Arkistot: Kolumnit

Viikonloppuna vietetään pyhäinpäivää. Silloin monet sytyttävät kynttilöitä haudoille ja muistelevat edesmenneitä rakkaitaan. Kynttiläkirkkoon kutsutaan erityisesti heitä, jotka ovat menettäneet läheisen viimeisen vuoden aikana. Jokaisen vainajan muistoksi sytytetään kynttilä.

Läheisen kuolema aina ravistelee minuutta. On sanottu, että läheisen menettäminen aloittaa ajanlaskun alusta. On aika ennen kuolemaa ja sitten on erilainen elämä rakkaan ihmisen kuoleman jälkeen. Tapaan pappina siunauskeskusteluissa rakkaitaan menettäneitä ihmisiä, kun suunnittelemme hautajaisia. Monet pohtivat tapahtunutta muutosta. Usein muistutan surevia siitä, että ensimmäinen vuosi on yleensä vaikein. Vuoden kierrossa joutuu kohtaamaan ennen yhdessä vietetyt juhlapäivät. Silloin muistot voivat herkistää aivan erityisesti ja suru nousee pintaan.

Ihmiset työstävät suruaan lukemattomin eri tavoin. Joillekin saattaa olla hoitavaa keskittyä työntekoon ja aherrukseen. Joku vetäytyy yksinäiseen, kun toinen taas haluaa tavata ystäviään. Monenlaiset keinot ovat hyviä. Surusta ja kuolemasta ei kuitenkaan pääse nopeasti eroon, vaikka joskus niin saattaisi halutakin. Kuolema kutsuu pysähtymään sen äärelle. Yksi hyvä tapa on sytyttää kynttilä läheisensä muistoksi ja viivähtää hetki muistojen äärelle. Voi tulla myös kirkkoon kaipaamaan yhdessä muiden kanssa. Siunattua pyhäinpäivää.

Ville Hakulinen

Sain kunnian jutella Juha Miedon kanssa näin hiihtokauden (?) kynnyksellä. Miehen käden puristus oli kuin karhun kouraisu. Katse silmissä, ääni vakaa ja mielipiteet varmoja.

Mietaa kiinnitti huomion pipooni ja huiviini. Sanoi oitis, jotta Pelicans ja Lahti. Tiesi, miten pelit ovat menneet. Kehui Lahtea, hyviä muistoja. En hennonnut kysyä siitä hiihdosta, kun hänelle huudeltiin, että sammuta valot, kun lähdet stadionilta.

Kertoi Vaasan Sportista, kuinka joku kurikkalainen rikas on mukana rahoittamassa. Puhuimme hiihdosta ja muusta urheilusta. Jussi kertoi silmät välkkyen lentopallotaustastaan ja moukarin heitosta. Kummassakin kuului nuorena maamme parhaimmistoon.

Mietaa puheli vielä Nykäsen Matista. Nielasin pois enkä kysynyt Myllylästä enkä sadasosasta enkä edes mämmistä.

Jussi oli esittelemässä ja myymässä suksia. Mutta ei minulle. Kai katsoi, että olen toivoton tapaus ainakin hiihdon suhteen.

Nautin murteesta. Muistan miehen sanoneen, että eihän tällaasilla seipäillä hiihrä sonnikaan!

Miedosta innostuneena ahmaisin hänen kirjoistaan kaksi, ikään kuin muka tutun miehen tarinaa. ”Ihminen on luotu tähän maailmahan töitä tekemähän, kahreksan tuntia töitä, kahreksan unta ja jää vielä kahreksan vapaa-aikaan.”  Tai vielä lainaus:” Kouluja käymätönkin voi saara suuria ajatuksia kannonnokassa istuessaan.”

Miedon tapasin oikeasti, lahtelaisuutta hyvin esillä pitävän Pirjo Heikkilän mielikuvituksessani. Kehuin Pirjolle elokuvaansa Pirjo i Sverige, jonka kävin katsomassa. Sanoin, että elokuvasi oli todella mainio ja hauska. Pirjo vastasi, että valitettavasti en voi sanoa samaa jutuistasi Omalähiössä. ”Voit sinä liioitella rajusti kuten minäkin”, kuittasin keskustelumme. Elokuva ei muuten ole niin huono kuin kriitikot antavat ymmärtää. Lahti ja jopa Heinola esillä.

