Keskiviikkona vietettiin eduskunnassa valtiopäivien avajaisia. Tasavallan presidentin puhe oli ehkä enemmän odotettu kuin pitkään aikaan. Miten hän aikoo kommentoida maailman muutosta ja miten hän näkee Suomen ja EU:n suurvaltojen puristuksessa?

Presidentin puhe oli viesti myös kotimaahan: Yhdistetään – ei hajoiteta. Stubb purkaa aivan oikein maailman muutoksen kolmeen asiaan: Venäjän hyökkäyssotaan, USA:n uuteen ulkopolitiikkaan ja Kiinan nousuun suurvallaksi. Hän myös siteerasi lähes suoraan Kanadan pääministerin erinomaista puhetta Davosissa. Paluu nostalgiaan ei ole vaihtoehto. Olennaista oli Euroopan unionin roolin alleviivaus ja se, että Suomi on valmis tekemään asioita, jotta emme jää puristuksiin. Hän ei kuitenkaan avannut konkreettisesti mitä Suomi aikoo tehdä. Miten me rakennamme omaa itsenäisyyttämme eli suvereniteettia turvallisuudessa, taloudessa ja teknologiassa?

Eduskunnan puhemiehen puheessa oli myös paljon hyvää, huumoriakin, mutta viesti myös oli enemmän sisäpoliittinen ohjelmajulistus. Puheissa oli suuri ero. Hän kävi läpi eduskunnan lakihankkeita ja erityisesti niitä mitkä ovat olleet perussuomalasille tärkeitä. Perinteisesti puhemies on ollut päivänpolitiikan yläpuolella. Nykyinen puhemies ei ole halunnut tätä roolia ottaa.

Alkuviikosta olin Norjan Tromsassa Arctic Frontiers – seminaarissa. Paikalla oli arktisen alueen päättäjiä, tutkijoita, kaupunkeja ja yrityksien edustajia. Merkittävää oli se, että Kanada ja Iso-Britannia oli läsnä tiiviimmin kuin ennen. Pohjoinen yhteistyö kiinnostaa nyt. Norjan ulkoministerin viesti oli selvä. Tulkaa mukaan arktiseen yhteistyöhön. Täällä sitä tehdään. Kyse ei ole vain Grönlannista. Aloitin Pohjois-Suomessa aluekehitysjohtajana arktisen yhteistyön vuonna 2005. Pelkillä puheilla pääkaupungeista tätä ei tehdä, vaan yhteistyöllä ihmisten ja yritysten kanssa. Seminaarin pääviesti oli, että ilmastomuutos on edelleen se suurin uhka arktiselle ja koko ihmiskunnalle.

Lahden uusi hotelliuutinen oli iso ja positiivinen keskelle Suomen talouden ja työllisyyden kurjuutta. Norjalainen Lahteen tuleva ketju on arvostettu ja osaava. Väitän, että tämä on Lahdella iso asia. Kiitos kuuluu etenkin kiinteistön omistaneelle Luhdan – suvulle, joka on jaksanut vääntää hanketta koronasta huolimatta eteenpäin.

Yksi asia Lahden valtuustosta pisti silmään ennen vuoden vaihdetta. Salpausselkä on ainutlaatuinen luontoalue ja sen Geopark – aseman saamiseksi tehtiin työtä vuosikymmen. Herkän luonnon suojelu kaikin keinoin tulisi olla kaikessa se tärkein. Nyt valtuusto siunasi rullahiihtoradan asfaltoinnin Salppurin maastoihin. Yhden tai kahden rullahiihtokisan tähden? Asfalttia meillä riittää maakunnassa, mutta Salppureita maailmassa on vain yksi.

Ympäristökaupungin luulisi tämän ymmärtävän.

Ville Skinnari

Rouvani 5, varsinainen asiantuntija Hanski Nissinen 3, kalaguru Masa Satosalmi 6, Mr. Ogeli Oso Suni vain 2 kuten Igor taiteilij Lehtinen, Hollolan hurmuri Kari Hyytiä yksi, siis yksi, Milkin oma poika Markku Haarala 4 ja minä ite 9. Siinä veikkauksia tulevista olympiamitaleista. Ennustin aika paljon, mutta positiivisuudessani odottelen useita pöljiä päiviä.

