Kuukausi: helmikuu 2021

Millaisia kokemuksia sinulla on rukouksesta? Millainen on oma rukoushistoriasi? Omaan polkuuni hyvinä askelmina kuuluu lapsuudessa äidin opettama iltarukous ”Levolle lasken luojani”, myös rippikoulun rukoushetket, Emmi-tädin esirukoukset. Sitten aika pitkään elin hiljaisempaa kautta, kunnes hiukan alle nelikymppisenä palasin seurakuntaelämään, ryhdyin opiskelemaan teologiaa. Vasta silloin aikuisena elämän kriisit opettivat minua rukoilemaan.

Moni sanoo, että parasta rukouksessa on ollut se, kun on voinut laskea asioita ja ihmisiä Jumalan sydämelle. Ei ole tarvinnut ajatella, että pitäisi pärjätä oman voimansa varassa. Rukous on siis tuonut rauhaa mieleen. Rukous ei ole ollut niinkään hyvien asioiden pyytämistä vaan enemmän Jumalan varaan jättäytymistä. Sunnuntain virsi 477 puhuu rukouksesta näin: ”Saan tuskassa koskettaa Isän kättä. Hän kasvonsa voi salata, vaan armoonsa ja rauhaansa myös silloin minut peittää.” Rukouksessa on saanut heittäytyä Jumalan käsiin, on saanut päästää irti huolesta ja jäädä avoimin mielin odottamaan.

Joskus voi rukoukseen keskittymisessä auttaa rukousmeditaatio. Yksi kaunis meditaatio löytyy Wilfrid Stinissenin Kristillinen syvämietiskely – kirjasta. Siinä asetetaan kädet päällekkäin, kämmenet ylöspäin ja sormet vastakkaisiin suuntiin siten, että vasen käsi lepää oikean päällä. Peukalot kohtaavat ja koskettavat. Sylissä lepäävät kädet puhuvat omaa kieltään rukoilijan asennosta ja asenteesta: Jumala, olen edessäsi avoin kulho, vuodata rakkautesi ja rauhasi minuun.

Entäpä jos rukouksessaan kokee itsensä kuitenkin vajaaksi taikka osaamattomaksi? Onko toivoa? Ajattelen niin, että ratkaisevaa ei ole rukoukseni tavat tai laatu tai määrä. Ratkaisevaa on rukoukseni ja siten uskoni kohde. Heikollakin uskolla saa tarttua vahvaan Vapahtajaan, saa tarttua sanan lupauksiin. Vapahtaja voi ja tahtoo meitä heikkoja auttaa. Jo kääntyminen Jumalan puoleen on merkki uskosta. Ja rukous auttaa meitä juurtumaan ja pysymään siinä uskon todellisuudessa, jossa Jumalan ihmeet tulevat mahdollisiksi.

Hyvä Jumala,
tue meitä, kun avuttomina hapuilemme sinua kohti, ja olemme vähällä uupua koettelemuksiin. Auta meitä kestämään rukouksessa ja uskomaan sanasi lupauksiin. Kiitos, Jumala.

Pastori
Kati Saukkonen

Korona on iskenyt kovaa moniin eri ammattialoihin ja yrityskentän sektoreihin. Pien- ja yksinyrittäjillä on ollut kuitenkin erityisen tiukkaa. Siinä missä isommilla toimijoilla on mahdollisuus ottaa tappioita vastaan pienemmillä mustelmilla, yksityisyrittäjän taloudessa ei välttämättä ole liiaksi joustovaraa kriisin tullen. Esimerkiksi tuoreen pk-barometrin mukaan 40 prosentilla pk-yrityksistä suhdannetilanne on heikompi kuin vuosi sitten ja neljännes yrityksistä suunnittelee sopeuttamistoimia. Suuryrityksien pitkät maksuajat eivät nekään ainakaan auta vaikeuksissa olevaa pienyrittäjää. Lahdessa kaupungin kautta jaettu tuki tavoitti ilmeisen hyvin sen tarvitsijat viime vuonna. Yllätys oli se, että tuen hakijoita oli suhteellisen vähän.

