Lahden suurin ongelma on päätöksenteon avoimuus ja johtajuuden puute

Mediasta on tullut digiaikana politiikan teon keskeisin ja tärkein tekijä. Lahtelaisten vallankäyttäjien pieni sisäpiiri ”oma etu tärkein etu” -periaatteella toimiva klikki on onnistunut uskomattoman hyvin rollaamaan ja manipuloimaan lahtelaisia yksinkertaisia valtuutettuja bulvaaneina toimivien virkamiestensä avulla painamaan nappia kuin Pavlovin opetetut koirat kuola suussa.

Valtuutetut ovat vajonneet kumileimasimiksi, koska kykenemättömyys omaan ajatteluun ja kunnianhimo ottaa asioista selvää on heiltä kadonnut.
Erittäin ovela veto oli valita rahalla kolkkapoikatrio Nissinen, Himanen ja Koskinen potkimaan epäilyttäviä ja osin laittomuuden rajamailla olevia hankkeita eteenpäin.  He ovat sordiino isojen poikien pelikentällä ja karttavat vastuuta kuin Putin Venäjällä. Heille on tärkeää olla lojaali isännille ja heiluttaa häntää kiltisti. He siunaavat epäpätevien lahtelaisvirkamiesten päätökset nojaten vanhaan liturgiaan ellei tee mitään ei tee virkavirhettäkään.

Vastuuta ei Lahdessa selvistä päätöksistä tunnu kantavan kukaan; olipa kyse vapaussodan muistomerkkien turmelemisesta tai epäonnistuneesta ja liian pienestä ja epäkäytännöllisestä matkakeskuksesta; konserttisalin peruskorjauksesta puhumattakaan. Muistan, kuinka lastentarhan opettaja Himanen, hehkutti ystävänsä Pasi Tinnilän valitsemista urakoimaan vanhaa ja kunnianarvoisa Lahden musiikkiopisto kuin paavi Jeesuksen uutta tulemista. Missä ovat hänen kommenttinsa nyt tästä asiasta?

Oleellista kaikessa tuntuu Lahdessa olevan valvonnan puute , selkeän johtamisjärjestelmän puuttuminen sekä esimiesten epäpätevyys valvoa esiteltäviä asioita lautakunnissa. Juuri tämä vastuun epämääräisyys, on se keppihevonen, jolla härski kaupungin hallitus Lahdessa ratsastaa nyt ja luottaa Lahden valtuuston kyvyttömyyteen tulla rohkeasti esiin puolustamaan lahtelaisten etuja ja arvoja.

Luulisi, että äänestäjiäkin kiinnostaisi, miten heidän verorahojaan käytetään. Nyt Lahden johdon valitsema linja eli ”tahallinen hiljaisuus” on purrut erinomaisesti. Tietoja ei luovuteta edes kaupungin kansilasta. Kukkona tunkiolla häärii joka paikan perusinsinööri Myllyvirta, joka Mikkelin metodein lahtaa Lahden velkaiseksi ongelmajätteeksi, joka on helppo ojentaa Fortumille eläkkeelle lähtölahjana. Hän voi kevein mielin ottaa vesivadin ja pestä kätensä Pontius Pilatuksen tavoin sanoen: ”Syytön minä olen tämän kaupungin tuhoon.”

Odotan mielenkiinnolla, miten hän puhuu MM-kisoissa ensi vuonna ja kehua retostaa Lahden mainetta talviurheilun Mekkana. Kuitenkin kaiken tämänkin ovat mahdollistaneet tuhannet vapaaehtoiset lahtelaiset, jotka eivät uskalla silti huhtikuussa valita kotikaupungillemme uusia kyvykkäitä päättäjiä näiden vanhojen pierujen tilalle.

Oi aikoja, oi tapoja, mutta onneksi tarkoitus pyhittää keinot.

Juhani Melanen

 

Aarteita

Kotimme vinttiin oli kertynyt valtavasti tavaraa kymmenen vuoden asumisen jälkeen. Sieltä löytyivät nukkekoti, jolla pikkutyttömme paljon leikki, monet lastenkirjat, joita yhdessä luettiin, pojan hurja kokoelma ”wordcraft-ukkoja”, joita hän tuntikausia maalaili… Nämä taisivat olla lapsiemme lapsuuteen kuuluvaa tavara-aarteistoa, joista nyt vinttisiivouksen jälkeen suuri osa päätettiin laittaa kiertoon. Nämä tavarat toivat mieleen muistoja mukavista hetkistä, mutta oli aika antaa niitä kiertoon jonkun muun iloksi ja kivoja hetkiä tuottamaan.

