Valoa ja pimeyttä

Joku voisi ehdottaa, että joulun ja juhannuksen paikkaa kannattaisi vaihtaa keskenään. Onhan Jeesuksen syntymä suuri valon juhla. Jeesus sanoi olevansa maailman valo. Eikö silloin olisi hyvä viettää joulua keskellä yötöntä yötä, kun valoa on kaikkein eniten?

Mutta ei taitaisi Jeesuksen valo erottua häikäisevässä keskiyön auringossa ja valon tulvassa. Emme ehkä huomaisi tarvitsevamme Jeesuksen apua ja voimaa, jos ympärillä on alkukesän ihana vehreys, kukoistus, kaikki kasvu, joka kihisee silmuissa, nupuissa ja mukulissa. Siinä voisi tulla sellainen olo, että pärjää tässä ihminen omillaankin.

Jouluna ollaan päinvastaisissa oloissa. Kaamos, pimeys ja kylmyys kääntää meitä sisälle ja sisäänpäin. Siinä hämärässä näkyy Jeesuksen valo. Silloin toteutuu Jesajan sana 9. luvun alusta: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. ” Jeesus on maailman valo jokaisena päivänä, mutta usein tarvitsemme elämän pimeyttä, ahdinkoa ja kuormaa huomataksemme, kuinka kipeästi häntä tarvitsemme.

Juhannuksen kirkkaassa valossa muistellaan Johannes Kastajan syntymää puoli vuotta ennen Jeesusta. Nyt kuuluu myös Johanneksen profeetallinen, jopa häiritsevä ääni: Tehkää parannus, uskokaa evankeliumi. Siinäkin on tarpeellista kontrastia, niin kuin talvisessa valon juhlassa. Suloisessa suvessa joku puhuukin elämän varjoista ja synneistä. Sekin puoli on olemassa. Eivät elämän varjot katoa, vaikka taivaalla aurinko loistaisikin kirkkaampana kuin koskaan.

Meillä kristityillä on se lahja, että voimme aina elää avoimesti Jumalan edessä. Elämän pimeissä hetkissä saa pyytää valoa ja armoa ylhäältä. Elämän ihanina suvi-aikoina saa kiittää kaikkien lahjojen antajaa. Luoja meitä aina siunatkoon!


Riitta Särkiö

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Projektipäällikkö Anniina Torppavirta: Nuorisotyöttömyyden tilanteen kohentamiseksi tehdään jatkuvasti työtä
Valmentaja Petri Laine: RC Pajulahti tavoittelee kaukalopallomestaruutta
Lahden OAY:n puheenjohtaja Jukka Kalliolehto: Näpit irti sivistyspuolen rahoista!
Dokumenttiohjaaja Keijo Skippari: Olavi Lanu on Suomen merkittävin ympäristötaiteilija
Hannele Talja: Kullankukkulanmäki pitää olla luonnontilassa myös tulevaisuudessa
Ex-kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen: Ruletin peluu veroeuroilla tulee lopettaa
Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen: Kaupungin tulee paneutua voimakkaasti tulojen kasvattamiseen
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Launeen seurakunnan alueella päätetään isoista asioista
Kirjailija Kalle Veirto: Hyvä, että nuorille tehdään elokuvia ja kirjoja
Kunnossapitohortonomi Seija Nurkkala: Rotat eivät tule pihoille, jos siellä ei ole ravintoa
Toiminnanjohtaja Jake Ropponen: Joukkuepeleissä kavereiden tuki kantaa myös vaikeiden elämänvaiheiden yli
Kirjastolla muistellaan launeelaisten lähihistoriaa
Mietteitä Lahden kaupungin talousarviosta
Etelä-Lahden koulussa kierrätetään kirjoja mahdollisimman paljon
Heikki Laine: Kisapuiston stadionin myötä pesäpallolla on mahdollisuus uuteen nousuun Lahdessa
Täyttävätkö Lahti Eventsin ja KymiRingin salailukytkennät rakenteellisen korruption kriteerit?
Lähikuvassa Sinfonia Lahden uusi vt.intendentti Maija Kylkilahti
Rehtori Karoliina Mäkelä: Monitoimitalo Aura on koko Renkomäen yhteisöllinen keskus
Kirjailija Timo Sandberg: Kostonkierteen ensi-ilta jännittää
Something rotten nosti Lahden heittämällä Suomen harvalukuiseen musikaalieliittiin
ARKISTO