Yksinyrittäjät ovat samaan aikaan jääneet valtion rahanjaossa puun ja kuoren väliin. Tukikierroksia on ollut monta, mutta jakokriteerit eivät ole aina kohdanneet yrittäjien arjen todellisuutta. Yksinyrittäjät ja pienyritykset ovat esimerkiksi voineet alusta saakka hakea kustannustukea, mutta pienimpien, alle 70 000 euron vuosiliikevaihdon yritysten kustannustukihakemuksista on lopulta hylätty yli 80 prosenttia. Tämä on johtunut pääosin siitä, että yksin omaa yritystä pyörittävällä laskennalliset menetykset ovat usein jääneet laskentakaavoissa haamurajojen alle. Esimerkiksi vaikka liikevaihto olisikin tippunut TEM:n edellyttämät 30 prosenttia, tukia ei ole maksettu, jos niiden määrä on jäänyt alle 2 000 euron. Yrittäjän omavastuu on tällöin noussut suhteettoman suureksi.

Lisätuentarve onkin ollut vain ajan kysymys. TEM:ssa on onneksi kiireellä valmisteltu jo uutta hakukierrosta, niin sanottua kustannustuki kolmosta. Uutta on nyt se, että tukea voidaan jatkossa myöntää entistä joustavammin erityisesti pienyrityksille ja yksinyrittäjille. 2000 euron rajan on ollut ongelma. Jatkossa aiempaa useammat yrittäjät saisivat tukea vähintään 2 000 euroa, vaikka tuen laskennallinen määrä jäisikin tämän alle. Jatkossakaan ei tulla asettamaan alarajoja tukiin oikeutettavalle liikevaihdolle. Jos aikataulu pitää, uusi haku avautuu huhtikuussa.

Vaikka yksinyrittäjätuki sulautetaan kustannustukeen, perusperiaatteet säilyvät samoina: tuella korvataan joustamattomia kustannuksia ja palkkamenoja eikä sitä tarvitse palauttaa. Ehkäpä näkyvin muutos on se, että rahaa jakaa jatkossa Valtiokonttori, eivät kunnat ja kaupungit. Syy tähän on yksinkertainen: Valtiokonttorilla hallintoprosessia saataneen höylättyä ja myös yrittäjien omaa paperinkäsittelyä vähemmälle. Tämä toivottavasti nopeuttaa käsittelyaikoja ja tukien tilittämisen aikataulua, missä on kertynyt joillain alueilla jopa viikkojen viiveitä.

Hallituksen työkalupakissa on alusta saakka ollut terve valikoima muitakin tukimuotoja. Korona-aikana on jaettu esimerkiksi Business Finlandin ja ELY-keskusten rahoja yritystoiminnan sopeuttamiseen ja erilaisia TKI-lainoja. Keskeinen työkalu on ollut oikeuttaa myös yrittäjät työmarkkinatukeen koronakriisissä ja hallitus esittää tälle jatkoa. Toimialakohtaiset tuet on käyneet täsmätoimista. Esimerkiksi ravitsemusala on saanut erityistukia ja tapahtuma-ala sai eilen julkistetussa lisätalousarviossa 15 miljoonaa euroa.

Yksi tärkeä kysymys on se, miten tukea eri sektoreita mahdollisimman yhdenvertaisesti. Yhtä ei voi suosia muiden kustannuksella. Yritysverkostot ovat monimutkaisia kokonaisuuksia. Jos yksikin yritys tipahtaa, se vaikuttaa myös muihin samassa ketjussa. On siksi niin valtion talouden, elinkeinoelämän kuin palkansaajien etu, että rahanjaossa pidetään huoli tasapainosta. Väärinkäytöksiäkin on nähty.

