Kolumnit Archive - Omalähiö

Onnea FC Goodies 50

Kortteliliigan yksi vanhimmista ja aktiivisimmista on ollut FC Goodies. Reilu ja rehti joukkue, joka voitti 80-luvulla kolme mestaruutta jalkapallossa putkeen ja oli salibandyssä liigan ensimmäinen Mestari 1992. Liigassa ja turnauksissa tuli sadas mitali 2009. Sen jälkeen on laskuissa seottu.

Seura perustettiin Nelon Kahvituvassa Aleksilla 28.1.1977. Jäsenet olivat pääasiassa Yhteiskoulun, Lyseon ja Kiveriön Lyseon oppilaita. Alkuvuosien jäseniä pyörii kymmenkunta mukana edelleen.

Lajiskaala on ollut laaja. Nykyisin toimintaa on pappafutiksessa, golfissa, keilailussa ja kyykässä. Goodies on aina tunnettu kaveriporukkana, jossa hyvä henki, yritteliäisyys, toisen auttaminen ja reiluus ajavat menestyksen edelle, eikä voittoja ole haettu keinolla millä hyvänsä. Reilu peli on tuottanut tulosta.

Juhlavuodelle riittää tapahtumaa ja seuran ajatusta kuvaa osuvasti yleishyödyllinen haaste. Luovuta verta koodilla Goodies50.

Juhlaottelu pelattiin Pyhättömän Wembleyllä kesäkuussa. Peli oli samalla MR Goodiesin ja Kortteliliiganeuvos numero yhden Jukka Mustosen muisto-ottelu. Jukan Lahti tuntee Mustina, mahtavana keskikentän ahertajana ja vielä mahtavampana Ihmisenä. Hymyilevä, kaikkihuomioiva velikulta, joka lähti liian aikaisin. Aivan liian.

Goodies voitti juhlansa reilusti 8-1, vaikka King Kongs teki parhaansa ja Petri Ivakko maalinkin. Voittajien ilotulitusta johtivat hattutemppuillut Mikko Marttinen, kahdesti osunut Tomi Vesanen ja syötöillään ihastuttanut Harri Luoma.

Tapahtumasta täytyy mainita iso katsojajoukko, Maamme-laulun uljaasti kajauttanut Seppo Salonen sekä tarkkaakin tarkempi erotuomari Mikki Vanninen, joka ei mitään VARreja tarvinnut.

Otin tilastoista muutamia juttuja Goodiesin historiasta. Musti pelasi 285 peliä ja teki niissä 86 maalia. Syöttöjä takuulla enemmän. Kaukalopallossa hän ahkeroi 89 matsia ja maaleja syntyi 46. Ja paljon muutakin mies ehti urheilla.

Poimin vielä Vellu Hakkaraisen 95/9, Matti Mäkisen 148/10 ja Timo Mäkisen 158/32. Erään pelurin luvut ovat 19/7. Kymmeniä jää mainitsematta, sori.

Hyvä lukijani. Nyt eroamme reiluksi kuukaudeksi. Koitetaan kestää. Nautitaan jokaisesta kesäpäivästä.

Enkä halua olla ilonpilaaja, mutta ensi kuukauden jälkeen on jo syyskuu. Kiitos ja anteeksi.

Raine Järvinen

Kesä kertoo enemmän kuin uskommekaan

Suomen kesä on jälleen näyttänyt parhaat puolensa. Aurinkoa,kuumaa, kylmää, välillä virkistävää sadetta ja ennen kaikkea raikasta ilmaa. Juuri tällainen kesä muistuttaa siitä, kuinka arvokkaita luonnon tasapaino ja toimivat vuodenajat ovat. Kesällä haluan olla Suomessa mahdollisimman paljon. Paljon matkustaneena ja ulkomailla asuneena osaa arvostaa sitä, mitä meillä on. Lahti, Päijät-Häme, Vesijärvi ja Päijänne muodostavat minulle portin Järvi-Suomeen – eikä paljon parempaa kesää voisi toivoa.

Puhdas luonto, turvallinen ympäristö, järvet, metsät ja toimiva yhteiskunta eivät ole itsestäänselvyyksiä. Ne ovat vahvuuksia, joiden arvo vain kasvaa.