Olen sen sukupolven lapsia, joiden vanhemmilla oli vintissä paljon säästössä tavaraa ”varmuuden vuoksi”. Omat vanhempani olivat eläneet sota-ajan pulan, jolloin vinttivarannot olivat melkoisia aarreittoja. Äitien mekoista tehtiin uusioversioista tyttärille jne. Mutta tänäpäivänä ei ole mitään syytä pitää tavaroiden jättimäisiä varmuusvarastoja. Olen ihaillen seurannut nuoria perheitä, jotka ostavat miltei kaikki lapsilleen tarvitsemansa vaatteet ja lelut kirpputoreilta ja laittavat myös turhat tavarat nopeasti kiertoon.

Nykyihmisen suhde tavaraan ja rikkauteen on ongelmallinen. Niistä tulee helposti meidän elämämme tärkeimpiä asioita, elämämme aarteita. Mitä sinä etsit elämäsi aarteeksi? Hyvä ja tyydytetty elämä taitaa edellyttää jotain aivan muuta kuin suuria omaisuuksia. Edellyttäisikö se uskoa siihen, että kaikki ei pääty kuolemaan eikä minun elämäni mene hukkaan? Tälläistä uskoa saa kokea Jumalan yhteydessä. Ja Jumalan ja lähimmäisten palvelemisen kautta saa kokea, että elämä on hurjan arvokasta ilman tavarapaljouksia. Eikä omat taidot ja lahjat kangistu paikoilleen ja muutu ”käyttämättömien paljouksien vinttivarastoksi” turhana pölyttymään.

Kun sydän lepää Jumalassa, saa kaiken ottaa turvallisin mielin Häneltä vastaan. Silloin elämä nähdään kokonaisuudessaan Jumalan lahjana, ja silloin sinä omistat aarteista parhaimman, korkeimman ja kestävimmän: sinulla on itse elävä Jumala omana turvanasi.

Kati Saukkonen, pastori
Launeen seurakunta

P.S. Launeen kirkon sisäpihalla on autotallikirppis ja kesäkahvila lauantaisin 21.5.-18.6. klo 10-14 lähetystyön hyväksi, tervetuloa!

 

Ruotsin asia on myös meidän asia

”Suomalaisista voimme ottaa oppia ainakin jääkiekossa”, aloitti keskustelun ruotsalainen kansanedustaja keskiviikkona vierailessamme eduskunnan puhemiehen Maria Lohelan johtaman valtuuskunnan kanssa Ruotsin Parlamentissa. Tällä hän luonnollisesti tarkoitti Suomen jääkiekkomenestystä kuluneen vuoden aikana verrattuna Ruotsiin. ”Mutta Ruotsilla menee itse asiassa aika hyvin – paremmin kuin Suomella”, hän jatkoi. Molemmissa asioissa hän oli oikeassa. Ruotsin talous kasvaa ja vienti vetää jopa ennätyksellisen hyvin. Täällä ei puhuta leikkauksista. Ruotsalaista tapaa toimia leimaa yhteistyö: esimerkiksi valtioneuvosto on yksi kokonaisuus. Erillisiä ministeriöitä ei ole. Vientiä tehdään kaikkien ministeriöiden voimin. Ruotsin parlamentin kansanedustajista 30 keskittyy vientiin eli verotulojen hankkimiseen Ruotsin valtiolle. Eli keskitytään hyvinvointivaltion tulojen turvaamiseen – ei leikkaamiseen, kuten Suomessa nyt tehdään.

Valtion yhtiöt halutaan omistaa 100%:sesti. Tärkeiden yhtiöiden pääkonttorit ovat Tukholmassa. Yksityistettyjä yrityksiä jopa ostetaan takaisin valtion omistukseen. Elinkeinoelämä on tiiviisti mukana kehittämässä yhteistä omaisuutta. Näin on ollut jo viimeiset 150 vuotta, Wallenbergien suku ja muut varakkaat perheet etunenässä. Samaan aikaan meillä Suomessa vastakkainasettelu tuntuu vain lisääntyvän. Suomen suunta on väärä, Ruotsin on oikea.

Yhteistyö tiivistyy

Ruotsin parlamentissa tapasimme puhemiehet sekä useiden eri valiokuntien edustajia. Keskustelimme muun muassa maahanmuutosta ja kotouttamisesta, mistä Ruotsissa on Suomea pidempi kokemus. Meitä kiinnosti erityisesti myös Ruotsissa tehdyt työmarkkinauudistukset ja niiden vaikutukset työllisyyteen ja talouskasvuun.

