Tänä sunnuntaina Suomen kirkoissa mietitään elämää kahden valtakunnan kansalaisena. Me osallistumme tämän maan asioihin, rakennamme osaltamme yhteiskuntaa. Ja se rakennustyö koostuu muuten hyvinkin pienistä palasista. Se on sitä, että koko kylä kasvattaa lapsia, koko kylä pitää huolta vaikkapa eksyneestä muistisairaasta ja opastaa kotiin. Yhteiskuntaa rakennetaan tekemällä työtä ja tuottamalla työpaikkoja, noudattamalla yhteisiä sääntöjä, pitämällä yllä hyviä asioita. Pidämme jalat tukevasti maassa ja kädet avoinna.
Mutta kristittyinä emme ole vain Suomen kansalaisia. Me olemme myös Jumalan lapsia ja tähyämme kohti Taivaan valtakuntaa. Siellä on lopullinen päämäärä. Jumala on kuitenkin läsnä jo nyt, muuten kristityn elämä olisi pelkkää kaipausta ja toivomista. Jumala on kutsunut meidät olemaan Taivaan kansalaisia. Tämä kansalaisuus toteutuu uskomalla, toivomalla ja rakastamalla. Silloin meistä voi edes hetkittäin heijastua Taivaan valoa tähän välillä aika synkkään maailmaan.
Jeesuksen vastustajat koittivat saada hänet ansaan kysymällä: onko oikein maksaa keisarille veroa (Matt 22:15-22). Jeesus ei lähtenyt kapinalliseksi, vaan vastasi tapansa mukaan ovelasti ja viisaasti. Hän pyysi havaintovälineeksi denaarinkolikon. ”Kenen kuva ja nimi siinä on?” Kolikkoon oli kuvattu Rooman keisari, ja se osoitti Jeesuksen mukaan myös veron kohteen ja tarkoituksen. Jeesus sanoi: Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.”
Tässä on naseva ja täysin paikkansa pitävä ohje meillekin. Saakoon yhteiskunta, oma maa ja tämä koko maailma meiltä sen panoksen, joka sille kuuluu. Samalla koko ajan pitää kriittisesti arvioida päättäjien toimia, niin että oikeus toteutuisi. Jeesuksen vastauksen toinen viesti on: Saakoon Jumala, mikä hänelle kuuluu. Jumala odottaa meiltä sitä, että uskomme ja luotamme Jumalaan, että tunnustamme Jeesuksen koko elämämme Herraksi. Hän on kaiken hyvän lähde ja myös lopullinen päämäärä. Hänen lapsinaan meillä on sydän taivaassa jo nyt.
Riitta Särkiö
Ensi keväänä järjestettävät hiihdon maailmamestaruuskilpailut ratkaisevat paljon. Kisojen jälkeen tulee tehdä linjauksia Lahden stadionin tulevaisuudesta. Lähdetäänkö stadionia aidosti kehittämään tulevaisuuden matkailukeskukseksi, korjataanko vain välttämättömät hiihtourheilun tarpeeseen vai valitaanko joku muu vaihtoehto?
Urheilullisesti kyse on myös eri lajien tulevaisuudesta. Halutaanko mäkihyppyä kehittää edelleen ja tavoitella maailman huippua, vaan valitaanko Ruotsin tie eli polku, joka johtaa väistämättä Suomen katoamiseen maailman mäkihyppykartalta? Yhdistetyn tilanne ei sekään ole paljon parempi. Maastohiihdossa voi parhaimmillaan tulla ensi keväänä jopa mitaleita Suomeen. Silti töitä on tehtävä, jotta uutta sukupolvea saadaan mukaan tuleviin olympiakisoihin ja MM-tasolle.
Lahden matkailun vetovoiman kannalta myös uusi hotellihanke tulee saada liikkeelle mahdollisimman pian. Vaihtoehtoja on. Siksi kaupungin ei pidä hirttäytyä vain vanhoihin suunnitelmiin, vaan uskaltaa tehdä myös uusia avauksia. Tämä koskee laajemmin kaikkea Lahden urheilu- ja vapaa-ajan rakentamista. Yrityksien ajatuksia pitää kuunnella. Erityisesti paikallisten osaajien.
Keskitetään seuratyötä?
Mäkihypyssä tulisi mielestäni tehdä radikaaleja uudistuksia myös seuratasolla. Nuoria urheilijoita ei yksinkertaisesti riitä ripoteltavaksi pitkin Suomea. Vai luodaanko mekin Japanin tyyliin talliajattelu, jossa rahoitus tulee suoraan tallin nimeä kantavalta yritykseltä? Keskinäiseen riitelyyn ja syyttelyyn ei pienessä maassa ole varaa. Valmennukseen ja valmentajien palkkaamiseen on pakko panostaa.
