Ihmiset huvittelevat vuoristoradalla ja hurjissa laitteissa, mutta elämä tarjoaa meille usein ihan todellista ylös-alas-kauhua ja onnea. Maailman tapahtumat yllättävät ja järkyttävät. Oman elämän vaiheet heittävät eteemme vastoinkäymisiä ja murhetta.

Palmusunnuntaina, hiljaisella viikolla ja pääsiäisen pyhinä koko kristikunta kulkee tunteiden vuoristorataa. Miten runsaan viikon aikana voikaan tunnelma vaihtua näin nopeasti ääripäistä toiseen. Matka alkaa tavallisen kansan riemusta: Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Tämä kansa tunnistaa hänet kuninkaaksi ja laulaa siksi hänelle hoosiannaa.

Mutta kohta riemu alkaa laantua, synkät äänenpainot ja syytökset muuttuvat hiljaisista mutinoista lopulta suoraksi huudoksi: Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse! Jeesus on tehnyt pelkkää hyvää, nyt hänet tuomitaan pahantekijänä kuolemaan. Ja hän suostuu osaansa, sillä tähän hänen elämänsä on tähdännyt. Hän tuli maailmaan pelastamaan meidät ja sovittamaan syntimme ristillä, voittamaan kuoleman vallan.

Pitkäperjantain iltana tuntuu, että kaikki on loppu, kaikki pysyy haudassa. Mutta pääsiäisaamu yllättää. Murhe muuttuu käsittämättömäksi iloksi ja hämmästykseksi. Jeesus elää!

Meitä kutsutaan nyt tälle matkalle, tunteiden koko kirjoon. Siinä on mukana ihmisten tämänhetkinen kärsimys, sota ja hävitys ja myös meidän oman elämämme huolet. Jeesus kantoi kaiken harteillaan ja kulkee rinnallamme pelastajana. Siunattua hiljaista viikkoa!

Riitta Särkiö