Matkalla syntynyt

Kun olimme lähdössä Angolasta kolmen vuoden työrupeaman jälkeen takaisin Suomeen, sain paikallisilta työtoveriltani uuden nimen ”Nandila”. Tuo nkumbinkielinen sana on suomeksi ”Matkalla syntynyt”. Sen merkitys ei heti avautunut minulle, mutta nyt, kun aikaa Suomeen paluusta on kulunut enemmän, olen palannut tuohon nimeen uudelleen.

Elämääni on leimannut matkalla ja liikkeellä oleminen. Laskin, että olen ehtinyt asua jo 20 eri kodissa ja viidessä eri maassa. Jotkut noista kodeista ovat olleet kotejani vain muutaman kuukauden, jotkut usean vuoden ajan. Koteja on ollut erilaisia aina rähjäisestä opiskelijakämpästä isoon, puutarhalla ja uima-altaalla varustettuun omakotitaloon. Koteja ne kuitenkin ovat olleet kaikki.

Näiden useiden lähtöjen, tulojen ja muuttojen keskellä olen miettinyt, mikä kodista sitten tekee kodin. Muutama tärkeä esine, pari valokuvaa, kulunut pöytäliina ja ikoni – siinäpä ne ovat, lähes kaikissa kodeissani mukana kulkeneet tavarat. Ehkä tärkein kaikista on kuitenkin ollut se, että olen opiskeluaikojeni soluasuntoja lukuun ottamatta saanut jakaa kodin kaikkein läheisimpien ihmisteni kanssa.

Nyt olen jälleen uuden matkan alussa, Launeen seurakunnan lähetys- ja evankelioimistyön pappina. On hienoa saada jakaa tämä matka yhdessä seurakuntalaisten kanssa, oman yhteisöni keskellä. Matka taittuu mukavammin, kun rinnalla on matkakumppaneita. Ihmisiä, jotka kulkevat kukin oman aikansa vierelläni. Ystäviä, jotka joskus joutuvat jopa kantamaan minua, kun itse en jaksa. Seurakuntalaisia, jotka rukoilevat yhdessä kanssani ja puolestani.

Rohkaiskoon meitä kaikkia raamatun sana: ”Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa.” (2. Tess. 5:16-18,24)

Siunausta syksyynne!
Pauliina Hatakka
Launeen seurakuntapastori

 

Destia, Altia, Itella ja tyhmät strategiset kaupat

Suomeen on pesiytynyt erityinen virastojen ja liikelaitosten brändityöryhmä, jonka ainoana tehtävänä on muuttaa hyvät ja selvät suomalaiset nimet merkityksettömiksi ulkomaisiksi nimihirviöiksi.  Yllättävimmän teon teki Itella, joka muutti nimensä uudestaan takaisin Postiksi, mutta ei Suomen Postiksi, vaan Posti Group Oyj:ksi. Group ei olekaan sitten enää suomea, vaan toista kotimaistamme eli englantia.

Erityisesti olen ihmetellyt, miksi valtio on niin innokas muuttamaan toimivia hyviä suomalaisia nimiä kielipuoliksi uskomattomiksi latinalaisiksi mukaileviksi sanakummajaisiksi. Miksei maamme kielenhuolto yritä puuttua asiaan millään tavalla? Mikä tehtävä tai rooli kotimaisella kielitoimistolla oikein loppupelissä näissä nimiasioissa on?

Eihän nimi firmaa toki pahenna, mutta miksi niitä aina silloin rukataan, kun yritys muutetaan osakeyhtiöiksi? Peitetäänkö tällä sitä, että asiaa laajemmin ja syvemmin tutkittaessa paljastuu, että onkin tehty suuria kansallisia strategisia virheitä omistussuhteissa?
Näitähän Suomen herrat ovat tehneet, myydessään Fortumin ja Yleisradion sähköverkot ja taajuusverkot ulkomaille naurettavilla hinnoilla suuressa yksityistämiskiihkossaan.

