Kun olimme lähdössä Angolasta kolmen vuoden työrupeaman jälkeen takaisin Suomeen, sain paikallisilta työtoveriltani uuden nimen ”Nandila”. Tuo nkumbinkielinen sana on suomeksi ”Matkalla syntynyt”. Sen merkitys ei heti avautunut minulle, mutta nyt, kun aikaa Suomeen paluusta on kulunut enemmän, olen palannut tuohon nimeen uudelleen.

Elämääni on leimannut matkalla ja liikkeellä oleminen. Laskin, että olen ehtinyt asua jo 20 eri kodissa ja viidessä eri maassa. Jotkut noista kodeista ovat olleet kotejani vain muutaman kuukauden, jotkut usean vuoden ajan. Koteja on ollut erilaisia aina rähjäisestä opiskelijakämpästä isoon, puutarhalla ja uima-altaalla varustettuun omakotitaloon. Koteja ne kuitenkin ovat olleet kaikki.

Näiden useiden lähtöjen, tulojen ja muuttojen keskellä olen miettinyt, mikä kodista sitten tekee kodin. Muutama tärkeä esine, pari valokuvaa, kulunut pöytäliina ja ikoni – siinäpä ne ovat, lähes kaikissa kodeissani mukana kulkeneet tavarat. Ehkä tärkein kaikista on kuitenkin ollut se, että olen opiskeluaikojeni soluasuntoja lukuun ottamatta saanut jakaa kodin kaikkein läheisimpien ihmisteni kanssa.

Nyt olen jälleen uuden matkan alussa, Launeen seurakunnan lähetys- ja evankelioimistyön pappina. On hienoa saada jakaa tämä matka yhdessä seurakuntalaisten kanssa, oman yhteisöni keskellä. Matka taittuu mukavammin, kun rinnalla on matkakumppaneita. Ihmisiä, jotka kulkevat kukin oman aikansa vierelläni. Ystäviä, jotka joskus joutuvat jopa kantamaan minua, kun itse en jaksa. Seurakuntalaisia, jotka rukoilevat yhdessä kanssani ja puolestani.

Rohkaiskoon meitä kaikkia raamatun sana: ”Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa.” (2. Tess. 5:16-18,24)

Siunausta syksyynne!
Pauliina Hatakka
Launeen seurakuntapastori

Suomeen on pesiytynyt erityinen virastojen ja liikelaitosten brändityöryhmä, jonka ainoana tehtävänä on muuttaa hyvät ja selvät suomalaiset nimet merkityksettömiksi ulkomaisiksi nimihirviöiksi.  Yllättävimmän teon teki Itella, joka muutti nimensä uudestaan takaisin Postiksi, mutta ei Suomen Postiksi, vaan Posti Group Oyj:ksi. Group ei olekaan sitten enää suomea, vaan toista kotimaistamme eli englantia.

Erityisesti olen ihmetellyt, miksi valtio on niin innokas muuttamaan toimivia hyviä suomalaisia nimiä kielipuoliksi uskomattomiksi latinalaisiksi mukaileviksi sanakummajaisiksi. Miksei maamme kielenhuolto yritä puuttua asiaan millään tavalla? Mikä tehtävä tai rooli kotimaisella kielitoimistolla oikein loppupelissä näissä nimiasioissa on?

Eihän nimi firmaa toki pahenna, mutta miksi niitä aina silloin rukataan, kun yritys muutetaan osakeyhtiöiksi? Peitetäänkö tällä sitä, että asiaa laajemmin ja syvemmin tutkittaessa paljastuu, että onkin tehty suuria kansallisia strategisia virheitä omistussuhteissa?
Näitähän Suomen herrat ovat tehneet, myydessään Fortumin ja Yleisradion sähköverkot ja taajuusverkot ulkomaille naurettavilla hinnoilla suuressa yksityistämiskiihkossaan.

Kuvitelkaa, että mahdollisessa kriisitilanteessa esimerkiksi Venäjä omistaisi suomalaisia voimalaitoksia! Nyt Yle ja kaupalliset televisiokanavat maksavat monopoliasemassa oleville verkot omistaville sijoitusyhtiöille vuodessa huikeita. Voitot valuvat pääomasijoittajille ja ne nauravat suomalaisille. Samalla tavalla kävi Saksan verkkomarkkinoilla, jonne hukattiin miljardeja. Amerikan paperitehdaskaupat olivat pohjakosketus suomalaisten bisnesosaamisessa. Miksei kukaan joudu vastuuseen näistä teoista? Koskaan kenenkään pää ei joudu oikeasti vadille?