Puolustusvaliokunnan, ulkoasiainvaliokunnan ja EU-valiokunnan edustajien kanssa keskusteltiin muun muassa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä EU-yhteistyöstä, mukaan lukien arktiset kysymykset. EU:n hiljattain julkistama arktinen tiedonanto sisältää esimerkiksi ympäristönsuojelua ja kestävää kehitystä koskevia tavoitteita, jotka koskevat sekä Suomea että Ruotsia. Tapaamme myös oikeus- ja maahanmuuttoministeri Morgan Johanssonin ja puolustusministeri Peter Hultqvistin sekä Tukholman kaupungin edustajia.

Suomen ja Ruotsin välinen yhteistyö tiivistyy ja sen pitääkin. Ruotsi on Suomen läheisin taloudellinen ja kaupallinen kumppani. Olemme ehkä monessa mielessä unohtaneet Ruotsin tärkeyden EU-jäsenyyden ja globalisaation huumassa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa olemme tosiallisesti hyvin paljon samoilla linjoilla – median antamasta kuvasta huolimatta. Maahanmuutto on täälläkin yksi keskeisiä puheenaiheita ja tulee olemaan. Ruotsin hallitus teki merkittävän suunnanmuutoksen viime syksynä ja kiristi perinteisesti avointa maahanmuuttopolitiikkaan.

Vähemmistöhallituksessa ympäristöpuolue jäi yksin. Ruotsissa on tulossa vaalit vuonna 2018. Ehkä yllättävää on, että Nato-kysymys ei tule olemaan Ruotsin vaalien pääteema. Tämä johtuu siitä, että Nato – myönteisetkin puolueet haluavat tässäkin asiassa yhteisen näkemyksen kaikkien puolueiden kesken. Ruotsin Demareiden kanta ei ole muuttunut tai muuttumassa – kuten ei Suomessakaan – ja siksi Ruotsi ei ole etenemässä kohti Naton jäsenyyttä.

Ruotsi osaa omistaa

Talvisodan sytyttyä vuonna 1939 kaksi ruotsalaista toimittajaa kirjoittivat kirjasen, joka levisi koko Ruotsiin. Sen kampanjatunnuksesta ”Finlands sak är vår – Suomen asia on meidän” tuli lentävä lause, joka yhdistää meitä edelleen. Kampanjalla ei houkuteltu vain ruotsalaisia Suomeen sotimaan – kyse oli myös taloudellisesta tuesta. Rahoittajina toimivat suuret ruotsalaiset yritykset ja AY-liike.

Nyt 2010-luvulla voimme sanoa, että myös Ruotsin asia on meidän. Monet suomalaiset yritykset ja pankit ovat siirtyneet ruotsalaisten omistukseen. Siksi Tukholmasta päätetään monta Suomen kannalta todella suurta asiaa – ehkä jopa liiankin monta. Tästä esimerkkinä metsäteollisuuden rajut leikkaukset, jotka kohdistettiin pääasiassa Suomeen eikä Ruotsiin. Ruotsi on osannut pitää omistuksen ja päätöksenteon Ruotsissa. Meistä on samaan aikaan tullut Suomena tytäryhtiötalous, jonka tehtävänä on tuottaa tuotteita tai palveluita sen mukaan mitä pääkonttori päättää. Onneksi Lahdessa ymmärrettiin pitää energiayhtiö omassa omistuksessa.

Tunneli Suomesta Ruotsiin?

Maayhteys Ruotsin ja Suomen välillä yhdistäisi maitamme entisestään. Selvityksessä on nyt uusi teknologia, joka mahdollistaisi tunnelissa 15 minuutin junayhteyden Tukholmasta Helsinkiin. Pohjoismaiden Neuvoston liikenneraportoijana seuraan mielenkiinnolla miten maiden hallitukset suhtautuvat asiaan. Euroopaan Unioni päättää uudet TEN-T verkot eli Euroopan laajuiset udet käytävähankkeet vuonna 2023.

Samalla päätetään miljardien EU-rahoituksesta, joissa Suomi on ollut luvattoman huono rahoituksen saannissa. Samalla linjataan myös Suomen kannalta merkittävistä uusista väylistä, kuten jäämeren ratayhteydestä ja mahdollisesta Tallinna – Helsinki tunnelista. Ruotsi panostaa liikenneinfraan 60 miljardia euroa vuoteen 2024 mennessä. Me Suomessa teemme suunnittelua vain neljän vuoden päähän. Ruotsin malli on tässäkin parempi.

Ville Skinnari

Lahden turha joukko

Viestintäkonsulentit, esittelijä-friikit ja vaikenevat ”oikeuspalvelijat”

Lahden kaupungin palveluksessa on uskomattoman paljon viranhaltijoita, joiden pääasiallinen toiminta on enemmän puuhastelua sekundaarisilla argumenteiila kuin aidoksi viranhoidoksi katsottavaa toimintaa.