Kuvitelkaa, että mahdollisessa kriisitilanteessa esimerkiksi Venäjä omistaisi suomalaisia voimalaitoksia! Nyt Yle ja kaupalliset televisiokanavat maksavat monopoliasemassa oleville verkot omistaville sijoitusyhtiöille vuodessa huikeita. Voitot valuvat pääomasijoittajille ja ne nauravat suomalaisille. Samalla tavalla kävi Saksan verkkomarkkinoilla, jonne hukattiin miljardeja. Amerikan paperitehdaskaupat olivat pohjakosketus suomalaisten bisnesosaamisessa. Miksei kukaan joudu vastuuseen näistä teoista? Koskaan kenenkään pää ei joudu oikeasti vadille?

Samat juntit ulkoistavat sitten toimintoja mitään kipua itse tuntematta ja antavat kenkää sadoille suomalaisille työntekijöille. Lennokkailla nimillä peitetään tai tavoitellaan irtiottoa vanhasta hallintokulttuurista, mutta minusta ne kertovat enemmän vain näiden pukuherrojen huonosta itsetunnosta ja vääristyneestä ylenkatseesta tavallisia suomalaisia kohtaan.

Naurettavain näistä yritysmaailmaa matkivista toimijoista on Trafi eli Liikenteen Turvallisuusvirasto. Liikennevirasto on tyytynyt nimeensä, mutta on muodostanut niistä logon, jossa suomen kieltä taivutetaan naurettavan luovasti ( Liik-enne-vir-asto).
Töttörö töö!

Jussi Melanen

 

 

Onko voiton maksimointi syy nykyiseen lamaan?

Viimeinen ”partiopoikamme” pääministeri Stubb twittaa ja antaa heitellä itseään esineillä turuilla ja toreilla. Hän vaatii rakenteellisia muutoksia joka paikkaan, vaikka monet
talousoppineet pitävät nykyisen laman tärkeimpänä syynä ahneutta ja pankkiirien uskomatonta manipulointia.

Koko ajan huudetaan lisää investointeja, mutta osakkeenomistajien edun nimissä ja huumassa yhtiöiden tuotekehitys- ja investointirahat ovatkin lipsahtaneet johdon taskuun. Valtaosa yhteiskunnan pyörittämiseen tarvittavista oravannahoista kertyy ihan tavallisen
palkansaajan pussista. Tällä Matti Virtasella ei ole konsteja verosuunnitteluun tai asioiden kuittaamiseen lempeästi verotettujen pääomatulojen kautta.

Herrat puhuvat eläkeiän nostamisesta, vaikka tietävät varsin hyvin, että töitä ei juurikaan löydy yli 50- vuotiaalle työttömänä olevalle henkilölle. Todellista ajattelun puutetta osoittaa se, että suomalaiset poliitikot esittävät ominaan ideoinaan markkinavoimien heille asettamia päämääriä.

Ihmisen pitäisi repiä toimeentulonsa metsurina ja palomiehenä lähes seitsemänkymppiseksi. Töttörö töö! Miksi nämä samaiset ”johtajat” hyppäävät itse rattailta jo ennen kuusikymppiä? No siksi, että eläke-edut ovat niin hyvin neuvoteltu, että rahahuolet eivät golfin pelaamista haittaa?

Kovaäänisesti vaaditaan, että eläkeputkesta ja varhaiseläkkeestä pitäisi luopua, vaikka jokainen tietää, että elämä päivärahalla pitkän työttömyysjakson jälkeen tietää köyhyysloukkuun putoamista ennen varsinaista eläkkeen maksun alkua.

Eläkeindeksin leikkaamista puolustellaan vakavalla naamalla, vaikka tyhmempikin poliitikko tajuaa, että siitä ei koidu kenellekään mitään hyötyä. Yhteisöveroa on koko ajan sopeutettu jo työnantajien eduksi. Perintöverosta luopumista esitetään siitä syystä, että se muka turvaisi työpaikkoja ja on kertaalleen jo maksettu. Näin saattaisi käydäkin, jos varat käytettäisiin lyhentämättöminä tuotekehitykseen ja investointeihin.

Nyt ne käytetään usein omistajien tarpeisiin.Kuinka moni toimiva yritys on ihan oikeasti kaatunut perintöveroihin? Millaisia työllisyysvaikutuksia on yhteisöverolla saatu palkanmaksajille? Säälittävintä sakkia on riistokapitalismia puolustamaan palkatut ns. asiantuntijat ja lobbarit. He joutuvat pää punaisena ajamaan ja markkinoimaan uudistuksia, joista ei ole kenellekään tippaakaan hyötyä.