Moni yrittäjä on nyt tiukoilla ja toivottavasti nyt päätettävät lisätuet eivät tule liian myöhään. Aivan kuten aiempinakin kuukausina, tärkeintä on saada riittävä määrä rahaa mahdollisimman vähällä byrokratialla niille, jotka sitä aidosti tarvitsevat. Oikea-aikaisuus ja oikeasuhtaisuus, eli kohtuullisuus, ovat tässä avainsanoja. Kyse on talouden kokonaiskuvasta, jonka hallitsemisessa riittää korona-aikana haastetta.

Ville Skinnari

Laskiaisen jälkeen tuhkakeskiviikkona alkoi kristillinen paastonaika eli pidättäytymisen aika, mutta Lahdessa katkeaa silloin ”ehtoollispaasto”. Koronan takia on taas ollut pitkä aika, jolloin ei ole ollut lupa viettää jumalanpalvelusta seurakuntalaisten kanssa. Sen tähden ei ole vietetty messuja, vaan striimattuja sanajumalanpalveluksia. On ollut ikävä ehtoollista, kristityn matkaevästä.

Vaikka sanaa ja musiikkia on paljon tarjolla radiossa, televisiossa ja somessa, ehtoollinen tuo Jeesuksen eri tavalla aivan lähelle. Hän ei ole silloin vain sanoissa ja sävelissä, hän on leivässä ja viinissä. Tunnemme hänen läsnäolonsa ja hänen sovituksensa todellisuuden sisikunnassamme. Tällaista käsin kosketeltavaa, konkreettista uskon vahvistusta ihminen tarvitsee. Muuten alkaa helposti tuntua siltä, että eihän anteeksiantamus taidakaan ulottua minuun asti.

Koronan takia tiukat rajoitukset jatkuvat, niinpä kaikki halukkaat eivät valitettavasti mahdu meidän pieneen Launeen kirkkoomme. Mutta tämä on kuitenkin merkki siirtymisestä eteenpäin koronan karulla tiellä.

Paastonaikana ei tarvitse enää kokonaan paastota ehtoollisesta, mutta paljon muuta puuttuu vielä elämästämme pandemian takia. Paljosta olemme joutuneet luopumaan. Paastonaika kutsuu meitä kumminkin arvioimaan juuri tätä elämäämme. Onko tässä koronan riisumassakin elämässä jotain, joka vie meitä kauemmas Jumalasta ja lähimmäisestä? Voisimmeko löytää elämään jotain, joka vie lähemmäs elämän tärkeitä asioita? Haluatko seuraavien viikkojen aikana alleviivata valmistautumista pääsiäiseen jollain näkyvällä tavalla?

Pyhä Jumala, kulje kanssamme paaston tiellä. Näytä meille, mikä on elämässä arvokasta. Riisu meidät turhasta ja anna meille, mitä tarvitsemme. Aamen.

Riitta Särkiö

Laskiaisen viettäminen on todennäköisesti sinulle jo lapsuudesta tuttua. Siihen kuuluu monenlaisia perinteitä, ehkä sinä lukija suuntaat pulkkamäkeen tai ehkä syöt hyvin kuumaa hernekeittoa tai laskiaispullaa nauttien. Mikä tahansa tähän juhlapyhään liittyvä perinne sinua eniten puhutteleekin, on myös hyvä pysähtyä pohtimaan sitä taustasyytä, minkä vuoksi me ylipäätään vietämme tätä vuotuista juhlaa.

Laskiaissunnuntaina muistamme Jeesuksen matkaa Jerusalemiin, kohti kärsimystä, nöyryytystä ja ristikuolemaa. Laskiaistiistaita seuraavana tuhkakeskiviikkona alkaakin paasto, johon voi osallistua esimerkiksi jättämällä lihan pois ruokavaliosta tai paastoamalla jostakin muusta aikaa vievästä ja kuluttavasta tavasta, kuten vaikkapa liiallisesta television katsomisesta tai sosiaalisesta mediasta.