He ovat Chaplin sanoin ”leisure class” eli joutava luokka, jonka pääasiallinen tehtävä olisi tuottaa ns. puppugeneraatiolla rollattavia viestejä kaupungin epäonnistuneista hankkeista sordiinolla suodatettuina. Mutta omituisinta asiassa on se, että he eivät osaa tai ole edes yrittäneet puolustaa Lahden ”kolmen koplan” Myllyvirran, Rostedtin ja Mäkisen lukuisia julkisia tai tahallisia ja möläyksiä mediassa.

Mitä virkaa on viestintäpäällikkö Heini Moisiolla, jollei hän viestitä mitään kaupungin toiminnoista? En ole nähnyt hänen kommentoivan millään tavalla julkisesti tarkastuslautakunnan epäilyjä Lahden virkamiesten rakenteellisesta korruptioista?

Esimerkki tässä lienee taas paikallaan: Kun silloista Lahden kaupunginjohtajaa Seppo Välisaloa syytettiin lahjuksen ottamisesta siksi, että hän piipahti Lapissa työmatkalla, riensi silloinen loistava kaupungin tiedotuspäällikkö Esa Juurola hänen avukseen perustellen matkan tarkoituksenmukaisuutta lehdistössä.

Lojaalia ja osaavaa virkamiehistö johti silloin kansliasta kymmen tähden juristi Timo Pohjansalo ja Timo K Tikka Lahden kaupungin lakimiehenä varmisti asioiden laillisuuden. Mitähän nykyinen lakineuvoja Pekka Virkkunen kuiskuttelee esimiestensä korvaan, kun vastuuvapauden myöntäminen ”virkavekkuleille” ei onnistu ja heidän päätöksiään joudutaan kyseenalaistamaan ja hakemaan laillisuuksia tutkintapyynnöillä?

Mutta häikäilemättömintä ja osaamattominta on silti meno Lahden teknisessä virastossa eli Tela:ssa. Siellä esittelijä Vaskelainen on osaamattomuuden perikuva ja suoranaisten esimiestensä marionetti, jota he voivat vedellä naruista mielen määrin; itse kipua tuntematta. Osansa onnettoman lautakunnan onnettomien päätöksen siunaamisille kantavat myös kokoomuksen teknisen lautakunnan jäsenet, joille luetun ymmärtäminen on ylivoimaista ja esittelijän kompetenssin epäileminen ylivoimainen älyllinen haaste. Lahden taloutta on hoidettu täysin kelvottomasti ja valtuutetut ovat seisoneet kuin mulkut häissä ymmärtämättä mitään talouden sijoitusinstrumenteista, optioista tai swaption-sopimuksista puhumattakaan.

Viimeisessä Uudessa Lahdessa kolme vuotta Lahden taloutta ja Myllyvirran kompetenssia arvostelleiden hallitusammattilaisten Christian van Niftrikin, Esko Passilan ja Pekka Väisänen neuvot ovat olleet hopeaa sioille ja kaikuneet kuuroille korville. Valtuusto on kykenemätön asettamaan Lahden kaupungin hallitusta edes vastuuseen virkamiestensä uskomattomista teoista, vaikka sillä on viimeinen sanan valta Lahdessa.

Näin onnetonta joukkoa en ole kuuna päivänä nähnyt vallan kahvassa, mutta viimeistään nyt valistuneiden lahtelaisten tulisi merkata ylös nämä ”puuhastelijat” ja potkaista heidät Huitsin Nevadaan. Samoin on tehtävä ”kolkkapojille” Nissinen, Koskinen ja Himanen, sillä heille ajatteleminen on erittäin kiusallista.

Näin kepeässä pakinassa on väljyyttä kertoa asioista usein niiden ”oikeilla” nimillä joutumatta syytteeseen kunnianloukkauksista tuomioistuimessa. Samoin kuin Suomen laki ei kiellä epäilemästä Lahden virkamiesten pätevyyttä. Saatanan tunarit!

Kiitoksia sadoille lukijoilleni tuesta ja palautteesta! Jonkunhan tätäkin likaviemäriä on yritettävä puhdistaa. Työn iloa kaikille,minä valvon, vaikka Lahden kaupungin hallitus nukkuu ja luulee, että kyllä karavaani kulkee, vaikka koirat haukkuvat.

Juhani Melanen

P.S. Eräs hyvä juristikaverini kertoi huiman jutun Lahden virkamiehistä: Lahdessa virkamiehillä on työpöydällään vain kolme mappia. Yhdessä lukee. ”Hoidetut”, toisessa ”Aika hoitaa” ja kolmannessa ”Aika on jo hoitanut”

Juhlaa ja arkea

Toukokuu on ihana! No juu, on hirmuinen kiire koko ajan, hommat pinoutuvat ja deadlinet paukkuvat kun pitäisi saada valmista joka puolella. Elämme silti keskellä melkoista juhlakeskittymää. Vähän väliä meitä muistutetaan siitä, että elämässä on paljon sellaista, mikä on juhlan arvoista.