Raine Järvinen

Lahdessa nuorten työttömyys on Suomen suurimpia. Yhä useampi nuori kamppailee mielenterveyden, toimeentulon ja arjen hallinnan ongelmien kanssa. Osa on pudonnut kokonaan koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Juuri nyt meidän pitäisi vahvistaa palveluja, joilla näitä nuoria autetaan takaisin jaloilleen.

Mutta mitä tapahtuu käytännössä? Minne lahtelainen nuori menee, kun hän tarvitsee apua?

Lahdessa toimii Ohjaamo, joka tarjoaa alle 30-vuotiaille neuvontaa ja ohjausta. Se on kaupungin vastuulla. Sosiaali- ja terveyspalveluista vastaa puolestaan Päijät-Hämeen hyvinvointialue. Lisäksi valtio on tarjonnut KEHA-keskuksen kautta Onni-palvelua, jossa nuori on voinut saada matalan kynnyksen psykososiaalista tukea myös etäyhteydellä, asuinpaikastaan riippumatta.

Tämä on ollut tärkeää. Nuori on voinut saada apua ilman diagnoosia tai raskasta palveluprosessia. On ollut joku, jonka kanssa puhua ja joka on auttanut eteenpäin. Nyt tämä järjestelmä on vaarassa murentua.

KEHA-keskus esitti Onni-toiminnan lakkauttamista. Hallitus perääntyi esityksestä lausuntopalautteen jälkeen, mutta henkilöstöä on vähennetty 24 työntekijästä neljään. Samalla Ohjaamojen valtakunnallista koordinointia ollaan lakkauttamassa. Palvelu siis säilyy paperilla, mutta kuka sitä käytännössä tarjoaa? Tai mihin toiminta siirretään?

Lahdessa Ohjaamon avoin vastaanotto toimii kauppakeskus Triossa. Nuori voi tulla paikalle ilman ajanvarausta keskiviikkoisin. Mutta mitä tapahtuu, jos nuori tarvitsee pidempiaikaista henkilökohtaista tukea? Kuka ottaa vastuun, jos ongelmat liittyvät samanaikaisesti mielenterveyteen, työttömyyteen ja arjessa selviytymiseen? Onko kaupungilla tähän riittävästi työntekijöitä? Onko Päijät-Hämeen hyvinvointialue varannut palveluun henkilöstöä ja määrärahoja? Ja pääseekö nuori edelleen valtakunnalliseen Onni-valmennukseen ilman kuukausien odottamista? Näihin kysymyksiin tarvitaan vastaukset.

Suomessa palvelujärjestelmä on rakennettu niin monimutkaiseksi, että jo ammattilaisten on joskus vaikea hahmottaa vastuunjakoa. Nuoren pitäisi tietää, kuuluuko hänen ongelmansa kaupungille, hyvinvointialueelle, Kelalle vai valtiolle.

Erityisen huolissani olen niistä nuorista, jotka eivät enää jaksa hakea apua. Syrjäytyminen tapahtuu usein vähitellen. Opinnot keskeytyvät, vuorokausirytmi katoaa, yhteydet muihin ihmisiin vähenevät ja lopulta kynnys lähteä kotoa kasvaa liian suureksi. Näitä nuoria ei auteta lähettämällä heitä luukulta toiselle. Tarvitaan ihminen, joka ottaa yhteyttä, kuuntelee ja kulkee rinnalla.

Meillä on Suomessa valtava määrä nuoria aikuisia työelämän ja koulutuksen ulkopuolella. Jokainen menetetty vuosi heikentää mahdollisuuksia päästä takaisin mukaan. Samalla yhteiskunta maksaa kasvavia kustannuksia työttömyydestä, toimeentulotuesta ja korjaavista palveluista.

Varhainen tuki on myös taloudellisesti järkevää. Nuoren auttaminen ajoissa maksaa usein murto-osan siitä, mitä pitkäaikainen syrjäytyminen aiheuttaa. Lahden kaupungin ja Päijät-Hämeen hyvinvointialueen tulee selvittää yhdessä kiireellisesti, miten nuorten matalan kynnyksen psykososiaalinen tuki turvataan vuonna 2027. Valtion on puolestaan palautettava Onni-palvelulle riittävät voimavarat ja varmistettava sen valtakunnallinen saatavuus tai etsittävä joku muu ratkaisu alueellisesti tai kaupunkien kanssa.