Paasto, jostakin pidättäytyminen, kutsuu itsetutkiskeluun ja Jumalan rakkauden etsimiseen. Kun luovumme jostakin ylimääräisestä, voimme kasvaa kohti lähimmäisiä ja luomakuntaa kunnioittavampaa elämäntapaa. Paasto siis kutsuu kasvamaan vastuullisina kristittyinä. Päädyitpä sitten olemaan paastoamatta tai mihin tahansa paaston muotoon, toivon, että hiljentymisen ja mietiskelyn kautta saat osaksesi rauhaa ja pääset jollakin tapaa lähemmäs Jumalaa.

Taija Tiilikka,
teologiharjoittelija

Eduskunta käsitteli eilen EU:n monivuotista rahoituskehystä ja elpymispakettia, jolla korjataan koronavahinkoja. Taloutemme on täysin riippuvainen EU:n talousalueesta ja siksi EU-tason toimia tarvitaan. Oppositio kuitenkin väittää, että Suomea viilattaisiin linssiin ja että muut jäsenmaat kahmivat nyt suomalaisten veronmaksajien varoja. Tämä ei pidä paikkaansa.

Hallitukselle on ollut alusta asti tärkeää, että rahaa ei jaeta etelän pankeille vaan niille maille, jotka sitä koronan takia tarvitsevat. Uskoisin, että oppositio on samaa mieltä. Koska Suomi on onnistunut koronakriisin hoidossa tähän saakka hyvin, tulemme saamaan Brysselistä hieman vähemmän. Onkin virheellistä väittää, että olisimme tässä jotenkin altavastaajan asemassa. Nettomaksuasemaan vaikuttavat myös jäsenmaksut ja osana sopimusta neuvottelimme ne Suomelle huomattavasti matalammiksi kuin mitä suurin osa muista maista joutuu maksamaan. Maksut tulevat nousemaan keskimäärin noin 10 prosenttia seuraavan kuuden vuoden aikana, mutta Suomella ainoastaan neljä.

Toisekseen Suomi ei voisi noin vain jättäytyä paketin ulkopuolelle. Se onnistuisi ainoastaan sanomalla hyvästi EU:lle. Tällä logiikalla Perussuomalaiset olisi jättänyt eroanomuksen jo viime heinäkuussa, keskellä koronakriisiä. Tämä on parhaimmillaankin faktat oikovaa populismia, pahimmillaan Suomen edulle vaarallista harha-ajattelua. Suomi on itsenäinen maa, jonka asema on vahvempi osana EU:ta.

Kokoomus puolestaan on tuntunut tarkoituksenhaluisesti virittävän epäilyjä siitä, ettei elpymispaketin talousvaikutus olisi riittävä ja että varat suunnattaisiin väärin. EU:lta saamamme rahojen käyttökohde on sama kuin kaikissa muissakin jäsenmaissa eli kestävän kasvun vauhdittaminen. Varoilla tullaan tukemaan vihreää siirtymää, tutkimusta ja kehitystä, digitalisaatiota sekä suomalaisten yritysten vientimahdollisuuksia. Lisäksi panostetaan työllisyystoimiin ja koronakriisistä seuranneen hoitovelan purkamiseen.

Nykypäivän kilpailussa pärjäävät ne, jotka ovat vihreän siirtymän ja puhtaiden ratkaisujen kehityksen kärjessä. Kestävän kasvun ohjelma on myös Suomelle mahdollisuus. Sillä paitsi turvataan nykyisiä työpaikkoja myös luodaan uusia. Rahoitus on kuitenkin kohdennettava mahdollisimman vaikuttavalla tavalla ja sen pirstoutumista tulee välttää. Talouden pyörät lähtevät pyörimään ainoastaan, jos saamme yksityisiä investointeja liikkeelle. Siksi on tärkeää, että valtio toimii tiiviissä yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa.

EU:n elvytyslinja on oikea. Nyt ei ole aika leikata sen toivossa, että maailman myrskyt tyyntyvät ja säilymme kuivin jaloin. Johtavat taloustieteilijät näkevät päivänselvänä, että olemme yhä keskellä syvää kriisiä ja siitä poispääsemiseksi tarvitaan myös valtion rahaa. Maailmanmahdit Yhdysvallat ja Kiina pumppaavat paraikaa markkinoille rahaa nopeammin kuin ehdimme laskea. Emme voi käpertyä ja jäädä pyörittämään peukaloitamme, kuten Perussuomalaiset ehdottavat, vaan pitää investoida ja hakea kestävää kasvua. Myös Lahden alueen yritykset tarvitsevat kysyntää vientituotteille ja palveluille, jotta uusia työpaikkoja Lahteen syntyy. Sitä tulevaisuutta me nyt yhdessä teemme. Pitää olla silti rehellinen, että paljon on meistä itsestämme kiinni. Miten me yhdessä yritysten kanssa pystymme ja osaamme hyödyntää koko EU:n 750 miljardin potentiaalin ja se on pelkästään EU eli meidän oma sisämarkkina. Muu maailma elvyttää vielä enemmän eli siihen mahdollisuuteen haluamme myös kiinnittyä.

Kriisin torjumisen ohella kyse on paljon laajemmasta asiasta. Suomen on oltava mukana taloustoimissa aivan kuten kaikkien muidenkin jäsenmaiden. Ei EU tai mikään muukaan joukkue toimi niin, että pelataan vain silloin kun huvittaa, ja jätetään homma sikseen heti kun menee tiukoille. Suomi on ollut luottopakki kansainvälisessä sääntöpohjaisessa yhteistyössä ja pidämme oman pään kunnossa myös jatkossa. Se on nimittäin meidän omaksi eduksemme.

Ville Skinnari

Alkuviikosta kuului hyviä uutisia, kun tautitilanteen parantuessa Päijät-Hämeen koronayhteistyöryhmä antoi luvan jatkaa alle 20-vuotiaiden sisäliikuntaa myös Lahdessa ja Hollolassa. Ehtona on, että varotoimista pidetään kiinni. Tällainen toimintatapa kuulostaa mielestäni järkevälle. Katsotaan rajoituksia tilanteen mukaan, mutta annetaan lasten ja nuorten liikkua niin paljon kuin mahdollista. Uusien virusmuunnosten kanssa on aihetta olla varovainen. Brittivariantti ehti jo eksyä Päijät-Hämeeseenkin, kun ensimmäinen tartunta havaittiin viime viikolla. Tehokkainta on nyt pysäyttää ärhäkkäät viruskannat jo rajoille. Hallituksen linjana on laaja ja velvoittava testaus kaikille maahantulijoille, kuitenkin niin, ettei tavaraliikenne tai huoltovarmuudelle kriittiset alat vaarannu. Rajatoimilla vaikuttaa olevan myös laaja parlamentaarinen tuki.

Lisää hyviä uutisia tuli torstaina. Alueiden kestävän kasvun ja elinvoiman tukeminen sai konkreettista vauhtia, kun Valtioneuvosto päätti lisärahoituksesta eri alueille. Lahden vaikea tilanne sai ansaitsemaansa jatkotukea. Eri tukimuotoja kohdistetaan nyt Lahden kaupungille ja Päijät-Hämeen liitolle tavoitteena luoda pohjaa ja resursseja ihmisten aitoon ahdinkoon ja hätään, uudelleen koulutukseen ja uusille työpaikoille. On selvää, että Lahden alueen rakennemuutos tarvitsee paljon enemmän ja erityisesti yritysten mukaan saamista uusien työpaikkojen syntymiseksi. Siksi on nyt tärkeää, että työllisyystoimissa huomioidaan akuutin tilanteen eli scanialaisten auttamisen lisäksi myös monet ovat joutuneet lomautetuksi ja irtisanotuksi. Avainasia on, että miljoonapotilla luodaan tosiasiallista vaikuttavuutta ja haetaan kestäviä tuloksia. Siinä meitä auttaa se, että sähköisen liikenteen osaamiselle on nyt kova kansainvälinen kysyntä. Tämä tilaisuus pitää nyt osalta hyödyntää myös paikallisesti. Nuorten työllistyminen ja koulutuspaikkojen saatavuus koronankin keskellä on oltava pianopiste ja siksi haluankin, että kesätyöpaikkoja saadaan haastavasta tilanteesta huolimatta mahdollisimman monelle lahtelaiselle nuorelle.