Samaan aikaan Etelä-Euroopassa kärsitään jälleen ennätyshelteistä, maastopaloista ja kuivuudesta. Ilmastonmuutos ei ole enää tulevaisuuden uhkakuva, vaan tämän päivän todellisuutta. Kuka enää vakavasti väittää, ettei ilmastonmuutosta ole olemassa? Suomella on tässä muutoksessa poikkeuksellisia vahvuuksia: vakaa yhteiskunta, puhdas luonto, runsaat vesivarat, viileä ilmasto ja puhdas energia. Ne eivät kuitenkaan yksin riitä. Vahvuudet on osattava muuttaa uusiksi investoinneiksi, osaamiseksi,työpaikoiksi ja hyvinvoinniksi. Juuri siinä voi olla Suomen suurin mahdollisuus tulevina vuosikymmeninä. Kesän toinen suuri havainto on tullut jalkapallon MM-kisoista. Afrikka on noussut maailman suurimman urheilulajin huipulle. Kyse ei ole enää yksittäisistä yllätyksistä, vaan pitkäjänteisen kehityksen tuloksesta. Samalla Euroopan asema näyttää aiempaa hauraammalta. Ranska ja Englanti kuuluvat edelleen suosikkeihin, mutta maailman painopiste on muuttunut. Kilpailu on aidosti globaalia.

Ymmärrämmekö me Jalkapallon MM-kisat ovat hyvä mittari maailman muutoksesta, mutta vielä parempi mittari ovat talous, teknologia ja osaaminen. Ne ratkaisevat tulevina vuosikymmeninä, missä syntyvät uudet investoinnit, työpaikat, yritykset ja hyvinvointi. Jos Eurooppa jää niissä jälkeen, se jää jälkeen myös menestyksessä ja vaikutusvallassa. Ennen eduskunnan istuntotaukoa jätin yhdessä 17 kansanedustajan kanssa toimenpidealoitteen Suomen kansallisen teknologia-, data- ja tekoälystrategian laatimiseksi. Aloitteen tavoite on kunnianhimoinen: nostaa Suomi ja samalla Eurooppa jälleen maailman kärkeen rakentamalla vahvempi perusta tulevaisuuden osaamiselle, teknologialle ja kasvulle.

Lähtökohta on yksinkertainen. Tekoäly, data, laskentakapasiteetti, puolijohteet, kyberturvallisuus ja digitaaliset infrastruktuurit ovat tämän ajan strategisia voimavaroja. Euroopan ei pidä tyytyä ostamaan tulevaisuuden teknologiaa muualta. Sen on rakennettava sitä itse. Kuten Eurooppa aikanaan rakensi Airbusin ilmailuteollisuuteen ja Galileon satelliittipaikannukseen, sen on kyettävä rakentamaan myös yhteinen eurooppalainen tekoäly-, data- ja laskentainfrastruktuuri. Euroopan seuraava Airbus ei välttämättä ole lentokone tai perinteinen puolustusalan yritys. Se voi olla yhteinen eurooppalainen teknologia-alusta, joka luo uutta osaamista, investointeja, hyvinvointia ja turvallisuutta koko Eurooppaan.

Suomella on tähän erinomaiset lähtökohdat. Meillä on maailmanluokan osaamista tietoliikenteessä, ohjelmistoissa, datakeskuksissa, kyberturvallisuudessa ja puhtaassa energiassa. Tarvitsemme kuitenkin selkeän suunnan ja nykyistä vahvempaa eurooppalaista yhteistyötä. Samalla Euroopan on uskallettava suunnata nykyistä suurempi osa yhteisistä investoinneistaan tulevaisuuden teknologioihin eikä pelkästään perinteisiin suorituskykyihin. Tulevaisuuden menestystä rakennetaan tutkimuksessa, yrityksissä, yliopistoissa ja uusissa innovaatioissa.

Maailma muuttuu nopeammin kuin pitkään aikaan. Kysymys ei ole siitä, tapahtuuko muutos, vaan siitä, olemmeko sen tekijöitä vai seuraajia. Ehkä juuri siksi Suomen seuraavan vuosikymmenen johtoajatuksen pitäisi olla Back to Basics: Ei taaksepäin itkemään vanhaa Nokiaa tai metsäteollisuutta, vaan paluu niihin perusasioihin, joille suomalainen menestys on aina rakentunut: koulutus, työllisyys, osaaminen, tutkimus, yrittäjyys, rahoitus ja riittävä toimeentulo jokaiselle.