Naisten kiekosta tulee pronssia taktiikkavelho Tero Lehterän johdolla. Samaan yltävät miehet, eikä sitä voi Pennanen estää. Venymistä tarvitaan.

Hiihdossa norskit estävät suuret meikäjuhlat miehissä, mutta toki Iivo pärjää. Naisissa riemua riittää. Vähintään neljä mitalia tulee. Ja sitten on Rene Rinnekangas ja Eduard Hallberg Suvista puhumattakaan. Yllätykset kuuluvat asiaan. Tuskin maltan odottaa.

SM-liiga pyörii täydellä höyryllä.Ymmärrän, että ylipäätään ohjelman laadinta on vaikeaa, kun on kaikkea konserttia ja komiikkaa samoissa tiloissa. Nyt ois vähän voinut keventää. Esim. Onko pakko samana päivänä (13.2 ) Suomi-Ruotsi kello 13.10 ja Pelicans-JYP kello 18.30? Seuraavana päivänä Suomi-Italia klo 17.40 ja klo 17.00 JYP-Pelicans. Eikä tässä vielä kaikki. Mahtavat välierät samana päivänä 20.2. kello 17.40 ja 22.10 kuin Pelicans-Tappara. Voiko vielä venkslata?

Sarjassani liigavalmentajat ovat vuorossa Jyrki Aho ja Jouko Myrrä. Tekijämiehiä molemmat. Velmulta Aholta löytyy pilkettä ja varmaan vetää mielenkiintoisia palavereja. ”Lapsena juoksin pallon ja kiekon perässä, nuorena juoksin lisää ja vähän muunkin perässä.”

Myrrää odottelin pari vuotta sitten Lahteen. Ohi meni. Jokelta löytyy pelitaustaa Lahdesta ja olisi sopinut kuin nenä päähän Pelsun penkin päähän. Ehkä joskus onnistuu. Nyt onnistuu KooKoo.

Entinen Saksalan naapurini ja Reippaan rautainen toppari Markku Repo täyttää lauantaina 75 vuotta. Sympaattinen mies ei unohdu! Seurauskollisuus piti Miken Lahdessa, vaikka rahaseurat kuiskivat ympärillä ahkerasti. Onnittelut!

Raine Järvinen

Muistan, kun yliopistossa silloinen opettajamme Eero Huovinen puhui uskon silmälaseista. Hän tarkoitti, että uskon kautta asioita nähdään kuin tarkemmin tai toisin. Heprealaiskirje puhuukin siitä, kuinka uskon silmin nähdään sitä, mitä ei nähdä.

Kynttilänpäivän evankeliumi kertoo vanhasta Simeonista, joka ottaa Jeesus-lapsen syliinsä ja kiittää Jumalaa tästä lapsesta ja Jumalan pelastuksesta, jonka hän on tässä lapsessa valmistanut. Uskon silmin Simeon siis näki jotain sellaista, mitä ei luonnollisin silmin nähdä.

Voimmeko me nähdä jotain sellaista, mitä ei luonnollisin silmin nähdä. Usein katsomme omiin mahdollisuuksiimme ja omiin voimiimme. Mutta voisimmeko nähdä Jumalan mahdollisuuksia ja hänen voimaansa? Järkemme voi sanoa, ettei jostakin asiasta ole ulospääsyä. Mutta silloin kysytään uskon luottamusta ja rohkeutta luottaa Jumalan mahdollisuuksiin.

Hän, joka on luonut kaiken ja hän, joka on herättänyt Kristuksen kuolleista, hän kykenee myös tänään toimimaan ja auttamaan. Siksi saamme katsoa tätä maailmaa ja omaa elämäämme kuten Simeon katsoi pientä Jeesus-lasta ja näki Jumalan teot, jotka eivät olleet vielä nähtävissä.

Heikki Pelkonen,
kirkkoherra Laune

Ensi sunnuntaina on kynttilänpäivä. Kynttilänpäivän nimi ei kerro päivän raamatullisista tapahtumista. Nimi juontuu keskiajalta periytyvästä tavasta, että juuri kynttilänpäivänä siunataan kirkossa vuoden aikana käytettävät kynttilät. Vanha kansa tiesi, että ”kevättä kynttelistä” eli kynttilän päivästä. Talven selkä on taittunut ja valo lisääntyy. Kynttilänpäivän valo ei ole kuitenkaan päivän pidentymistä tai kynttilöitä, vaan Kristus-valoa.

