Unkari EU:n puheenjohtajaksi?

Euroopan Parlamenttivaalit ovat ohitse ja ennustukset menivät varmaan monelle pieleen paitsi alhaisen äänestysprosentin osalta, mikä oli odotetun alhainen. Li Anderssonin menestys oli aito ilonaihe, koska se todistaa, että hyvä sisältöosaaja voi menestyä, jos ja kun tarjoaa myös selkeät mielipiteet kansainvälisissä kysymyksissä (lue Palestiinan tunnustamisen merkitys Lähi-Idan rauhalle), heikompiosaisten puolustamisessa, taloudessa tai työmarkkinoissa. EU:lle valitaan myös uusi komissio ja Jutta Urpilaisen seuraaja on todennäköisesti Henna Virkkunen. Tämä päätös on pääministeripuolueen eli kokoomuksen käsissä. Minkä komissaarin salkun Suomi saa onkin sitten, on monimutkaisempi kysymys ja mikä olisi Suomella paras? Puolustuskomissaarin viran perustaminen olisi järkevää ja se voisi sopia Suomelle. Mutta olisiko tähän tehtävään kokoomuksella muitakin halukkaita? Turvallisuus ja talous tulevat olemaan seuraavan viisivuotiskauden keskeisimmät teemat maanosassa, jossa molemmat ovat uhattuina. Siksi esimerkiksi talouden ja kilpailukyvyn salkut olisivat myös meille tärkeitä, mutta ne menevät yleensä suurille maille. Jutta Urpilaisen salkku on ollut itse asiassa yksi haastavampia eli kansainväliset kumppanuudet. Palkitseva se ei ole ollut, koska kotimaassa maailman suurimpien ongelmien ratkaisu ei mediassa paljon palstatilaa saa.

Tämän viikon alussa vierailimme Budapestissa eduskunnan Suuren valiokunnan delegaation kanssa. Unkari aloittaa EU – puheenjohtajana heinäkuussa. Haasteita Euroopalla riittää, sisäisiä ja ulkoisia. Suuri Valiokunta on eduskunnan EU-valiokunta ja muodostaa Suomen kannat EU – asioissa.

Tapasimme mm. Parlamentin puhemiehen ja Eurooppa – ministerin. Unkarin oikeusvaltiokehitys on ollut huolestuttavaa jo pitkään ja ongelmia on mediavapaudessa, oikeuslaitoksen riippumattomuudessa, korruption torjunnassa ja demokratian toteutumisessa. Kansainvälisessä politiikassa Unkari tekee edelleen tiivistä yhteistyötä Venäjän kanssa ja hamuaa lisää kiinalaisia investointeja. Unkari haluaa omien sanojensa mukaan olla voittajien puolella.

Suomessakin on käyty vilkkaasti keskustelua siitä, voiko Unkari näitten asioiden takia toimia puheenjohtajamaana. Pääministeri Orpon puheet aiheesta ovat olleet ristiriitaisia, mikä herätti keskustelua täysistunnossakin pari viikkoa sitten.

Tällä hetkellä noin 20 miljardin euron edestä Unkarin EU-varoja on jäädytetty.
Unkari on tehnyt joitakin parannuksia, kuten oikeuslaitoksen riippumattomuuden vahvistamisen ja korruptiontorjuntaviranomaisen perustamisen, mutta paljon töitä on vielä jäljellä.

Nyt mahdollisesti tulevana EU:n puheenjohtajamaana näiden asioiden on syytä olla kunnossa. Puheenjohtajamaana ei voi toimia valtio, missä nämä asiat eivät toteudu.

Ville Skinnari

Karsasta Jussiin

Kirjoitin ennakkoon Karsan juhlista. Koska Omalähiö tuntee vastuunsa, selvitin, miten juhlat menivät.

Kukaan ei järvelle hukkunut. Tunnelma oli hieno, nostalginen. Juhla huipentui sanavalmiin Veli-Pekka Leppäsen hienoon juhlapuheeseen..Viimeksi unohtui nimi Tapani Pyykkö. Loistava persoona, taitava pelaaja ja Lyseossa ysin-kympin oppilas. Tunnustan, teki minunkin ruotsin kokeita, enkä ollut ainoa. Enhän Piri?

