Uskovaisia on monenlaisia. Toiset haluavat kuulua varmasti oikein uskovien ryhmään. Jotkut haluavat jumalallisia vahvistuksia uskomiselleen merkkien eli esimerkiksi ihmeparantumisen kautta. Joku ajattelee, että nyt se elämä muuttuu, kun päätän ruveta uskomaan. On tärkeää olla uskossa, uskomassa, todistaa uskosta ja olla uudestisyntynyt. Joillekin usko merkitsee Raamatun yksittäisiin suomenkielisiin sanoihin ja tiedonantoihin kirjaimellisesti uskomista. Jotkut sitten puhuvat hyvin hillitysti tai ei ollenkaan uskostaan ja tahtovat olla tekemisissä kaikkien kanssa.

Kristinuskosta nämä kaikki variaatiot löytyvät. Uskoviksi itseään sanovat myös monien muiden uskontojen kannattajat. Yksi vaikuttavimpia on ollut Intian pääministeri, hindufilosofi Radakrishnanin näkökulma: ” Kaikki maailman uskovaiset, yhtykää! ” Muuten hyvä ajatus, mutta sekä filosofisesti että käytännössä kelvoton. Hindun, buddhalaisen, muslimin ja kristityn uskot ovat erilaisia ulkoisesti ja sisäisesti.

Jeesus oli parantanut sokeana syntyneen miehen. Sitten näkevänä mies oli joutunut uskonnollisen kuulustelun kohteeksi. Oli tosi sopimatonta olla parantamisen kohteena vääränä viikonpäivänä ( Tämä ei mitenkään liity terveyskeskusten ajanvarausjärjestelmiin, jotka eivät muutu toimiviksi kirkosta eroamalla…). Juutalaiset oikein uskovat nostivat ajattelun ytimeen sapattikäskyn. Oikea Jumalan mies ei paranna ketään sapattina. Mutta parantunut on julkeasti toista mieltä: tuo Jeesus on Jumalan mies, koska minä paranin. Aika hyvä argumentti.

Sapattikäsky, ympärileikkaus, ruokasäädökset. Pyhien kirjoitusten mukaan Jumala oli nämä säädökset antanut. Mistä muka tulee oikeus saada rikkoa näitä Jumalan säädöksiä vastaan? Niin, kenellä on oikeus asettaa ne arvot, joita meidän kaikkien pitää nurkumatta noudattaa? Voiko ihmeen tehdä yksinomaan Jumalan kannatusäänellä?

Mitä me tällaisesta kontroverssistä eli vastakkainasettelusta opimme tai voisimme oppia?: Älä usko mihin vain, kapinoi hillitysti eli kyseenalaista rakentavasti ja perusteellisesti argumentoiden, kuuntele vastapuolta, jos sellainen on, äläkä edellytä muiden olevan samaa mieltä kanssasi. Onko Raamattu ” selkeää Jumalan sanaa ” vai pitääkö sitä tulkita jollakin tavalla ja mihin tai kehen pitää sitoutua?

Siinäpä kysymyksiä vaan ei vastauksia koko loppuelämäksi. Itse henkilökohtaisesti uskon niin kuin kirkko uskoo: Jeesuksen Kristuksen ääni ja hänen yhteydessään saatava pelastuksen lahja tulevat läsnäoleviksi kirkossa. Siksi kokoonnutaan yhteen olemaan hänen lähellään. Kirkko on hänen näköisensä, siksi minunkin näköiseni ja oloiseni on tervetullut kaikkina päivinä ja kaikissa elämänvaiheissa mukaan hämmästelemään ja parantumaan.

Esa Kekki