Kynttilän päivä on nimenä yleisesti käytetty ympäri Eurooppaa, mutta tämän lisäksi monissa maissa päivästä on käytetty nimitystä ”Neitsyt Marian puhdistuspäivä” ja ”Herran esille tuomisen päivä”. Joulusta ja Jeesuksen syntymästä on kulunut 40 päivää ja hänen vanhempansa tulevat temppeliin tuomaan uhria. Kun vanha Simeon näkee Herran, hän ottaa lapsen syliinsä ja lausuu: ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut.” (Luuk. 2:29-31).

Niin Simeon kuin Hanna näkivät Jeesus-lapsessa Jumalan lupaaman avun ja pelastuksen. Hän, Jeesus, on maailman valo. Kun kastettu on otettu valon valtakuntaan (Kol. 1:12-14), on hänelle tapana antaa kastekynttilä ja lausua Jeesuksen sanat: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”

Saakoon Kristuksen valo valaista sinun elämäsi matkan!

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Moni saattaa haikailla niitä aikoja, jolloin Jeesus eli täällä maan päällä. Olisi niin helppo uskoa Jeesukseen, jos hän kulkisi täällä keskellämme, parantaisi sairaita silmiemme edessä, koskettaisi minua, tulisi kylään meillekin. Tottakai se olisi mahtavaa. Mutta tuo on nyt kahden vuosituhannen takana. Meillä on eri tilanne. Vai onko sittenkään?

Jeesus sanoi, että hän on meidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti. Me voimme kuulla hänen äänensä Raamatussa ja seurakunnan tilaisuuksissa, kristittyjen keskinäisessä yhteydessä. Hän on keskellämme, vaikka emme häntä näe.

Jo eläessään Jeesus teki välillä ”etätöitä”. Johanneksen evankeliumissa (4:39–42) kerrotaan, että sadanpäällikkö pyysi Jeesusta parantamaan sairasta palvelijaansa. Jeesus olisi kyllä lähtenyt paikan päälle, mutta tuo sotilas sanoi: ”Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee.” Jeesus hämmästyi tätä uskon vahvuutta. Jeesus sanoi hänelle: ”Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot.” Ja sillä hetkellä palvelija parani.

Kun me rukoilemme Jeesusta, hän kuulee meitä, vaikka hän ei olekaan konkreettisesti vierellämme. Rukous tuo hänet lähelle. Aina ei vastaus tietenkään ole pyyntömme mukainen, mutta pyyntö on silti mennyt perille. Rukous luo yhteyden auttajaanv. Rukous vakuuttaa meitä siitä, että Jeesus on kanssamme pahassa ja hyvässä, onnessa ja murheessa, tyhjyydessä ja pimeydessäkin. Siksi voimme nytkin pyytää: Jeesus, auta ja armahda meitä.

Riitta Särkiö

Mikä on urheilua? Kas siinä kysymys. Squashlainen haukkui keilailun. Minä hyväksyn kaiken, leikinkin, sitähän urheilun pitäisi olla. Nautin, kun kesken lätkämatsin joku hymyilee.

Vuoden urheilijaksi valittiin Harri Heliövaara. Hyvä valinta, joka osoittaa, että toimittajien keski-ikä on laskussa. Joku muukin olisi ollut nappivalinta, makukysymys.

Hieno viihdeohjelma tämä Urheilugaala. Ei minulla pariin tuntiin peppu juuri penkistä noussut, mitä nyt iltapalaksi hain puolikkaan päärynän ja kofeiinittoman kahvin. Olen tipattomalla.

Hämmästelen, ettei naisten yhdistetty ole olympialaji. Ja ihmettelen samaan syssyyn, että vuoden paras valitaan petankissa, muttei mölkyssä. Mölkky mukaan ja lahtelaisia kuviin. Kai tämä virhe ensi vuodeksi korjataan. Tipi, Jani ja Jake hoitakaa homma!

Asiaa puhui myös vuoden valmentaja Lassi Tuovi. Hän sanoi, että titteli pitäisi muuttaa vuoden valmennukseksi. Sitähän se nykyään on, tiimityötä.

Tuovi on herrasmies, korismies. Eikä ollut hänen vikansa, että kuvissa pyöri useaan otteeseen tyttöystävänsä. Ei Piritta ole urheilija, eikä ole ollut, vaikka jääkiekosta jotain tietääkin.

Raipe pääsi toiseksi valmentajavalinnoissa. Raipesta aloitankin uuden sarjani. Liigavalmentajat. En tunne heistä ketään, vain lehdistötilaisuuksien kautta.

Raipehan ei niissä tilaisuuksissa paljon sano. No toteaa, että kova peli, kiittää vastustajaa ja ojentaa mikkiä pois. Raipe antaa tekojensa puhua ja Saipa pärjää tänäkin vuonna!?

Toivottavasti Lahdessakin ns lehdistötilaisuuksissa kysyttäisiin jotain. Nyt Varmavuo puhuu yleensä enemmän kuin valmentajat yhteensä. Ei pitäisi valkkuja päästää liian helpolla. Muualla ei päästetä, ei ainakaan Sami Hintsanen.

Raipe siis ykkönen, Sami Kapanen ei kakkonen. Ihmettelen, ettei hän osaa opettaa maalintekoa. Itse on osannut. Tutkin tilastot. SM-liigassa 401 peliä tehoin 120+173, Änärissä 918 ottelua 202+291, maajoukkueessa 77 matsia 24+21. Huimat tehot, mutta ei valmennuksessa auta. Sami puhuu asiallisesti asiaa, mutta asia ei siirry kaukaloon. Tuntuu, että tärkeintä on, jotta hiukset hyvin ja some päivitetty. Ei jatkoon. Toisaalta, kuka muu muka? Juha Juujärvi?

Raine Järvinen

Suomi on viimeiset 50 vuotta tunnettu maailmalla Pohjoismaana. Maailmalta katsottuna Suomen ja Pohjoismaiden vahvuus on ollut hyvinvointivaltio, sen palvelut, rakenne ja yhtenäisyys. Perusperiaate on ollut, että ketään ei jätetä yksin, heikompaa tuetaan ja yhteiskunnan peruspalvelut, kuten koulutus, sosiaali- ja terveydenhuolto, kirjastot, lämpö, vesi ja sähkö ovat yhteiskunnan peruspalveluita, joihin jokaisella tulee olla mahdollisuus tulotasosta tai taustastaan rippumatta. Nyt Pohjoismaiden toimintaympäristö Euroopassa ja viimeisimpänä arktisella alueella on joutunut ennennäkemättömän murroksen ja paineen alle. Samaan aikaan Suomi on pudonnut pohjoismaisesta viiteryhmästä ja halunnut profiloitua reunavaltioksi liittymällä Itä-Eurooppaan. Tästä esimerkkinä kansainvälisten Palestiina-kysymys ja siihen liittyvät kaksoistandardit: yhdessä suunnassa kunnioitetaan kansainvälistä oikeutta ja toisessa ei. Tässä limbossa Orpon hallituksen on vaikea muuttaa suuntaa uskottavasti Pelkän itärajaongelman sijasta pääministerin olisi pitänyt rakentaa pohjoinen ja arktinen kokonaisuus ja myydä tämä Brysselin von der lyeneille. Silloin EU olisi ehkä ymmärtänyt arktisen todellisen merkityksen meille pohjoisen maille.

USA, USA, USA. Siinä kaikki Suomesta viimeisten vuosien aikana. Muun maailman läsnäolon kustannuksella on rakennettu ”transatlanttista” paratiisia. Tarinan opetus on se, että älä koskaan laita kaikkea yhden kortin varaan. Suomen Washingtonin lähetystö joutui lähes matkatoimiston rooliin, kun jonoksi asti haluttiin tekemään faniturismia suureen ja mahtavaan. Some on saanut kuvia ja päivityksiä, mutta missä kaupalliset tulokset? Jotain toki on tullut, mutta kun katsotaan Suomen bruttokansantuotetta niin tulostaulu kertoon kaiken. Vientikaupan kasvun hehkuttajat eivät tunnu tajuavan kaupan perusasioita: kate ratkaisee, ei myynnin määrä. Puolustusalan merkitystä Suomen kansantalouden kasvulle liioitellaan tietoisesti eikä mediasta ole enää ollut totuutta kertomaan.