Elämässä tarvitaan välillä kaasua, välillä jarrua ja välillä kytkintä. Viisautta on osata käyttää niitä oikeassa suhteessa. Ja ehkä kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että kaiken kiireen, teknologian ja maailman muutoksen keskellä osaamme edelleen nauttia elämästä.

Mikä minusta tuntuu hyvälle? Uskalletaan unelmoida, mutta samalla välittää ja ottaa vastuuta myös toisistamme. Siinä suomalaisella kesällä on meille paljon opetettavaa.

Ville Skinnari

Siunattua kesää

Kesä on lahjaa. Se tulee luoksemme ilman, että ansaitsisimme sen ja ilman, että voisimme sitä hallita. Aurinko nousee ja laskee omalla tahdillaan. Me saamme ottaa vastaan lämmön ja elämänvoiman, jonka Jumala on luomakuntaansa piilottanut.

Raamatussa lepo on pyhää. Jo luomiskertomuksessa Jumala itse lepäsi seitsemäntenä päivänä. Ei siksi, että Hän olisi ollut väsynyt, vaan siksi, että lepo kuuluu luomisen järjestykseen. Kesä kutsuu meitä tähän lepoon. Ei sellaiseen lepoon, jossa suljemme silmämme maailmalta, vaan sellaiseen, jossa avoimin sydämin pysähdymme ja hiljennymme.

Silloin voimme huomata, että elämä on suurempi ja kauniimpi kuin meidän kiireemme. Kun marjat kypsyvät metsissä ja sääennustuksissa kerrotaan sekä sateesta, että auringonpaisteesta. Silloin opimme näkemään Jumalan huolenpidon niinkin arkisissa asioissa kuin sää ja multa.

Kiitollisuus kesästä ei synny siitä, että kaikki menisi täydellisesti. Se syntyy siitä, että opimme näkemään hyvän silloinkin, kun elämässä on haasteitakin. Kesän valo lankeaa myös murheiden keskelle. Siunattu kesä ei ole täydellinen kesä. Se voi olla keskeneräinen ja sateinenkin. Mutta se on siunattu, jos sen keskellä löydämme tien kiitollisuuteen. Ehkä myös tien toisiimme ja lopulta tien Jumalan luo. Hän on kaiken hyvän alku ja lähde.

Ville Hakulinen

Armahtakaa

Tämän viikon aiheena on “Armahtakaa!”. Raamattu opettaa, ettei ole meidän tehtävämme tuomita toisiamme. Se on yksin Jumalan tehtävä. Eihän kukaan meistä ole täydellinen, ainoastaan itse Herra.

Me ihmiset olemme usein nopeita tuomitsemaan muita esimerkiksi ulkonäön, käytöksen tai ennakkoluulojen perusteella. Meidän tulisi kuitenkin ottaa tämä “suodatin” pois silmiltämme ja sielustamme.

Viikon evankeliumitekstissä (Joh. 8:2-11) Jeesus tapaa temppelissä aviorikoksesta kiinni jääneen naisen. Lainopettajat ja fariseukset vaativat naista kivitettäväksi, Mooseksen lain mukaisesti. Jeesus kuitenkin vain kirjoittelee hiekkaan muiden tivatessa vastausta häneltä. Lopulta hän kuitenkin vastaa “Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Tämä sai paikallaolijat mietteliäksi. Yksi toisensa jälkeen he poistuvat paikalta. Jäljelle jäävät vain Jeesus ja nainen. Jeesus kysyy naiselta eikö kukaan paikalla olleista tuominnut häntä ja nainen vastaa kieltävästi. Jeesus vastaa siihen “En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.” Vaikka nainen oli selkeästi tehnyt väärin, ei Jeesus tuominnut häntä.

Rippikoulussa minulle opetettiin, että armo tarkoittaa “Ansaitsematon Rakkaus Minun Osakseni”. Tuo nainen ei ansainnut Jeesuksen armoa. Mekään emme ansaitse sitä. Ja silti, Jumala halusi lähettää ainoan poikansa maan päälle ensin kärsimään ja kuolemaan, sitten nousemaan kuolleista ja astumaan taivaisiin jotta me saisimme kohdata Hänen armonsa ja pelastua. “Armahtakaa” ei ole vain kehotus, vaan kutsu muutokseen.

