Suomalaiset poliitikot noudattavat sananmukaisesti amerikkalaisen kirjailija Mark Twainin slogania. ”Ota ensin selvää tosiasioista, sen jälkeen voit muunnella totuutta”. Tätä tunnutaan noudatettavan laajemminkin myös Trumpin USA:ssa. Juhlapuheissa ja vaalitilaisuuksissa vannotaan koulutuksen ja tutkimuksen nimiin, mutta arjessa konkreettisia toimenpiteitä ei juuri näy.
Esimerkkejä löytyy. Keskustelu metsähakkuista ja turpeen käytöstä on eräs tälläinen. Poliitikot siteeraavat juuri sitä ennustetta, joka noudattelee parhaiten heidän omaa kantaansa.Näissä keskusteluissa törmäävät toisiinsa tieteelliset, taloudelliset ja ideologiset intressit. Paras esimerkki kuitenkin on sote-soppamme. Siinä on haaskattu vuosia turhaan kansanedustajien aikaa, kuten myös asiantuntijoiden. Koko sotesta olisi selvitty hankkimalla 20 asiantuntijan lausunnot ja tosiasiat selville sekä muodostettu riippumattomien tutkijoiden paneeli, joka olisi jättänyt ehdotuksen ensin hallitukselle ja sitten kansanedustajille päätettäväksi. Nyt pääsivät eturyhmien lobbarit häärimään ja tulos oli uskomaton möhläys.
Helsingin yliopiston entinen rehtori Kari Raivio laati 2014 valtioneuvoston tilauksesta raportin näyttöön perustuvasta päätöksenteosta. Raportissaan hän listasi 14 ehdotusta, joista osaa pidettiin hyvinä, osaa vastustettiin ankarasti. Eniten vastustusta herätti toteamus, että pääministerin kansliasta ei löydy tarpeeksi kyvykkäitä osaajia käyttämään tutkittua tietoa hyväksi. Raivio ehdotti tiedeneuvonantajan viran perustamista. Tämän tehtävänä olisi ollut tuoreiden tieteellisten faktojen esille tuominen ministereiden tiedoksi. Toisin sanoen hän olisi esitellyt faktat, mutta päätökset olisi tehty yhteistyössä ministereiden ja ministeriöiden kanssa. Raivio kaipasi myös lisää tutkimusosaamista ministeriöihin. Vuonna 2018 ministeriöissä oli 186 tohtorin tutkinnon suorittanutta henkilöä, joka Raivion mielestä on liian vähän.
Joskus myös kaltaiseni maallikko ihmettelee, eivätkö kansanedustajat osaa käyttää eduskunnan pätevää tietopalvelua hyväkseen. Luulisi näiden ” hakkaraisten” osaavan käytää uutta, tutkimus-, ennakointi-ja arviointineuvoston (TEA) palveluita hyväkseen, mutta pahalta näyttää. Tämä käyttää ja vastaa valtioneuvoston kymmenen miljoonan euron selvitys- ja tutkimustoiminnan määrärahan käytöstä. Eräs syy, miksei yliopistollista tietoa käytetä hyväksi, voi olla se, ettei tieto ole aina vallanpitäjien mieleen. Tuntuu siltä, että kansanedustajille on tärkeintä katsella maailmaa omasta pienestä näkövinkkelistään tai sälyttää kaikki paha maahanmuuttajien niskaan tai julistaa jotain populistista jargoniaa vuodesta toiseen!
Juhani Melanen