Olen keskustellut ja vaihtanut mielipiteitä monen etelälahtelaisen kanssa viime päivinä sitä, että Lahden valtuusto on antanut vallan suosiolla lahtelaisille virkamiehille, jotka eivät välitä tuon taivallista lahtelaisten eduista: puhumattakaan lahtelaisten mielipiteistä. Tämän on mahdollistanut kykenemätön poliittinen edustajisto, joka ei ymmärrä mitään lahtelaisten mielipiteistä saatikka edes ottaisi niitä huomioon!

Seuraavat asiat ovat etelälahtelaisten mielestä menneet päin sitä itseään. Torso ja maailman tuulisin matkakeskus, Launeen uimahallin rakentaminen, Launeen peruskoulun homeongelmat, keskustan elvytys, toripysäköinti, kunnallisverotuksen nousu, Lahden hotellihanke, turhat säästöt väärissä paikoissa, velan nousu kaupungin budjetissa, erityisopetuksen inklusio käytännössä, Myllyvirran median manipulointi ja Etelä- Suomen Sanomien suitsutus tälle kaikelle.

Tästä kantavat vastuun ns. “vastuulliset päättäjät”, jotka ovat antaneet vallan tälle toimintatavalle, joka on kaiken kansanvallan irvikuva. Valtuutetut ovat kaupungin etujen valvojia! Tästä kaikesta voidaan tehdä vain yksi johtopäätös: joko kansa on tyhmä, kun on äänestänyt näitä valtuutettuja tai kansa ei käsistä, mitä Lahden kaupungin osakeyhtiöissä tehdään ja toimitaan?

Aleksi Mäntylän tapaiset viherkommunistit syövät näiden kaupungin omistavien konsernien kädestä ja nyökyttelevät yes-miehinä kaikille heidän kannanotoilleen käyttämättä lainkaan omia ajatteluelimiään. Tässä on suurena vaarana, että valta valuu näille itsekkäille kanervoille, jotka käyttävät hyväkseen yksinkertaisia valtuutettuja omaa etua ajakseen.

Nyt on tulossa tärkeät maakuntavaalit. Kyllä ainakin etelälahtelaiset muistavat kaikki Myllyvirran hännystelijät ja osaavat äänestää heidät pois vallasta. Eräs asia on jäänyt täysin hoitamatta.Kukaan ei ole hallinnut kaupungin etuja näissä sen omistamissa lukuisissa konserneissa. Tämä omistajan ohjaus on kokonaan puuttunut ja tämä, jos mikä, antaa temmellyskentän näille luihuille pelureille!

Kaikki asiasta haastattelemani henkilöt etelälahdesta myönsivät olleensa liian hyväuskoisia ja luottaneensa liikaa lahtelaispoliitikkojen sanoihin ja lupauksiin. Nyt Myllyvirran jätettyä uppoavan laivan, on kurssimuutoksen aika!

Juhani Melanen

Raamatussa neuvotaan meitä rakastamaan teoin ja totuudessa, ei sanoin ja puheessa (1. Joh. 3:18). Ovatkohan suomalaiset ainakin ennen vanhaan ottaneet erityisen tarkasti vaarin tuosta neuvon loppuosasta? Näillä lakeuksilla ja mäennyppylöillä ei ole liiemmälti sanottu: rakastan sinua. Täällä ei ole perinteisesti puhuttu rakkaudesta. Onhan ”rakkaus” sanana meille tosi arvokas, vakava. Englantia puhuvilta onnistuu rakkaudentunnustuksen sanominen kuin ohi mennen: I love you.

Minusta sanat ovat tärkeitä. On hyvä opetella kertomaan rakkaille, että he ovat rakkaita. On kiva lisätä viestiin sydän ja kuiskata vielä illalla: hyvää yötä, rakas.

Mutta vielä tärkeämpää on olla sanojensa mittainen ja rakastaa teoin ja totuudessa. Totinen rakkaus on huolenpitoa, omasta luopumista toisen takia, jaksamista, venymistä. Samalla se on toivon mukaan myös iloista rakkautta: keskinäistä auttamista, ilon ja huumorin jakamista, vastavuoroisuutta.