Samat juntit ulkoistavat sitten toimintoja mitään kipua itse tuntematta ja antavat kenkää sadoille suomalaisille työntekijöille. Lennokkailla nimillä peitetään tai tavoitellaan irtiottoa vanhasta hallintokulttuurista, mutta minusta ne kertovat enemmän vain näiden pukuherrojen huonosta itsetunnosta ja vääristyneestä ylenkatseesta tavallisia suomalaisia kohtaan.

Naurettavain näistä yritysmaailmaa matkivista toimijoista on Trafi eli Liikenteen Turvallisuusvirasto. Liikennevirasto on tyytynyt nimeensä, mutta on muodostanut niistä logon, jossa suomen kieltä taivutetaan naurettavan luovasti ( Liik-enne-vir-asto).
Töttörö töö!

Jussi Melanen

Viimeinen ”partiopoikamme” pääministeri Stubb twittaa ja antaa heitellä itseään esineillä turuilla ja toreilla. Hän vaatii rakenteellisia muutoksia joka paikkaan, vaikka monet
talousoppineet pitävät nykyisen laman tärkeimpänä syynä ahneutta ja pankkiirien uskomatonta manipulointia.

Koko ajan huudetaan lisää investointeja, mutta osakkeenomistajien edun nimissä ja huumassa yhtiöiden tuotekehitys- ja investointirahat ovatkin lipsahtaneet johdon taskuun. Valtaosa yhteiskunnan pyörittämiseen tarvittavista oravannahoista kertyy ihan tavallisen
palkansaajan pussista. Tällä Matti Virtasella ei ole konsteja verosuunnitteluun tai asioiden kuittaamiseen lempeästi verotettujen pääomatulojen kautta.

Herrat puhuvat eläkeiän nostamisesta, vaikka tietävät varsin hyvin, että töitä ei juurikaan löydy yli 50- vuotiaalle työttömänä olevalle henkilölle. Todellista ajattelun puutetta osoittaa se, että suomalaiset poliitikot esittävät ominaan ideoinaan markkinavoimien heille asettamia päämääriä.

Ihmisen pitäisi repiä toimeentulonsa metsurina ja palomiehenä lähes seitsemänkymppiseksi. Töttörö töö! Miksi nämä samaiset ”johtajat” hyppäävät itse rattailta jo ennen kuusikymppiä? No siksi, että eläke-edut ovat niin hyvin neuvoteltu, että rahahuolet eivät golfin pelaamista haittaa?

Kovaäänisesti vaaditaan, että eläkeputkesta ja varhaiseläkkeestä pitäisi luopua, vaikka jokainen tietää, että elämä päivärahalla pitkän työttömyysjakson jälkeen tietää köyhyysloukkuun putoamista ennen varsinaista eläkkeen maksun alkua.

Eläkeindeksin leikkaamista puolustellaan vakavalla naamalla, vaikka tyhmempikin poliitikko tajuaa, että siitä ei koidu kenellekään mitään hyötyä. Yhteisöveroa on koko ajan sopeutettu jo työnantajien eduksi. Perintöverosta luopumista esitetään siitä syystä, että se muka turvaisi työpaikkoja ja on kertaalleen jo maksettu. Näin saattaisi käydäkin, jos varat käytettäisiin lyhentämättöminä tuotekehitykseen ja investointeihin.

Nyt ne käytetään usein omistajien tarpeisiin.Kuinka moni toimiva yritys on ihan oikeasti kaatunut perintöveroihin? Millaisia työllisyysvaikutuksia on yhteisöverolla saatu palkanmaksajille? Säälittävintä sakkia on riistokapitalismia puolustamaan palkatut ns. asiantuntijat ja lobbarit. He joutuvat pää punaisena ajamaan ja markkinoimaan uudistuksia, joista ei ole kenellekään tippaakaan hyötyä.