Yksilölajit ovat kaiken kaikkiaan Suomessa vaikeuksissa. Ammattilaisuudesta ei voida puhua kuin harvojen kohdalla. Siksi urheilun rahoitusta ja sen kohdistamista pitää ja tulee uudistaa.
Lintilä Rehnin paikalle
Eduskunnan odotetuin uutinen oli kokeneen kansaedustajan Mika Lintilän (kesk.) valinta uudeksi elinkeinoministeriksi Suomen Pankkiin siirtyvän Olli Rehnin tilalle. Paikka on ehkä se tärkein miniterin salkku, kun puhutaan Suomen talouden suurimmasta ongelmasta eli talouskasvun hitaudesta. Olemme istuneet viimeisen puolitoistavuotta Lintilän kanssa eduskunnan talousvaliokunnassa. Hän on erityisesti verotuksen osaaja. Lisäksi Lintilä tunnetaan myös intohimoisena ravimiehenä. Lahden Jokimaalla hänet tullaan varmasti näkemään viimeistään ensi kesänä. Hevosurheilun ja Jokimaan alueen kehittämisellekin Lintilän nimitys on varmasti hyvä uutinen. Lahdessa on hevosalan osaamista ja työpaikkoja paljon, joten pohja uuden kehittämiselle on olemassa.
Hallitus säästää lääkekorvauksista
Tällä viikolla SDP on ottanut esille eduskuntakeskustelussa diabeetikoiden lääkekorvaukset. Aikuisiän diabetesta sairastaville on luvassa satojen eurojen lisälasku. Diabetesliiton mukaan hallituksen säästötoimi kohdistuisi kipeimmin iäkkääseen pienituloiseen diabeetikkoon. Tyypin 2 diabeteslääkkeet ovat siirtymässä ensi vuoden alussa osana hallituksen säästötoimia 100 prosentin erityiskorvausluokasta alempaan 65 prosentin erityiskorvausluokkaan.
Kelan mukaan 80 000 henkilön omavastuuosuus on nousemassa päätöksen seurauksena 100-300 eurolla vuodessa. Asiantuntija-arvioiden mukaan tyypillisen tyypin 2 diabetesta sairastavan henkilön kolmen kuukauden lääkekustannukset nousisivat hallituksen päätöksen myötä yli kymmenkertaisiksi 13,50 eurosta 187 euroon. Leikkaus kohdistuu juuri pienituloisiin ikäihmisiin. Siksi me Sosialidemokraatit emme sitä hyväksy ja teemme kaikkemme, että hallitus peruisi tämän epäoikeudenmukaisen säästötoimen.
Ville Skinnari
Niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Jokainen varmasti tietää tunteen, kun omatunto kolkuttaa. Se kertoo että olen tehnyt väärin, loukannut lähimmäistäni tai Jumalaa pahoilla teoilla tai ajatuksilla. kuitenkin omantunnon soimaus on myös hyvä merkki. Oikeuden tajuni on tallella, tiedän että olen toiminut väärin ja kadun sitä. Tämä kuuluu ihmisyyteen, sillä kukaan meistä ei ole täydellinen. Kukaan ei ole täydellinen ja niin ollen pysty elämään ilman, että tekisi syntiä. Omatunto onkin annettu oppaaksemme, jotta ymmärtäisimme virheemme, ja että voisimme vielä yrittää korjata aiheuttamamme tilanteen.
Yhtälailla, kun anteeksi pyytäminen myös anteeksi antaminen toiselle on joskus vaikeaa. Joskus vastassa on oma ylpeys, joskus taas kiukku, suru tai pettymys. Meitä kuitenkin kehotetaan antamaan toisillemme anteeksi, vaikka se ei aina olekaan helppoa. Täydestä sydämestä saatu anteeksi anto tai lausuttu anteeksi pyyntö, tuovat mukanaan helpotuksen tunteen. Se on tietyllä tavalla luopumista katkeruudesta, vihasta ja syyllisyydestä. Niinä hetkinä kun meiltä pyydetään anteeksi antoa, olisi hyvä muistaa tilanne, jossa itse on ollut pyytämässä anteeksi ja saanut anteeksi. Pitäisi muistaa, että itsekin on tehnyt joskus väärin lähimmistään kohtaan.
