Kolmas adventti synnyttää itselleni usein pienen ahdistuksenomaisen paniikin. Joulu on hiipinyt yhtäkkiä lähemmäksi kuin olen huomannut. Joulukortit, joululahjat ja niiden toimittaminen, aikataulutus kaikkien mahdollisten joulujuhlien, konserttien, jouluruokailu-joulupuurotilaisuuksien suhteen on usein kaikista kiireimmillänsä juuri 3. adventin tienoilla.
Vaikka ristiriita kirkkovuodessa vietettävän paastonajan ja muualla yhteiskunnassa vietettävän suurimman kulutusjuhlan suhteen on suuri, ehkä kuitenkin tarvitsemme näitä molempia. Päämäärä joulun suhteen itselläni on päästä rauhoittumaan, hiljentymään joulun ihmeen äärellä ja viettää aikaa läheisten kanssa. Mutta miten saavuttaa rauha ilman valmistautumista?
Olen usein itse puhunut miten ristiriitaista on puhua paastosta ja hiljentymisestä samalla kun järjestän monia joulujuhlatilaisuuksia. Mutta ehkä valmistautuminen tässä ajassa onkin erilaista? Ehkä kaiken kiireisyyden ja kulutukseen liittyvän elämän keskellä joulupaniikista täytyy saada osansa ennen kuin voi rauhoittua? Ehkä juuri tämä on sitä valmistautumista?
Kolmannen adventin keskushahmo on Johannes Kastaja, joka on ehkä yksi haastavimmista persoonista Jeesuksen lähellä. Jos yritän miettiä miten Johannes Kastaja saapuisi tänä päivänä raivaamaan tietä Jeesuksen tulemiselle, keksin ainoastaan sellaisia hahmoja, jotka herkästi kokisin varsin vaikeina ja ristiriitaisia tunteita herättävinä.
Ehkä tämä onkin juuri Johanneksen tarkoitus. Muistuttaa että Jumala löytyy ristiriitaisuuksissa. Ehkä myös joulupaniikin keskellä? Jumala toimii usein täysin toisin kuin me odotamme ja mikä olisi sopivaa. Jumala viisaus on ihmisten silmissä hulluutta. Onneksi meidän ei tarvitse ymmärtää Jumalaa, riittää että saavumme seimelle ihmettelemään joulun lasta.
Hanna Suominen
vs kappalainen