Nesteiden käyttö oli laivalla vähentynyt. Dramaattisesti, ilmaisisi asian Antero Mertaranta, jota edelleen pidän maamme parhaana kiekkoselostajana.

Futispelissä törmäsin vuosien jälkeen Juha Hulkkoseen, mm. SM-hopeaa Reippaassa 1967. Nykyisin Juha loistaa hiihtoladuilla huippukunnossaan.

Rouvani, joka on nähnyt toisenkin pelin, analysoi, että flegmaattista. Samaa mieltä. Olen huolestunut. Niskasta kiinni, FC Lahti!

Kävin Kortteliliigan toimistossa. Siellä miehet ahersivat lähes hiki hatussa. Tipi Tuomola johti touhua. Hyvin johtikin. Valmistelivat mölkkykisoja, johon olin aikeissa tulla. Parini Kari Hyytiä oli kiireinen. Oli vaalia, oli juhlia. Lisäksi epäilen, ettei hän saa mökillä rauhassa reenata. Leena on kimpussa ja sen jälkeen oikein kaiken maailman pihatyötä. Aamusta iltaan.


Tipi Tuomola

Olin Melasen kauniin herkissä lähtijäisissä. Luulen, että Jussi on jo perillä. Jollei sanaseppo ole matkalla jäänyt juttelemaan. Se on hyvin mahdollista. Mutta taivaallisen areenan Jussi haltuun ottaa. Takuulla.

Hyvää kesää kaikille kuten Kimmo Mantereelle, Kari Männistölle ja varsinkin serkullani Juha Tolvaselle, josta tuli viikolla jo aika vanha Mies. Etelä-Lahti nuorentaa. Onnea.

Raine Järvinen

Diakoninen Jeesus

Minulla on hyllyssä savipatsas, jossa lammaspaimen kantaa olallaan pientä lammasta. Paimenella on hyvin iloinen ilme. Patsas on ostettu monia vuosia sitten Wittenbergistä. Kun katson patsasta, mieleeni tulee tarina hyvästä paimenesta. Patsaan sanoma sopii hyvin myös tämän sunnuntain evankeliumitekstiin.

Meidän Jumalamme on armollinen isä, joka etsii eksyneitä ja kutsuu syntisiä. Paljon enemmän kuin me etsimme elämäämme Jumalaa, hän kantaa meistä huolta. Mitä enemmän Raamattua lukee, sitä useammin sieltä löytää diakonisen Jeesuksen. Näin on ainakin itselleni käynyt. Jeesus haluaa löytää erityisesti kadonneita, sairaita, köyhiä ja syntisiä. Voimme rukoilla herkkiä korvia ja kykyä empatiaan, kun tapaamme ihmisiä, joilla ei mene niin hyvin kuin itsellämme.

On ollut kiva palata takaisin Launeen seurakuntaan yli kahden vuoden poissaolon jälkeen. Minua voi tulla moikkaamaan vaikkapa kirkolle.


Ville Hakulinen
Seurakuntapastori

Seuraa minua!

Julkisuuden henkilöiden ympärillä pyörii monenlaisia ihmisiä. On heitä, jotka ihailevat ja fanittavat, on kriitikoita, on uteliaita ja niin edelleen. Jeesuksenkin lähelle tuli ihmisiä monin motiivein. Oli heitä, jotka hakivat apua ongelmiinsa tai sairauksiinsa, oli heitä, jotka kokivat hänet kilpailijaksi ja siksi etsivät aiheita syytöksiin. Suuri joukko oli liikkeellä uteliaisuuttaan. He olivat kuulleet Jeesuksen maineesta ja halusivat nähdä hänet ja kuulla hänen opetuksiaan.

Jeesuksen viesti kaikille noille kuulijoille oli kuitenkin sama. Ei voi jäädä sivusta tarkkailijaksi. Hänen sanansa haastaa ottamaan kantaa. Ja hän kutsuu: ”Seuraa minua!” Nämä Jeesuksen sanat oli ja on tarkoitettu kaikille. Jeesus kutsuu meitä seuraansa.