Jeesus on luvannut antaa kaikki syntimme anteeksi, hän kuoli puolestamme ristillä, meidän syntiemme tähden. Hän teki suurimman rakkauden teon meitä kohtaan, mitä tehdä saattaa. Me ihmiset, emme kykene samoihin tekoihin kun Vapahtajamme, mutta hän on opettanut meitä sanoen: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”(Matt.7:12). Jos me edes yritämme elää tämän ohjeen mukaan, meidän on helpompi elää täällä toinen toistemme kanssa, pyytäen ja antaen anteeksi. Jumala suree rikkomuksiamme, mutta yhtälailla iloitsee kanssamme kaikista sovinnoista, mitä saamme aikaan.
Anna Niemelä
pappi, Launeen srk
Ensi sunnuntaina vietetään kirkossa uskonpuhdistuksen muistopäivää. Silloin on tapana muistella uskonpuhdistuksen keskeistä sisältöä mutta myös Martti Lutheria, jonka toiminnasta koko kirkon uudistus alkoi. Parin viikon päästä tulee 500 vuotta täyteen siitä, kuinka Luther naulasi kuuluisat teesinsä Wittenbergin kirkon oveen.
Wittenberg on vielä nykyäänkin pieni kaupunki, jonka keskusta ja nähtävyydet ovat helposti nähtävissä yhden päiväretken aikana. Saksalaisille kaupunki on useiden pyöräilyreittien välipiste. 1500-luvulla Wittenberg oli uskonnollisen ja kulttuurillisen muutoksen keskipiste, jolla oli vaikutus koko Eurooppaan. Myös Suomeen erityisesti kirjakielen luojan, Mikael Agricolan myötä.
Sunnuntai antaa esimakua reformaation merkkivuodesta 2017. Ekumeenisesti on täsmällisempää puhua uudistuksesta, reformaatiosta kuin uskonpuhdistuksesta. Uudistus on luterilaisen uskon ytimessä. Kirkon on kysyttävä itseltään, miten sen sanoma löytää vastaanottajat juuri tänä aikana.
Reformaation merkkivuoden teemana on Armoa 2017!. Uudistumisen ja armon välillä voisi joskus piirtää yhtäläisyysmerkin. Kristityn elämässä Jumalan armo ja ihmisen elämä ovat kokoaikaisessa vuorovaikutuksessa. Koko olemassaolomme perustuu siihen, että me rakastamme Jumalaa ja armollinen Jumala armahtaa meitä rakkaudessaan.
Virittäytyminen kohti reformaation merkkivuotta voi alkaa.
Ville Hakulinen
Koulutuksen tärkeyden Suomelle ja suomalaisten menestykselle on nostanut esille muun muassa talouden tuore Nobel – palkinnon saaja Bengt Holmström. Pieni maa selviää kansainvälisessä kilpailussa vain osaamisella. Kaikki lähtee jo laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ja peruskoulusta. Lahden alueella leikkaukset näkyvät ja tuntuvat, viimeisenä esimerkkinä Lahden Ammattikorkeakoulun irtisanomiset.
Tasa-arvoinen koulutus on tasa-arvoisen yhteiskunnan kivijalka. Digitalisaatio on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää uuden pedagogiikan kehittäminen ja soveltaminen. Levottomuus kouluissa lisääntyy ja koulurauha pitää olla kaikkien – oppilaiden, opettajien ja kouluhenkilökunnan oikeus ja velvollisuus. Toivottavasti Kärpäsen koulun tapahtumilla on se vaikutus, että ongelmaan todella herätään ja siihen puututaan entistä konkreettisemmin. Kolmen lapsen ja kahden teinipojan isänä tunnustan, että hermot lasten värikkään kielenkäytön kanssa on kotona välillä tiukalla. Rajoja pitää ja tulee uskaltaa vetää – paljon on kiinni siitä, miten kotona käyttäytymisen arvopohja on luotu. .
Tasa-arvoista perhevapaata?
”Jos miesten osuus perhevapaiden pitäisessä kasvaisi, he olisivat yhtä suuri riski työnantajalle. Se parantaisi naisten suhteellista asemaa ja mahdollisesti vähentäisi naisten määräaikaisia työsuhteita”. Näin sanoo Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuspäällikkö Minna Salmi. THL on esittänyt mallia, jossa kummallekin vanhemmalle on kiintiöity 6 kuukautta vanhenpainvapaata. Se olisi vapaasti jaettavissa vanhempien kesken. Tätä mallia kannattavat mm. SDP:n nuoret. Perheet saisivat enemmän tukea ja perheet tasa-arvoa. Kustannukset kasvaisivat, mutta hyödytkin voisivat olla suuria.
