Ukrainan sota osoitti sen, että me emme voi turvata tulevaisuuttamme enää Venäjän fossiilisten energialähteiden öljyn ja maakaasun varaan yhtä vähän Suomessa, Euroopassa kuin muuallakaan maailmassa. Saavutamme ilmastotavoitteemme vain kierrättämällä metalleja tehokkaasti.
Tarvitsemme vahvan vihreän siirtymän, joka vaatii jatkuvasti lisää metalleja. Uusien kaivosten perustaminen on erittäin kallista ja vie pitkään. Esimerkiksi litiumin määrä kymmenkertaistuu vuoteen 2030 siksi, että sitä tarvitaan sähköautojen akuissa yhä enemmän. Sota litiumista on alkanut!
Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan saatavuuden ja hintojen kiristyminen voi aiheuttaa erilaisia reaktioita teollisuudessa ja kuluttajissa. Skenaarioita on useita. Kysyntä voi vähentyä, materiaaleja korvataan toisilla ja ehkä älykkäin: kierrätystä lisätään ja investointeja tähän lisätään. Tällöin kaupunkikaivos voidaan myös määritellä prosessiksi, jolla metalliraaka-aineita tuotetaan jätevirrasta. Tosiasia on, että primääriset metallit ovat uusiutumaton luonnonvara, joka loppuu ennen pitkää. Tässä tilanteessa kaivostoiminta ei ehdi millään mukaan, sillä hakuprosessi ja luvat kestävät liian kauan.
Eräs erittäin järkevä ehdotus suureen raaka-ainepulaan ovat kaupunkikaivokset. Niillä tarkoitetaan suuria kierrätyskeskuksia, teollisuuskaatopaikkoja, hylättyjä rakennuksia ja infrastruktuureja, joissa kyettäisiin keräämään ja erottelemaan metalleja.
Raaka-ainetta todella riittää. Maailmassa syntyy vuosittain yli 50 miljoonaa tonnia elektoniikkajätettä ja määrä on on jatkuvassa kasvussa. Tällä hetkellä vain 17-18 prosenttia jätteestä kerätään ja kierrätetään asianmukaisesti. Arvioidaan, että EU:ssa oli 2020 yli 500 miljoonaa käytöstä poistettua puhelinta, joiden arvo 1,5 miljardia euroa. Nämä lähes kaikki sisälsivät harvinaisia maametalleja, kuten kultaa, hopeaa, platinaa, palladiumia ja kuparia.
Aalto yliopiston tutkija Lundström huomauttaa napakasti:”Kännykässä on paljon enemmän arvometalleja kuin primäärikaivoksissa”
Asiaa ovat Suomessa arvioineet monet muutkin. Elker Oy kierrättää Suomessa elektroniikkaromua (SER). Toimitusjohtaja Sakari Hietalan mukaan iso ongelma on käytöstä poistuvan arvokkaan raaka-aineen katoaminen tilastoinnin ulottumattomiin. Globaalisti tässä voidaan puhua 60-80 miljardin dollarin hankkeesta.
Kylmä tosiasia on, että metallien louhinta sähköisesti on tutkimusten mukaan halvempaa kuin neitseellinen louhinta. Kierrätysromun hyödyntämiseen kytkeytyy myös suuresti huoltovarmuus. Valitettavasti olemme Suomessa nyt erittäin riippuvaisia teollisuuden kannalta ulkomaisista raaka-aineista. Tämä voi jokainen todeta selaamalla raporttia Suomen kriittisten metallien listaa, joka ilmestyi jo 2017. Valitettavasti kierrätys on Suomessa ollut vaisua, mutta pian tähän työhön on pakko tarttua. Onneksi meidän huoltovarmuuskeskuksemme on kartoittanut teollisuuden kannalta kriittisiä metalleja. Meillä on käytettävissämme satoja YK:n ympäristöohjelman raportteja kierrättämisen hyödyllisyydestä, mutta mihinkään suuri mittaisiin tekoihin ne eivät ole vielä valitettavasti ole johtaneet.
Suomessa on onneksi osaamista näissä kierrätysasioissa jopa Akatemia-tasolla. Jyväskylän yliopistossa analyyttisen kemian ja kiertotalouden professori Ari Väisäsen ryhmässä on kehitetty piirilevyjen käsittelyyn hydrometallisia prosesseja, jolla jätteestä saadaan talteen kultaa, kuparia ja
platinaryhmän metalleja. Ja mikä parasta tätä keksintöä aiotaan hyödyntää Suomen ensimmäisessä kaupunkikaivoksen demolaitoksessa, jota ALVA Oy suunnittelee yhdessä Elkerin ja Tapojärvi Oy:n kanssa. Onnistuessaan yksikkö pystyisi käsittelemään päivässä 1000 kiloa piirilevyä ja tuottamaan kultaa 0,5 kiloa. Haasteena on ratkaisujen skaalaaminen kaupalliseen ja teolliseen tarkoitukseen ja mittakaavaan. Tällaiseen luulisi rahoitusta löytyvän, kunhan maametalleista tulee riittävä pula lähitulevaisuudessa? Kohta on kemiallisen kierrätyksen aika teollisessa mittakaavassa, koska ihminen on sellainen kun on pakko. Teknisiä loikkia on aina tapahtunut sodan aikana. Miksei nytkin!
Juhani Melanen
Lähteet: Tekniikan maailma n. 3, 2022, SK numero 4