Kun Suomessa on kylmää niin samaa voi sanoa maailmankin tilanteesta. USA:n uusi hallinto on tässä paljon vartijana. Kauppapolitiikka on pidettävä tässäkin mielessä. Olemme toistaiseksi saaneet turvattua tavaran vaihdon niin EU:n sisämarkkinoilla kuin muiden kauppakumppanien – kuten Yhdysvaltain, Kiinan ja Venäjän – kanssa, vaikka ihmisten liikkuvuus on ollut katkolla. Suomen viennin mahdollisimman hyvä liikkumatila tulee säilyttää myös nyt rajojen uudelleen kiristyessä.

Myös rokotusten vauhdittuminen on jo näköpiirissä, joskin kärsivällisyyttä vaaditaan vielä. Meillä Päijät-Hämeessä on rokotettu tähän mennessä noin 5000 ihmistä. PHHYKY on postittanut tällä viikolla kirjeitä, joilla kutsutaan rokotukseen 70-vuotiaat ja sitä vanhemmat asukkaat. Rokotustahti on silti vielä liian hidasta ympäri maan, sillä Suomeen saapuneet rokote-erät ovat toistaiseksi olleet pieniä. Pullonkaula onkin rokotevalmistajien päässä. Rahaa ja hankintasopimuksia Suomella kyllä on, ja myös sairaanhoitopiirit ovat hyvin varautuneita.

On siksi paljon kiinni siitä, että jaksamme pysyä positiivisena kohti kevättä ja valoa, vaikka pakko myöntää, että koville tämä tilanne ottaa.

Ville Skinnari

Istun hämärässä potilashuoneessa. Raskas hengitys rikkoo huoneen hiljaisuutta. Tilanteessa on jotain pyhää ja pysäyttävää. Ihminen, joka makaa vuoteessa on matkalla kohti tuntematonta, saapumassa elämän ja kuoleman rajalle. Mielessä välähtelee muistikuvia, tapahtumista, tarinoista eletyn elämän varrelta.

Toinen huone, toinen pyhä, pysäyttävä hetki. Vauva nukkuu äidin sylissä. Silmät vielä turvoksissa mutta jo rauhoittuneena, turvallisessa sylissä. Koko elämän ensimmäinen päivä. Äiti katselee vauvaa, ihmettä jonka on juuri tavannut ensimmäistä kertaa. Pientä ihmistä vastasyntyneen suuri viisaus silmissään. Mistä tulet pieni, mitä tiedät jo nyt?

Olen usein miettinyt, miten syntymä ja kuolema muistuttavat toisiaan, ollaan äärettömän äärellä. Syntymän ja kuoleman äärellä tulen muistutetuksi, miten elämä on sidottu aikaan. Miten elämisen aika on mahdollisuus tuntea, kokea, nähdä ja oppia. Pystytkö sinä näkemään Jumalan kosketuksen ajan ja arjen keskellä?

Sunnuntain evankeliumi tuo eteen yhden pysäyttävän kuvan elämän rajapintojen kohtaamisesta. Vanha, jo kuolemaa lähestyvä Simeon kohtaa Jeesus-vauvan ja tunnistaa hänessä Jumalan ja puhkeaa ylistämään Jumalan suuruutta. Simeonin tavoin mekin saamme ihmetellä joulun lasta, ihmettä joka tuo valoa, iloa ja uskoa mukanaan.

Hanna Rikkanen
kappalainen
Launeen seurakunta