Juhani Melanen

 

FC Lahti tappioputkessa

Eihän tässä näin pitänyt käydä! FC Lahden piti marssia cupin finaaliin liki leikiten. Olihan vastassa Turun Inter, jonka kausi ei ole ollut mitenkään erityisen vahva. Toisin kävi. Jo RoPS-pelissä kolhittu alakerta vuoti jälleen kerran ja kas vain, niin turkulaiset menivät finaaliin voittamalla kuhnurit jatkoajalla 2-1. Lahdella oli about tuhannen taalan paikka vielä tasoittaa ottelu jatkoajalla, mutta Tucon ratkaisu oli todella hengetön. Luulenpa että itsekin olisin vetänyt paremman rankkarin kuin ”Mannerheim”.

No se hyvä puoli tappiossa oli, että nyt ei tarvitse keskittyä kuin pääsemään kolmen parhaan joukkoon liigassa. Se takaisi paikan ensi kaudella Euroopassa. Sen ei pitäisi tuottaa ongelmia, mutta nämä muutamat tappiot ovat laittaneet ainakin meidän penkkiurheilijoiden pienet päät hieman pyörälle. Miten alkukaudesta niin saumaton ja hyvä puolustus muuttui reikäjuustoksi, kun siihen lisättiin Petri Pasanen, yksi Suomen kautta aikain parhaista puolustajista? Rikkoontuiko puolustuksen harmonia? Odottavatko muut, että kyllä se Pasanen hoitaa? Mitä ihmettä? Toivottavasti Korkeakunnas tietää mistä on kyse ja korjaa asian pikaisesti, muuuten edessä on tuskainen loppukausi.

Näissä parissa viimeisessä pelissä on tullut selkeästi esille se, että kun Klinga on loukkaantuneiden kirjoissa, ei Lahden keskikentältä löydy miestä, joka osaisi rytmittää peliä hyökkäyssuuntaan. Korte pelaa enemmän alas ja sivusuuntaan kuin ylöspäin ja Salhi taas…no on vaan Salhi. Vielä keväällä olin toiveikas Salhin suhteen. Näytti, että miehessä on potentiaalia, mutta ikävä kyllä se potentiaali ei ole realisoitunut. Ei ainakaan toivotulla tavalla.

Niinpä Korkeakunnas teki ainoan oikean johtopäätöksen ja hommasi pikavauhtia keskikentälle itselleen entuudestaan tutun kaverin eli Xhevdet Gelan. Gela on hyvä haku ja toiminee jo sunnuntain MYPA-pelissä Klingan stunttina, jos vain miehen pelilupa saadaan kuntoon siihen mennessä. Toisaalta voihan Klinga itsekin jo olla sunnuntaina pelikunnossa. Nyt peli kuntoon kuhnurit ja kohti mitaleita!

Peliitat niisti Pelicansin nokan

Heinolan Peliitat otti haltuunsa Päijät-Hämeen kiekkoherruuden viime tiistaina pelatussa hegemonia-ottelussa. Pelicans tuli otteluun selkeästi varamiehisenä, sillä peräti kahdeksan avauskokoonpanon miestä oli jätetty Lahteen. Lisäksi paluun jäälle tekivät Vili Sopanen ja Henri Laurila.

Peliitat ei varamiehille armoa antanut, vaan naarasi Kristofin johdolla 4-3 voiton.
Tälläinen ottelu palvelee varmastikin paremmin heinolalaisia kuin turkoosipaitoja. Mestis-pelaajat haluavat näyttää liigapelaajille närhen munat, kun taas liigapelaajat pelaavat munat kainaloissa loukkaantumisia vältellen. Eipä ihme, että turpiin tuli.

Loppuviikosta tiedossa onkin enemmän reaaliaikaista tasonmittausta, kun kohdataan Porin Ässät kaksi kertaa, kerran kotona ja kerran vieraissa. Näihin otteluihin lähdettäneen parhaalla mahdollisella kokoonpanolla. Tosin torstain pelistä poissa olivat ainakin Paakkolanvaara, Leimu, Saarenheimo ja Redenbach. Tietoa ei ole siitä, onko kysymys loukkaantumisista vai kierrätetäänkö vain pelaajia.
Toisaalta nuori Björninen ansaitsee kyllä useammankin näyttöpaikan, sen verran tehokkaasti kaveri on pelannut.