Voisimmeko toimia samalla tavalla kuin Jeesus? Olla tuomitsematta väärintekijää vaan kohdata hänet lempeydellä ja rohkeudella. Jumala armahtaa meitä joka päivä. Ei siksi, että olisimme täydellisiä, vaan koska Hänen rakkautensa on suurempi kuin mikään meidän syntimme. Jeesuksen esimerkin mukaan meitä kutsutaan armahtamaan toisiamme: päästämään irti tuomitsemisesta ja vaatimuksista. Virren 932 säkeistöt 1 ja 2: “Oi ihmeellistä armoa, kun löysit eksyneen. Nyt uusin silmin nähdä saan. Nyt katson Jeesukseen. Vain armo murtaa syntisen ja rauhan lahjoittaa. Voi suurta päivää ihmeiden! Sain armon oivaltaa.”

Saga Salenius
Kesäteologi

Uskoo ken tahtoo

Haluatteko kuulla juhannuksestani? Ei se mitään, kerron silti. Leikitään kesäleikkiä, etsi kolme virhettä. Aloitin aatonaattona Kangasalan kesäteatterista, jossa Salkkarin näyttelijät vetivät Nelinpelin. Uuvuttavan ensimmäisen jakson jälkeen esitys parani. Hymyillytti, jos ei ihan naurattanut.

Aattona tempaisin. Menin kadun toisella puolella olevaan kuntosaliin kello 21.15. Suurin syy oli uteliaisuus, olisiko siellä ketään? Hiljaista oli, meitä kuntoili 5-7. Ei tarvinnut jonotella ja kyllä rauta sai kyytiä. Kaksituhatta neliötä riitti oikein hyvin.

Loppuillasta eli alkuyöstä katselin vielä jalkapalloa. Värikkäät kisat menossa. Studiota ja kommentaattoria riittää. Mukavaa, kun on löytynyt naisnäkökulmaa. Ei tietysti ole Peetu Pasasen voittanutta. Toki studioissa välillä jaaritellaan ja ne ovat turhan pitkiä. Mutta hei, ei niitä ole pakko katsoa.

Toki saunoin ja join oluen, joka vahvuudeltaan vastasi Espanjan ja suosiooni nousseen Kap Verden pelin tulosta.

Juhannuspäivänä sain luettua loppuun Keke Amstrongin kirjan. Tarkoitus oli selailla, mutta mukanaan vei ja joka rivin luin. Kuusysi mainittiin, Velho Voutilaista ylistettiin, Penu Körkköä kehuttiin ja Matti Eveä kiiteltiin Keken Saksalan ajoista.

Kuten tiedät, juhannus on Johannes Kastajan juhla. Siispä kirkkoon, siellä pieni hartaus ja yhteislaulua lähinnä Tapio Rautavaaran tahtiin. En päivääkään vaihtaisi pois, soi päässäni seuraavanakin päivänä. Harkinnan jälkeen, ehkä jonkun päivän vaihtaisin… En muuten taputtanut, en nyt, en ennen enkä tulevaisuudessa. En tiedä, mistä tapani juontaa juurensa. Olen Jäärä Järvinen.

Kirkossa sain kajauttaa Suvivirran sydämestäni. Hienot sanat, ihan upeat! En sanaakaan vaihtaisi pois.

Mennään eteenpäin. Seurataan futiskisojen lähestyvää huipennusta, katsellaan kuinka FC Lahti varmistelee sarjapaikkansa ja odotellaan kiekkokautta. Pelsun porukka herättää toiveita. Toivottavasti Lahdessa samat ajatukset kuin Tapparassa. Uusi valmentaja Kari Jalonen oli lähettänyt pelurit lomalle saatesanoin, että loman jälkeen ei tarvi olla kunnossa, tarvii olla huippukunnossa!

Jatkan Mamban kuuntelemista. Vielä on kesää jäljellä ja Uskoo ken tahtoo…

Raine Järvinen

Valmiina juhannukseen?

On juhannusaatto, ja makkarat ovat edelleen kaupassa. Pölypallot hortoilevat sängyn alta esiin, eivätkä auringon säteet lakkaa valaisemasta niitä. Mökkilaiturin lauta repsottaa pahaenteisesti, tai ehkä koko mökki on vain kaukainen haave. Kun kalusteet on viimein aseteltu grillin ympärille, alkaa hiljalleen jo tihuttaa.