Juhani Melanen

Näin Jeesus tokaisi, kun häneltä pyydettiin todisteita siitä, että hän on Jumalan lähettämä Messias. Jeesus oli kyllä tehnyt monia tunnustekoja, parantanut sairaita. Hänen opetuksensa oli saanut ihmiset hämmennyksiin, sillä hän oli opettanut niin kuin se, jolla on valta. Ja kuitenkin tuntui, että mikään ei riittänyt. Mikään ei saanut ihmisiä vakuuttuneiksi Jeesuksen jumalallisesta alkuperästä. Kriittinen ajattelu on paikallaan, mutta se on eri asia kuin jääräpäisyys. Haluttomuus tarkistaa omia ajatuksia tuli uskon esteeksi.

Ihmiset olivat nähneet Jeesuksen jo lapsuudesta. He tunsivat hänen vanhempansa ja sisaruksensa. Jeesus perheineen oli yksi heistä. Olisi voinut ajatella, että juuri se olisi tehnyt Jeesukselle helpommaksi lähestyä ihmisiä ja ihmisille helpommaksi uskoa Jeesuksen sanoma. Mutta näytti olevan päinvastoin. Oman kylän väki tuntui olevan kaikista kriittisintä. Vai oliko kyse sittenkään kriittisyydestä? Epäuskoon saattoi liittyä epäluuloisuutta ja kateutta. Ehkäpä juuri tämä Jeesuksen inhimillisyys näytti estävän ihmisiä näkemästä hänen jumalallisuuttaan.
Ja kuitenkin Jumalan työ tapahtuu tässä maailmassa hyvin inhimillisissä olosuhteissa ja aivan tavallisten ihmisten kautta.

Ja kirkko sekin on monella tavalla puutteellinen ja epätäydellinen. Sitä voi moittia monesta asiasta aivan aiheesta. Ja silti se toteuttaa Jumalan suunnitelmaa ja Jumalalta saamaansa tehtävää tässä maailmassa meidän ihmisten kautta. Kirkko julistaa sanomaa Jumalan rakkaudesta ja evankeliumia syntien anteeksiantamisesta. Se palvelee apua tarvitsevia, koska se on sen kutsumus.

Ei Jumalan todellisuus ole irrallaan meidän todellisuudestamme. Mutta monesti tämä Jumalan työ jää kuin kätköön. Mutta uskon silmin voimme nähdä, kuinka Jumala tekee työtään tässä maailmassa. Myös minä voin olla hänen käytössään. Kunhan vain uskallan suostua siihen.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Peruskouluun siirryttäessä Lahti kulki kaikessa kehitystyössä eturivissä. Erityisesti Lahden musiikkiluokat ja liikuntalukiot olivat aikansa ihmeitä ja helmiä. Erikoistutuminen oli se keino kilpailla oppilaista ja myös opettajista. Haasteet otettiin vastaan ja luovuus ja kokeilunhalu toimivat motiivina kehittää
uutta peruskoulua. Nyt tarvittaisiin taas uusi opettajien sukupolvi, jolla on rohkeus luopua liitutaulusta ja sukeltaa uutta hyödyntävään tietotekniikkaan ennakkoluulottomasti.

Tietotekniikka on tämän päivän lapsille luonnollinen tapa oppia ja jo alakoululaiset osaavat etsiä googlaamalla mitä monimutkaisempia asioita ja tietoja.
Tulevaisuudessa nuori ihminen joutuu muuttumaan kuin kameleontti väriä. Valttia ovat luovuus, ongelmanratkaisu, tiimityöskentely, tietotekniikka ja joustavuus. Nämä tosiasiat Lahti on unohtanut.

Miksei Lahteen ole perustettu opettajista mitään ydinryhmään suunnittelemaan tulevaisuuden koulua? Homekouluihin Lahti on upottanut suunnattomat määrät rahaa. Näin on käynyt, koska koulutoimelta on puuttunut asiansa osaavaa rakennustarkastaja, joka olisi tuntenut edes jollain lailla pahimmat homekarikot. Nyt pusketaan Launeella päätä koivuun oikein olan takaa. Tosiasia on, että Lahdessa on liian paljon kouluja ja eritoten Etelä- Lahdessa.
Sopivasta palkkioista olisin valmis tekemään jotain tälle ajankohtaiselle asialle, mutta kukapa fossiilia kuuntelisi?