Harjoituspeleissä eniten huolta on aiheuttanut maalivahtipeli. Jere Myllyniemi ei ole ollut se sama varma-Jere, jollaisena mies nähtiin viime keväänä. Niinpä nuori Juvonen on ollut otteissaan varmempi ja luotettavampi kuin Myllyniemi. Mitä tekee valmentaja Lämsä? Luottaako siihen, että Myllyniemi nousee takaisin omalle tasolleen vai olisi tässä Juvosen paikka iskeä vihdoinkin kiinni ykkkösmaalivahdin valtikkaan? Vai lähdetäänkö maalivahtikauppaan? Eräs Niko Hovinen olisi vielä vapaana…

Pete Salomaa

Ei kukaan ole profeetta omalla maallaan!

Näin Jeesus tokaisi, kun häneltä pyydettiin todisteita siitä, että hän on Jumalan lähettämä Messias. Jeesus oli kyllä tehnyt monia tunnustekoja, parantanut sairaita. Hänen opetuksensa oli saanut ihmiset hämmennyksiin, sillä hän oli opettanut niin kuin se, jolla on valta. Ja kuitenkin tuntui, että mikään ei riittänyt. Mikään ei saanut ihmisiä vakuuttuneiksi Jeesuksen jumalallisesta alkuperästä. Kriittinen ajattelu on paikallaan, mutta se on eri asia kuin jääräpäisyys. Haluttomuus tarkistaa omia ajatuksia tuli uskon esteeksi.

Ihmiset olivat nähneet Jeesuksen jo lapsuudesta. He tunsivat hänen vanhempansa ja sisaruksensa. Jeesus perheineen oli yksi heistä. Olisi voinut ajatella, että juuri se olisi tehnyt Jeesukselle helpommaksi lähestyä ihmisiä ja ihmisille helpommaksi uskoa Jeesuksen sanoma. Mutta näytti olevan päinvastoin. Oman kylän väki tuntui olevan kaikista kriittisintä. Vai oliko kyse sittenkään kriittisyydestä? Epäuskoon saattoi liittyä epäluuloisuutta ja kateutta. Ehkäpä juuri tämä Jeesuksen inhimillisyys näytti estävän ihmisiä näkemästä hänen jumalallisuuttaan.
Ja kuitenkin Jumalan työ tapahtuu tässä maailmassa hyvin inhimillisissä olosuhteissa ja aivan tavallisten ihmisten kautta.

Ja kirkko sekin on monella tavalla puutteellinen ja epätäydellinen. Sitä voi moittia monesta asiasta aivan aiheesta. Ja silti se toteuttaa Jumalan suunnitelmaa ja Jumalalta saamaansa tehtävää tässä maailmassa meidän ihmisten kautta. Kirkko julistaa sanomaa Jumalan rakkaudesta ja evankeliumia syntien anteeksiantamisesta. Se palvelee apua tarvitsevia, koska se on sen kutsumus.

Ei Jumalan todellisuus ole irrallaan meidän todellisuudestamme. Mutta monesti tämä Jumalan työ jää kuin kätköön. Mutta uskon silmin voimme nähdä, kuinka Jumala tekee työtään tässä maailmassa. Myös minä voin olla hänen käytössään. Kunhan vain uskallan suostua siihen.

 

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

 

Lahden peruskoulut päivitettävä välittömästi

Peruskouluun siirryttäessä Lahti kulki kaikessa kehitystyössä eturivissä. Erityisesti Lahden musiikkiluokat ja liikuntalukiot olivat aikansa ihmeitä ja helmiä. Erikoistutuminen oli se keino kilpailla oppilaista ja myös opettajista. Haasteet otettiin vastaan ja luovuus ja kokeilunhalu toimivat motiivina kehittää
uutta peruskoulua. Nyt tarvittaisiin taas uusi opettajien sukupolvi, jolla on rohkeus luopua liitutaulusta ja sukeltaa uutta hyödyntävään tietotekniikkaan ennakkoluulottomasti.

Tietotekniikka on tämän päivän lapsille luonnollinen tapa oppia ja jo alakoululaiset osaavat etsiä googlaamalla mitä monimutkaisempia asioita ja tietoja.
Tulevaisuudessa nuori ihminen joutuu muuttumaan kuin kameleontti väriä. Valttia ovat luovuus, ongelmanratkaisu, tiimityöskentely, tietotekniikka ja joustavuus. Nämä tosiasiat Lahti on unohtanut.

