Suomi on EU:ssa nettomaksaja, mikä tarkoittaa, että me maksamme sinne enemmän kuin saamme sieltä. Suomi saattaa menettää elintarviketuotantonsa perustan, jos EU:n maatalouspolitiikan suunta muuttuu. On kyseenlaista, säilyttääkö Suomi maaseudun kehittämisvarojen nykytason, jos se on ensimmäisten kellokkaiden kanssa vähentämässä 180 miljardia euroa pois EU:n budjetista. Eli voiko EU käytännössä
säilyttää avustustensa tukitason, jos budjettia niistetään tuolla summalla.
Vahvat maat Saksa ja Ranska ovat sopineet, että viljelijöille hehtaarimääräisesti maksettava cap-tuet säilytetään nykytasolla. Tässä tapauksessahan leikkauspaine kohdistuisi juuri Suomen maataloudelle tärkeisiin epäsuotuisien alueiden tukiin ns. LFA:han ja ympäristötukiin. Hehtaarimääräiset cap – tuet maksetaan kokonaan EU:n budjetista, mutta epäsuotuisten alueiden ja ympäristötukien budjetista vain 28 %. Lopun maksaa Suomi itse kansallisesta budjetistaan.
EU:n komissio päättää, saako Suomi kompensoida ympäristötukien mahdollista karsintaa kansallisen tuen nostolla vai ei. On olemassa myös vaara, että harvaan asutun alueen, Itä- ja Pohjois-Suomen, kehittämistuet vaarantuvat. Suomen koko maatalouden tuet vuonna 2013 on 1837 miljoonaa euroa, joista kansallinen tukemme on 511 miljoonaa euroa. Pahin tapahtuu, jos EU:n rahoitusosuus putoaa vuodessa 50- 100 miljoonaa eikä sitä pystytä korvaamaan kansallista tukea nostamalla.
Tilanne on tosiaan vaikea, sillä elintarvikeketjussa on Suomessa noin 300.000 työntekijää. Jos menetämme ruuantuotannon kerran, on sitä vaikea saada enää takaisin. Tiloja pidetään hengissä tuilla niin pysyminen nykytasolla on maamme ruuantuotannon kannalta ensiarvoista; kuoleman kysymys. Tiloja lopetetaan Suomessa noin 100-150. Miten kestäisimme rakenteellisen työttömyyden jo nyt niin vaikeassa työllisyystilanteessa? Jos epäsuorat maataloustuet jäädytetään nykyiselle tasolleen, se vain huonontaa tilannetta.
Tilanne maataloudessa on muutenkin outo. Tuottajat saavat kokonaispotista aivan liian vähän. Hyvänä esimerkkinä on kananmuna. Tuottajan osuus sitä on vain 30 %, muut vetävät loput välistä:siis elintarvikeketjut, kuljetus ja kauppa. Kauppa on ketjun voittaja. Miksei Suomi aja tuottajien osuuden
lisäämistä EU lainsäädäntöön? Mikä on Suomen maatalouden kohtalo, jää nähtäväksi.
Jussi Melanen