Tarvitsemme selkeän nuorten palvelutakuun: yksi yhteydenotto, nimetty vastuuhenkilö ja apua nopeasti riippumatta siitä, kuka palvelun rahoittaa.

Lahdella ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta siksi, että kaupunki, hyvinvointialue ja valtio eivät saa vastuitaan sovitettua yhteen.

Ville Skinnari

Kirjoitan näitä rivejä purjeveneestä Joonianmereltä Kreikasta. Iltapäivän aurinko lämmittää lokakuussakin, ja tuuli täyttää purjeet. Meri on yhtä turkoosin sininen kuin lähes 2 000 vuotta sitten, kun kristinusko levisi näiltä rannoilta Eurooppaan ja koko maailmaan.

Samoilla vesillä kulki apostoli Paavali. Filippi, Tessalonika, Ateena ja Korintti saivat kuulla hänen suustaan sanoman Jeesuksesta. Hän ei kulkenut omissa nimissään, vaan Kristuksen lähettiläänä. Meidän veneessämme on hyvä moottori ja navigointilaitteet. mutta Paavalin aikana merenkulkija oli usein tuulten armoilla. Paavali kertoo joutuneensa kolmesti haaksirikkoon, ja myöhemmin hänen laivansa haaksirikkoutui vielä Maltan rannikolla.

Sunnuntain aiheena ovat Jeesuksen lähettiläät. Evankeliumissa (Luuk. 10:1–12) Jeesus lähettää seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta kaksittain edellään ja antaa heille saatesanat: ”Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle”. Heillä ei ollut rahakukkaroa eikä laukkua, vain yksinkertainen sanoma syntien anteeksiantamuksesta.

Jumalan valtakunnan sanoma teki vaikutuksen kaikenlaisiin ihmisiin niin pienissä kylissä kuin Ateenan Areiopagilla. Samaa se on tehnyt Savon kaskimailla, Euroopan suurissa kaupungeissa ja Lapin tuntureilla.

Tämä evankeliumi, joka kulki Palestiinasta Kreikan rannoille ja aina meille Suomeen saakka, kuuluu myös sinulle. Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Siinä väsynyt, murtunut ja syyllisyyden alla kärsivä ihminen saa kokea armon ja anteeksiantamuksen. Meidän tarvitsee vain ottaa se vastaan ja uskoa se omalle kohdallemme.

Janne Suomala

Kuljetusyrittäjiltä on tullut minulle syksyn aikana useita yhteydenottoja. Viesti on vakava. Polttoaineiden hinnannousu syö yritysten kannattavuutta, sopimukset sitovat ja laskut erääntyvät. Moni yrittäjä joutuu pohtimaan, kuinka pitkään toimintaa voi jatkaa nykyisillä kustannuksilla.

Hallitus on neuvotellut viikkoja polttoaineiden hinnannousun hillitsemisestä. Samaan aikaan kuljetusyritysten taloudellinen tilanne heikkenee. Päätösten viivästyminen voi tulla yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin nopeasti toteutettu määräaikainen tuki.

Erityisen vaikea tilanne on pienillä ja keskisuurilla kuljetusyrityksillä. Yhden tai kahden auton yrittäjällä polttoainelaskun kasvu voi viedä koko katteen. Asiakkaiden kanssa tehtyjä sopimuksia ei välttämättä saada muutettua nopeasti, mutta autojen rahoitus, vakuutukset ja palkat on maksettava. Yrityksen kassassa kustannuskriisi näkyy välittömästi.

Kuljetusala on tärkeä osa teollisuuden, kaupan, rakentamisen ja elintarviketuotannon toimintaa. Lahti on merkittävä logistinen solmukohta. Jos kuljetusyrityksiä poistuu markkinoilta, seuraukset näkyvät nopeasti myös muiden yritysten toiminnassa. Kuljetuspalvelujen saatavuus heikkenee, kilpailu vähenee ja kustannukset voivat nousta.

Kyse on myös Suomen huoltovarmuudesta. Ruoka, lääkkeet, energia ja teollisuuden raaka-aineet liikkuvat pitkälti yksityisten kuljetusyritysten avulla. Toimiva kuljetusverkosto on välttämätön niin arjessa kuin erilaisissa häiriötilanteissa. Menetettyä kalustoa, osaamista ja paikallista palvelukykyä voi olla vaikea palauttaa.