Miksei Lahteen ole perustettu opettajista mitään ydinryhmään suunnittelemaan tulevaisuuden koulua? Homekouluihin Lahti on upottanut suunnattomat määrät rahaa. Näin on käynyt, koska koulutoimelta on puuttunut asiansa osaavaa rakennustarkastaja, joka olisi tuntenut edes jollain lailla pahimmat homekarikot. Nyt pusketaan Launeella päätä koivuun oikein olan takaa. Tosiasia on, että Lahdessa on liian paljon kouluja ja eritoten Etelä- Lahdessa.
Sopivasta palkkioista olisin valmis tekemään jotain tälle ajankohtaiselle asialle, mutta kukapa fossiilia kuuntelisi?

Tämän päivän ”herrantertuille” tarjotaan valmiiksi pureskeltua tietoa. On perkeleen toisarvoista muistaa Tarton rauhan vuosiluku, mutta erittäin tärkeää tietää, mitkä syyt tähän rauhaan johtivat. Ongelmanratkaisukyky ja intohimo ovat luovan motivaation avainkäsitteitä. Niihin ei nykykoulua
valmenna mitenkään. Tulevaisuus on kannettavissa hyvissä tietokoneissa, mutta tabletitkin kelpaavat. Nykykoulu ei siis yksinkertaisesti tiedä, mitä opettaa, koska monet opettajat ovat koko ajan muutosvastarinnassa. Vain muste ja imupaperi puuttuvat!

Uudistukset tulevat, mutta ei Lahdessa. Malleja olisi maailmalta noudettavissa, mutta liikkeellelähtö on liian hidasta. Peruslähtökohta olisi kaikille yhteinen yleissivistävä osa, jonka jälkeen jokaiselle räätälöitäisiin oma henkilökohtainen opetussuunnitelma. Suomessa pärjätään PISA- testeissä hyvin, mutta viihdytään koulussa huonosti. Liika kielipainotteisuus estää käsittelemästä nykyelämälle tärkeimpiä elämisen taitoja: yrittämistä, ympäristötietoja ja globaalia ymmärtämistä.

Kuka uskaltaa Lahdessa potkaista ensimmäisenä sivistyspallon ja pistää koulumuutoksen rattaat pyörimään?
Varmaa on ainoastaan, että oppilaita Lahdessa on liian vähän ja kouluja liikaa!

Juhani Melanen

 

FC Lahti romahti

FC Lahden ottelumainoksessa mainostettiin RoPS-ottelua lauseella ”Ihmepelastuksia Kisapuistossa”. Niitä ei nyt sitten nähty, sillä neljä maalia omaan häkkiin ja Henrik Moisanderilla ei ollut yhtään torjuntaa. Vai tarkoitettiinko tässä nyt sitten RoPS:n maalivahtia?

Juuri kun ehdin kehua FC Lahden puolustuksen maasta taivaaseen, romahti se kuin korttitalo keskiviikon ottelussa RoPS:aa vastaan. Rovaniemeläisten neljä tehtyä maalia Lahden verkkoon on käsittämättömän kova suoritus, jos katsotaan aikaisempia Lahden pelejä, joissa oma maali on pystytty pitämään puhtaana 12 kertaa. Näinköhän loistavan VPS-ottelun huumassa Lahden pojille tuli luulotauti ja luultiin, että peli kulkee ilman suurempia yrittämisiä?

Asenteessa oli suurin ero. Rovaniemeläiset juoksivat hulluina joka ainoaan palloon ja osasivat tulla syöttöjä vastaan, kun taas kuhnurit jäivät kuhnaamaan ja odottamaan, että pallo tulee suoraan jalkaan.Varsinkin puolustaminen oli oudon sekavaa ja hyökkäyksistäkin puuttui se viimeistelyn kiima.

No Rafael kyllä hoiti homman kahdella maalillaan, joista toinen oli todellinen mestarinäyte Rafun pelinlukemisesta. Liki puolesta kentästä lähtenyt kaunis nosto ulos tulleen maalivahdin yli ylähirren alle. Yksinkertaista ja kaunista.