Lähimmäisen rakastaminen on tärkeä käsky, mutta yhtä tärkeää on usko ja rakkaus Jumalaan. Kaikkein tärkeintä on luottaa Jumalan rakkauteen, joka on ollut olemassa ennen kaikkea muuta. ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.” (1 Joh. 4:10–11)

Jeesuksen rakkaus ei jäänyt sanojen tasolle. Hänen koko elämänsä oli ihmisten rakastamista, ristille asti. Hänen rakkaudentyönsä antaa lujan pohjan elämäämme: armon rakkaudettomille ihmisille ja samalla voiman kilvoitella rakkauden totisessa, iloisessa tehtävässä.

Riitta Särkiö​

Viime aikoina on keskusteltu paljon lasten hyvinvoinnista. Lapsiasiavaltuutettu julkaisi jokin aika sitten raportin, jossa todetaan, että lasten ja perheiden hyvinvointi on heikentynyt. Tämän hallituksen toimesta lasten subjektiivista päivähoito-oikeutta rajattiin 20 tuntiin viikossa ja lapsiryhmiä suurennettiin. Varhaiskasvatuksen arki on muuttunut päivittäiseksi selviytymistaisteluksi. Tuoreesta tutkimuksesta ilmenee, että ammattilaiset ovat uupuneita ja yhä useampi harkitsee alan vaihtoa.

Varhaiskasvatukseen panostaminen on yksi kustannustehokkaimmista keinoista parantaa lasten tulevaisuusnäkymiä. OECD:n mukaan jokainen varhaiskasvatukseen sijoitettu euro maksaa itsensä takaisin seitsenkertaisesti. Lasten hyvinvointiin panostaminen on sekä inhimillisesti että taloudellisesti kannattavaa. Meidän lainsäätäjien tulee aina varmistaa, että lasten etu toteutuu.
Nyt kuitenkin näyttää siltä, että hallituksen valmistelema uusi varhaiskasvatuslaki ei ole lasten edun mukainen. Lakiluonnoksessa korostetaan lapsen edun ensisijaisuutta, mutta subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista ei poisteta, eikä lapsiryhmiä pienennetä. Alan ammattilaisten mukaan suurimmat ongelmat varhaiskasvatuksessa koskevat juuri ryhmäkokoja, jotka ovat muuttuneet entistäkin suuremmiksi osa-aikaisten lasten määrän kasvaessa.

Osallistuin eilen kuuden ammattiliiton (Tehy, SLaL, JHL, Jyty, SuPer ja Talentia) mielenosoitukseen uutta varhaiskasvatuslakia vastaan. Kuulin tilaisuudessa alan ammattilaisten puheenvuoroja varhaiskasvatuksen arjesta. Erityisen tärkeänä pidettiin sitä, että varhaiskasvatuksessa työskentelee ihmisiä eri ammattikunnista (lastenhoitajia, sosionomeja ja lastentarhanopettajia). Moniammatillinen yhteistyö on yksi laadukkaan varhaiskasvatuksen peruskivistä. Liittojohtajat olivat huolissaan tämän moniammatillisen yhteistyön murentamisesta.

Jokaisella lapsella tulee perhetaustasta riippumatta olla subjektiivinen oikeus päivähoitoon. Ryhmäkoot tulee palauttaa takaisin vähintään nykyistä edeltävään tasoon. Lisäksi ehdotamme, että pienille koululaisille (1. ja 2. luokat) tulisi taata vuorohoitopaikka myös koulun aloituksen jälkeen, mikäli lapsen ilta- ja yöaikaista huolenpitoa ei voida taata muulla tavoin. Lapsen etu on laitettava etusijalle ja toivottavasti aurinko paistaa varhaiskasvatukseen vielä eduskuntakäsittelyn jälkeen.

Valmistaudumme 28.4. lauantaina vappuun isäni muistonäyttelyn yhteydessä Malskin kulttuuri – ja taidekeskuksessa järjestettävillä ”wappuetkoilla” klo 16 – 20. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Vappupäivänä 1.5. olen puhumassa Orimattilassa ja Pornaisissa, mutta kyllä iltapäivällä Lahdenkin torilla tavataan!