Eduskunnassa sain kyselyitä, miksi minä olin erilainen. Brysselin ja Washingtoniin sijasta olen ministerikauden jälkeen tehnyt oppositiosta maailmalle myös muita ilmansuuntia. Siitä kertoo esimerkiksi Keski-Aasian, Persianlahdenmaiden ja Kiina – ryhmien puheenjohtajuus.
Ja kuinka moni vientiyritys tarvitsisi nyt uusia markkinoita, mistä saisi myös kannattavaa bisnestä?

Uuden maailman ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ratkaisevaa on taloudellinen, teknologinen vahvuus ja suvereniteetti ja teollinen kapasiteetti, joka mahdollistaa itsenäisen toiminnan ja uskottavan neuvotteluaseman. Ilman talouden selkärankaa ei ole turvallisuuttakaan. Omistaminen on tässä keskiössä.

Kuka voi omistaa eurooppalaisen datan? Tietenkin vain eurooppalaiset itse. Miten esimerkiksi What’s up tai muut META:n palvelut? Miksi emme rakenna niitä itse? Nyt se on tehtävä. Sote – sektorilla tästä puhuttiin 10 vuotta sitten. Mistä tulivat APOT ja Life Care ohjelmistot – viimeisin Lahteenkin? Amerikasta rapakon takaa tietenkin. Yritimme silloisen pääministeri Juha Sipilän kanssa puhua oman osaamisen käyttämisestä, mutta turhaan. Sote ala oli jo rähmällään ”helppoon” ratkaisuun. Omaakin tehtiin, mutta usko loppui. Samoin koulut ja päiväkodit ja yritykset pitää suojata.

Suomeen rakennetaan datakeskuksia, mutta lainsäädännöllä ei ole haluttu puuttua siihen, kuka käyttää todellista määräysvaltaa dataan. Valta on pilvialustoilla ja USA:n hyperscalereilla, teknologiagigaateilla, jotka hallitsevat laskentaa, ohjelmistoja ja datavirtoja. Suomi tarjoaa sähkön, maan ja vakauden – mutta luovuttaa päätösvallan.

Samalla teknologia kehittyy nopeasti: laskenta tehostuu, omistus keskitetään ja jättiyhtiöt pitävät arvoketjun itsellään. Lopputulos on tuttu: data ja arvo siirtyvät, hallit jäävät Suomeen tyhjiksi. Tätä linjaa on ajettu yksisilmäisesti elinkeinoelämän ehdoilla – EK:n ajattelulla, jota Orpon hallitus toistaa. Samoin media, kuten ESS jaksaa edelleen hehkuttaa. Tämä kriisi ei ole vielä käsillä – mutta se on väistämättä edessä.

Suomalaista ja pohjoismaista teknologista osaamista ei tule siirtää kenellekään eikä mihinkään ilmansuuntaan tavalla, joka heikentää omaa toimintakykyä, neuvotteluasemaa tai mahdollisuuksia kasvaa. Kyse ei ole sulkeutumisesta, vaan itsenäisyydestä maailmassa, jossa mittakaava, teknologia ja turvallisuus ratkaisevat. Tässä on suurin syy Suomen oman vision ja talouskasvun puuttumiseen. Eurooppa ei voi olla isäntä ja renki samaan aikaan.

Miten se jäämurtajakauppa? Eli teknologian siirto asiakkaalle Atlantin toiselle puolelle vain muutaman murtajan tähden. Suomella pitää olla jotain omaa jatkossakin. Myydä voi ja pitää, mutta teknologiaa ei pidä siirtää. Ja vaikka Grönlannista nyt joku sopu nyt syntyisi niin muutos on jo tapahtunut ja uusi Eurooppa pitää rakentaa joka tapauksessa. Mitään kahden raiteen todellisuutta ei pidä ajaa tai rakentaa.

Ville Skinnari

Ikurin, Tampereen ja koko Suomen Pate nukkui pois tapaninpäivänä. Olen tutustunut hänen lauluihinsa ja kunnioitan. Tässä otteita ilman mitään järjestystä. Kaikki käy.

Tahdotko mun tosiaan?
”Tahdotko mun tosiaan suhteeseen vakavaan, pitkin polkuu poloista rinnalleni tarpomaan? Elinkautistani seurassasi päivästä päivään lusimaan, aamuteesi kanssas jakamaan?”

Hei äijä!
”Pudota harteilta se kauna, soita veljelle, lämmitä sauna. Pyytäkää joskus anteeksi ja anteeks antakaa. Arvo vastaan ottakaa ja heikot kotiin kantakaa. Emme kaipaa grillikioskille Testo-Erkkiä, meil on oikeus ja velvollisuus joskus olla herkkiä.”

Mää ja Tapparan mies
”Me mentiin Hervantaan ja Ikuriin ja hirveet siirtosummat ryypättiin. Mää ja Tapparan mies.”

Ajan päivin, ajan öin
”Kassalla sen kahvion, aina pitkä jono on ja kiltisti me ootellaan. Meistä kukin vuorollaan herttaisimman hymyn saa ja se taipaleella auttaa jaksamaan. Ajan päivin, ajan öin, ma ketä ikävöin, sä tiedät vaikken kertoisikaan…”

Kuuma kesä
”Hän oli tosi upee näky lyhyessä kesämekossaan. Mä hänet rantatiellä näin, ajoin satamaan päin. On pitkä kuuma kesä ja mä aion elää sen, pitkä kuuma kesä, sen sain, se mullisti mun maailman.”

Kakskytä centtiä
”Vouti vei pois sen mitä sain mukaani maakuntamatkoiltain. Mua sureta ei, se vei mitä vei, mutta sinua kaikki tää miellytä ei. Mullon on taskussa 20 centtiä vain.”

Ukkometso
”Suomenniemellä, suomen kielellä äijät huutaa lailla perkeleen. Ja kun Suomi pelaa lätkää se iskee joka jätkää, kaljaa koneeseen ja Ukkometsoon. No, Reiska laittaa soimaan vielä yhden laulun ja itkee sitten yhden kyyneleen. Se laulu kertoo meistä onnen enkeleistä, jotka Pohjantähden alla asustaa.”

Ei vielä (viimeinen levytys).
”Mul on tehtävää viel täällä, monta hommaa päällä. Lähe menee siitä, sä oot vaan mun tiellä. Aion luistella vielä täällä, raivoisalla jäällä. Älä kutsu mua, mä en oo valmis vielä, älä kutsu mua, ei vielä.”

Näkemiin Pauli Antero Mustajärvi.

Raine Järvinen

Miten olisi tällainen painajaisuni: seisot kärsivää Jeesusta esittävän freskon äärellä kotikirkossasi. Kaunis vanha maalaus hilseilee pahoin. Tartut pensseliin ja ryhdyt omin päin korjailemaan Jeesusta. Työ ei kuitenkaan suju kuin Strömsössä. Hermostuneena jatkat sutimista, mutta värit sotkeutuvat yhä pahemmin. Jeesus muuttuu tunnistamattomaksi.

Tässä vaiheessa painajaisunet yleensä päättyvät. Espanjalaisen Cecilia Gimenézin tapauksessa kyse oli kuitenkin todellisuudesta. Seurasi skandaali. Kuvat piloille menneestä Ecce Homo (Katso ihmistä) -freskosta levisivät vauhdilla ympäri maailman vuonna 2012.

Skandaalin alkupäivinä Cecilia-rouvaa tuskin olisivat lohduttaneet edes keskiaikaisen äiti Julianan kuuluisat sanat: ”Kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi.” Cecilia oli musertunut, oman kylän väki pahoillaan ja Espanjan kulttuuriväki pöyristynyt. Mikä pahinta, Jeesusta pilkattiin Apina-Kristukseksi. Tökerö teos aiottiin maalata piiloon.