Juhannuksena juhlimme Johannes Kastajan syntymää. Johanneksen isä Sakarias ei suostunut siihen, että lapsi olisi nimetty hänen mukaansa. Sakarias ilmoitti, että lapsen nimeksi tulee Johannes – se merkitsee: ”Jumala on armollinen”. Samalla Sakarias ihmeen kautta parani mykkyydestä.

Johannes tuli Jumalan suunnitelman mukaisesti raivaamaan tietä Jeesukselle ja julistamaan Jumalan armoa. Armon äärellä oltiin myös viime lauantaina 13.6., kun Lahdessa Ristinkirkolla ja sen ympäristössä vietettiin Sanan suvipäiviä. Osallistuin siellä työpajaan, jossa psykoterapeutti Mirja Sinkkonen ja rovasti Ulla Saunaluoma kertoivat uudesta kirjastaan Lahjana rajallisuus.

Työpajan aikana pohdimme niitä odotuksia, joita meihin kohdistetaan ulkopuoleltamme sekä niitä odotuksia, joita asetamme itsellemme. Puhujat toivat esiin, miten moni meistä suorittaa elämää ja uupuu, kun pitäisi oppia nopeasti uusia teknologioita ja jatkuvasti mukautua erilaisiin odotuksiin. Suorittamisen taustalla on usein häpeä, kokemus omasta riittämättömyydestä tai huonoudesta.

Psykoterapeutti Sinkkonen kertoi, miten häpeästä vapautuminen alkaa siitä, että ihminen huomaa, että hän ei ole ainoa, joka kokee uupumusta tai kipua. Ihminen voi myös pikkuhiljaa oppia erottamaan, millaista taakkaa hän kantaa: mitkä kommentit, paineet, odotukset ja pyrkimykset ovat sellaisia, jotka joku toinen on kohdistanut minuun? Millainen on minun kokoiseni elämä?

Johanneksen tehtävä oli kertoa Jumalan valtakunnasta jo ennen Jeesuksen tuloa. Samalla hän tunnisti tehtävänsä rajat, kun hän kuvasi Jeesuksen suuruutta: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi. Hän, joka tulee ylhäältä, on kaikkien yläpuolella”. (Joh.3:30–31)

Lahjana rajallisuus – työpajassa pohdittiin, miten upea vastaus ihmisen kokemaan häpeään armo on. Saat levätä Jumalan armossa: Hän on luonut sinut omalle paikallesi, itsesi kokoiseksi. Samalla hän lupaa rakastaa juuri sinua, täysin ehdoitta. Juhannus ja sen armo tulee luoksesi, vaikka tehtävät ympärilläsi olisivat kesken, vaikka sinä olisit kesken, vaikka maa olisi sateesta märkänä. Saat viettää ainutlaatuisen, juuri sinun näköisesi ja kokoisesi juhannuksen.

Sofia Holopainen

Ketkä kantavat vastuun, jos järjestöt ajetaan alas?

Eduskunnan viikkoa on dominoinut ministeri Wille Rydmanin ilmoitus sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskriteerien muuttamisesta. Se on herättänyt laajaa huolta järjestökentässä. Ja syystä. Huoli ei johdu pelkästään mahdollisista uusista leikkauksista, vaan tavasta, jolla asiasta on viestitty juuri, kun järjestöt valmistautuvat syksyn avustushakuun.

Monessa järjestössä kysymys ei ole vain toiminnasta tai hallinnosta. Kysymys on ihmisistä. Työntekijöistä, vapaaehtoisista ja ennen kaikkea niistä suomalaisista, jotka tarvitsevat apua, tukea ja toivoa vaikeassa elämäntilanteessa. Perussuomalaisille kyse on myös vaalitaktiikasta. Maahanmuutto ei yksin riitä vaaliteemaksi, joten tarvitaan jotain muuta millä saadaan vastakkaisasettelua. Tätä on Suomen politiikka vuonna 2026.