Samalla voidaan heittää hyvästit mestaruudesta, sillä HJK porkuttaa konemaisesti eteenpäin ja nyt taistelu käydään enää hopeasta. Sekä tietenkin Suomen Cupin voitosta. Lauantaina on Kisapuistossa taas isot panokset, kun Cupin välierässä tulee vastaan Turun Inter. Tästä jatkoon ja finaalissa odottaa mitä todennäköisimmin arkkivihollinen HJK. Keskiviikkoisesta tappiosta huolimatta on tiedossa huima loppukausi.

Pelicans KHL:aan?

Samanaikaisesti FC Lahden -pelin kanssa suoritti myös Pelicans uuden kauden avauksensa Isku Areenalla KHL-joukkue Sibiriä vastaan. Peli päättyi lahtelaisten voittoon 5-2.

Kannattaisikohan Pelicansinkin siirtyä ensi kaudeksi KHL:aan, kun noinkin halvalla joukkueella siellä näköjään pärjäisi? No leikki sikseen. Kyseessä oli kuitenkin pelkkä harjoitusottelu ja yhden sellaisen perusteella ei pidä vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä pelin tasosta. Sitä paitsi eihän kukaan voi olla niin hölmö, että haluaisi siirtyä SM-liigasta KHL:aan?? Eihän?…

Kun ei voi kahdessa paikassa olla yhtä aikaa, on pakko luottaa raportteihin joita pelistä on luettavissa. Ykkösketjuksi oli kasattu ulkomaalaistrio Smotherman – Redenbach – Repik. Kas vain, näin olisin minäkin tehnyt, jos olisin Pelsu-valmentaja. Trion peli oli kuulemma vielä hakemista, mutta lähtökohtaisesti tämän ketjun pitäisi toimia.

Pelin parasta antia olivat duo Paakkolanvaara- Hakulinen sekä nuorisoketjun Alanne & Mustonen. Lisäksi Janne Juvonen maalissa oli ollut vakuuttavan oloinen. Hyvä niin, sillä viime vuonna Aravirta peluutti maalissa käytännöllisesti katsoen vain Jere Myllyniemeä. Juvonen kyllä ansaitsee rehdin näytönpaikan tällä kaudella, sillä kyseessä on kuitenkin NHL:aan varattu pelaaja, joten jonkinlaista talenttia on miehessä nähty muuallakin.

Mielenkiinnolla odotan Vili Sopasen paluuta riviin ja sitä mihin ketjuun valmentaja Lämsä Vilin istuttaa. Annetaanpa pieni vinkki Pelicans-valmennukselle: Olisikohan ketju Hakulinen – Paakkolanvaara – Sopanen jo vähän liiankin taitava ja vaarallinen ainakin vastustajan näkökulmasta katsottuna?…

Seuraavan kerran Pelikaanit nähdään tositoimissa jo tänään perjantaina , kun vastaan luistelee Blues. Ensi viikon tiistaina on vuorossa Päijät-Hämeen hegemonia-ottelu Heinolassa Peliittoja vastaan. Niin se vaan taas syksy ja uusi liigakausi lähenee.

Pete Salomaa

 

Lahjat käyttöön

Tämän sunnuntain raamatuntekstissä (Matt. 25:14-30) jaetaan talentteja palvelijoiden hoitoon ja harjoitetaan kummallista maanviljelyä. Vertauksen kolmas mies sai hoitaakseen talentin hopeaa, ja hänen tuli pitää siitä hyvää huolta (= kartuttaa talletusta). Mutta mies pelkäsi rahojen omistajaa eikä uskonut omiin kykyihinsä. Hän kaivoi maahan kuopan ja kätki rahan sinne.

Lastenkirjoissa istutetaan maahan karkkia ja kolikkoja sillä odotuksella, että niistä kasvaisi karkkipuita ja seteleitä. Mutta oikeassa elämässä maahan kaivetut lahjat eivät ala itää. Isäntä oli tyytyväinen niihin palvelijoihin, jotka olivat laittaneet lahjansa käyttöön, mutta nuhteli häntä, joka oli vain kaivanut rahansa maahan.

Jeesuksen ankara vertaus puhuu koko elämästä. Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle lahjoja, kykyjä ja vahvuuksia. Niistä saa olla iloinen ja ylpeä. Lahjoja tulisi käyttää toisten ihmisten ja luomakunnan hyväksi. Jos ihminen mitätöi itseään ja vaikenee lahjoistaan, Jumalan antamat lahjat jäävät piiloon.