On totta, että vanhempainraha ei ole pysynyt yhteiskunnan kehityksessä mukana. Yrittäjyyttä, pätkätöitä ja osa-aikatyötä ei ole tarpeeksi otettu huomioon. Meillä on omassa perheessä tästä konkreettista kokemusta. Lastenteossa emme ole ottaneet lainsäädäntöä tai tukijärjestelmää huomioon. Onko hyvä asia, että äiti on pitkään poissa työelämästä? Kysymys on vaikea, koska joskus on lapsen etu, että äiti on kotona ja lasta lähellä. Toisaalta laadukas varhaiskasvatus on monelle lapselle se paras paikka. Äidin kannalta taas paluu työelämään voi olla todella vaikeaa pitkän kotona vietetyn ajan jälkeen.
Koulutuksesta ei saa leikata
Päiväkoti on paikka, missä kaikki ovat tasa-arvoisia. Siksi päivähoidosta pitää huolehtia. Kaiken kaikkiaan koulutustasosta pitää huolehtia ja se pitää tehdä tasa-arvoisesti. Suomen vahvuus on se, että kaikilla on mahdollisuus tasa-arvoisesti opiskella – ei vain rikkailla ja hyväosaisilla, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa. Koulutuksesta leikkaaminen vie pohjan kaikelta. Lahti on tässä asiassa tekemässä samaa kaupunkina, kun Sipilän, Orpon ja Soinin SOS hallitus koko Suomelle. Toivottavasti järki voittaa Lahdessa.
Koulurauha pitää olla kaikkien oikeus ja myös velvollisuus. Tasa-arvoinen ja laadukas varhaiskasvatus ja koulutus tuo koulurauhaa. Jokaisella pitää olla oikeus kouluttautua laadukkasti ja tavoitella omia unelmiaan – jopa sitä Nobel – palkintoa.
Ville Skinnari
Meillä useimmilla on täysi työ selviytyä arjessa ja sen velvollisuuksissa. Eipä tule aina mieleen, että kristittyinä meillä on täällä elämässä toinenkin tehtävä. Tehtävämme on antaa omastamme eteenpäin. Mutta ei vain aineellisesti, kukin tilanteensa mukaan, vaan myös aineetonta hyvää. Sitä kaikkein pysyvintä ja arvokkainta.
Vielä on olemassa hyvää, kaunista ja oikeaa. Siitä huolimatta, että Euroopan lähinaapurissa pommitetaan kaupunkeja ja jopa sairaaloita maan tasalle. Juuri nyt pahuus ja ihmisten välinpitämättömyys näyttävät tuhovoimaansa. Näiden uutisten keskellä ei ole helppo muistaa ihmisyytemme perustaa. Mutta ei unohdeta sitä, sillä se olisi vielä tuhoisampaa.
Tehtävämme on se, että saamme kiittää ja iloita siitä, millainen Herramme on. Ei ole mikään ihme, että syy iloon hukkuu kaiken melskeen, eripuran ja sapelinkalistelun alle. Ei ole myöskään tarkoitus kiittää hampaat irvessä, ja vain koska pitäisi. Ikiaikaista totuutta saamme ammentaa siitä sanomasta, että Herra on anteeksiantava ja hyvä kaikille. Näin kerrotaan Psalmissa 145 sunnuntain aiheesta: Jeesuksen lähettiläät. Luojamme omina saamme tuoda hänen tekonsa ja rakkautensa ihmisiä kohtaan muidenkin tietoon. Vain hän on luotettava kaikissa sanoissaan, ja uskollinen kaikissa teoissaan. Sen sijaan ihmisten hyväntahtoisetkin lupaukset tuntuvat kovin helposti kaatuvan; tämä on nähty kautta historian.
Ei siis unohdeta, että pahuus ei lopulta voita, vaan kaiken olemassaolo perustuu jo alkujaan rakkauteen. Kaikkivaltiaalla on maailma kämmenellään. Mihin muuhun hyödyttää ripustaa toivonsa, kuin luotettavuuteen ja uskollisuuteen, joka pysyy aina vain.