Ville Skinnari

Sata vuottahan sitä on nyt jo kulunut, kun Suomessa sodittiin tämä verinen taisto, joka jätti jälkensä kaikkiin suomalaisiin tavalla tai toisella. Isoisämme sotivat, kuka valkoisten, kuka punaisten puolella. Uudessa rauhatutkimuksessa käytettyjen mallien mukaan sota on lopullisesti ohi vasta kun viholliskuvat on lopullisesti purettu. Erityisesti Lahdessa on peistä taitettu naisvankien kohtaloista ja teloituksista.

Paljon kritiikkiä on heitetty tohtoritutkija Marjo Liukkosen niskaan, kun hän on uskaltanut tarkastella tutkimuksessaan 289 naisvangin murhia, joissa teloitettiin jopa 14 – vuotiaita tyttöjä Hennalassa. Erityistä julmuutta näissä teloituksissa osoitti Suomen pesäpallon isä Tahko Pihkala, jota ei elinaikanaan juurikaan kritisoitu toimistaan. Nyt heitettiin lokaa silmille oikein kunnolla: eikä syyttä! Joutuu pakostakin kysymään, miksi näihin julmuuksiin syyllistyttiin puolin ja toisin? Jokainen tietää, että ihminen on ihmiselle susi.

Tänä vuonna on poikkeuksellisen paljon kaivettu esiin perhealbumeita ja suvuissa on mietitty isoisien tekoja ja niiden mielekkyyttä ja oikeutuksia. Näitä asioita olen miettinyt minäkin, mutta sordiinolla. Äitini puolella oltiin suuressa puolueettomassa seuraajien joukoissa, mutta isän puolella valkoisten. Ihmiselämässä yksilö kiinnittyy monin säikein ja tavoin juuriinsa, perheeseensä, sukuunsa, yhteisöönsä ja kasvuympäristöönsä. Irti voi yrittää pyristellä, mutta silti ne seuraavat taakkana mukana; halusipa tai ei. Nämä ovat ne lähtökohdat, jonka pohjalta yksilö usein tarkastelee menneitä tapahtumia.

Meillä on kaikilla näkemyksiä tästä tuskaisesta vuoden 1918 tapahtumista, mutta olen pannut merkille, että eräs ikoni painaa muita enemmän ja se on tämä Linnan “Pohjantähteläisyys” ja siitä luotu kuva tosiasioista. “Pohjantähden alla” trilogiasta on tullut työväelle raamattu, katekismus ja vuorisaarna Tuntuukin, että jopa yliopistokoulutuksen saaneilta puuttuu älyllinen uteliaisuus arvioida tuota aikaa miltään muulta pohjalta.

Tätä Linnan ja suomalaisten kirjasta muovaavaa kuvaa on syytä tarkastella historian valossa hivenen tarkemmin ja kriittisemmin. Ensinäkin Pohjantähdessä ei ollut oikeastaan yhtään edes siedettävää ja asiallista kuvaa porvarillisista tyypeistä. Pohjantähdessä painottui torpparikysymys eniten, mutta se ei ollut sodan kannalta merkittävä. Rintamalla kaatuneista punaisista yksi sadasta oli torppari. Tosiasia oli, että valkoisten puolella tappeli jokseenkin sama määrä torppareita. Yhtään tapausta, joissa pappila olisi palauttanut maita itselleen ei löydy. Porvarillinen senaatti oli antanut jopa lakiesityksen torppareiden vapauttamisesta ennen kapinan syntymistä.

Omasta mielestään Linna ei kirjoittanut fiktiota, vaan historiaa. Tosiasiassa hän kirjoitti kuitenkin täyttä fiktiota ja yritti haastaa ja kaapata itselleen koko historian virallisen tulkinnan. Olenkin ihmetellyt monesti vapaussodasta keskustellessani, että monilla on tukenaan ainoastaan Linnan tulkinta tästä sodasta! Linna itsekin ihastui roolinsa vuoden 197-18 kuvaajana siinä määrin, että haastoi valkoiset professorit fiktiollaan keskusteluun sodan syistä. Tämä upposi, koska valkoiselle tarinalle ei ollut tilausta!

Meidän on kyettävä tarkastelemaan vuotta 1918 nykyajan ihmisoikeuskäsitysten ja sotarikossäädösten pohjalta. Tässä totuudessa on nähtävä sodan molemmat puolet. Punaisen osapuolen tarina on lähes aina vain uhrin tarina. Harva pohtii miettimään sitä sodan lopputulosta, jossa punaiset olisivat voittaneet. Olisiko osamme ollut sosialistinen kurjala Neuvostoliiton malliin vai nykyinen demokraattinen sivistysvaltio? Niinpä!