Ratkaisu on jo olemassa. Sitä käytettiin edellisen hallituksen aikana vuonna 2022. Marinin hallitus otti tuolloin käyttöön määräaikaisen polttoainetuen, jolla autettiin lähes 10 000 yritystä. Tukea maksettiin noin 31,5 miljoonaa euroa. Valtiokonttori vastasi maksatuksesta. Suomessa on lisäksi käytössä alueellinen kuljetustuki, jonka vuosittaiset kustannukset ovat olleet muutamia miljoonia euroja.

Olen esittänyt, että hallitus ottaa uudelleen käyttöön vuoden 2022 malliin perustuvan, kolmen kuukauden määräaikaisen polttoainetuen. Valmistelun lähtökohdaksi voidaan asettaa 10–15 miljoonan euron määräraha. Tuki kohdistettaisiin erityisesti pienille ja keskisuurille kuljetusyrityksille, joiden polttoainekustannukset ovat nousseet ja joiden mahdollisuudet siirtää lisäkustannuksia asiakkaille ovat rajalliset. Korvaus perustuisi todennettuihin kustannuksiin ja yrityskohtaisiin enimmäismääriin. Valtiokonttorin kokemusta voitaisiin hyödyntää, ja EU:n valtiontukisäännöt tarkistettaisiin kiireellisesti.

Määräaikainen ja kohdennettu tuki olisi valtiontaloudellisesti rajattu ratkaisu. Se auttaisi suoraan niitä yrityksiä, joiden toiminnan jatkuminen on vaarassa. Samalla voidaan säilyttää jakeluvelvoite ja liikenteen ilmastotavoitteet. Tilapäinen kustannuskriisi voi aiheuttaa pysyvän yrityskadon. Jokainen lopettava kuljetusyritys voi merkitä menetettyjä työpaikkoja, palveluja ja osaamista. Niiden palauttaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin olemassa olevan toiminnan turvaaminen.

Ville Skinnari

Nyt lähti laukalle. Kuusysi elää vain ikämiehissä, jos sielläkään. Virallisesti puhutaan FCLahti/69. Nimihirviö, sanon minä.

Tietävätkö tietäjät? Montako kultaa ja hopeaa Kyykkä nappasi vuosina 1982-92? Entäs cup? Ketkä pelasivat eniten? Maalitykit? Vastaukset lopussa.

GM Sami Nordenswan avaa mennyttä. ”Kauden 2021 jälkeen ilmoitettiin, että joukkue lopetetaan. Pari päivää tästä monen puhelun jälkeen päätimme Heikki Haaraojan kanssa yrittää pitää FC Kuusysi miesten sarjoissa mukana. Heti kävi selväksi, ettei seuralta tule taloudellista apua vaan joukkueen pitää hoitaa itse rahoituksensa kuntoon. Hihat käärittiin, etsittiin sponsoreita, tehtiin talkoita ja pelaajatkin osallistuivat kustannuksiin.

Kauden 2024 jälkeen Kuusysin logon käyttö kiellettiin, koska yhdistyttiin FC Reippaan kanssa FC Lahti r.y:n alle.”

Kuusysi oli tällä kaudella kolmosessa viides saldolla 20, 8, 7, 5, 32-36, 31. Aihioita avautui parempaankin. Hyvä maku kuitenkin jäi, sillä viimeisessä pelissä Kisapuistossa kaatui Gnistan Ogeli. Mikko Kämäräinen sinetöi voiton. Myös Veeti Heikkonen loisti.

GM:nä touhusi useana vuonna Sami Nordenswan, joka on pelastanut seuran Haaraojan kanssa monesta liemestä. Markku Siira on valmentanut ansiokkaasti rakkaudesta seuraan ja lajiin. Taustoista täytyy vielä mainita ainakin apuvalmentaja Perttu Kautto ja monipuolinen Henri Syyslahti.

Kauden pelaajaksi nousi maalivahti Timi Lehtinen. Tomi Metznerin ja Joel Viljasen panokset olivat merkittäviä. Tulokkaista Kaapo Mantere säkenöi.

Entäs nyt? Nordenswan lopettaa. Harmi. Muualla toimiva Haaraoja kertoo lisäksi, että aktiivista taustajoukkoa tarvitaan, kuka valmentaa ja millaista pelaajaa on tarjolla. Voi myös olla niin, että tämä oli tässä ja sen pituinen se. Heikki toivoo futissydämestään, että jatkoa nähdään, jotta ei ole turhaan asemia pidetty ja taisteltu lahtelaisen nuorison puolesta jo viisi vuotta.