Tämän päivän ”herrantertuille” tarjotaan valmiiksi pureskeltua tietoa. On perkeleen toisarvoista muistaa Tarton rauhan vuosiluku, mutta erittäin tärkeää tietää, mitkä syyt tähän rauhaan johtivat. Ongelmanratkaisukyky ja intohimo ovat luovan motivaation avainkäsitteitä. Niihin ei nykykoulua
valmenna mitenkään. Tulevaisuus on kannettavissa hyvissä tietokoneissa, mutta tabletitkin kelpaavat. Nykykoulu ei siis yksinkertaisesti tiedä, mitä opettaa, koska monet opettajat ovat koko ajan muutosvastarinnassa. Vain muste ja imupaperi puuttuvat!

Uudistukset tulevat, mutta ei Lahdessa. Malleja olisi maailmalta noudettavissa, mutta liikkeellelähtö on liian hidasta. Peruslähtökohta olisi kaikille yhteinen yleissivistävä osa, jonka jälkeen jokaiselle räätälöitäisiin oma henkilökohtainen opetussuunnitelma. Suomessa pärjätään PISA- testeissä hyvin, mutta viihdytään koulussa huonosti. Liika kielipainotteisuus estää käsittelemästä nykyelämälle tärkeimpiä elämisen taitoja: yrittämistä, ympäristötietoja ja globaalia ymmärtämistä.

Kuka uskaltaa Lahdessa potkaista ensimmäisenä sivistyspallon ja pistää koulumuutoksen rattaat pyörimään?
Varmaa on ainoastaan, että oppilaita Lahdessa on liian vähän ja kouluja liikaa!

Juhani Melanen

Tämän sunnuntain raamatuntekstissä (Matt. 25:14-30) jaetaan talentteja palvelijoiden hoitoon ja harjoitetaan kummallista maanviljelyä. Vertauksen kolmas mies sai hoitaakseen talentin hopeaa, ja hänen tuli pitää siitä hyvää huolta (= kartuttaa talletusta). Mutta mies pelkäsi rahojen omistajaa eikä uskonut omiin kykyihinsä. Hän kaivoi maahan kuopan ja kätki rahan sinne.

Lastenkirjoissa istutetaan maahan karkkia ja kolikkoja sillä odotuksella, että niistä kasvaisi karkkipuita ja seteleitä. Mutta oikeassa elämässä maahan kaivetut lahjat eivät ala itää. Isäntä oli tyytyväinen niihin palvelijoihin, jotka olivat laittaneet lahjansa käyttöön, mutta nuhteli häntä, joka oli vain kaivanut rahansa maahan.

Jeesuksen ankara vertaus puhuu koko elämästä. Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle lahjoja, kykyjä ja vahvuuksia. Niistä saa olla iloinen ja ylpeä. Lahjoja tulisi käyttää toisten ihmisten ja luomakunnan hyväksi. Jos ihminen mitätöi itseään ja vaikenee lahjoistaan, Jumalan antamat lahjat jäävät piiloon.

Mutta talentit eivät tässä kuvaa vain ihmisten lahjakkuuksia – sellaisia, joista kilpaillaan talentshowssa. Jumala on antanut meille myös näkymättömiä, ihmeellisiä lahjojaan: Hän ottaa kasteessa omakseen, Hän kuulee rukoukset, Hän antaa anovalle anteeksi ja pelastaa kaikki, jotka etsivät turvaa Hänen luotaan. Jumala on antanut Poikansa Jeesuksen maailman pelastajaksi. Tässä onkin ainutlaatuisia kultaisia talentteja. Lahjojen antaja toivoo, että nämä isot asiat huomataan ja otetaan vastaan. Jumalan lahjat on tarkoitettu jokapäiväiseen käyttöön!

Riitta Särkiö

Lämpömittaria katsomalla on vaikea uskoa, että kesä ja kesälomakausi ovat päättymässä. Yksi erityinen merkki syyskauden alkamisesta on kuitenkin koulujen alkaminen. Ensi viikolla taas sadat lapset ja nuoret Lahdessakin lähtevät koulutielle. Osa aivan ensimmäistä kertaa, toisilla koulunalkuja on jo kertynyt monia. Aina koulun alkuun kuitenkin liittyy pieni jännitys tai innostus, onhan jokin uusi taas alkamassa.