Juhani Melanen

Eduskunta käsittelee parhaillaan jättimäisen suurta hallituksen esitystä maakunta- ja SOTE-sektorin uudistamiseksi. Perustuslakivaliokunnan jäsenenä en kommentoi mitenkään keskeneräistä käsittelyämme, mutta sen voin sanoa, että paperia on karmea määrä ja että työtunteja tulee paljon kevään ja kesän aikana. Viime perjantaina yksi kuuleminen kesti yli viisi tuntia ja pidempiä on vielä tulossa. Perustuslakivaliokunta tekee omaa työtään eli arvio hallituksen esitystä suhteessa valtiosääntöoikeuteen. Itsenäisen Suomen historiallisen suuri uudistus vaatii sen arvoisen käsittelyn eikä kiire siksi saa pilata asianmukaista lainsäädäntöprosessia.  Esitetyn valinnanvapauden ja maakuntien järjestämislain lisäksi pakettiin kuuluu paljon muita liitännäislakeja. Juhannuksena olemme toivottavasti viisaampia lopputuloksesta. Viime kesänä palautimme paketin hallitukselle uudelleen valmisteluun, koska se ei olisi ollut peruslain mukainen.

Perustuslaki on hyvä aasinsilta myös Päijät-Hämeen tilanteeseen. Perustuslain mukaan julkisen vallan tehtävä on tuottaa jokaiselle suomalaiselle riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Lisäksi Suomen perustuslaki puhuu yhdenvertaisuudesta ja tarkoittaa sillä yksilön näkökulmaa. Voi tietysti kysyä ovatko SOTE-palvelut nyt yhdenvertaisia? Hollolassa voi päästä terveyskeskukseen neljässä tunnissa. Launeella voi joutua odottamaan neljä viikkoa. Kotihoidon kriteerit ovat meillä Suomen tiukimmat, samoin kotihoidon saatavuudessa on ongelmia niin resursseissa kuin työvoiman saatavuudessa. Hyvinvointiyhtymän taakkana on alueellisen tasa-arvon toteuttaminen. Lahdessa on perinteisesti ollut muuta maakuntaa vähemmän resursseja perusterveydenhuollossa SOTE-palveluihin ja se on näkynyt palveluiden laadussa ja saatavuudessa. Lisäksi samasta työstä tulee maksaa sama palkka. On kestämätöntä, että tähän ei maakunnassa ole päästy. Sen hintalappu on noin 5-6 miljoonaa euroa.

Hallituksen esittämän maakuntauudistuksen tulevaisuuden rahoitusmallien laskentaperusteet ovat monimutkaisia. Jos kunta säästää SOTE-menoista vuosina 2018 ja 2019, se saa jatkossa 2020-luvulla enemmän. Miten sitten Päijät-Häme, joka on jo vuosia vetänyt SOTE:n rahoituksen riman alakanttiin. Jo tehdyistä säästöistä ei palkita. Laskennallisesti Päijät-Hämeessä sosiaali- ja terveyspalveluihin käytetään noin 41 miljoonaa euroa vähemmän kuin pitäisi. Maakuntasoppa sekoittaa vatsoja ”stadilaisten” lisäksi myös meilläkin.
Tämän kuopan kattamiseksi PHKS:n kiinteistöön liittyvä vieraspääomaehtoinen ”sell and lease back” ratkaisun hakeminen oli yksi mahdollisuus. Se olisi vapauttanut pääomia juuri noin 40 miljoonaa euroa näille kriittiselle kahdelle vuodelle. Sopimuksessa kiinteistö olisi voitu lunastaa takaisin sopimuksessa sovitun määräajan päättyessä. Eli periaatteessa kyse on, vaikka autokaupasta tutusta leasing-rahoitusmallista. Yksityisellä sektorilla tämä on normaali tapa vapauttaa pääomia kiinteistöistä. Rahoitusmalli kaatui käytännössä rajoittamislain irtisanomispykälän tulkintaan. Näin kuntien ja kuntayhtyminen mahdollisuuksia tehdä oikeustoimia rajoitetaan. Esimerkiksi Turussa vastaava järjestely tehtiin onnistuneesti. Yhtymähallitus ei siis ole pelannut mitään uhkapeliä, vaan hakenut suunnitelmallisesti ratkaisua rahoituksen aukon täyttämiseksi vuosille 2018 ja 2019, joiden jälkeen järjestämisvastuu siirtyisi uudelle maakunnalle. Taustalla tässä on Sipilän, Orpon ja Terhon hallituksen esittämä Maakuntien Tilakeskus Oy, josta kasvaa Senaattiakin suurempi supervirasto.