Kuusysi on vuosien saatossa tehnyt hienoa junnutyötä. Esimerkiksi tällä viikolla vähän yli 50 vuotta täyttänyt Petri Kasakkamäki pelasi valkopaitojen junnuissa eikä oppi-isä Mane Pekonen unohdu koskaan.

Tietovisaan. Kuusysi voitti 5 kultaa, 4 hopeaa ja 2 cupia. Juha Annunen pelasi 311 ottelua, Ilkka Remes 306 ja Jari Rinne 277. Maaleja Ismo Lius mätti 116, Annunen 73 ja Keijo Kousa 56. Siinä mallia tuleville lahtelaisille. Vielä ehdotus. Voisivatko entiset pelaajat ottaa vastuuta tulevaisuudesta? Kuka ottaa koppia? Hännikäinen hei…

Kuusysin pitää elää!

Raine Järvinen

Jokaisessa merkittävässä lehdessä on nykyisin oikaisuja. Pelastan Omalähiön, jossa ei oikaisuja juuri ole. Nyt on.

Kaksi viikkoa sitten väitin, että lentistähti Joonas Jokela pelaa Turkissa. Eipäs pelaa. Siirtyi tulevaksi kaudeksi Romaniaan. Anteeksi.

Lentispronssi aiheutti kansanjuhlan Tampereen keskustorille. Oikein tuli tunnin telkkarista. En siitä huudosta, hei, hei, hei, piitannut, mutta hienosti pelaajat käyttäytyivät. Ei ollut yhtään jutilaa sönkkäämässä salmelasta puhumattakaan. Viina on viisasten juoma.

Oho. Lahden päättäjiä on todistettavasti nähty tutustumassa Tammelan stadioniin pari viikkoa sitten. Meinaako tämä sitä, että Kisapuisto nytkähtäisi eteenpäin? Vai vieläkö jahkataan? Pitäisikö sittenkin mennä hakemaan ideoita ulkomailta? Isolla porukalla, mahdollisimman kaukaa. Vielä kerran.

Muistikohan stadionin isäntä, entinen pelimies, Toni Hevonkorpi kertoa talouden haasteista? Kallista on pelata. TPV ja TamU ovat siirtyneet kodikkaaseen Kauppiin. Semmoinen siisti pienehkö malli sopisi minusta Lahteen. Pelattakoon Euro-pelit muualla. Ai niin, mitkä ihmeen Euro-pelit?

Seuraavaksi Tammelan stadionin täyttää Mo Salah 15.10. Paikalla varmalla hurja lahtelaistrio Karppinen-Kauppi-Kotinurmi. Auta armias, jos Mo ei tahdo tekonurmella pelata. Ei oo Kups:n vika.

Joulukuun alussa stadionilla pidetään joululaulukonsertti. Toivotaan siedettävää säätä ja Tökä Töyssyltä joulumieltä.

Muuten, epäilen että meilläkin on joku Vasili käynyt. On niin siivotonta ja vessan kansi oli ylhäällä, kun tulin kotiin. Joku oli syönyt viimeisen suklaan.

Toivottavasti et lukenut tätä otsikon vuoksi. Menen samaan ansaan päivittäin. En tee tätä toiste, vaan mistäs minä tiedän, kuka mitäkin jännittävänä pitää.

Kortteliliigan historiasta selviää, että vuonna 1977 lahtelaisten Alls Stars matkasi Kake Rivinojan johdolla Kokkolaan juhlaotteluun voittamaan isännät 2-0. Rewasta, kaikkien aikojen kovimmasta ? liigajoukkueesta, mukana olivat Harri Talsi, Kalevi Loukas ja Pertti Nevalainen.

Huhujen mukaan eräät karsalaiset innostuivat kunnolla, varsinkin maalintekijä, mutta ei Jaska Marttinen, joka teki toisen.

Mukavaa Aleksis Kiven päivää.

