Toukokuun toinen sunnuntai on omistettu äideille. Tänä vuonna samaan päivään osuu Pyhän Hengen odotuksen sunnuntai. Äidiksi useimmiten tullaan myös odotuksen kautta. Joskus odotus on lyhyempi ja äidiksi tullaan mutkattomaksi. Toisinaan matka äidiksi on pitkä ja kipeä. Ja joskus käy niinkin, että toive äitiydestä ei koskaan toteudu. Äitejä ja tarinoita äitiyden takana on niin monenlaisia.
Helatorstaina, Kristuksen taivaaseenastumisen päivänä, Jeesuksen seuraajat jäivät odotuksen tilaan. Jeesus lähti ja jätti vain lupauksen Pyhästä Hengestä. Helposti voisimme ajatella, että se oli päivä, jolloin meidät jätettiin oman onnemme varaan. Onneksi näin ei kuitenkaan ole, vaan pian koitti helluntai, Pyhän Hengen vuodattamisen päivä. Jumalan rakkaus kantaa meitä aina. Pyhä Henki yhdistää meitä ja vakuuttaa meille, että me olemme kaikki Jumalan lapsia.
Äidin rakkaudessa ja Jumalan rakkaudessa on paljon samaa. Se muistuttaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on aina läsnä elämässämme. Myös äidin rakkaus kantaa meitä ihmisiä elämässä. Molemmat kantavat meitä läpi elämän pienissä ja suurissa haasteissa. Kuinka kiitollinen sitä ihminen onkaan äidin rakkaudesta. Virren 467 sanoin: ”Nyt kädet yhteen liitämme ja äidistämme kiitämme.”
Maija-Reetta Katajisto