Kaikki alkaa vapusta, kun saamme pistää rusinat kellumaan ja karnevaalitunnelman pykälään. Äidit saavat juhlapäivänsä, moni muukin tärkeä henkilö tai tapahtuma noteerataan toukokuussa liputuksen merkeissä. Kesälomat alkavat siintää niin lasten kuin lastenmielistenkin silmissä. Kelit lämpenevät. Ihanaa!

Kirkkovuosi kulkee myös juhlasta toiseen. Näillä main se kaartaa kuitenkin myös uuteen vaiheeseen, aina vähän vuodesta riippuen, mutta näillä touko-kesäkuun nurkilla. Pääsiäisen jälkeinen suuren ilojuhlan kausi vaihtuu vähitellen arkeen. Alkaa liturgiselta väriltään vihreä aika, jota ajoittaiset suuremmat juhla-ajat ilostuttavat. Helluntain juhlan kautta siihen arkeen kuljetaan.

Jeesus puhui opetuslapsilleen ennen kuolemaansa ja antoi tehtävän: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Ylösnousemuksensa jälkeen hän antoi toisen tehtävän: viekää kaikkeen maailmaan sanoma siitä, että synnit on annettu anteeksi. Minkä Jeesus aloitti, sitä on meidän tehtävämme jatkaa. Sen me teemme helluntaina keskellemme annetun Pyhän Hengen voimassa.

Pyhä Henki vaikuttaa meissä monin tavoin. Hengen kautta Kristus itse vaikuttaa meissä luoden uskoa, toivoa ja rakkautta. Meitä pusketaan ja rohkaistaan viemään sanoin ja teoin viestiä siitä, että me olemme Jumalalle rakkaita. Työvälineiksi me saamme rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, lempeyttä ja itsehillintää. Galatalaiskirje puhuu näistä Hengen hedelminä, Pyhän Hengen aikaansaannoksina. Melkoisia lahjoja. Tarpeen niin juhlan kuin arjenkin aikana, mutta taitavat tulla arvoonsa erityisesti siellä arjessa.

Kesän juhlia, arjen aherrusta ja loman lepoa kohti menemme siis Hengen antamin voimin. Helluntain leiskuva punainen vaihtuu vihreään, kirkon arjen väriin. Se on elämän ja kasvun väri. Elämä ja kasvu ovat Jumalan lahjoja. Niissä on juuri riittävä ripaus lupausta ja toivoa, että pieni juhla kulkee aina arkemme keskellä.

Anu Toivonen

 

Olympiahenkeä ja kieltolakeja

Opetus- ja kulttuuriministeriö ilmoitti eilen perivänsä Olympiakomitealta myöntämiään valtion avustuksia takaisin yli 435.000 euroa. Takaisin perittävät avustukset kohdistuvat muun muassa Sotshin olympiakisoihin ja Huippu-urheiluyksikön toiminta-avustukseen. Savua tässä ei ole syntynyt ilman tulta.

Valtion liikuntaneuvoston jäsenenä Olympiakomitean selitykset tietämättömyydestä eivät vakuuta. Miksi hankintalaki tai muut avustussäännökset eivät koskisi myös Olympiakomiteaa? Olympiahenki on Suomen urheilueliitin käyttäytymisestä kaukana, kun julkinen ministeriön tukiraha liikkuu urheilun hyväveliverkostossa ilman kilpailutuksia kaverilta toiselle. Samalla pyyteetöntä seuratyötä tekevät – puhumattakaan talkoolaisista – tuskailevat jatkuvassa rahapulassa ja vähienkin tukieurojen leikkausten keskellä. Lahtelaisena pitää vielä muistuttaa Olympiakomiteaa itse pääasiasta eli urheilumenestyksestä. Vajaa vuosi ennen Lahden MM-kisoja olemme etenkin mäkihypyssä tilanteessa, jossa kärkijoukkoon sijoittuvia hyppääjiä ei Suomesta löydy. Seurojen toiminnalla on tässä oma osuutensa, mutta viime kädessä ongelmista kantaa vastuun Huippu-urheiluyksikkö, joka on keskittynyt viimeiset vuodet kaiken maailman uudistuksiin ja unohtanut lähes täysin nuorten olosuhteet ja nuorten systemaattisen leirityksen tukemisen. Kaikki lähtee nuorten valmennuksesta ja heidän olosohteiden sekä toimeentulon tukemisesta matkalla maailman huipulle.