Johanna Piirola
Lahden kaupungin työllisyystilanne on ollut pitkään yksi maan haastavampia. Kuten koko maassa, erityisesti pitkäaikaistyöttömien asema on ollut vaikea. Hyvä koulutuskaan ei ole tuonut työtä, vaan omi lahtelainen on ilman työtä tai joutunut lähtemään esimerkiksi pääkaupunkiseudulle työn perässä. Onneksi kulkuyhteydet ovat hyvä ja asuminen Lahdessa on monelle edelleen mahdollista. Nuorten työllistämiseksi on tehty paljon työtä. Matkalla Duuniin – eli yrittäjävetoinen toimintamalli – on toiminut hyvin ja sitä ollaan nyt laajentamassa valtakunnalliseksi.
Julkiset ja yksityiset investoinnit ovat yksi paras mittari koko maan ja samalla kaupungin ja seutukunnan kehittämiselle. Koko Suomi on ollut investointilamassa jo pitkään. Syitä tähän on monia. Emme ole onnistuneet houkuttelemaan yksityistä kansainvälistä pääomaa. Osaamisemme on hyvää, mutta ei enää aina tarpeeksi hyvää, jotta erottuisimme kansainvälisessä kilpailussa. Emme ole myöskään osanneet hyödyntää eurooppalaisia rahastoja, kuten olisimme voineet. Kysymys on Euroopan Unionin tarjoamista miljardeista – esimerkiksi strategisten investointien ESIR-rahastosta. Samaan aikaan Suomen julkiset investoinnit esimerkiksi liikenneyhteyksiin eli teihin ja rautateihin ovat olleet kansainvälisesti katsottuna vaatimattomia. Pohjoismaiden Neuvoston liikenneraportoijana katson kateellisena, kun Ruotsi investoi 60 miljardia euroa liikenneinfraan vuoteen 2024 mennessä. Ruotsi myös osaa houkutella yksityistä pääomaa mukaan hankkeisiin. Sitä onkin omasta takaa olemassa enemmän ja sitä käytetään paremmin kuin meillä Suomessa.
Kaupungeista Lahti on uskaltanut tehdä uusia investointeja. Muun muassa Lahti Energian investointi uuteen biovoimalaan tuo uuden lämpövoimalan lisäksi uutta työtä monille. Myös yksityisellä puolella on investoitu. Lisää kuitenkin tarvitaan. Avainkysymys on ymmärtää, miten yhdellä julkisella eurolla saadaan houkuteltua mahdollisimman monta yksityistä euroa investoimaan. Eli tarkemmin sanottuna vipuvaikutuksesta. Helsinki-Vantaan lentoaseman alueella tehtiin 300 miljoonan euron julkiset investoinnit, joiden ansiosta saimme kaiken kaikkiaan yli miljardin investoinnit liikkeelle. Lahdessa on monta investointikohdetta, jotka ovat pitkään olleet työn alla. Yksi näistä on Launeen uimahalli, toinen on Kisapuisto, kolmantena voi mainita Teivaanmäen hotellihankkeen. Ongelmaksi näen sen, että on katsottu kokonaisuuksien sijaan yksittäistä hanketta. Nämä edellä mainitut hankkeet ja moni muu ovat pyörineet kohta jo 360 astetta ympäri, kun seuraa hankkeiden valmistelua ja etenemistä. Lahden kaupungin tavoitteena onkin ollut nyt katsoa laajemmin suurempia kokonaisuuksia yksittäisten projektien sijaan.
Lahti tarvitsee investointiohjelman, joka huomio entistä laajemmin uusien rahoitusmahdollisuuksien käyttämisen ja uusien kokonaisuuksien rakentamisen. Se myös määrittää julkisen sektorin roolin eli kaupungin roolin selkeästi ja uskaltaa harkita uusiakin toimintamalleja. Yksi julkinen euro voi tarkoittaa kolmea tai jopa neljää yksityistä euroa. Green City eli vihreä kaupunki on hieno otsikko, mutta kuinka monta aidosti vihreää eli kestävän kehityksen ja kiertotalouden hanketta olemme toteuttaneet? Kyllä niitä onneksi on, mutta esimerkiksi vapaa-ajanrakentamisessa nyt olisi näytön paikka. Uimahalli, jalkapallostadion ja jäähalli voivat tukea toisiaan älykkäillä energiaratkaisuilla. Sellaisia esityksiä emme ole valitettavasti saaneet. Ikäihmisten olosuhteet ja esteettömyys voidaan sekin aina huomioida paremmin. Todellinen Green City näyttää itse parasta esimerkkiä koko Suomessa ja laajemmin myös kansainvälisesti. Investoinnit luovat samalla uusia työpaikkoja eli sitä mitä kaikkein eniten Lahdessa ja koko Suomessa tarvitsemme.
Ville Skinnari