Mutta mitä seuraaminen oikein on? Esimerkiksi sosiaalisen median seuraajissa kaikki eivät jaa sisällöntuottajan arvoja, mutta seuraavat vain uteliaisuuttaan. Kun Jeesus kutsuu seuraamaan häntä, hän ei tarkoita vain sivusta katsomaista ja tarkkailua. Hän tahtoo, että otamme hänen sanansa todesta ja elämme niiden mukaan. Jeesuksen sana siis kutsuu toimimaan niin kuin hän, rakkauden ja vanhurskauden tapahtumiseksi. Ja siihen saamme pyytää hänen johdatustaan ja hänen voimaansa.


Heikki Pelkonen
kirkkoherra

Eurovaalit sunnuntaina, vanhoilla vai uusilla eväillä?

Euroopan Unionin uusi parlamentti valitaan sunnuntaina. Vaalipiirinä on koko Suomi eli Lahdessakin voi äänestää ketä ehdokasta tahansa. Tämä ei tarkoita, etteikö pitäisi tai voisi suosia oman alueen ehdokasta, mutta aika moni ei tiedä, että vaali on valtakunnallinen.

Eurovaalien kampanjat ovat olleet luvalla sanoen aika vaisuja, mutta siinä nyt ei ole mitään uutta. Mutta huolestuttavinta on, että visiot ja toimet paremman Euroopan puolesta ovat nekin vähissä. Rohkeus puuttuu. Pelätään sanoa ääneen, että EU:n tehtävä enemmän ja enemmän yhdessä, jos halutaan edes yrittää kilpailla Kiinan tai Yhdysvaltojen kanssa. Euroopasta on tulossa ulkoilmamuseo, jossa on kiva olla turistina ja lomailla, mutta todellinen kasvu ja osaaminen menee muualle. Panostukset tutkimukseen ja kehitykseen eivät tuota sellaisia tuloksia kuin haluaisimme. Yrityksemme EU:sta eivät pääse kansainväliseen kärkeen, vaan ovat paikallisia mestareita.

On luonnollista, että Euroopan turvallisuus nousee nyt kärkiteemaksi. Varsin pintapuolisesti on puhuttu teollisuuden kilpailukyvystä, ilmastopolitiikasta tai energiasta. Suomi on profiloitunut viime vuosina EU:ssa sanomalla ”ei” moneen asiaan. Siinä on iso ero esimerkiksi siihen, että sanoisi ”kyllä, mutta”. Ei-sanalla ei pääse enää neuvottelupöytään ja siinä on se ratkaiseva ero mahdollisuuksiin enää vaikuttaa asioihin.

Green Deal ja monet muut EU-tason hankkeet ovat jääneet ihmisille kaukaisiksi. Koulutuksesta on puhuttu todella vähän. Miten EU:ssa voi opiskella toisessa maassa helposti ja jopa ilmaiseksi? Julkisuudessa on luettu lähinnä millaisia tukia esimerkiksi Lahteen on saatu Euroopan Unionista ja hyvä sekin. Parlamentti on säätänyt uusia lakeja paljon, mutta niiden hyödyt ja vaikutukset ovat vielä kaukana. Digitalisaatiossa Eurooppa on edelleen repaleinen. Jokainen maa tekee asioita omassa siilossaan, ja siilot ovat vielä olemassa maiden sisälläkin, kuten Suomen SOTE – sektori on osoittanut lukuisine potilastietojärjestelmiin. Omia ohjelmistoja ei ole, vaan rahat ovat lähetetty Amerikkaan ja ongelmat ovat jääneet meille.

Sitran torstaina julkaisema selvitys kertoo karua kieltään Suomen todellisista ongelmista. Suomessa investoinnit uusille aloille ja uuteen liiketoimintaan ovat vaisuja. Esimerkiksi Ruotsi on onnistunut suuntaaman talouden resurssit korkeamman tuottavuuden toimiin. Eikä kyse siis aina ole rahasta, vaikka niin kuvittelemme. Investointiaste oli Suomessa ja Ruotsissa vuosina 2008–2022 keskimäärin lähes yhtä suuri. Sitran mukaan erot löytyvät investointien rakenteesta: Ruotsi panostaa enemmän aineettomiin hyödykkeisiin sekä koneisiin ja laitteisiin siinä missä Suomessa investoidaan rakennuksiin. Sitralle muistion laatineen Johnny Åkerholmin mukaan Suomen investoinnit nojaavatkin huomattavassa määrin muiden kuin yritysten toimeliaisuuteen, mikä ei ole tilanteena toivottava. Hänen mukaansa näyttää siltä, että ruotsalaiset yritykset ovat suomalaisia nopeampia tarttumaan teknologian tarjoamiin uusiin mahdollisuuksiin, kuten tekoälyyn. Niillä on myös parempi kyky luoda uusia aineellisia ja aineettomia tuotteita. Aineettomat investoinnit kirittävät palveluvientiä. Alustavien tietojen mukaan Suomen palveluviennin määrä supistui viime vuonna 7,5 prosenttia, kun taas Ruotsin vienti lisääntyi saman verran.