Paperidemokratia ei luo työpaikkoja

Suomalainen yhteiskunta tunnetaan maailmalla ja meitä pidetään edelleenkin yhtenä maailman parhaista maista elää ja asua. Suomalainen lainsäädäntö ja viranomaistoiminta on kuitenkin sääntelyssä mennyt liian usein liian pitkälle. Norminpurkutalkoot on hallitusohjelmassa hyvä tavoite ja otsikko, mutta samaan aikaan olemme edelleen luomassa monella tavoin käsittämätöntä paperityötä ja byrokratiaa. EU:n syyksi kaikkea ei voi laittaa. Teemme itse Suomessa omilla päätöksillämme tarpeetonta sääntelyä. Tällä viikolla sain pienyrittäjiltä viimeksi palautetta mm. katutyökorttien kustannuksista. Kortit olivat maksaneet kuuden hengen yritykselle yli 5.000 euroa. Pakollisesta kurssista ei yrittäjän mielestä ollut mitään hyötyä. Yrittäjä kertoi maksaneensa erilaisista sääntelyyn liittyvistä korteista yhteensä noin 50.000 euroa viimeisen kahden vuoden aikana.

Hallitus lupasi vuosi sitten hallitusohjelmassaan purkaa normeja ja sääntelyä. Nyt mennään edelleen päinvastaiseen suuntaan. Oppositiosta vaikuttamisen mahdollisuuden lakien valmisteluun ovat rajalliset, koska hallitus eli Keskusta, Perussuomalaiset ja Kokoomus johtavat lainsäädäntötyötä. Teen normien purkamisesta kirjallisen kysymyksen vastaavalle ministerille.

Haluan uskoa, että hallitus yrittää parhaansa. Meillä oppositiopuolueilla on vähemmistö valiokunnissa, joissa esityksiä voi ja pitääkin vielä tarvittaessa muuttaa tai jopa tyrmätä. Silloin fiksu hallitus valmistelee esitykseen uudestaan tai vetää huonoksi havaisemansa esityksensä pois. Lakeja voi siis aina muuttaa ja korjata. Se on eduskunnan päätyötä.

Kaikkea ei pidä lailla kieltää

Lainsäätäjinä olemme perustuslakivaliokunnassa kiinnittäneet huomioita lakien todelliseen tarkoitukseen yhteiskunnassa. On tapauksia, että eduskuntaan tuodaan lakiesitys, jonka vaatimaa sääntelyä ei edes teoriassa pystytä valvomaan tai sitä ole edes tarkoitus sanktioida. Tästä huolimatta halutaan jokin asia kieltää. Tästä viimeisin esimerkki on hallituksen esitys tupakoinnin kieltämiseksi yksityisautossa alle 15 – vuotiaan seurassa. Perutuslakivaliokunta toteaakin lausunnossaan (PeVL 17/2016), että ”kyseinen hallituksen esitys sisältää ylisääntelyn piirteitä: Kaikkea, mitä yhteiskunnassa ei pidetä hyväksyttävänä tai suotavana, ei ole perusteltua lailla kieltää. Sellaisia symbolisia kieltoja, joiden valvontakin on lähinnä symbolista, tulisi välttää”.

Kaikkea ei voi eikä pidä säädellä lailla tai asetuksella. Erityisesti jos sitä ei edes teoriassakaan voi valvoa.

Ville Skinnari

 

Suomi on pikavippien ja perintätoimistojen kultakaivos

Jos jotain toimintaa pitäisi säädellä asianmukaisilla laeilla, niin se olisi perintätoimistojen veloittamat maksut, sillä siksi härskiä niiden toiminta on ollut. Ensimmäiseksi pitäisi säätää selvä laki, että perintäkulut eivät saisi koskaan ylittää alkuperäisen velan määrää.

Suomessa tätä häikäilemätöntä toimintaa harjoittavat yksityiset perintätoimistot uskomattomilla katteilla. Eniten nuorten ja maksukyvyttömien (=ymmärtämättömien) kimpussa häärivät Aktiv Kapital, Lindorff ja Instrum Justitia. Näille riistäjille suomalainen lainsäätäjä on luonut uskomattomat markkinat ja upean bisneksen, jossa jokainen velallinen saa maksaa loputtomasti korkoja, kuluja, koronkorkoja suoraan veroparatiiseihin.

Perintä alkaa jo 5- 10 eurosta ja kulut näille pikkusummille saattavat olla useita satoja euroja. Perintätoimistot ovat uskomattoman kannattavia. Esimerkiksi ylikansallinen Lindorff Oy teki viime vuonna 19,1 miljoonan voiton 59,0 miljoonan liikevaihdosta. Voittoprosentti oli uskomaton 32,4 %
Suomen entinen lippulaiva Nokia ei päässyt parhaimmillaankaan päässyt kuin puoleen tästä. Veroja tämä riistäjä tuloutti Suomeen ainoastaan 286.000 euroa, joka on lähinnä naurettava summa. Tämä on hävytöntä hädänalaisten ihmisten riistoa, johon kansanedustajamme eivät näköjään uskalla tai osaa puuttua millään tavalla.

