Kun markkinatalous ja kapitalismi yskii, niin työttömyys, konkurssit, syrjäytyminen ja toivottomuus valtaavat kansalaisten mielet. Meillä Suomessa on varsin hyvin ymmärretty, että sekä hyvinvoinnin että kansantulon on jakauduttava suhteellisen tasaisesti. Meidän yhteiskuntamme pyrkii turvaamaan ja mahdollistamaan sen, että jokainen suomalainen voisi elää rehellisellä työllä. Suomalainen oikeustaju ei hyväksy mielivaltaisilla palkkioilla ja kasinopelaamisella rikastuneita huijareita, jotka osaavat manipuloida rahoitusmarkkinoita uskomattomilla ja mielettömillä instrumenteilla.

Hyvinä esimerkkinä Finnair, joka selvitti oman ”likapyykkinsä” ja loi uudelleen pelisäännöt. Suomalaisten ihmisten hyvinvointi ei ole
osiensa summa, vaan tulo. Mikä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että mikäli yksikin hyvinvoinnin perustekijä on nolla, niin sitä on myös kokonaisuus. Meidät saatiin uskomaan, että kotimaisen työn vastustaminen on uuden viisauden alku ja että kaikki on kilpailutettava ja halvin vaihtoehto hyväksyttävä.

Nyt monessa tapauksessa ulkoistettu työ on havaittu heppoiseksi ja halvin ratkaisu pitkällä tähtäimellä suureksi virheeksi. Näin on käynyt ainakin terveyspalveluissa ja siivouspalveluissa. Suomen valtio on olemassa sitä varten, että se huolehtii suomalaisten eduista. Ja jos huomataan, että
globalisaatio toimii niitä vastaan, täytyy valtion parhaan kykynsä mukaan puolustaa kansalaisiaan.
Tästä syystä jokaisen suomalaista ”versus” ulkomaista työtä koskevan julkisen vallan päätöksen yhteydessä olisi laadittava ja vaadittava kokonaisselvitys siitä, mitkä päätöksen taloudelliset vaikutukset kaiken kaikkiaan ovat. Vain täten voimme ehkäistä nuortemme syrjäytymisen ja
näköalattomuuden työmarkkinoilla.

Onneksi Euroopan parlamentissa ollaan parhaillaan uusimassa yritysten tiedonantovelvoitetta koskevaa lainsäädäntöä. Tässä ehdotuksessa suuremmille yrityksille asetetaan maakohtaisen raportoinnin velvoite, jossa niiden tulee vuosittain ilmoittaa tilinpäätöksen yhteydessä eri maiden hallituksille suoritetut maksut, sekä muut rahavirrat projektikohtaisesti. Rahavirtojen läpinäkyvyysongelmat ovat erityisen suuret luonnonvaroiltaan rikkaissa maissa toimivien kaivos- ja metsäyhtiöiden kohdalla, mutta ongelmia esiintyy toki muuallakin.
Yritykset ovat ”tietysti” varoitelleet raportoinnin kustannuksista, vaikka todellisuudesta kaikki vaadittava tieto on jo olemassa – vai voiko yritys väittää että se ei tiedä montako työntekijää sen palveluksessa työskentelee?

Toinen argumentti raportointia vastaan on ollut EU:n kilpailukyvyn heikkeneminen. Yritykset siirtyvät muualle, jos niille asetetaan liikoja velvoitteita Euroopassa. Kyse on pikemmin harhaluulosta, sillä tuskin ainakaan suuret energiayhtiöt haluavat pois hyviltä pelipaikoilta. USA: saa on vielä tiukempi
tiedonantovelvoite kirjattu ns. Dodd- Frank- säädöksessä, joten se siitä.

Myös suomalaisille pankeille kannatta pistää juuri monessa Euroopan valtiossa hyväksytty vero, jotta rahanpesua ja veroparatiiseja voidaan paremmin tulevaisuudessa valvoa. Vasta sitten, kun veroparatiisit on kokonaan pyyhitty maailman kartalta, voimme lähteä kitkemän korruptioita eri maailman nurkista. Suomeen ja Eurooppaan on saatava edistyksellinen, avoimuuteen ja reiluuteen perustuva lainsäädäntö, jotta harmaa talous saataisiin nitistettyä yhä pienemmäksi ilmiöksi.

Juhani Melanen