Mutta talentit eivät tässä kuvaa vain ihmisten lahjakkuuksia – sellaisia, joista kilpaillaan talentshowssa. Jumala on antanut meille myös näkymättömiä, ihmeellisiä lahjojaan: Hän ottaa kasteessa omakseen, Hän kuulee rukoukset, Hän antaa anovalle anteeksi ja pelastaa kaikki, jotka etsivät turvaa Hänen luotaan. Jumala on antanut Poikansa Jeesuksen maailman pelastajaksi. Tässä onkin ainutlaatuisia kultaisia talentteja. Lahjojen antaja toivoo, että nämä isot asiat huomataan ja otetaan vastaan. Jumalan lahjat on tarkoitettu jokapäiväiseen käyttöön!

Riitta Särkiö

 

Peetu is back!

Näin komeasti mainostaa FC Lahti sunnuntaina pelattavaa VPS-ottelua. Ja ihan syystä. Kuusysin kasvatti Petri Pasanen on kovan luokan paluumuuttaja. Ei nyt ihan Litmasen tasoa, mutta kuitenkin selkeästi yksi veikkausliigan kovimmista pelaajista. Pasanen on tehnyt pitkän, 14 vuoden uran ulkomaan kentillä ja miehen edustamat seurat kyllä kertovat pelaajan tason.

33-vuotiaan Pasasen meriitit jalkapalloilijana hakevat vertaistaan suomalaisessa jalkapalloilussa. FC Kuusysin kasvatti on juhlinut Ajaxissa Hollannin mestaruutta, kuin myös Hollannin cupin ja supercupin voittoja. Palkintokaappi täydentyi myöhemmin SV Werder Bremenissä Saksan cupin, liigacupin ja supercupin pysteillä. Saksalaisseurassa Pasanen selviytyi kaudella 2008-09 UEFA Cupin finaaliin, jossa Werder Bremen kuitenkin taipui FC Shakhtar Donetskille. Itävallassa FC Red Bull Salzburgissa Pasanen voitti Itävallan mestaruuden ja cupin.

Suomen A-maajoukkueessa Pasanen on kuulunut luottopelaajiin vuodesta 2000 lähtien. Toppari on pelannut yhteensä peräti 76 maaottelua, joissa hän on tehnyt yhden maalin. Pasanen on toiminut myös Huuhkajien kapteenina. Vuonna 2008 Urheilutoimittajain liitto valitsi hänet vuoden jalkapalloilijaksi.

Jos on kuhnureiden puolustus ollut alkukaudesta betonia, on se jatkossa vähintäänkin umpirautaa. Sunnuntaiksi on odotettavissa yleisöryntäys Kisapuistoon, eikä vähiten juuri Pasasen vuoksi. FC Lahti on varautunut yleisörynnistykseen, sillä katsomokapasiteettia on nostettu tähän otteluun lisäämällä katsomotilaja päätyihin. Hienoa! Tälläistä julkisuutta kotoinen veikkausliigamme kaipaakin juuri nyt, kun suomalaiset seurajoukkueet nöyrtyvät Euroopan pelikentillä toinen toisensa jälkeen. Onneksi ensi vuonna Euroopan kentillä palloilee Lahden mustat kuhnurit, nuo lahtelaisten sankarit.

Pelicans nyplää pitsiä

Pelicans aloittaa kautensa melkeinpä jo perinteisesti Rauman Pitsiturnauksessa tänään. Kyseessä on kyllä melkoinen ”höntsäturnaus”, kun pelit kestävät vain kaksi erää ja parhaimmillaan joukkue voi joutua/päästä pelaamaan päivän aikana peräti neljä peliä. Mitään suuria johtopäätöksiä ei turnauksen peleistä kannata vedellä, sillä joukkueet ovat vasta tällä viikolla palanneet jäälle kesän jälkeen. Varmuudella Pelicans kohtaa turnauksessa TPS:n ja Ilveksen.

Pelicansin kohdalla suurin mielenkiinto kohdistuu tietenkin uusiin pelaajiin. Harjoituksista on kuulunut mukavia viestejä varsinkin herrojen Repik ja Smotherman kohdalla. Luistin kuulemma kulkee ja kiekolliset taidot, jonka vuoksi heidät pääosin on tänne hankittukin, ovat korkeaa luokkaa. Myös Hakulisen otteet ovat olleet lupauksia antavia.

