan. Kaiken ei tarvitse tapahtua heti, eikä meidän aikataulumme mukaan. Adventti on vanhastaan ollut – ja on sitä edelleen – paaston aikaa. Aikaa jolloin pysähdytään, hiljennytään ja rukoillaan. Tuntuu, että tämä pikkujoulujen aika on kaikkea muuta kuin hiljentymisen aikaa. Ja kuitenkin me tarvitsemme myös sitä.

Paasto merkitsee myös sitä, että mietin, onko elämässäni jotain, josta voin luopua. Tai onko elämässäni jokin sellainen asia, joka sitoo väärällä tavalla? Olenko valmis luopumaan, valmis jakamaan?

Pohtiessamme jakamisen ja luopumisen kysymystä, saamme muistaa Jumalan Poikaa, joka luopui oikeudestaan olla Jumalan kaltainen. Ja kuitenkin hän tekee meidät rikkaiksi.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra