Olin koulujen syyslomaviikolla lasteni kanssa Tanskassa Kööpenhaminassa ja Legolandissa Billundin kaupungissa. Eräs huomiota herättänyt asia oli halloweenin esillä pitäminen joka paikassa. Juhlan jota meillä vielä pidetään aika lailla Amerikkalaisena hapatuksena. Olen itsekin suhtautunut melko epäillen Halloweenin viettoon ja yrittänyt muistuttaa että ei se ole sama kuin pyhäinpäivä ja ettei pitäisi suomalaisia perinteitä aina korvata jollain vieraalla.
Kööpenhaminan Tivolissa sain kuitenkin ihailun vallassa puntaroida ajatuksiani uudelleen. Tivoli oli koristeltu erilaisin kurpitsoin, lyhdyin ja teemaan liittyvin koristein värikkääksi ja valtavan hienon näköiseksi markkina-alueeksi. Myyntikojuissa oli erilaisia sadonkorjuun tuotteita, mehuja, hilloja, ruokia, käsitöitä. Ihailtavaa ja katseltavaa oli kaikille aisteille.
Sadonkorjuun juhlat, kekri tai kelttiläisestä perinteestä lähtenyt halloween ovat vanhoja juhlia, jotka ovat lähes hävinneet suomalaisesta perinteestä. Niiden paikalla on ollut ainoastaan pyhäinpäivä, joka on yhdistelmä uskonsa puolesta kuolleiden ja uskossa kuolleiden eli vainajien muistamisesta kristityn toivosta käsin. Seurakunnissa on tapana muistaa erityisesti kaikkia vuoden sisällä kuolleita seurakuntalaisia.
Halloween tarkoittaa alun perin pyhäinpäivänaaton juhlaa ja siksi virallinen halloween onkin 31.10. Meillä Suomessa pyhäinpäivän ajankohdan vaihtelu johtaa siihen, ettei yhteys näytä aina toteutuvan ja halloweenia vietetään helposti pyhäinpäivän vaihtoehtona.
Jokainen aikakausi muokkaa perinteitä omista lähtökohdistaan. Vielä nykyäänkin lasten joulujuhlissa hyppivät iloisesti sekaisin tontut ja enkelit, pääsiäisen aikaan vuorottelevat rinnakkain kansanperinteeseen kuuluvat noidat ja trullit ristiinnaulitun ja ylösnousseen Jeesuksen kanssa ja Johannes kastajan juhlaan juhannukseen liittyy monia taikoja, joita ei voida pitää kristillisinä.
Suomessa loka-ja marraskuu ovat pimeitä ja sateisia. Vaivutaan jonkinlaiseen pimeän ajan horrokseen. Ehkäpä tähän taitteeseen hyvinkin mahtuu yksi iloisempi juhla ilman että meidän tarvitsee millään tapaa luopua pyhäinpäivään hiljentymisestä.
Hanna Suominen
pastori