Odotukset ensi kaudesta ovat varovaiset, ainakin täällä toimituksen suunnassa. Paljon on muuttunut. Uusia, nuoria pelaajia on paljon, mikä on viimevuotiseen ukkokööriin verrattuna hyvä muutos. Joukkueessa on monta potentiaalista pelaajaa, jotka voivat breikata ensi kaudella. Toisaalta mahdollisuus mahalaskuunkin on olemassa, jos nuoret eivät nosta tasoaan odotetusti.

No kohtahan näitä SM-liigan harjoitusmatsejakin pääsee katsomaan silmä kovana, sillä jo ensi viikon keskiviikkona uudistunut Pelicans luistelee ensimmäisen kerran kotijäille. Silloin vastassa on KHL-joukkue Sibir. Silloin nähdään omin silmin ensimmäistä kertaa, millaista peliä pelaa ”Renkomäen Tihonovin” eli Tomi Lämsän Pelicans.

Tässä vielä kaikki harjoituskauden ottelut:

KE 13.08.   PELICANS – SIBIR
PE 15.08.   PELICANS – BLUES
TI 19.08.    PELIITAT – PELICANS
TO 21.08.   PELICANS – ÄSSÄT
LA 23.08.    ÄSSÄT – PELICANS
TO 28.08.   PELICANS – LUKKO
LA 30.08.   PELICANS – TUTO
TI 02.09.   PELICANS – JYP
TO 04.09.   HPK – PELICANS

– Pete Salomaa-

Oikea tie

Lämpömittaria katsomalla on vaikea uskoa, että kesä ja kesälomakausi ovat päättymässä. Yksi erityinen merkki syyskauden alkamisesta on kuitenkin koulujen alkaminen. Ensi viikolla taas sadat lapset ja nuoret Lahdessakin lähtevät koulutielle. Osa aivan ensimmäistä kertaa, toisilla koulunalkuja on jo kertynyt monia. Aina koulun alkuun kuitenkin liittyy pieni jännitys tai innostus, onhan jokin uusi taas alkamassa.

Vaikka omista koulumuistoistani monta koulun aloitusta on päässyt unohtumaan, on mieleen kuitenkin jäänyt ensimmäinen koulupäivä ala-asteen ensimmäisellä luokalla. Luulen, että aika moni muistaa oman koulutien alkamisen ja ehkäpä myös omien lasten koulunaloituksen. Kouluun lähtöön liittyy niin paljon muutoksia, otetaan ensimmäiset, vaikkakin vielä hyvin pienet, askeleet kohti itsenäistymistä.

Yksi koulun tehtävä on opettaa tunnistamaan oikea ja väärä. Oikea tieto väärästä, oikea tiedonhaku kanava epäilyttävästä. Näitä samoja taitoja myös vanhemmat yrittävät opettaa jälkikasvulleen mutta samalla jokainen kamppailee itse oikeiden ja väärien valintojen ristitulessa.

Ensi sunnuntain kirkollisena aiheena on totuus ja harha. Aihe on hyvin mielenkiintoinen koska toden tunteminen ei ole suinkaan niin yksiselitteistä kuin voisi kuvitella. Onko ylipäänsä mahdollista löytää sellaista kuin absoluuttinen totuus? Vai onko totuus aina suhteessa johonkin toiseen? Tai jos toden sattuu tuntemaan, ei tunteminen vielä tarkoita että toimii sen mukaisesti.

Jeesus sanoi olevansa tie, totuus ja elämä, vai onko ehkä niin että Jeesus on tie jota kulkemalla on kiinni totuudessa ja elämässä? Ehkä näin, mutta se mikä on hienoa, on että jos vahingossa sattuu eksymään tai joutuu jollekin sivupolulle, niin Jeesus-tielle saa kuitenkin aina palata. Riippumatta siitä, miten monta kertaa on joutunut harhaan.

Sen sijaan jokaisen koululaisen toivoisin pysyvän oikealla koulutiellä ja meidän aikuisten olevan erityisen valppaana liikenteessä pienten koululaisten opetellessa koulureittejään.

Hanna Suominen
vs. srk. pastori

 

KOLUMNIT -arkisto

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011