Tässä vaiheessa voi kuvitella Jeesuksen kuiskaavan Cecilian korvaan: ”Älä hätäile. On minua ennenkin pilkattu. Minun lähelläni mokakin voi olla lahja. Odota vain.”
Cecilia-rouvan ja Jeesus-maalauksen tarina sai odottamattoman käänteen. Pikkuruiseen Borjan kylään alkoi tulvia vierailijoita, jotka halusivat nähdä erikoisen freskon. Kävi myös niin, että erääseen antiikkikauppaan tupsahti alkuperäisen Ecce Homo -maalauksen toisinto. Se ei ollutkaan lopullisesti menetetty!
Cecilia-rouva sai elämänilonsa takaisin. Kun hän kuoli joulukuussa 2025, epäonnisesta Jeesus-freskosta oli tullut rakastettu teos. Kirkon pääsylipputuloja on ohjattu paikallisten vanhusten hyväksi.

Kertomuksen avainsana on armo, jonka ytimessä häpeä ja epätoivo voivat kääntyä iloksi. Armo sanoo: ”Älä pelkää. Luota ainoastaan.” Armon kokemus vaikuttaa kuin valo ja lämpö – se saa häpeästä käpristyneen avautumaan ja kukoistamaan.

Kaisa Kalmari Hako
Teologian opiskelija
Seurakuntaharjoittelija,
Launeen seurakunta

Kiitos kysymästä, joulu meni pukkeillen, ei tonttuillen.

Uutena vuotena läträsin perinteisesti tinan kanssa. En tiedä, onko jotain uusia keinoja ennustaa tulevaa. Vanha tapa toimii hyvin. No, epävarmuustekijöitä toki on.

Koitin tutkia tulevaisuutta lähinnä lahtelaisen urheilun kannalta. Näyttikin oikein mainiolta, kun maltoin katsoa vuosien päähän. Tulevia olympiakisoja yritin katsoa, mutten saanut viestistä kiinni. Ymmärsin, että alkukauden kyyneleet saattavat jossain määrin muuttua onnen sellaisiksi. Hyvä niin. Kuusi mitalia kisoista kaikkiaan tulossa…

Suomen huipulle vähitellen kipuavan FC Lahden huippuhetket, lue vuodet, alkavat 20.6. 2034, jolloin vihdoin ja viimein Kisapuisto on valmis. Jo oli aikakin, sanoisi hätähousu.

Mainittuna iltapäivänä pelataan liigaottelu FC Lahti – Ilves. Se on stadikan virallinen avaus ja kaikki paikat ovat täynnä, 7800 ihmistä. Toivon ja rukoilen, että olen yksi heistä.

Lahtelaiset ovat jo muutaman vuoden hätyytelleet kärkeä ja nyt on kasassa joukkue, joka jahtaa kultaa. Maukonen, Pasanen, Puukko ja Huovila ovat palanneet kansainväliset ottelut mielessään kotiin. Ja haaveet toteutuvat, sanoo tinani. Kestomenestyjä Ilves häviää Kisarissa 3-0. Tunnelma kohoaa lähes samaan kuin 1967, jolloin Reipas löi Upon 2-0 katsojia ollessa 8144 plus lintsarit.

Hyvä uutinen, Lahtea valmentaa Miika Nuutinen, joka haki kannuksensa Kuopiosta. Kari Arkivuo teki usean vuoden mainiota työtä, mutta siirtyminen Hollantiin avasi oven Nuutiselle.

Myös jääkiekko on noussut B-liigavuosien jälkeen kukoistukseen, jota avittaa uusi komea Areena paikassa, josta en selvää saanut kuten en vuodestakaan, mutta jotain se on noin 2033-38.

Liigafinaalissa Pelsu, jos ei ole vaihtanut nimeään, kohtaa Joensuun Kiekkopojat, oho! Hesalaiset ovat taipuneet välierissä, tamperelaiset paljon aiemmin. Kultaa rulee, kiitos Hannes Björnisen sekä kulttiasemaan nousseen valmentajan Antti Pennasen.

Sen verran tiukan vastuksen tarjonneista joensuulaisista, että seuran yksi taustavoimista on Lahden kasvatti Jere Penttilä. Kaupunginjohtajalla on jalkapallotausta Reippaassa ja vahva urheiluhimo toimii myös kiekossa.

Muutenkin Lahti on noussut kukoistukseen pallopeleissä ja joku mäkihyppääjäkin on nähty. Kiitos kun sain välittää näitä ilouutisia ja mukavaa loppuvuotta. Pysytään positiivisina. Rukoillaan, muttei lopeteta soutamista.

Raine Järvinen