Katteet perintäalalla ovat huikeita. Esimerkit lienevät paikallaan. Jos myyjäyritys itse lähettää maksumuistutuksen se perii siitä 5 euroa lisämaksua, mutta jos saman tekee perintätoimisto samanlaisesta kirjeestä, se veloittaakin siitä 21 euroa, jos pääoma on korkeintaan 250 euroa. Sitä suuremmista summista napsahtaakin jo 45 euron kuluerä.

Perintätoimistot huijaavat Suomen verottajaa tekaistuilla lainoilla, joilla tytäryhtiön rahat siirretään suoraan veroparatiiseihin. Perinteisesti veroyhtiöiden verokikkailu tehdään korkokikkailulla ja ostettujen saamisten arvon muutoksilla. Viimeksi 2012 eduskunnassa oli käsiteltävänä kaksikin lakialoitetta, mutta mitään konkreettisia parannuksia ei saatu aikaan. Lakiin ei saatu kuin muutama kosmeettinen parannus.

Onko todella niin, että kansanedustajat eivät halua puuttua näiden laillistettujen rosvojen toimintaan enää millään lailla. Jos näin on, niin hölmöys on voittanut ja kansa ansaitsee edustajansa!

Jussi Melanen

 

Fiksu omistaja näkee kauas

Pääministeri Juha Sipilä esittelee uuden valtio-omistajastrategian perjantaina eduskunnalle. Pääministeri Sipilän ja ministeri Bernerin uudistamiskiima on kova: lopullista esitystä emme tarkallleen tiedä, mutta listalla on todennäköisesti jälleen kerran kolmen ässän hallituksen tyyliin yllätyksiä. Lahdessa omistaja eli Lahden kaupunki haluaa mahdollisesti selvittää Fortumin mahdollisen lisäarvon Lahti Energian uudessa lämpövoimalahankkeessa. Samalla avattaisiin Fortumille mahdolisuus omistaa Lahti Energiaa. Miljardibisneksessä toimivan pörssiyhtiö Fortuminen mieleenkinto Lahtea kohtaan osoitaa, että Lahti Energia on hyvä yhtiö ja viime vuosien haasteista huolimatta myös tulevaisuudessa rahantekokone omistajalleen.

SDP toi oman vaihtoehtonsa – sinivalkoisen omistamisen ohjelman – julkisuuteen aiemmin tänä keväänä. Me painotimme pitkäjänteistä omistajastrategiaa: valtion omistajuus on perusteltua silloin kun valtion yhtiöt toteuttavat jotain valtion yhteiskuntapoliittisiin tavoitteisiin liittyviä toimintoja tai omistaminen on osa laajempaa talous- ja yhteiskuntapoliittista strategiaa. Samalla esitimme hallitukselle, että yli hallituskausien kestävä parlamentaarinen omistajapolitiikka olisi oikea tie Suomelle. Siis pitkäjänteinen ja harkitseva omistaminen – ei pieniä pikavoittoja hakeva, kuten esimerkiksi Kemiran myynti norjalaisille pilkkahintaan surullisesti oli. SDP:n ”Kaikki ei ole kaupan”- omistajaohjelma sopii valtion tavoin myös Lahteen. Pitkällä aikavälillä omistajalle kannattavaa liiketoimintaa on järjetöntä myydä, ellei sitten haluta olla kasvattamassa kasvottomien pääomasijoittajien ja pörssipelureiden omaisuuksia.

Finnair on kaamoksen valopilkku 

Sipilä on väläyttänyt valtio-omisteisen Finnairin omistuksen pienentämistä nykyisestä 55,8 prosentista alle 50 prosenttiin. Finnair on onnistunut luomaan itselleen ja Suomelle ainutlaatuisen aseman porttina Euroopasta Aasiaan vaikeasta maailmantalouden tilasta huolimatta. Helsinki – Vantaan lentoasema on kehittynyt kansainvälisen tason lentoasemaksi ja stop-over matka Suomeen on yhä useamman aasialaisen matkaohjelmassa. Samalla kotimaan lentoliikenne on sekin Finnairin kautta meidän veronmaksajien omistuksessa ja omistajaohjaus vastaavalla ministerillä. Matkailu ja Aasian liikenteen kasvu on yksi harvoja valopilkkuja Suomen talouden kaamoksessa.