Maakuntamallissa omistus halutaan keskittää valtakunnallisille supertoimijoille. Siksi Päijät-Hämeessä pitää omistajakuntien ja kuntayhtymän hakea yhdessä parhaat mahdolliset ratkaisut vuoden 2019 paineista selvitäksemme. Ratkaisu varmasti löytyy, jos on tahto. Massairtisanomisia ei halua kukaan, enkä sellaista tule koskaan esittämään. Tämä ei tarkoita, etteikö toimintaa pidä jatkuvasti tehostaa ja näin jo tehtykin. Kutsun toukokuun alussa kuntien hallitusten puheenjohtajat yhteiseen tapaamiseen eri ratkaisumallien löytämiseksi. 15 miljoonan euron aukko HYKY:n budjetissa vuodelle 2019 ei ole liikevaihtoon suhteutettuna suuri, mutta tässä tilanteessa se on paljon rahaa.

Launeen kirjaston tulevaisuus puhuttaa edelleen ja syystä. Olen saanut Launeelta huolestuneita yhteydenottoja tarvittavan remontin toteuttamiseksi. Kaikki perusteet toiminnan jatkamiselle ja jopa kehittämiselle ovat olemassa. Viime kädessä kyse on poliittisesta päätöksestä.

Ville Skinnari

Viime aikoina sosiaalisessa mediassa on käyty keskustelua #metoo –kampanjan ympärillä. Siis kampanjan, joka vastustaa seksuaalista häirintää. Vuoron perään median eteen on marssitettu eri henkilöitä, niin uhreja kuin tekojen tekijöitä. Kansa on ottanut tuomarin lailla kantaa näiden ihmisten kohtaloihin ja he ovatkin joutuneet kuka enemmän ja kuka vähemmän lynkkauksen kohteeksi. Riippumatta siis siitä, onko kyseessä uhri vai tekijä.

Tämänkaltainen arvostelu tuntuu olevan aikamme viihdettä: ensin meillä on jonkinlainen mielipide käsiteltävästä asiasta, sitten katsomme tv:stä, missä on ihmisen heikkokohta ajattelussa tai teoissa, ja lopuksi iskimme varmasti ja kovaa tuohon heikkoon kohtaan. Ikään kuin ensin naulitsimme ajattelullamme ihmisen ristille ja lopuksi vielä varmistaisimme ihmisen tuhon tekemällä hänelle keihään kärjellä kylkeen haavan. Tuttu toimintatapa ajanlaskun alun aamusta.

Kaikki me tiedämme, että keskustelu väärinkäytöksistä on hyvää ja tärkeätä. En yritä suitsia avoimuutta. Kuitenkin meidän täytyy muistaa, että olemme paljon vartijoita toisten ihmisten kohtaloista.

Sunnuntaina Launeen kirkossa luetaan kohta, jossa Mooses sanoo kansalle:
”Taivas ja maa ovat todistajinani, kun nyt sanon: Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää.”
(5. Moos. 30: 19)

Teemu Reinikainen

Lapsibarometrin mukaan lapsista 10 prosenttia ei katso olevansa hyvä missään. Pari prosenttia ei koe tulevansa kuulluksi – ei kotona eikä päiväkodissa. Pari prosenttia lapsista ei nimennyt yhtään kaveria. Syrjätyminen ja huono-osaisuus näkyy etenkin pienten lasten perheissä. Kotiapua on vaikea saada. Tutkimus osoittaa myös, että joka neljäs kouluikäisenä sijoitetun lapsen äiti oli eläkkeellä tai pitkäaikaissairas. Joka viides äiti oli työtön. Työkokemusta äideillä oli vähän tai ei lainkaan. 70 prosenttia näistä perheistä sai toimeentulotukea. Onneksi tämä tilanne on vain pienellä osalla perheistä, mutta silti tilanteeseen tulee suhtautua erittäin vakavasti.

Tämä tilasto pysäyttää. Jokaisella pitää olla oikeus edes unelmoida tulevaisuudesta. Oma kokemukseni on, että lasten oman uskon vahvistaminen vaatii työtä. ”En mä ole siinä hyvä – en mä osaa” on vastaus liian usein. Näin se on meilläkin kotona. Vanhempien tehtävä on luoda uskoa lapsilleen ja yhteiskunnan tehtävä on huolehtia, että kaikilla on mahdollisuus luoda tulevaisuuttaan. Näin se pitäisi olla, mutta ei ole. Lapsuuden harrastuksien kalleus, koulutuksen pienikin maksullisuus eriarvoistaa lapset ja nuoret. Lukiokirjojen maksullisuus rasittaa perheitä liikaa. Hallituksen esittämä oppimateriaalilisä eriarvoistaa sekin. On aika noloa joutua koulussa sellaiselle listalle, jossa lisärahan tarpeen hakijat tulevat julki. Koulutuksen ilmaisuus kaikille on siksi paras ratkaisu.

Päijät-Hämeessä oireillaan aivan kuten muuallakin Suomessa – jopa pahemmin. Hyvinvointiyhtymä avaa perhekeskustoiminnan jokaisessa kunnassa. Neuvolan ja päiväkodin rooli yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja tasa-arvoisen maailmankuvan luomisessa on merkittävä.

Ikäihmisten liikuntaan ja harrastuksiin panostetaan muualla enemmän kuin Lahdessa. Kuntoliikuntapaikat ovat usein jopa ilmaisia. Islannissa jokainen yli 67 vuotta täyttänyt saa käyttää uimahallia ilmaiseksi – Espoossa 68 vuotiaat ja yli saavat sporttirannekkeet, joilla voi käyttää ilmaiseksi palveluita. Lasten ja nuorten liikuntapaikkojen maksuttomuus ja keskustelu sen ympärillä jatkuu ja hyvä niin. Jos yksi lastensuojelupaikka maksaa melkein 100.000 euroa vuodessa, niin mitä maksaa sen ennaltaehkäisy?

Viime syksynä esitimme opetus – ja kulttuuriministeriön asettamassa asiantuntijaryhmässä, että vähävaraisten nuorten harratuksiin lisätään miljoonan euron tukiavustus valtion budjetista. Rahoitus olisi ohjattu kuntiin tai muuta kanavaa käyttäen, josta niitä olisi voinut perhe hakea kulutositteita vastaan. Luovutimme raportin urheiluministeri Sampo Terholle. Keskiviikkona julkistetussa hallituksen puoliväliriihessä rahaa ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut.

Ville Skinnari 
kansanedustaja

Kaikenlaiset povarit ja ennustajat käyvät kiivasta keskustelua siitä, ilmestyykö vuosikymmenen kulutta enää lainkaan paperisia sanomalehtiä? Kuka ohjaa meidän mediakäyttöämme? Algoritmit vai tekoäly? Vastausta ei kykene varmasti sanomaan kukaan mediatutkija tai yliopiston tulevaisuuden suunnittelija. Varmaa on vain, että kenttä muuttuu ja uusia pelaajia hyppää mukaan; toisaalta leikistä putoaa moni ja kilpailu kiristyy niin lukijoistakin kuin mainosmarkoista.

Median murros tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että journalismin ansaintalogiikka muuttuu ja kriisi syvenee. Jotain tiedetään jo nyt. Todennäköisenä menestystekijänä pidetään brändin ympärille rakennettua mediaa. Suomi tyri erittäin pahasti kosketusnäyttö puhelimien käyttöönotossa, vaikka Nokialla oli tämän teknologian tieto hallussaan. Siihen iski dynaaminen Apple ja loppu on historiaa! Olipa älylaiteen merkki sitten kymmenen vuoden kuluttua mikä tahansa, niin sen ympärille tullaan rakentamaan kuluttajan paratiisi, universumi ja sydän. Sille maailman taitavimmat mediasisällön luojat tulevat rakentamaan supermassiivisen mustan aukon, joka tulee imaisemaan sisäänsä niin mainosmarkat kuin sisällön.

Television merkitys kodin keskipisteenä romahtaa, koska kuka tahansa voi katsoa mitä tahansa, milloin tahansa omalla älylaitteellaan. Ihmiseen tullaan yrittää asettamaan mikrosiru. jolla hän on kontrollin tavoitettavissa 24 tuntia vuorokaudessa. Ovatko kaikki nykyiset megapelaajat mukana? Sitä ei tiedä kukaan, mutta varmasti suuret amerikkalaiset megavaikuttajat, kuten Google, Facebook ja Amazon tulevat tekemään kaikkensa, että ne olisivat pelissä mukana silloin, kun immateriaalisia pääomia, virtuaalisia valuuttoja tai vanhaa kunnon rahaa on tarjolla. Varmaa on myös, että Kiina ja Venäjää tulevat satsaamaan kaikkeen uuteen kybervaikuttamiseen ja ihmisten manipuloimiseen todella massiivisesti.

Millaisia ilmaisia palveluita nykyinen netti tulee tarjoamaan,? Ovatko kaikki käyttäjät, nuoriso mukaan lukien valmis maksamaan tasokkaista sisällöistä? Totuus on myös se, että viestinnän sisällöt tulevat muuttumaan hitaammin kuin teknologia. Teknologia pyrkii kuitenkin siihen, että olemme “ Iso veljen” tavoitettavissa käytännössä missä tahansa niin lomalla kuin työssäkin. Meidät pyritään skannaamaan erilaisilla laiteilla näkyviksi. Olemme siis vaikutustilassa koko ajan. Tien päässä odottaa se “Toveri Toinen”, joka pelkistää meidät datamassaksi ja käsittele meitä ihmisiä sillä tavalla ikään kuin, emme olisi lainkaan olemassa!

Edellä kuvattu tilanne saattaa kuulostaa tieteisfiktiolta, mutta tosi asiassa ihminen etsii kuolemattomuutta. Tässä pyrkimyksessä hän luopuu jumalista ja uskonnoista. Hän pyrkii itse kalifiksi kalifin paikalle. Tosin eräänä vaihtoehtona on, että ihmiset antavat vallan sellaisille diktaattoreille kuin nykyiset Trump, Putin ja Erdogan, jotka johtavat meidät ydinsotaan, josta ei jää jäljelle kuin kitiinikuoriset torakat!

Halusimmepa tai emme, uskottavin skenaario on se, että Big Data, algoritmit ja ihoon kiinnitettävät sensorit ja paikannuslaitteet tulevat tuottamaan niin paljon passiivista dataa, että meitä seuraavat mediarobotit tuntevat meidät ihmiset läpikotaisin ja syytävät meille “elämän sisältöä “ sen mukaan!

Yhteiskunnastamme tulee uniikki: kaikkea on kaikkialla. Miten me voimme säädellä omaa Instagram- näytelmäämme tulevaisuudessa? Miten saamme yksilöllisen identiteettimme esiin? Ja tärkein miten voitamme sodat kyborgeja vastaan? Minun neuvoni on, että kannattaa pysyä hengissä ensi vuosikymmenelle, jotta voisi elää ikuisesti datamassana kovalevyllä!

Juhani Melanen

Tätini kertoi olleensa lapsena usein paimentamassa lehmiä. Lehmät piti viedä joka aamu niitylle, joka oli parin kilometrin päässä kotipihasta. Tehtävä oli pienelle tytölle vähän pelottava, koska lehmät olivat isoja ja vähän tottelemattomiakin. Matkalla piti osata avata myös iso portti, jonka läpi kuljettiin lehmien laitumelle. Paimenessa oleminen oli myös yksinäistä puuhaa, sillä seurana ei ollut muita, kuin nuo paimennettavat lehmät.

Nykyään täällä Suomessa paimenen ammatti voi tuntua vieraalta – mutta monessa muussa maailmankolkassa se on ihan arkipäivää. Eikä se ole mikään ihan pikkuhomma: paimen on vastuussa laumansa perustarpeista ja turvallisuudesta. Ja jos joku eksyy laumasta, paimen etsii eksyneen ja tuo takaisin turvaan lauman keskelle.

Jeesus sanoo olevansa Hyvä Paimen. Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo itsestään myös näin: ”Minä olen maailman valo. Minä olen elämän leipä. Minä olen ylösnousemus ja elämä.”

Jeesus on kaikkea tätä – ja hänellä voi olla vielä jokin muu merkitys sinulle. Mutta silti hän on sama, eilen, tänään ja ikuisesti. Hän on se Hyvä Paimen, joka pitää meistä huolta, niin kuin profeetta Hesekielin sana vakuuttaa (Hes. 34: 11-16):

”Näin sanoo Herra Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet. Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään – näin sanoo Herra Jumala.”

Pauliina Hatakka

Olen ollut viime aikana masentunut, koska budjettini ei kestä matkustelua niin paljon kuin haluaisin! Lueskelin kirjastossa kymmentä eri naisten lehteä piinaviikoilla ja yhtäkkiä minulle valkeni, mitä haluan tehdä ISONA! En tarvitse siihen mitään koulutusta, sillä minullahan on jo yksi tutkinto Helsingin yliopistosta ja sillä voi tarpeen vaatiessa rehvastella tai kaivaa esiin, jos joku nyt sattuisi utelemaan jotain pätevyydestä. Olen päättäväisesti ryhtymässä elämäntapavalmentajaksi eli hienommin lifecoachiksi.

Huomenna matkustan Mexicon Cancuniin, jossa saan koulutuksen Anna-lehden esittelemän entisen missin Karita Tykkän kirjekurssilla! Hintapyyntökin kurssista on inhimillinen, vain 25.000 euroa. Sellaista rahaa minulla ei nyt tällä hetkellä ole, mutta onneksi pikavippejä saa vielä halvalla! Ja mitäs huolta minulla on, voinhan sitten itse pätevyyden saatuani rokottaa asiakkailtani puolta enemmän, sillä entinen puhelinmyyjähän Tykkäkin vain on. Voin vedota aina akateemiseen tietoon, jos joku rupeaa hinnoistani tinkimään.

Elämäntapa valmentajiemme joukkoon on myös ryhtynyt entinen kehitystyöammattilainen Tiina Juvonen. Hän on sosiaalisessa mediassa ilmoittautunut alkaneensa myydä nimenomaan naisille suunnattua fulfilment cocachingia. Yritin etsiä alan tiedostoista, mitä tämä fulfilment pitää sisällään. Britanica Encyclopediasta selvisi sitten, että se tarkoittaa kokopäiväistä elämäntapaneuvontaa. Siis käytännössä rikkaiden ihmisten syömisen ja juomisen vahtimista ja viinipullojen ja huumeiden piilottamista “tuhmien” setien ja tätien ulottuvilta. Taidan sittenkin vaihtaa sinne fulfilmentin puolelle…

Todellinen raha taitaakin lojua juuri siellä näiden ihmisten keskuudessa, joilla jo on kaikkea! Siinä drinkkien sekoittelun ja seuran pitämisen ohessa voisin opiskella vielä personal traineriksi tai stailaajaksi! Muita vaihtoehtoja ovat: pedikyristi, terapeutisti, fysiatri, arkkiatri tai rikkaiden koiran kynsien leikkaaja! Nimikkeitä alallamme on jo yli 200, joten sinäkin, joka vielä mietit ammatin vaihtoa, löydät varmaan omasi! Psykiatriksi en vielä uskalla, koska lääketieteen opintoni ovat kesken.

Olen jo tutustunut keskiluokkaa tutkineen Juha Siltalan käsitteeseen “boheemiporvarillisesta” kuluttamisesta. Tästä juuri olen löytänyt itselleni markkinaraon, jolla vuolen “paalua”, “fyrkkaa” tai nykyään niin suosittua virtuaalirahaa. Tiedän hyvin, että kun aineelliset arvot on tyydytetty siirrytään kulutusmuotoihin, jotka palvelevat oman itseni toteuttamista. Amerikassa tutkimusyhtiö IBIS on arvioinut, että life coachaus kasvaa yli miljardin dollarin bisnekseksi. Suomessa psykologiyrittäjien määrä on kasvanut kymmenessä vuodessa reilut 40 prosenttia. Itse aion keskittyä rikkaiden naisten mielenterveyskouluttajaksi ja rahalliseksi neuvonantajaksi! Miksi ihmeessä opetin 40 vuotta tyhmiä! Pärkkele!!!

Juhani Melanen