Järjestöt eivät ole julkisen sektorin kilpailijoita. Ne ovat sen tärkeimpiä kumppaneita. Olen itse nähnyt tämän läheltä. Olen ollut mukana järjestötoiminnassa ja seurannut eitä läheltä jo pitkään. Irti Huumeista ry:n toiminnassa olin mukana 2010-luvulla ja auttamassa monia takaisin arkeen ja elämään. Näin, mitä päihdeongelma tekee ihmiselle, mutta myös mitä se tekee vanhemmille, puolisoille, sisaruksille ja lapsille. Monelle perheelle järjestö oli ensimmäinen paikka, jossa joku kuunteli, ymmärsi ja auttoi jaksamaan. Suomessa puhutaan paljon mielenterveyskriisistä, nuorten pahoinvoinnista, yksinäisyydestä ja päihdeongelmista. Samalla leikataan toimijoilta, jotka tekevät näiden ongelmien ehkäisyä ja korjaamista joka päivä. Yhtälö on vaikea ymmärtää. Huolestuttavinta on kuitenkin se viesti, jonka päätökset lähettävät. Suomi ei ole enää se Suomi, johon me kasvoimme tai me halusimme. Yhteiskunta, jossa välittäminen, yhteisöllisyys ja vastuu toisista nähtiin vahvuutena. Liian usein ne näyttävät nykyisin olevan ensimmäisiä kohteita, kun säästöjä etsitään.

Yhdysvaltojen ja Iranin ”rauhansopimus” on ollut vielä isompi uutinen. Tapasin tällä viikolla mm. Qatarin edustajia, koska Qatar on tehnyt valtavan työn sodan lopettamiseksi. USA:lle ja presidentti Trumpille tilanne on vaikea ja kasvojen menetystä on vaikea välttää. Turhan sodan aloittaminen ja laskun lähettäminen Euroopalle ja muulle maailmalle on suuri epäonnistuminen. Kuten A-Studioissa sanoin sodan käynnistyttyä, tässä ei palata edes vuoden 2016 tilanteeseen (Obaman sopimus Iranin kanssa), vaan vielä huonompaan. Kuten aina, USA:ssa kyse on pitkälle myös sisäpolitiikasta. Siksi USA:lla voi olla paineita aktivoitua esim. Kuuban suuntaan. Uusi asia tässä on silti USA:n ja Israelin suhteiden muutos.

Vielä ennen juhannusta eduskunta käsittelee ulko – ja turvallisuuspoliittista ajankohtaisselontekoa. Suomen liittyessä Natoon nimenomaan vahvistettiin, että ydinenergialaki ei ollut este Suomen kuulumiselle ydinpelotteen suojaan taikka osallistumiselle ydinasepuolustuksen suunnitteluun. Sosiaalidemokraattien linjana on, että ydinaseiden ihmiskunnalle aiheuttamaa totaalisen tuhon riskiä tulee kaikin keinoin ehkäistä. Vastustamme ydinenergialain ja rikoslain muuttamista hallituksen esittämällä tavalla.

Tällaisesta turvallisuuspolitiikan ydinasiasta olisi ollut perusteltua keskustella kaikkien eduskuntapuolueiden kanssa yhteisesti ja huolella. Nyt näin ei tapahtunut. Lisäksi selonteko jättää Euroopan Unionin ja Euroopan roolin ulko -ja turvallisuuspolitiikassa hyvin ohuelle käsittelylle. Miten Eurooppaa tulisi vahvistaa, taloudellisesti, teknologisesti tai puolustuksellisesti? Määräenemmistöpäätökset ovat yksi tärkeä asia, mutta vielä tärkeämpää on talouden vahvistaminen. Ilman sitä ei ole turvallisuutta. Tämä kertoo paljon tavasta, miten nykyisin Suomessa tehdään selontekoja. Kuvataan maailman muutosta ja riskejä, kuten uutislähetyksessä. Mutta itse ratkaisuja ei kerrota tai edes yritetä kertoa, koska ne vaativat aidon muutoksen. Itse asiassa Euroopan Unioni on se, minkä pitäisi kehittyä ja
muuttua nyt kaikkein eniten. Muuten Unionin rooli ja syy olla olemassa tullaan kyseenalaistamaan. Ainakin Saksan ja Ranskan vaalien jälkeen, kun ääri oikeiston valta tulee konkretisoituman.

Hyvää juhannusta kaikille maailman onnellisimman maan asukkaille!

Ville Skinnari

Kävelylle mars!

Olin pappakävelyllä. Sitä veti Rauno Korpi. Muita vetäjiä ovat Esko Roine, Ari Hjelm ja Heikki Salo. Juoni on yksinkertainen. Kävelylenkki, jossa jutellaan ja tauolla haastatellaan vetäjää. Jostain syystä tämä ei ole naisille. Ehkä heillä olisi liikaa kysyttävää. Ja liikaa vauhtia.