Kaiken tämän muuttaminen ei ole helppoa. Teollisuushallin rakentaminen on helpompaa on oikean aineettoman investoinnin eli esimerkiksi ohjelmistoalan ratkaisujen rakentaminen. Silti meidän ei pidä Euroopassa ja Suomessa luovuttaa. Maailma ei ole vielä valmis ja siksi suomalaisten ja lahtelaisten kannattaa rohkeasti luoda uutta ja uudistaa vanhaa. Mutta ilman eurooppalaista yhteistä tekemistä se ei onnistu. Kilpailijat ovat sen verran suuria ja vahvoja.
Eli kaikesta huolimatta ja juuri siksi. Muistakaa äänestää rohkeasti ja rohkeita ehdokkaita sunnuntaina!

Ville Skinnari

Kaikkea ne keksii

Luin Lahden toisesta päälehdestä uutisen, joka mietityttää. Kuusysin ja Reippaan juniorit siirtyvät FC Lahteen.

Ensin järkytyin, ei, ei, ei! Luin toisen kerran ja jyrkkä ei oli enää ei. Kolmannen lukemisen järkeen aloin asian hyväksyä, koska jos kerran armeijan aikainen esimieheni Upi Karjalainenkin on hankkeen takana, onhan siinä ratkaisussa oltava järkeä. Pidän Upia edelleen fiksuna miehenä.

Otin muutamia puheluita lahtelaisille futismiehille. Oho, ei tullut ymmärrystä, tuli jopa täystyrmäyksiä.

Pienille junnuillekin on varmaan kauden huippuhetki, kun Kuusysi kohtaa Reippaan. Ne loppuvat. Matsi paikallisesta herruudesta on aina iso asia.

Kun parhaat laitetaan samaan joukkueeseen, harjoitus kovenee. Ja FC Lahden lipun alla kuulema valmennuksen taso nousee. Miten? Päätoimiset valkut maksavat ja jo nyt kausimaksut ovat kovia, liian kovia.

Odotetaan, mitä tulee. Junnufutiksen taso ei Lahdessa ole sitä, mitä se oli ennen. Jos tämä on ratkaisu, siitä vaan.

On selvää, että FC Lahden talous saadaan kuntoon ja joukkue kärkitaistoon sillä, että omia poikia myydään isolla rahalla ulkomaille. Tervemenoa Pasanen, tervemenoa Puukko alkajaisiksi.

Sanokaa minun sanoneen, että niinhän tässä käy, että Lahteen tulee uusia junnujoukkueita. Nyt on jo mainiota työtä tekevä Jalkarannan Palloseura. Muitakin syntyy kuten aikanaan, kun trio Rinne-Koskinen-Saimovaara pisti Liipolaan pystyyn junnut, jotka mittelivät tasapäisesti Reippaan ja Kyykän kanssa. Vai mitä Kuksi?

FC Lahti taisteli urheasti Oulunkylässä Gnistania vastaan. Taas tuli turpiin. Minkäs voit, kun niillä on Penni, Raitala, Ojala, Eremenko ja maalitykki Latonen.

Lahden onneksi sarjassa on EIF. Suunta olisi korkea aika muuttaa perjantaina hiihtomaisemissa, kun Inter saapuu Lahteen. Ilta-aurinkoon kannustamaan!

Raine Järvinen

Kiekkojuttuja

Meinasin kirjoittaa, että kiekkokausi on ohi. Ei ole. Maailman parhaat kisaavat Änärin voitosta. Suosikkini ovat Barkov ja Florida.

