Arkistot: Kolumnit

Kotimainen omenakausi on hyvässä vauhdissa ja sato täällä Etelä-Lahdessakin runsas, jopa ylitsevuotavainen. Ensimmäisiä ”Saa ottaa” -kyltillä varustettuja pussukoita ja koreja alkoi ilmestyä portinpieliin reilu kuukausi sitten, ja edelleen niitä siellä täällä näkyy.

Meidän vanhat, arviolta reilusti yli viisikymppiset omenapuumme tuottavat satoa aina vain, vuodesta toiseen ja laadusta tinkien. Puille tehtiin kesäleikkaus heinäkuun lopulla. Trimmauksen teki asiansa osaava ammattilainen. Ja hyvin tekikin, vanhaa arvostaen. Lehti- ja oksajätettä syntyi hurja kasa ja raakileita putoili maahan hirmuinen määrä. Omenapuiden alus näytti tiheältä miinakentältä. Hiki tuli kun mietin keräysurakkaa ja selkäparkani kestävyyttä haravointi- ja lapiohommissa.

Mutta kun hätä on suuri, apu tulee läheltä. Naapuri vinkkasi oivasta apurista. Hänellä on omenakerääjä, malli virtaviivaistettu, mutta idea kuulemma keksitty jo 1800-luvulla. Vakuudeksi riitti esittely. Omenat hävisivät pitkän varren päässä pyörivien rihmojen läpi ja kopan sisään kevyellä rullausliikkeellä. Halusin ehdottomasti samanlaisen! Soitto lähiliikkeisiin tuotti eioota, mutta verkosta sain tilattua apurini. Miinakenttä katosi hujauksessa, raakileet päätyivät pääosin isoihin ämpäreihin ja lopulta kaatopaikalle. Omppupuiden alusten rullailu tuntuu nyt leikiltä.

Näin kypsien ja kypsyvien omenoiden aikaan kerääjä ja keräilijä pääsevät töihin, kun puiden alta on ensin poimittu hyvät ja syömäkelpoiset yksilöt käsin. Niitä on vähemmistö. Huonot kokevat saman kohtalon kuin raakileet aiemmin.

Omenoiden poiminnassa puusta on apuna ollut teleskooppivartinen, pussilla varustettu omenapoimuri. Halpismalli aiemmilta vuosilta, mutta toimii. Sillä on jälkikasvu päässyt kurottelemaan isompia eriä suoraan oksilta. Hieman kolhiintuneet, mutta kelvolliset olen hillonnut eli lohkonut parhaat palat uunipelille, muussannut pehmeäksi mössöksi, pussittanut ja laittanut pakkaseen. Pari omenapiirakkaakin olen leiponut, vaikka en kovin kätevä emäntä olekaan.

Kyllä omenankeruu on kuulkas tekniikkalaji! Ensi vuonna pääsee ehkä hiukan vähemmällä. Vastaava runsas sato kun kuulemma toistuu tyypillisesti joka toinen vuosi. Mutta tänä vuonna me tytöt ja pojat vaan rullaillaan.

Tuija Veirto
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja, joka on asunut pitkään Etelä-Lahdessa

Ensi sunnuntaita on kirkkovuodessa kutsuttu syksyn pääsiäiseksi. Tekstit muistuttavat meitä siitä, että surun ja epätoivonkin keskellä Jeesus antaa elämän.

Nuo sanat kuulostavat kovin mahdottomilta silloin, kun olemme itse koettaneet menetystä: ”Jeesus antaa elämän”. Kirkkovuodessa Jeesuksen elämä, kärsimys, kuolema ja ylösnousemus eivät jää menneisyyteen. Ne tulevat meidän jokapäiväiseen elämäämme. Meidän arkeemme ja tähän hetkeen keskelle seurakunnan jäsenten elämää.

Vaikka emme vietäkään kirkkovuodessa vielä varsinaista pääsiäistä on syksyn pääsiäisen sanoma kuitenkin sama. Se on juhlaa, jossa kuolema kumoutuu ja elämä saa jälleen viimeisen sanan.

Elämä tulee keskelle alkusyksyä. Juuri silloin kun kaikki vaikuttaa hiljaa kuihtuvan.

