Loppiaisena kuljemme mielenkiintoisessa seurassa, Jeesus-lasta katsomaan matkustavien idän tietäjien mukana. He olivat aloittaneet pitkän matkansa nähtyään kirkkaan tähden taivaalla, ilmoittamassa kuninkaan syntymästä. Heidän merkityksensä meille on kuitenkin enemmän kuin mukava matkaseura. Se on kertomus etsimisestä ja löytämisestä.
Jumala lähestyy ihmistä lähellä ja kaukana, etsii sisäänpääsyä hänen sydämeensä. Kansa odotti Messiasta juuri oman joukkonsa pelastajaksi. Kristuksen oli määrä vapauttaa heidät synnistä ja sortajiensa käsistä. Nyt Jumala kuitenkin lähetti merkin vieraille kansoille ja teki sen vastaanottajille ymmärrettävällä tavalla. Siksi Jumala myös tuli luoksemme ihmisenä: ollakseen yksi meistä, ymmärrettävä, käsin kosketeltava. Puhuakseen ihmiselle hänen omalla kielellään, syödäkseen hänen kanssaan samaa ruokaa, nähdäkseen maailman hänen silmillään.
Myös meidän tulee hellittämättä etsiä Jeesusta. Saatamme tuntea koko Raamatun, seurata Jumalan käskyjä ja silti olla ymmärtämättä mitä usko todella on. Idän tietäjät tiesivät hyvin vähän luvatusta Messiaasta. Heillä ei ollut kansan perimätietoa siitä, että Kristus tulee syntymään Betlehemissä. Silti he lähtivät uskon matkalle löytääkseen Kristuksen. Jumala toivoo elävää yhteyttä meidän kanssamme. Ja kun me etsimme, me löydämme.
Seimen lapsen löytäminen ei ole päätepysäkki, vaan kaiken alku. Kaste on maihinnousukortti elämän mittaiseen suhteeseen Jeesuksen kanssa. Sitä ravitaan, ruokitaan, vahvistetaan ja rikastetaan tuomalla itsemme jatkuvasti Jumalan armon piiriin, sanan ja ehtoollisen äärelle.
Mira Vorne
seurakuntapastori