Apostolien päivä

Ensi sunnuntai on apostolien päivä. Tätä kirkollista juhlapäivää on vietetty Suomessa jo 1300-luvun alusta alkaen. Päivä on alkuaan ollut Pietarin ja Paavalin marttyyrikuoleman muistopäivä (29.6.). Perimätiedon mukaan he kuolivat vuonna 67 keisari Neron vainoissa Roomassa. Siellä päivää on vietetty kirkollisena muistopäivänä jo vuodesta 258 alkaen. Pietarilla ja Paavalilla oli aivan erityinen asema apostolien joukossa.

Pietari oli nimensä mukaisesti ”Kallio”, jonka tunnustukselle Kristus rakensi kirkkonsa. Häntä kutsuttiin yhdessä Jaakobin ja Johanneksen kanssa Pylväiksi. Paavali toteaa Galatalaiskirjeessä: ”Jaakob, Keefas (= Pietari) ja Johannes, joita pidettiin seurakunnan pylväinä…” (Gal 2:9). He muodostivat Jerusalemin seurakunnan ja koko varhaisen kirkon ”johtotroikan”.
Paavali taas oli ei-juutalaisten, siis pakanoitten, apostoli. Hänen työnsä ansiosta kristinusko mursi kansalliset rajat ja se levisi nopeasti ympäri Rooman valtakuntaa.

Kirkkotaiteessa on kullekin apostolille annettu omat tunnukset. Pietarin tunnuksia ovat avaimet tai väärinpäin oleva risti. Avaimet kertovat siitä, kuinka Jeesus antoi Pietarille ja apostoleille ”avainten vallan”, vallan sitoa syntejä ja julistaa anteeksiantamuksen sanomaa, evankeliumia (Matt 16:19). Väärinpäin oleva risti taas muistuttaa Pietarin kuolintavasta. Hänet määrättiin ristiinnaulittavaksi, mutta hän piti itseään arvottomana samanlaiseen kuolemaan kuin Mestarinsa. Siksi hän pyysi, että hänet naulittaisiin ristille pää alaspäin. Apostoli Paavalin tunnus on miekka. Paavali oli Rooman kansalainen ja siksi häntä ei voitu surmata häpeällisesti ristiinnaulitsemalla. Niinpä hänet mestattiin miekalla. Miekka muistuttaa myös siitä, miten Paavali vertaa Jumalan sanaa Hengen miekkaan. Ei väkivalloin vaan Raamatun sanan avulla kristitty voi taistella hyvän puolesta pahaa vastaan.

Palava halu palvella Kristusta ja julistaa evankeliumia hänestä toi apostoleille paljon vaivaa, se merkitsi lähtemistä kieltäymysten tielle ja lopulta se vaati heiltä hengen. Kuitenkin Jeesuksen rakkaus pakotti heidät liikkeelle. He eivät tahtoneet muutakaan. Paavali sanoo: ”Olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi; meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken” (2 Kor. 6: 10).


Heikki Pelkonen
kirkkoherra

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Salinkallion koulun tulevaisuus ratkeaa kaavoituksessa
Nuoriso-ohjaaja Jari Karjalainen: Pelaaminen ei itsessään ole ongelma, mutta balanssi voi joskus horjua
Lahtelainen kulttuurin moniottelija Markku Koski täytti 80 vuotta – ”Toimittajan uteliaisuus ei katoa koskaan”
Kaupunki istutti karppeja Launeen keskuspuiston Sorsalampeen – yhtään havaintoa ei ole tehty istutuksen jälkeen
Ikinuori Martta Korhonen täytti 100 vuotta – karjalanpiirakat ja positiivinen elämänasenne kantavat yhä
Lahtelainen Noora Sillgren maailmanmestariksi – Suomen U21-tytöt juhlivat ringeten maailmanmestaruutta Lahdessa
Launeen skeittipuisto syntyi yhteistyöllä – Lahden skeittiyhteisö sai vihdoin toivomansa paikan
Uusi uintikeskus ei saa viedä vanhan arvoa – Saksalan halli palvelee tavallisia lahtelaisia
Kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen: Strategiapaperi on sanahelinää ilman konkretiaa
Launeen keskuspuisto uudistuu askel kerrallaan
Vapaehtoistyöntekijä Veijo Vierumäki: Launeella seurakunnassa on hyvä henki – siitä on pidettävä kiinni
Omalähiö lomailee 20. – 26.10.
”Ajattelin vain tekeväni omaa juttuani” – palkittu leipuri kiittää uskollisia asiakkaitaan ja paikallista yhteisöä
Pysäköintipaikoista on pulaa Lahden rautatieaseman läheisyydessä
Launeen kirjasto sulkee ovensa – asemakaava etsii alueelle uutta suuntaa
Asukkaat ja kaupunki seuraavat rottatilannetta Launeella
Enkelipolku kutsuu kulkemaan – talkootyöllä on syntynyt rauhoittumisen reitti
Launeen kirjaston sulkeminen muuttaa Etelä-Lahden palveluita – kirjastoautolle iso rooli
Lahden kaupunginhallitus haki uusia näkökulmia kaupunkikehitykseen Tanskasta
Näyttelijä Petri Liski hyppää mukaan klassikkoon Kansallisteatterissa
ARKISTO