Helsinkiläisen erityisopettajan erottaminen on nostanut Suomessa ennennäkemättömän vastalauseiden vyöryn. Eilen netissä oli käynyt sanomassa mielipiteensä yli 150.00 ihmistä, jotka ovat huolissaan koulujemme tulevaisuudesta ja niistä keinoista, mitä opettaja saa käyttää erilaisissa häiriötilanteissa.
Yhteiskunta kriitikko Oswald Spengler kirjoitti kirjassaan ”Länsimaiden perikato” mainiosti tästä asiasta jo yli 50 vuotta sitten. ”Kuka meistä oikeasti haluaisi elää sellaisessa yhteiskunnassa, jossa eläimillä on ihmisen oikeudet ja lapset kontrolloivat vanhempiaan.” Nyt me olemme lähestymässä juuri tätä tilannetta.
Suomen oikeusoppineet ovat menettäneet otteensa kouluasioista ja sallineet lapsille sellaisia oikeuksia, joilla he mielensä mukaan voivat hallita, kiusata ja vaikeuttaa opettajien työtä. Tämä ratkaisu, minkä Helsinki teki nakertaa yhteiskuntamme moraalia pahasti. Tuomarit ovat sortuneet siihen rationalistiseen harhaan, jonka mukaan tunteet ovat järjen hallinnassa. Jokainen tietää, että tunnereaktiot ovat nopeita ja automaattisia. Häirikön poistaminen ruokasalista työntämällä on juuri sellainen ratkaisu, joka oli tehtävä nopeasti. Oppilaan asiaton kielenkäyttö ja pään aukominen lisäsivät painetta. Ratkaisu oli oikea.
Koululaiset eivät ole motivoituneita sellaiseen tasapuolisuuteen, joilla he kykenisivät käsittelemään koulukuriin liittyviä asioita puolueettomasti ja kiihkottomasti. Filmin kuvannut ”peruskoulujuntti” on siitä juuri erinomainen esimerkki. Hän halusi provosoida tilannetta ja käytti filmaamaansa materiaalia vahingoittaakseen ja pilatakseen kyseisen opettajan maineen.
Yhtä ulalla oli erottamispäätöksen tehnyt rehtori tässä asiassa. Mitä hänenkin onnettomassa pääkopassaan on oikein liikkunut? Todennäköisesti ei mitään. Esimies ainesta hän ei varmasti ole, sillä hänellä olisi ollut joukko muitakin kurinpidollisia ratkaisuja, kuten huomaus tai kirjallinen varoitus. Vai oliko näillä kahdella opettajalla jo entuudestaan erimielisyyttä koulun kurinpitoasioissa ja erityisopettaja Korhonen oli arvostellut esimiestään näistä asioista? Me emme tiedä sitä, mutta me tiedämme tämän erottamispäätöksen tehneen rehtorin” vekkulin” nimen ja hän saa nyt kunnian olla se henkilö, joka tämän, muissakin maissa koomisuutta, aiheuttaneen jupakan alullepanija oli. Millaista kunnioitusta tämä kyseinen rehtori tulee nauttimaan tämän jupakan jälkeen työyhteisössään? Miettikääpä sitä!
Nyt mitataan suomalaisen koululaitoksen moraalia oikeusteitse. Se on erinomainen asia. Mutta osaavatko ja tietävätkö nämä ratkaisua tekevät ”muka” asiantuntijat niitä moraalisia perusteita, joiden pohjalta he lopputulokseen sitten aikanaan tekevät. Minä voin sen heille kertoa. Niitä ovat huolenpito, vapaus, reiluus (oikeudenmukaisuus), lojaalisuus, auktoriteetti ja pyhyys. Jos heitämme nämä arvot roskakoriin, menee myös lapsi pesuveden mukana. Mitättömästä asiasta paisui uskomaton ketjureaktio. Vain ydinaseilla uhannut Pohjois-Korea voittaa erottamislööpin. Eläköön lapsivallankumous!
Juhani Melanen