Perjantaina 19.1. vietetään Pyhän Henrikin muistopäivää, ennen aikaan talvi Heikkiä. Uskonpuhdistus karsi kalenterista lähes kaikki Pyhimysten muistopäivät, mutta Pyhä Henrik on saanut jäädä. Henrikistä tiedetään tai uskotaan hänen olleen alunperin Englannista ja tulleen Ruotsiin piispaksi Upsalaan. Suomeen hän lähti tekemään suomalaisista kunnon kristittyjä. Hän oli myös Suomen ensimmäinen piispa. Pyhän Henrikin kerrotaan kohdanneen kuolema Köyliön järven jäällä, paikallisen talonpojan Lallin surmattua hänet. Vaikka tarinan ehkä kiinnostavimmat henkilöt olivat Lalli ja hänen epärehellinen vaimonsa, pidetään Henrikkiä kristinuskon tuojana ja siksi merkittävänä miehenä.

Henrikin jäännökset olivat aluksi Nousiaisissa, mutta ne siirrettiin myöhemmin Turun tuomiokirkkoon. Keski-ajalla siitä tuli myös merkittävä pyhiinvaelluskohde. Vielä nykyäänkin järjestetään pyhän Henrikin tien vaelluksia.

Kuvaus Henrikin surmasta ja erityisesti sitä seurannut pyhiinvaellusperinne, tuovat näkyviin hyvin erilaisen kuvan elämästä ja tavasta elää kristittynä, kuin se mihin tässä ajassa on totuttu. Ajattelen, että joskus on hyvä pysähtyä ja olla tekemättä mitään. Jumalan todellisuus pääsee näkyviin, kun sille on tilaa tulla näkyviin. Pyhiinvaellus tai rukoukseen pysähtyminen antaa tilaa Jumalan puheelle. Ehkä Pyhän Henrikin merkitys nykypäivänä onkin antaa perspektiiviä elämään, siihen mitä on ollut ja mitä on oleva.

Hanna Rikkanen
pappi