Venäjän maaperällä sijaitseva jättimäinen Siperia on Suomelle tärkeä alue. Mahdollisuus lentää yli Siperian on yksi Finnairin kilpailukyvyn kivijalka. Finnair lentää Siperian yli matkalla suosittuihin Kaukoidän kohteisiin Kiinaan, Japaniin ja Pohjois-Koreaan. Kaikki muut kuin Siperia – vaihtoehto lisäävät lentomatkaa ja sitä kautta kustannuksia. Katteiden lisäksi Siperian ylilentojen lopettaminen sulattaisi myös Suomen ja Finnairin maineen aasialaisten porttiyhtiönä Eurooppaan. Samalla se hyydyttäisi Helsinki-Vantaan lentoaseman kasvun ja vaikuttaisi koko pääkaupunkiseudun työllisyyteen puhumattakaan Lapin ja muun Suomen matkailutuloista.

Venäjä on tässä avainroolissa, koska hyviä vaihtoehtoja Siperialle ei ole tarjolla. Finnairin omistuksen siirtyminen muualle kuin Suomen valtion enemmistöomistajuuteen saattaa muuttaa Venäjän suhtautumista Finnairin oikeuksiin Venäjän maaperällä. Kyse on siis myös riskienhallinnasta. Siperian ylilentojen kieltäminen voi lopettaa paljon sinivalkoista omaisuutta. Epävarmassa maailmassa valtioenemmistöinen lentoyhtiö on oikea ratkaisu nyt ja tulevaisuudessa. Toivottavasti hallitus ei pääministerin johdolla ole uusilla omistajalinjauksillaan kasvattamassa sinivalkoisen Finnairin riskejä.

Lahti Energiaa ei pidä myydä

Riskienhallintaan viitataan myös Lahdessa. Fortum esittäytyy hyvänä kumppanina, joka haluaa auttaa Lahden osaamista ja jakaa uuden investoinnin riskiä. Kyse on kuitenkin samalla Lahti Energian pilkkomisesta ja omistuksien uudelleen järjestelystä, joka ei tulisi jäämään vain tähän. Pörssiyhtiö vain nyt haluaa enemmän ja enemmän tuottoa. Se voi myös myydä omistuksensa edelleen.

Fortum voi tuoda Lahteen rahaa, joka lämmittää kaupungin kuihtunutta kassaa. Syitä en halua tähän listata. Parempaa osaamista Fortumilla ei ole uuteen Kymijärvi III biolaitokseen. Teknologiat ja toimittajat ovat meidän kaikkien tiedossa. Fortum on monella tavalla itseasiassa laiminlyönyt todellisen tutkimuksen ja kehityksen 2000-luvulla ja se ei ole Suomen etu. Toimitusjohtaja Liliuksen aikana investointiin miljardeja mm. venäläisiin vanhoihin voimaloihin ja saatiin osakekurssi lentoon. Lilius palkittiin johtamistaidoistaan noin 50 miljoonan euron optiopotilla. Skinnari – niminen talousvaliokunnan puheenjohtaja vastusti Fortumin toimintaa eduskunnassa silloin voimakkaasti. Valtio eli vastaava ministeri ei omistajana tähän kuitenkaan puuttunut. Nyt Fortumilla on uusi strategia, jossa on paljon hyvää. Fortum voisi olla globaalisti veturina esimerkiksi sähköisen liikenteen kehityksessä ja miljoonakaupunkien älykkäissä energiaratkaisuissa. Puupohjainen lämpövoimalaliiketoiminta ei kuitenkaan ole sellainen kärkihanke. Sillä voi tehdä rahaa Suomessa ja siksi sen on hyvä olla kuntaomistajien käsissä – myös kaukolämmön hinta on silloin omissa käsissä.

Uusi Kymijärvi III investointi maksaa itsensä takaisin suhteellisen lyhyessä ajassa. Se on tekniikaltaan riskittömämpi ja yksinkertaisempi kuin aiemmin tehty Kymijärvi II voimala. Kaupunkilaisten kannalta oma energiayhtiö kannattaa olla meidän lahtelaisten omistama myös tulevaisuudessa. Osaajia, osaamista ja näkemystä meillä on Suomen ja laajemmin koko energiamarkkinoiden kehityksestä. Omistaja on avauksessaan siinä oikeassa, että tulevaisuuden ratkaisuja meidän on Lahti Energiassa rohkeasti kehitettävä myös kohti tulevaisuuden energiaratkaisuja niin lämmityksessä, sähköverkoissa kuin liikenteen globaalissa muutoksessakin kohti sähköisten autojen maailmaa. Sellaisen vaatiminen on fiksun ja kaukonäköisen omistajan oikeus ja velvollisuus.

Ville Skinnari
Eduskunnan talousvaliokunnan jäsen
Lahti Energia Oy:n hallituksen varapuheenjohtaja

KOLUMNIT -arkisto

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011