Korpi kertoi tietysti lähinnä kiekosta ja Tapparasta. Yksi juttu liippasi Lahteen. Upon Pallo hankki aikanaan Tapparasta Harvalan ja Hirvosen. He saivat työpaikan tehtaalta. Titteliksi tuli Laadunvalvoja. Työssä toinen sulki jääkaapin oven toisen mentyä sinne sisään. Näin tutkittiin paloiko valo. Kahden mestaruuden Harri Harvala ehti edustaa myös Reipasta. Jykevän mukavan pakin muistan Saksalasta ja Robbarista. Terveisiä Hasse!

Suosittelen vastaavaa pappakävelyä Lahteenkin. Kyselin jo alustavasti vetäjiä. Hape Kampman saattaisi suostua vetämään lenkin Radiomäeltä Kisapuistoon. Mukavasti alamaata ja taatusti mainioita juttuja, vastuu kuulijalla. Liipolan lenkin voisi Pasi Nurminen hoitaa yksinoikeudella. Saksalaan ja Anttilanmäelle tulisin itsekin joukon jatkoksi.

Joku voisi hoitaa Aleksin pupikävelyn. Stop, stop, älkää vaarit innostuko. Yhdessä pupissa vettä, toisessa lääkkeet, kolmannessa vissyä, neljännessä kahvit ja viimeisessä olut, jos olisi rouvalta lupalappu.

Pysymme kävelyssä, kävelyjalkapallossa. Olen niin iloinen, että vuosien houkutteluni taitaa tuottaa hedelmää ja Reipas saadaan mukaan Kangasalle kävelyfutiksen SM-kisoihin 1.8. Oranssimustien syömähammas tullee olemaan manselainen vahvistus Ilpo Talvio, Reippaan kasvatti. Ilpon loisto riippuu tuomarista, sillä vikkelällä Ilpolla tahtoo mennä juoksuksi. Olkaa kuulolla, raportoin miten Reipas pelaa. Saadaanko mukaan maalitykki Ari Kille Tupasela?

Kun kerran Kuusysi ja Reipas pelaavat rajut derbyt mölkyssä ja petankissa, niin ehdottomasti pitää pystyä järjestämään kävelyfutisottelu Reipas-Kuusysi. Nimeän Reippaan kokoajiksi Jommi Salosen ja valitsemansa apurin. Kyykän joukoista vastatkoon Heikki Rosberg ja Rommi Kallio. Tapahtumaisäntä olkoon Suomen Mister kävelyfutis Heikki Hopo Heinonen ja tulen itse tuomariksi, jotta homma pysyy hanskassa. Seuraavaksi alan puhua Kortteliigaa mukaan kävelyyn.

Mukavaa juhannusta. Silloinkin voi kävellä, jos uiminen pelottaa.

Raine Järvinen

Miten Lahti aikoo olla mukana tekoälyn kisassa?

Olen viime kuukausina kirjoittanut paljon siitä, miksi Suomen pitäisi tavoitella asemaa Euroopan johtavana tekoälymaana. Keskustelu on usein lähtenyt liikkeelle Oulusta ja siellä valmisteltavasta AI Giga Factory -kokonaisuudesta. Liian moni kuitenkin ajattelee edelleen, että kyse on vain uudesta datakeskuksesta. Kyse ei ole datakeskuksesta. Kyse on uuden talouden infrastruktuurista.

Samalla tavalla kuin sähköverkko mahdollisti teollisen yhteiskunnan ja internet digitaalisen yhteiskunnan, tekoälyn laskentakapasiteetti mahdollistaa seuraavan kasvuloikan. Tekoälyn aikakaudella ratkaisevaa ei ole pelkästään osaaminen, vaan pääsy laskentakapasiteettiin, dataan ja kykyyn hyödyntää niitä. Samalla pitää olla omissa käsissä myös hallinta ja omistus. Eli ei ulkomaalaisille jäteille oli ilman suunta mikä tahansa.

Siksi Oulun AI Giga Factory on paljon enemmän kuin teknologiahanke. Se on mahdollisuus rakentaa Suomeen kokonaan uusi kasvun, tuottavuuden ja kilpailukyvyn perusta. Mikä on Lahden rooli tässä kehityksessä?