Ville Hakulinen

Lahdesta tähtiin noussut, nyt Ilvestä johtava kiekkovalmentaja Tommi Hölö Niemelä aiheutti kohua, kun ei Porissa lehdistötilaisuudessa juuri mitään puhunut. Minusta ei outoa, eiväthän valmentajat yleensäkään juuri mitään sano, puhuvat kyllä. Ja miksi tilaisuutta kutsutaan lehdistösellaiseksi, vaikkei siellä mitään lehdistöä ole kyselemässä?

Mielenkiinto on viety. Yleensä sanoma on tämä: ”Onnittelut vastustajalle. Olitte tänään parempia. Olette hyvin valmennettu joukkue. Me herättiin toiseen erään ja oltiin siinä pelin päällä, mutta kolmannessa erässä ote taas lipesi. Tuomaritoiminnasta en uskalla sanoa mitään.”

Lahdessa lyhyet tilaisuudet vetää moottoriturpa Ili Varmavuo. Ei hänkään arvaa kiperiä kysymyksiä kysyä. Ilin johdannot kestävät tuplasti enemmän kuin valmentajien vastaukset yhteensä. Silti arvostan Ilin ylimpään kategoriaan lahtelaisessa kiekossa. Tehtäviä voisi kyllä delegoida…

Minusta Liigan värikkäimmät valmentajat ovat Jyrki Aho ja Jonne Virtanen. He puhuvat asiaa möläytystensä sekaan. Pelsun Sami Kapanen on asiallinen, positiivinen Niemelä hauska, kun sille päälle sattuu ja Raipe Helminen arvattavin: ”Kova peli!”

Kaipaan Risto Dufvaa. Pappaosaston pari Matikainen-Manner saa ajoittain mielenkiinnon heräämään jutuillaan. Olli Jokinen on jollain tapaa tosikko ja Tomek Valtonen sikäli mikäli vielä on Jokereissa itsevarman pelokas, syystäkin. Ja vielä Hölöstä, pidän häntä Suomen TOP3 valmentajana.

Ehdotus. Ei se aina tarvi olla valmentaja, joka antaa lausuntoja. Välillä tilaisuuteen voisi tulla puhevalmis pelaaja. Siis kierrätystä, siis vaihtelua. Pelaajat mielellään suomalaisia, jotta minäkin ymmärtäisin. Toki Barto voisi olla poikkeus. Kyllä pelureista sanaseppoja löytyy. Onhan sitä pelaajilla ja valmentajilla heti pelin jälkeen tunteet pinnassa. Saattaa tulla sanottua mitä sattuu.

Olin kerran Mestis-pelin jälkeen Lempäälässä lehdistötilaisuudessa. Kollega kysyi arvostellen vierasjoukkueen alivoimapeliä, jäähyilyä ja muuta. Tuton valmentaja hermostui totaalisesti. Siinä kahvikupit lensivät ja hetken luulin, että syntyy käsirysy. No, sanallisella ärjymisellä päästiin. En oman turvallisuuteni vuoksi paljasta valmentajan nimeä….tietäjät tietää.

Haastatteluista. Lopettakaa se miltä nyt tuntuu?

Vielä onnittelut lahtelaisen jalkapallon kasvatille Mauri Hyökille, joka on tällä viikolla 70 ja ensi kesänä kävelyfudiksen vuoden Tulokas. Pelisilmäinen mukava Herrasmies. Ei hermostunut edes saunailtojen lopuissa. Maukka, miltä nyt tuntuu? Hehe.

Raine Järvinen

Datakeskusbuumi käy kuumana. Hypetyksen keskellä tarvitaan vastauksia. Pääministeri Orpo on luvannut, ettei energian hinta nouse datakeskusten vuoksi. Asiantuntijat ovat varoittaneet toisin. Myrskyn jäljet eivät saa jäädä tavallisten suomalaisten siivottavaksi.

Google toi keskusteluun hyvän periaatteen: ”Bring your own energy.” Valtavasti sähköä kuluttavan investoijan pitää kantaa vastuuta myös tarvitsemastaan energiasta. Periaatetta pitää soveltaa nyt vain ensin Googleen ja myös Lahteen. Suuri investointi Lahteen on sinänsä hyvä uutinen, koska tarvitsemme investointeja ja työpaikkoja. Mutta mitä hanke todella merkitsee Lahden työllisyydelle ja lahtelaisen arjelle? Tarvitsemme vastaukset viiteen kysymykseen.