Raine Järvinen

Villi luonto tulee lähiössämme lähelle. Launeen omakotitaloalueella ei tarvitse lähteä omaa pihaa kauemmas kohdatakseen metsän eläimiä. Olisiko siitä ollut kymmenisen vuotta, kun pihaan pomppivat ensimmäiset rusakot. Niiden perässä muutamia vuosia myöhemmin tulivat ketut. Ensimmäisen lajinsa valion näin täydessä päivän valossa! Seurasin keittiön ikkunasta, kuinka kaunis, hyvävointisen oloinen punaturkki haisteli yöpakkasten jäljiltä nurmikolle jäätyneitä omenoita – ja pissasi päälle. Varmaan reviirinsä merkiksi.

Talvisin rusakoiden loikista muodostuu eri puolille pihamaata risteilevä verkosto, kotoisasti ”rabbit road”. Pitkäkorvia näkee myös makoilemassa lumikuopissa puskien alla. Kettua en ole talvella nähnyt, jälkiä kyllä. Loppukesästä ja syksyisin niitä saattaa vilahtaa iltakävelyn aikaan näköetäisyyden päässä. Viimeisimmän havainnon perusteella lähitienoilla liikkuu laiha, luihu kaveri, jolla on pitkä, vartaloa paksumpi häntä. Toivottavasti se ei kuitenkaan kanna kapia. Sellaisesta kärsinyt luontokappalekin on kotikulmilla pyörinyt. Luulin näkeväni harhoja, kun kotona piipahtanut tytär kutsui ihmettelemään aidan vierustaa kulkevaa koiramaista olentoa. Se näytti hyeenalta. Myöhemmin surkea olento todennettiin melkein kaljuksi, kapista kärsineeksi supikoiraksi. Poliisit kävivät päästämässä sen pois päiviltä.

Viime talven järisyttävin havainto tuli naapurilta. Hän välitti kuvan puolen saappaan kokoisista tassunjäljistä, jotka olivat kulkeneet tien yli heidän pihastaan meille. Toinen naapuri todisti, että jäljet kuuluvat ilvekselle. Kuva oli tarttunut heidän riistakameraansa.

Ja se kauris. Entisen Salinkallion lukion lähellä sijaitsevassa metsikössä niitä kuulemma on majaillut jo pitempään, sieltä ne ovat nyt levittäytyneet laajemmalle. Pihaamme keväällä eksynyt nuori vierailija ennätti nyhtää takapihalta pienen läntin sipulikukkia eväikseen, mutta säikähti ikkunanpaukahdusta. Sittemmin takapihalla ovat käyskennelleet naaraskauris ja vasa sekä piikisarvinen, yksinäinen uros. Omat kasvikultani ja pienen yrttipenkkini ovat saaneet olla melko rauhassa, mutta olen kuullut, että ne ovat varsinaisia suursyömäreitä, joille maistuvat kaikki vähänkin vihreää muistuttavat pihojen antimet. Ne eivät enää pelkää mitään, eivätkä ole ihmisistä moksiskaan.

Olen päättänyt, että suhtaudun kaikkiin villimmän luonnon edustajiin periaatteessa maltillisesti. Paitsi piiskahäntiin. Mutta se onkin jo toinen juttu.

Tuija Veirto
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja, joka on asunut pitkään Etelä-Lahdessa

Sunnuntain aihe kolahtaa: usko ja epäusko. Ne sanat ovat toistensa vastakohtia, mutta myös elämään kuuluva parivaljakko. Usko on näkymättömän varaan heittäytymistä, ojentautumista sen mukaan mitä toivotaan. Epäily ja epäusko väijyvät siinä vieressä.

Aina ole helppoa uskoa Jumalaan ja Jeesukseen. Epäusko nostaa päätään, kun elämä satuttaa, kun Jumala ei tunnut vastaavan rukouksiin. Mutta ihmisessä on syvä kaipuu etsiä suurempaa turvaa, kaipuu uskoon ja luottamukseen. Ei kannata mykistää tuota kaipauksen ääntä.

Usko ei koskaan ole ihmisen oma suoritus tai saavutus. Usko on lahja. Jumala kutsuu meitä elämään lähellään ja turvautumaan häneen. Hän tahtoo, että saisimme kristillisestä uskosta elämämme perustan. Siksi hän lahjoittaa meille uskoa, välillä ihan pientä ja haurasta, joskus vahvempaa ja lujempaa.

Jumala rakastaa meitä niin paljon, että tarjoaa pelastuksen lahjaa Jeesuksessa. Hän luo meissä uskoa, toivoa ja rakkautta, joiden varassa on hyvä elää eteenpäin. Jumala on kaikkea epäilyämme suurempi.

Riitta Särkiö