Emme voi ajatella, että tekoäly on vain Oulun, Tampereen tai Espoon sekä teknologiayhtiöiden asia. Myös Lahden on oltava mukana. Kaikki lähtee koulutuksesta ja osaamisesta.
Mitä enemmän tekoäly muuttaa työelämää, sitä tärkeämmäksi nousee kyky kouluttaa uusia osaajia. Lahden yliopistokampus ja LAB-ammattikorkeakoulu ovat tässä avainroolissa. Tekoälyosaamisen on oltava osa lähes kaikkea koulutusta.

Tekoälyn suurimmat hyödyt eivät synny teknologiayrityksissä vaan siellä, missä teknologiaa sovelletaan käytännön ongelmiin. Päijät-Hämeessä on vahvaa valmistavaa teollisuutta, ympäristöosaamista, logistiikkaa, kauppaa ja palveluita. Jokainen näistä aloista voi hyötyä tekoälystä merkittävästi. Tuottavuuden kasvu ei synny tulevaisuudessa tekemällä enemmän töitä, vaan tekemällä asiat fiksummin.
Lahdella on mahdollisuus profiloitua uuden teknologian ja kestävän kasvun edelläkävijänä. Kaupunkien kilpailu ei tulevaisuudessa perustu pelkästään sijaintiin tai tonttitarjontaan. Se perustuu kykyyn houkutella osaajia, yrityksiä, investointeja ja uusia innovaatioita. Tekoäly tulee olemaan keskeinen osa tätä kilpailua.

Suomen suurin tuottavuushaaste on sosiaali- ja terveyspalveluissa. Väestö ikääntyy, kustannukset kasvavat ja henkilöstöstä on pulaa. Tekoäly ei korvaa ihmistä, mutta se voi vapauttaa ammattilaisten aikaa hallinnosta potilastyöhön, nopeuttaa diagnostiikkaa, ennakoida palvelutarpeita ja parantaa hoidon laatua. Päijät-Hämeen hyvinvointialue voisi olla yksi Suomen merkittävimmistä tekoälyn hyödyntäjistä.
Suomi tarvitsee yhteisen vision. Mutta yhtä lailla Lahti tarvitsee oman visionsa. Emme voi jäädä seuraamaan sivusta, kun uusi taloudellinen infrastruktuuri rakentuu.

Tulevaisuuden voittajia eivät ole ne alueet, jotka odottavat muutoksen tapahtuvan. Voittajia ovat ne, jotka ovat mukana rakentamassa sitä. Ilmastokaupunki tarvitsee myös tekoälystrategia, joka kertoo mikä on Päijät-Hämeen rooli ja mitä haluamme olla vuonna 2035.

Ville Skinnari

Kutsuttuna juhlaan

Milloin sinut on viimeksi kutsuttu juhliin? Minä sain ilokseni tänä keväänä kutsut muutamiin ylioppilasjuhliin. Oli mukava juhlia valmistuneita ja iloita uudesta elämänvaiheesta, johon näitä nuoret ovat astumassa. Yksi vaihe elämästä päättyy ja jotain uutta alkaa.

Raamatussa Jeesus kutsuu monia ihmisiä mukaansa, seuraamaan häntä ja elämään Jumalan lapsena. Jeesuksen kutsu on monelle vedenjakaja, on elämä ennen sitä ja elämä sen jälkeen. Kutsu muuttaa kaiken, jos on rohkeutta vastata siihen myöntävästi.

Yksi hienoimpia kuvauksia kutsumisesta on kertomus Sakkeuksen ja Jeesuksen kohtaamisesta. Sakkeus halusi nähdä Jeesuksen niin paljon, että kiipesi puuhun, saikin paljon enemmän kuin vain vilauksen ohi kulkevasta opettajasta. Jeesus huomasi Sakkeuksen ja kutsui itsensä hänen luokseen iltaa viettämään. Sakkeuksen elämä muuttui syvästi ja perusteellisesti. Jeesuksen kohtaamisen ja kutsun myötä hän päätti kääntää elämänsä suuntaa ja tulla rehelliseksi ja hyvää tekeväksi ihmiseksi.

Jeesus tuli maan päälle kutsumaan juuri meitä, jotka häntä tarvitsevat. Hän kutsuu meitä muutokseen, Jumalan tuntemiseen ja iankaikkisen elämän perillisiksi.