Sain kunnian istua viime kesänä Tammelan torilla Barkovin pöydässä. Miten vaatimaton mies, hyväkäytöksinen herra, joka ei takuulla rehvastele. Soisin hänelle pokaalin.

MM-kisoissa juhli Tsekki. Suomen pojat yskivät C-joukkueellaan. Jukka Jalosen aika tuli päätökseen. Olin valmis antamaan jatkoaikaa. En ole enää. Mieshän oli kireä ja äreä. Aikansa kutakin.

Tilalle tuleva Antti Pennanen on kirosana Ilveksen leirissä. Ei nyt teilata miestä. On hänellä näyttöjä suuntaan jos toiseenkin.

Kun Jouko Myrrä sai Ilveksestä monoa, ei hänen annettu kätellä pelaajia. Kun Pennanen lähti, hän ei halunnut kätellä ketään. Olen lohduttanut ilvesläisiä, että kun Niemelä saa kenkää marraskuussa, hän takuulla kättelee kaikki kannattajatkin.

Tommi Niemelä on saanut tamperelaisessa mediassa tilaa yllin kyllin. Jotkut odottavat, että jumala saapui kylään. On niitä epäilijöitäkin kuten aina.

Eräs iki-Ilves viestitti minulle Niemelän avauspuheesta pelaajilleen näin: ”Kuuntelin Niemelän puheen. Olisin odottanut jotain sanottavaa. Muuta kuin itsestään selvää, me ollaan me -lätinää.”

Samainen Hirvonen pisti vielä ärsytystä puolen yön aikoihin. ”Näyttää siltä, että Tappara on sen verran kova ensi kaudella, ettei Pelsulla ronssipelissä ole mitään jakoa!”

Pelsun kausi oli loistava, Niemelä mainio. Mitali mielessä myös ensi kauteen. Nuoret, nouskaa esiin!

Hanu Björnisen kotiinpaluuta odottaen

Raine Järvinen

Onnea kaikille valmistuneille ja hyvää, ansaittua kesälomaa!

Tulevana viikonloppuna on aihetta juhlaan. Moni nuori valmistuu lukiosta ja ammatillisesta oppilaitoksesta, ja saa vastata moneen kertaan kysymykseen, mitä nyt seuraavaksi. Viimeiset vuodet ovat olleet nuorille opiskelijoille vaikeita. Korona vaikutti melkein kaikkeen ja etänä opiskelu ei koskaan korvaa keskinäistä kanssakäymistä.

Nuoret ovat oikeutettuja kysymään meiltä omasta tulevaisuudestaan? Millaisen Suomen me saamme tulevaisuudessa? Millaiseen työelämään me valmistumme? Rehellinen vastaus on, että erittäin haastavan ja vaikean, koska moni asia on epävarma, epävarmempi paljon kuin meidän lapsuudessamme. Minä valmistuin Salpauselän urheilulukiosta keväällä 1993. Vaikka elimme Lahdessa laman keskellä, meillä oli valtava halu ja tahto menestyä ja parantaa maailmaa. Suomi ja maailma ympärillä oli silloinkin sekaisin, mutta ei niin vaikeassa tilanteessa kuin nyt. Neuvostoliitto oli hajonnut, Suomi liittymässä Euroopan Unioniin ja syvästä lamasta haluttiin nousta yhdessä. Ei riidelleen, vaan rakentaen. Kävin armeijan urheilukoulussa 1993–1994 ja sen jälkeen muutin Hollantiin 1995. Halu oppia uutta oli valtava ja minua jopa siihen kannustettiin.