Vaikka omista koulumuistoistani monta koulun aloitusta on päässyt unohtumaan, on mieleen kuitenkin jäänyt ensimmäinen koulupäivä ala-asteen ensimmäisellä luokalla. Luulen, että aika moni muistaa oman koulutien alkamisen ja ehkäpä myös omien lasten koulunaloituksen. Kouluun lähtöön liittyy niin paljon muutoksia, otetaan ensimmäiset, vaikkakin vielä hyvin pienet, askeleet kohti itsenäistymistä.

Yksi koulun tehtävä on opettaa tunnistamaan oikea ja väärä. Oikea tieto väärästä, oikea tiedonhaku kanava epäilyttävästä. Näitä samoja taitoja myös vanhemmat yrittävät opettaa jälkikasvulleen mutta samalla jokainen kamppailee itse oikeiden ja väärien valintojen ristitulessa.

Ensi sunnuntain kirkollisena aiheena on totuus ja harha. Aihe on hyvin mielenkiintoinen koska toden tunteminen ei ole suinkaan niin yksiselitteistä kuin voisi kuvitella. Onko ylipäänsä mahdollista löytää sellaista kuin absoluuttinen totuus? Vai onko totuus aina suhteessa johonkin toiseen? Tai jos toden sattuu tuntemaan, ei tunteminen vielä tarkoita että toimii sen mukaisesti.

Jeesus sanoi olevansa tie, totuus ja elämä, vai onko ehkä niin että Jeesus on tie jota kulkemalla on kiinni totuudessa ja elämässä? Ehkä näin, mutta se mikä on hienoa, on että jos vahingossa sattuu eksymään tai joutuu jollekin sivupolulle, niin Jeesus-tielle saa kuitenkin aina palata. Riippumatta siitä, miten monta kertaa on joutunut harhaan.

Sen sijaan jokaisen koululaisen toivoisin pysyvän oikealla koulutiellä ja meidän aikuisten olevan erityisen valppaana liikenteessä pienten koululaisten opetellessa koulureittejään.

Hanna Suominen
vs. srk. pastori

Rippikoululeirillä teimme ensimmäisenä päivänä rukoushelminauhan.
Jokainen nuori sai pujottaa nauhan omaan käteensä ja käytimme tuota rukousnauhaa leirin hartauksissa rukouksen ja hiljentymisen apuna. Pikkuhiljaa leirin aikana myös hiljaa olemiselle ja rauhoittumiselle alkoi löytyä tilaa. Levotonkin nuori jaksoi olla hiljaa hartauden ajan saadessaan sormeilla kädessään helminauhaa ja sen erimuotoisia ja -kokoisia helmiä.

Rukoushelminauhan jokaisella helmellä on oma merkityksensä. Suurin, kullanvärinen helmi on Jumalan läsnäolon helmi. Jokainen helmirukoushetki alkoi ja päättyi tuohon Jumala-helmeen ja sen rukoukseen:

”Sinä olet ääretön. Sinä olet lähellä. Sinä olet valo.”

Tuleva pyhää kutsutaan kirkastussunnuntaiksi. Pyhän raamatuntekstit kertovat Jumalan ja Kristuksen kirkkaudesta ja valosta muun muassa näin: ”Hän loistaa valona, hän säteilee kirkkautta, hohde verhoaa hänen suuren voimansa.” (Hab. 3:4)

Evankelista Matteus puolestaan kertoo, kuinka Jeesus meni läheisimpien opetuslastensa kanssa hiljentymään rauhalliseen paikkaan, vuorelle. Siellä hänen vaatteensa alkoivat yhtäkkiä hohtaa niin kirkkaana, että sitä oli vaikea katsoa. Samaan aikaan taivaasta kuului Jumalan ääni: ”Tämä on minun rakas poikani!” Opetuslasten kerrotaan heittäytyneen maahan peloissaan.

Kertomus ei kuitenkaan pääty tähän vaan Jeesuksen sanoihin: ”Nouskaa, älkää pelätkö.”

Jumala on ääretön, kolmiyhteinen, vaikea ymmärtää ja lopulta salattu. Mutta Jumalan vahva viesti meille kuuluu Raamatun lehdiltä kerta toisensa jälkeen: ”Älkää pelätkö.” Siinä on meidän turvamme ja toivomme. Saamme rippikoulunuorten kanssa luottavaisina rukoilla helmirukouksen sanoin:

”Jumala, sinä olet ääretön. Sinä olet lähellä. Sinä olet valo.”

Pauliina Hatakka
Seurakuntapastori
Launeen seurakunta