Ensimmäinen: missä on uusi sähkö?

DayOnen suunniteltu kokonaisteho on 128 megawattia. Lahti Energian mukaan keskus käyttäisi suunnilleen yhtä paljon sähköä kuin Lahden kotitaloudet ja teollisuus nykyisin yhteensä. DayOne investoi sähköasemaan, kaapeleihin ja verkkoon. Hyvä, mutta verkko ei tuota yhtään kilowattituntia. Kuinka paljon DayOne investoi uuteen sähköntuotantoon oman kulutuksensa vastapainoksi?

Toinen: mitä hanke merkitsee sähkölaskulle ja paikalliselle teollisuudelle?

Ihmettelen lahtelaisten valitsemien valtuutettujen ja Lahden Teollisuusseuran hiljaisuutta. Jos yksi datakeskus kuluttaa saman verran sähköä kuin Lahden kodit ja teollisuus yhteensä, juuri heidän pitäisi kysyä, mistä sähkö tulee ja millä hinnalla. Vai tietävätkö he jotain, mitä me emme?

Kolmas: mitä hanke tarkoittaa alueen asukkaille? Asutusta on aivan hankkeen lähellä. Ihmisiä huolettavat melu, varavoima, liikenne, hulevedet, lämpövaikutukset sekä kodin ja asuinympäristön tulevaisuus. Osa kertoo jo harkitsevansa asuntojensa myymistä. Miljardi-investointi ei saa tehdä ihmisen kodista sivuseikkaa. Yhdysvalloissa varoittavia kokemuksia on jo saatu. Virginiassa datakeskuksia on rakennettu aivan asutuksen viereen, ja jatkuva melu, varavoimakoneet sekä rakentamisen haitat ovat synnyttäneet voimakasta vastustusta. Osavaltiossa on tämän vuoksi jouduttu kiristämään ja arvioimaan uudelleen datakeskusten sijoittamista ja kaavoitusta.

Neljäs: ovatko kaavoitus ja YVA-lainsäädäntö jääneet datakeskuskehityksestä jälkeen?

Kiveriön vanha teollisuus- ja varastokaava mahdollistaa nyt aivan uuden mittaluokan digitaalisen teollisuuden asutuksen viereen. Kaavaa laadittaessa tuskin tarkoitettiin 128 megawatin datakeskusta. Suuri datakeskus ei myöskään pelkän kokonsa tai sähkötehonsa perusteella automaattisesti kuulu YVA-menettelyyn, vaan asia voi perustua tapauskohtaiseen harkintaan. Lainsäädäntö ei ole pysynyt teknologian ja investointien mittakaavan mukana. Ympäristöministeriön pitäisi pikaisesti arvioida suurten datakeskusten kaavoitus- ja YVA-säännöt ja tuoda tarvittavat lakimuutokset eduskuntaan. Miljardihankkeen sijoittuminen lähelle asutusta ei voi riippua vain vuosikymmeniä vanhan teollisuuskaavan sanamuodosta.

Viides: mitä Lahdelle ja lahtelaisille lopulta jää?

Puhutaan noin sadasta pysyvästä työpaikasta. Vastapainona käytetään valtava määrä sähköä ja verkkokapasiteettia. On laskettava työpaikat, verotulot, hukkalämpö ja paikalliset hankinnat, mutta myös energiavaikutukset ja kustannukset. Miksi Lahden kuntapäättäjät ovat hiljaa? En enää ole kaupunginvaltuustossa tai Lahti Energian hallituksessa. Siksi kysyn, mitä päättäjät tietävät ja millä perusteella kanta on muodostettu.

Investoinnin ilmoittaminen ei voi lopettaa vaikeita kysymyksiä. Ja tämän päälle Lahteen valmistellaan toista jättimäistä datakeskushanketta? Aina pitää arvioida, kuka hyötyy, kuka kantaa riskit ja kuka lopulta maksaa. Muuten Suomi vain valjastaa yhden parhaista kilpailueduistaan – halvan, puhtaan ja vakaan sähkön – suurvaltojen teknologiayhtiöiden kasvun rengiksi sen sijaan, että se rakentaisi suomalaisten parempaa tulevaisuutta, työtä ja hyvinvointia.

Ville Skinnari

Mittaushistorian kuumin heinäkuu Euroopassa! Maastopalot ovat pakottaneet ihmisiä pakenemaan kodeistaan! Nepalin tulvissa kuollut jo yli tuhat ihmistä! Sulava ikirouta aiheuttaa kivivyöryjä Ruotsissa!

Nämä uutisotsikot ovat kuluneena kesänä vyöryneet silmille uutisia lukiessani. Ilmastonmuutokseen on herätty uudelleen kuuman kesän, kuivuuden, maastopalojen, tulvien, jäätikön sulamisen ja muiden ääri-ilmiöiden keskellä. Hesarissa kolumnisti kirjoittaa: ”Ihmisen aiheuttama ilmastokriisi on jatkumoa ihmisen ikiaikaiselle tyhmyydelle.” Niinpä. Mitä minä, pieni ihminen, tälle kaikelle mahdan. Onko ihmisen tyhmyyden ja maapallon tuhoutumisen keskellä enää toivoa?

Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.

Noin 50 000 marssijaa ilmastomielenosoituksessa! Sinilevätilanne on ollut tänä kesänä tavallista parempi! Pääkaupunkiseudulle on tulossa alueita, joilla saa ajaa vain päästöttömillä kuorma-autoilla! Vapaaehtoiset pelastavat kaloja kuivuvista joista Ranskassa!

Onneksi on myös toisenlaisia uutisia. Päättäjät tekevät kestäviä päätöksiä, luonnosta voi löytää elpymisen merkkejä, ihmiset pitävät ääntä paremman maailman puolesta ja antavat oman panoksensa luonnonkatastrofien keskellä. ”Tulevaisuuteen on pakko uskoa, että on mitään järkeä olla elossa!” Tämä nuoren sarjakuvataiteilija Riina Tanskasen haastattelun kommentti pysäytti.

Saman suuntaisia ajatuksia oli jo profeetta Jeremialla (29:11), kun hän julisti toivon ja lohdutuksen sanomaa aikansa kriisien ja kamppailujen keskellä toivonsa menettäneille ihmisille: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”

Toivo on luottamusta siihen, että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Mutta se ei anna meille lupaa jäädä paikoillemme voivottelemaan ja surkuttelemaan Jumalan luoman maailman tilaa. Tarvitaan auttavia käsiä, ääntä pitäviä ihmisiä, viisaita päättäjiä, yhteistä tahtoa säilyttää luomakuntamme hyvänä ja kauniina myös tuleville sukupolville.

Sillä Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.

Pauliina Hatakka

Jopas alkoi kiekkokausi nopsaan. Toivottavasti mielenkiinto lahtelaisittain säilyy pitkään. Menestystoiveita on. Muutenkin kuin haaveissa. Niinhän Junnu lauloi: ”Köyhän ainut huvitus, on vilkas mielikuvitus.”

Olen varma, että Pelicans pääsee kuuden sakkiin ja sitten on taivas auki pronssille. Kausi kehittää pelaajiston huippuiskuun, nuoret oppivat ja kokeneet kypsyvät. Onnea kauteen, onnea tarvitaan! Matka uusienkin fanien sydämiin voi alkaa.

Pelsun molariosasto on kunnossa. Pakkeihin voi luottaa. Joku pakki voi nousta tähtiin. Miksei joku toinenkin. Hyökkääjät ovat aluksi arvoituksia kunnes tottuvat tahtiin. Joukkuepeli tuottaa hedelmää, yhteispeli kantaa mitä pidemmälle kausi etenee.

Kokenutta valmennusta on kehuttu, eikä syyttä. On kiekkotietämystä ja mikä tärkeintä, ihmistuntemusta. Ja jos ongelmia ilmenee, on apu lähellä. Piri Eloranta rientää apuun!

Puhun siis Auroraliigaan komeasti nousseista Pelicansin naisista. Kahdeksan joukkueen sarja tarjoaa saumaa menestykseen. Pääasia kai nyt aluksi kuitenkin, että pääsarjapaikka säilyy.

Avauspeli Pelicans-TPS on lauantaina 12.9. klo 13. Ilmaiseksi pääsee sisään, kun sanoo taikasanan ”Alina”. Liiga satsaa ikäihmisten hoivaan. Kiitos. Muuten, teevee kutonen näyttää pyhäisin 12.55 naiskiekkoa, jossa taklaukset ovat tällä kaudella uutta. Silti odotan eniten yhdistelmäkuvioita. Petteri Hirvosen tiimi, antaa palaa!

Uskoni Pelicansin miesten joukkueeseen on horjunut, muttei kaatunut. Edelleen kahvittelen Tammelan torilla Pelsu-lippis päässä. Rantalan Tuomo voi todistaa!

Hyvinhän toi on alkanut. Ihmettelen kaikkien kesäuutisten jälkeen, miten pelaajabudjetti voi olla 2.6 milliä. Mutta mainioita pelureita siellä on. Menkää ihmiset ihmeessä halliin. Jos asuisin Lahdessa, ei peliäkään väliin jäisi. Nissisestä mallia!

Sen verran veikkaan, ettei alkuhaparoinnista huolimatta Tapparan mestaruutta kukaan estä. Pelicans on kymppi. Hyvää pelikautta kaikille, myös koripalloilijoille ja säbän pelaajille. LaBa omaa menestyssaumat, LaSB toivottavasti voittaa edes joskus.

Raine Järvinen

Suomen taloudessa on alkuvuonna nähty kasvun merkkejä. Se on hyvä uutinen. Samalla tilastoja pitää osata lukea: BKT kertoo talouden suunnasta, mutta kasvun rakenne kertoo enemmän sen voimasta ja kestävyydestä.

Teollisuuden arvonlisä on vahvistunut ja vienti vetänyt. Kasvulukuihin ovat samalla vaikuttaneet yksittäiset suuret erät. F-35-hävittäjien toimitusten käynnistyminen näkyi ensimmäisen vuosineljänneksen BKT. Koneet valmistetaan ulkomailla, joten niiden hankinta ei sellaisenaan lisää Suomessa syntyvää arvonlisää. Hankintaan liittyvät tuoteverot kuitenkin kasvattivat BKT:tä. Toisella vuosineljänneksellä vientiä nosti suuren risteilyaluksen toimitus.

Laajempi kuva on kaksijakoinen. Kotimainen kysyntä on pysynyt vaisuna. Tavarakuljetusten suoritteet ovat laskeneet. Kesäkuussa yksityisen sektorin palkkasumma kasvoi vain 1,4 prosenttia vuodentakaisesta, kun julkisella sektorilla kasvua oli 4,0 prosenttia. Myös palveluvienti väheni toisella vuosineljänneksellä vuodentakaisesta.

Kasvun merkit ovat siis todellisia, mutta olemme kapealla pohjalla. Suomen talouden kannalta ratkaiseva kysymys on, mistä syntyy seuraava kysyntä ja pitkäkestoinen kasvu sekä työpaikat. Lahdessa tästä on esimerkkeinä jättimäiset datakeskusinvestoinnit. Työllisyysvaikutus on kertaluontoinen rakentamisvaiheessa ja pysyvien työpaikkojen vaikutus vähäinen tai datakeskushankkeiden arvonlisä Suomeen. Sama koskee uusimpia Googlen investointeja. Sen sijaan, että esimerkiksi ydinvoimalan sähkö käytettäisiin tuotannollisen teollisuuden tarpeisiin, menee se nyt palvelimien pyörittämiseen.

Suomen tilannetta pitää tarkastella myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Suomen osuus maailman tavaraviennin arvosta on pudonnut 0,72 prosentista 0,35 prosenttiin vuosina 2002–2024. Osuutemme on käytännössä puolittunut. Eikä palveluvienti ole kehittynyt toivotulla tavalla. Samaan aikaan myös EU suhteellinen taloudellinen paino on pienentynyt: vuonna 2005 EU osuus maailman BKT:stä oli noin 30 prosenttia, vuonna 2019 enää 21 prosenttia ja vuonna 2026 noin 17 prosenttia. Pelaamme siis pienemmällä kentällä, ja samalla tämän kentän osuus koko pelistä pienenee.

Tämä kertoo sen, että maailman taloudellinen painopiste on muuttunut. Tilastoja pitää osata lukea myös ulkopolitiikassa. Maailman taloudellinen kartta on jo muuttunut ja Suomen pitää osata sitä lukea.

Aasian merkitys on kasvanut voimakkaasti ja Intia kasvaa nopeasti. Seuraava suuri pitkän aikavälin muutos tapahtuu Afrikassa, jossa työikäinen väestö ja kaupungit kasvavat voimakkaasti. Se merkitsee valtavia investointitarpeita ja uusia markkinoita.

Suomen kansainvälisen läsnäolon pitäisi tässä tilanteessa vahvistua. Silti ulkoministeriöstä ja edustustoverkosta säästetään. Suomen suurlähetystö Islamabadissa suljettiin kesäkuussa. Mitä seuraavaksi?

Suurlähetystö on pienelle vientimaalle myös talouden infrastruktuuria. Se rakentaa suhteita, avaa ovia ja auttaa yrityksiä markkinoille. Kasvavilla ja vaikeilla markkinoilla verkoston merkitys korostuu. Kun Suomen osuus maailman tavaraviennistä on puolittunut ja Euroopan suhteellinen paino pienentynyt kysymys kuuluu, onko Suomella varaa itse kaventaa yhteyksiään maailman suurimmille ja tulevaisuudessa nopeimmin kasvaville markkinoille?

Ville Skinnari

Hallitus piti tällä viikolla vaalikauden viimeisen budjettiriihensä. Yksi sen kovimmista ratkaisuista koskee sosiaali- ja terveysjärjestöjä. STEA-avustuksiin kohdistuvat mittavat leikkaukset toteutuvat, eikä ministeri Rydmanin linjaamiin leikkauksiin tullut järjestöjen odottamaa muutosta. Valtiontalouden mittakaavassa kyse on pienestä rahasta. Sote-järjestöjen valtionavustukset ovat vain murto-osa valtion budjetista. Apua tarvitseville ihmisille niiden merkitys on mittaamaton.

Järjestöjen hätä on nyt käsin kosketeltava. Kyse ei ole ensisijaisesti organisaatioista, toimistoista tai hallinnosta. Kyse on ihmisistä ja heidän arjessansa selviytymisestä. Kehitysvammaliiton toiminta on vakavasti uhattuna. Papunet tarjoaa palveluja ihmisille, joille puhuminen tai viestiminen on vaikeaa. Autismiliitto ja monet muut järjestöt ovat rakentaneet vuosikymmenten aikana erityisosaamista, jota suomalainen yhteiskunta tarvitsee .

Olen saanut surullisia viestejä myös Lahdesta. Niiden sisältö kiteytyy yhteen kysymykseen: miten meidän perheellemme nyt käy? Vammaisuus, läheisen sairastuminen, mielenterveysongelma tai perhettä kohtaava kriisi voi tulla kenen tahansa elämään. Yhteiskunnan arvon mitta näkyy siinä, miten ihminen silloin kohdataan.

Suomen suorituskykyä mitataan myös sillä, miten puolustamme heikoimmassa asemassa olevia ja autamme ihmisiä takaisin osaksi yhteiskuntaa. Tavoitteena pitää olla mahdollisimman monelle tie opiskeluun, työhön, osallisuuteen ja tavalliseen arkeen. Kaikille se ei sairauden, vamman, iän tai elämäntilanteen vuoksi ole mahdollista. Silloinkin yhteiskunnan tehtävä on pitää ihminen mukana ja varmistaa, ettei hän jää yksin.

Nyt hyvinvointiyhteiskunnan työnjakoa muutetaan nopeasti. Siksi hallituksen pitäisi pystyä vastaamaan kysymykseen: kuka tekee jatkossa sen työn, jonka järjestöt tekevät nyt? Avun tarve ei katoa leikkauspäätöksellä. Kun ennaltaehkäisevää mielenterveys- ja päihdetyötä vähennetään, ongelmat siirtyvät helposti raskaampiin ja kalliimpiin palveluihin. Sama koskee väkivallan ehkäisyä, vammaisten palveluja sekä lasten, vanhusten ja perheiden tukemista.

Myös järjestökenttää pitää uudistaa. Hallintoa voidaan keventää, päällekkäisyyksiä poistaa ja rahoituksen vaikuttavuutta arvioida kriittisesti. Nyt leikkausten mittakaava uhkaa kuitenkin kokonaisia toimintoja ja vuosikymmenten aikana rakennettua osaamista. Niiden rakentaminen myöhemmin uudelleen tulee huomattavasti säästöjä kalliimmaksi. Siksi seuraavassa hallitusohjelmassa tulee vakavasti pohtia sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoituksen pitkäjänteistä turvaamista.

Suomi on valmis sitoutumaan puolustusmenojen nostamiseen viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta, koska turvallisuus ja suorituskyky tarvitsevat pitkäjänteisen rahoituksen. Miksi emme samalla määrittelisi järjestöjen tärkeälle työlle omaa, riittävää ja ennustettavaa osuutta julkisesta rahoituksesta? Ajatus ei ole uusi. Raha-automaattiyhdistyksen aikana järjestötyöllä oli oma rahoituspohjansa. Järjestelmä on muuttunut, mutta sen perusajatus on ollut selvä: yhteiskunnalle tärkeä työ tarvitsee vakaan rahoituksen yli yksittäisten budjettivuosien.

Turvallisuus on paljon muutakin kuin sotilaallista suorituskykyä. Se on myös ihmisten toimintakykyä, osallisuutta ja luottamusta siihen, että vaikeassa tilanteessa yhteiskunta kantaa. Puolustusmäärärahoilla rakennamme Suomen ulkoista turvallisuutta. Järjestöjen ja hyvinvointipalvelujen kautta vahvistamme yhteiskunnan sisäistä kestävyyttä. Vahva Suomi tarvitsee molempia. Seuraavan hallitusohjelman on aika tunnustaa tämä myös rahoituksessa.

Ville Skinnari

Kilpurin muistan omilta pelivuosiltani. Hän oli erotuomari, pakki, huoltaja ja mikä milloinkin. Kilpurin ollessa molarina yllätin hänet jonkun kerran. Tai aika kultaa muistot. Hieno jälki on jäänyt miehestä mieleen.

Persoonia tarvitaan. Peli-Veikot perustettiin 1905 Viipurissa. Alkuperäinen nimi oli Voimistelu- ja Urheiluseura Weikot. Välillä toiminta hiipui, mutta seuran henki säilyi ja 1923 Armas Salminen perusti Sorvalin Veikot- nimisen urheiluseuran.

Juoksija Eino Leino ja painonnostaja Väinö Kokkinen menestyivät ja edustivat Suomea olympialaisissa. Sotien jälkeen seura siirtyi Lahteen ja päälajiksi vakiintui jalkapallo. Menestys oli vaihtelevaa. Nelosdivari muodostui sarjatasoksi vuosiksi. Jopa nousu olisi ollut mahdollista, mutta joukkue hävisi karsinnat taktisesti. Talous ja pelaajamäärä eivät olisi riittäneet. Maalivahti Kai Vauhkala ja puolustuksen Mika Törnwall olisivat kyllä pärjänneet korkeallakin tasolla.

Peven toiminnan ytimessä on aina ollut peli-ilo. Seura on tarjonnut mahdollisuuden liikuntaan, ystävyyteen ja kulttuurien kohtaamiseen. Pelaajia on ollut vuosien varrelta mm. Marokosta, Syyriasta, Kiinasta ja Virosta. Tämän päivän tunnetuin pelaaja on Viktor Alonen, joka on pelannut Viron A-maajoukkueessa 71 virallista ottelua.

Peven syyskausi 45-vuotiaissa on alkanut komeasti. Esimerkiksi vaarallinen ja vahva FC Elite kaatui 5-3. Jari Kuokkanen teki kaksi maalia, Juha Kinnunen, MVP Said Aamarri ja Vitali Riabinin yhden mieheen. Petri Kasakkamäki palkittiin ennen ottelua juhlallisesti yllätyspalkinnolla, jonka säilyvyyttä epäilen.

Onnea 121-vuotias seura. Onnea Yli-Savolat, Kilpuri, Fabio Oula ja Veli-Matti Seppälä muutaman kuuluisan peveläisen mainitakseni.

Ja vielä Kortteliliiga. Se on matkalla kohti Peven ikää. Ei sentään vielä. Jalkapallossa kausi huipentuu 5.9. pienkentän finaaleihin ja suuren suosion saavuttaneen mölkyn finaaleihin samana päivänä. Saamani tiedon mukaan Team Lokin Marko Lusi on takuuvarma heittäjä. Sami ”Tase” Nieminen voitti pappaliigan pistepörssin jalkapallossa. Pelimiehiä…

Raine Järvinen