Nyt eripuraa ja syvät jakolinjat ovat paljon syvemmällä ja uutisista nähdään sotaa, kuolemaa ja talouden kurimusta. Eikä valoa ole näkyvissä maailmalla, päinvastoin. Huoli toimeentulosta kaivaa mieltä kodeissa. Mutta luovuttaakaan ei voi eikä pidä. Paljon on kiinni meistä itsestämme, miten me luomme tulevaisuuden uskoa ja toivoa lapsillemme. Koulutus on tässäkin se avainsana. Toisen asteen tutkinto on ehkä se tärkein askel kohti uutta, opiskelua ja työelämää. Lahden työllisyystilanteessa näkyy edelleen meidän alhainen koulutustasomme. Ilman toisen asteen tutkintoa työllistymisen mahdollisuudet ovat tilastollisesti paljon heikompia. Siksi meidän tulee tehdä kaikkemme, että jokaisella on mahdollisuus – vaikka vähän vanhempanakin – motivoitua ammatillisen tai lukion suorittamiseen. Samoin meidän pitää kannustaa nuoria lähtemään kokeilemaan siipiä myös Suomen ulkopuolelle.Yksi EU:n vahvuus on hyvin toimiva koulutusyhteistyö ja rahallisestikin on mahdollista löytää erittäin hyviä ratkaisuja, koska tukijärjestelmät toimivat myös EU:n laajuisesti. Samalla haluan vedota yrityksiin ja työnantajiin. Antakaa nuorille mahdollisuus. Ensimmäinen työpaikka on usein se tärkein, jotta pääsee eteenpäin.

Meillä on myös ylioppilasjuhlat lauantaina. Todistuksen arvosanoista emme ole paljon puhuneet, mutta tärkeintä on valmistuminen. Muistan itse, kun keskustelu ällien (L) tai ämmien (M) määrästä kävi kuumana, mutta enää niitä ei tässä iässä kysytä tai sitten todella harvoin. Salppurin Urheilulukio on nyt Lahden Lyseossa eli tämän nyt voi varmaan tulkita laajasti jopa siten, että olemme nyt kolmannessa polvessa valmistuneet samasta koulusta.
Onnea kaikille valmistuneille ja tietenkin myös vanhemmille ja isovanhemmille! Hyvää ja ansaittua lomaa tai kesätyön aikaa!

Ville Skinnari

Metsään!

Viime viikonloppuna teimme seurakunnan metsäretken Pesäkallion luonnonsuojelualueelle. Oli kuuma, hyttysiä tarpeeksi, mutta hieno vanha metsä vaihtelevine maisemineen lumosi ainakin minut. Tavattiin ensin järvenrannassa, sitten kuljettiin kuusikossa, jyrkkien sammalkallioiden ohi, Sydänsuon laidalle perhosia ihmettelemään ja kuunneltiin lintuja puiden välistä pilkottavan sinisen taivaan alla. Matkan varrella koettiin yhdessä rauhoittava eväs- ja hartaushetki avoimella ja aurinkoisella kalliotasanteella.

Metsä on yleensä paikka, jossa ihmisen on hyvä olla. Usein se on suomalaiselle paikka, jossa koetaan Pyhän läsnäoloa. Metsässä Jumala saa elämän sykkimään. Ovathan metsät ihan välttämättömiä meille, ne tuottavat happea ja tietysti tarjoavat ravintoa lukemattomille eläimille. Puut tuovat varjoa, suojaa ja turvaa. Joku on sanonut niin, että puut ovat kuin viisaita vanhuksia, jotka pitävät pystyssä metsää ja maisemaa.

Monen mielestä puita on mukava halailla. Sitä tehdessä juurittuu johonkin rauhoittavaan ja kiireettömään maailmaan, sterssitasot laskevat. Halattavia runkoja ainakin on meille vihreän kullan maan asukkaille tarjolla anteliaasti, nimittäin Suomessa on 82 miljardia puuta!
Pelkkä puiden katselukin rauhoittaa. Jospa ensi kerralla metsäkävelylläsi valitsisit yhden puun, jota pysähdyt tarkastelemaan. Miettimään, että jos puu osaisi puhua, mitä se kertoisi? Mitä sinä tahtoisit sanoa sille? Entä mitä puu kertoo yhteisestä Luojastamme?
Jumala tietää, että meidän kaipauksemme ja tarpeemme ovat monenlaisia. Niinpä Jumala hoitaa meitä luonnon kautta. Metsästä saakin usein lähteä voimia saaneena. Metsään siis!

Ota vastaan siunaus:
Antakoon Jumalan sana juurillesi viisautta ravinnoksi, kasvattakoon se elämäsi rungon vahvaksi, ja antakoon Sinun elämäsi tuottaa hyviä hedelmiä! Siunatkoon Isä, Poika ja Pyhä Henki sinua ja kaikkia luontokappaleita, nyt ja aina, Aamen!


Pastori Kati Saukkonen,
Launeen seurakunta

Kahdeksan prosenttia ei ole ratkaisu

Eduskunnassa on puhuttiin tällä viikolla monesta tärkeästä asiasta, mutta myös alkoholista ja alkoholipolitiikasta. Muistan hyvin toissa eduskuntakaudella, kun Suomi vietiin 5,5 prosentin maailmaan. Olin silloin itse sen uudistuksen kannalla, koska näin ja koin, että Suomi on siihen valmis. Uudistus ei sekoittanut Suomea eikä johtanut onneksi niihin lieveilmiöihin, mistä ihan aiheellisestikin on muistutettu. Suomeksi se tarkoitti sitä, että esimerkiksi aito lonkero tuli päivittäistavarakauppaan ja hyvä niin. Nykynuoret ovat meitä vanhempia viisaampia monessa asiassa ja ovat sitä myös alkoholinkäytössä, jos ja kun tilastoja on uskominen.

Kun viime kesänä seurasin hallitusneuvotteluita ja näin nykyisen hallitusohjelman kirjauksen 8 prosentin uudesta rajasta, ensimmäinen ajatus tästä asiasta oli, että 8 prosentin kompromissi tulee ja saattaa muodostua 8 prosentin katastrofiksi. Esitys myös suosisi ulkomaalaisia valmistajia eikä siksi ole kovin isänmaallinen.

Lakihanke on etenkin EU-oikeuden kannalta selvästi ongelmallinen. Kyse on kilpailuneutraliteetista, tasapuolisuudesta ja elinkeinovapaudesta, jotka loistavat poissaolollaan tässä esityksessä. Elinkeinovapauden kannalta perustellumpaa olisi, että valmistustavan pohjalta ei tehdä eroa saman alkoholipitoisuuden juomien välillä.

Talousvaliokunnan mukaan juomasekoitus voi tarkoittaa sekä käymisteitse valmistettuja, että tislatusta alkoholijuomasta valmistettuja, maultaan ja käyttötarkoitukseltaan samankaltaisia tuotteita. Näin ollen tislaamalla ja käymisteitse voidaan valmistaa ja tuoda markkinoille samankaltaisia ja toisensa korvaavia tuotteita. Talousvaliokunta piti tärkeänä, että käyttötarkoitukseltaan yhtenevien ja alkoholipitoisuudeltaan samanvahvuisten alkoholijuomien myyntiä kohdellaan sääntelyssä samalla tavalla, jotta voidaan varmistaa yritysten yhdenvertainen kohtelu ja tasapuoliset kilpailuolosuhteet. Eli käytännössä tätä tarkoittaisi vahvan lonkeron ja käymisteitse valmistettujen tuotteiden kohtelua samalla tavalla. Nyt esitys ei sitä tee.

Jos tällainen lakihanke hyväksytään eli kohdellaan epätasa-arvoisesti valmistajia valmistustaparajoituksella, käydään EU-tuomioistuimessa varmasti vuosien prosessi, jossa varmasti tulee myös isoja vahingonkorvauksia. Toki tuomioistuimien käytäntöä ei ikinä pidä ennakoida. Selvää on, että tämä 8 prosentin malli ei ole toimiva.

Viisaassa päätöksenteossa eduskunnassa toivottavasti asiaan vielä palataan ja lähdetään siitä, että tämä jo epäonnistuneena syntynyt lakihanke ei edisty eduskunnassa näillä pohjilla.   Siksi esitimme lakihankkeen viemistä Suureen Valiokuntaan, joka vastaa EU – lain tulkinnassa.

Toisena asiana nostin esille keskiviikkona istunnossa arvonlisäveron alarajan poiston epäkohdat. Valtiovarainministeri Purra puolusti alarajan asettamista 15.000 euroon, vaikka asiantuntijoiden mukaan se ei ole pienten yrittäjien ja työllisyyden etu. Rajan olisi voinut edelleen laittaa esimerkiksi 30.000 euroon, koska nyt moni jättää liikevaihdon tästä syystä 15.000 euroon. Monelle yrittäjyys on se ainoa vaihtoehto työllistyä ja pienelle palvelun tuottajalle arvonlisävero voi olla erittäinkin haastava asia. Monelle se on myös tarpeellinen lisätulon lähde, kun palkalla ei tule toimeen.

Ville Skinnari

KOLUMNIT -arkisto

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011