Elämme Suomessa tilanteessa, jossa vaikea kieli saattaa olla eräs syrjäytymisen syy, sillä monille tavallisillekin ihmisille nykyinen yleiskieli saattaa olla liian vaikeaa. Muutamissa yliopistojulkaisuissa sitä on jopa vaadittu Suomen lakiin. Yhteiskuntamme monimutkaistuu koko ajan. Niin tekee myös suomen kielemme, jolla hoidamme asioitamme ja jota puhumme. Tarvitsemme uusia käsitteitä koko ajan ja kieleemme syntyy uusia sanoja lisää. Tosiasia kuitenkin on, että abstraktit käsitteet ja sanat ovat aina ihmisten tuotosta. Voimme erottaa tiedekielen, virastokielen, juristien jargonian, teknokraatien kielen, poliitikkojen vuodatukset, slangin ja kymmeniä erityisryhmien kieliä. Silti meidän vastuullamme on, että keskiverto kansalainen ymmärtää lukemansa ja että monimutkaisista asioista voidaan puhua riittävän yksinkertaisesti. On totta, että monille tavallisille ihmisille yleiskielemme on liian vaikeaa.

Selkokeskuksen vuonna 2019 tekemän arvion mukaan Suomessa on jopa 650 000- 750 000 ihmistä, jotka tarvitsevat selkokieltä eli tietoisesti yksinkertaistettua kieltä. Joukko koostuu erilaisista ihmisistä. Siihen kuuluu monia iäkkäitä, muistisairaita, heikkolahjaisia, kehitysvammaisia ja koulupudokkaita sekä tietysti runsaasti maahanmuuttajia, jotka vasta opiskelevat suomen kieltä. Äidinkielemme on tärkein yhteiskunnallisen osallistumisen työkalu! Jokainen meistä suomalaisista hahmottaa yhteiskunnan ja ilmaisee ajatuksensa kielemme avulla. Onneksi suomen kielen sanat ja niiden merkitykset ovat monesti varsin läpinäkyviä. Meidän on normaalisti helppo yhdistää esimerkiksi sanat: tietää, tieto, tiedustella, tiede, tietokone ( parempi laskija; kuten englannissa), tiedoksianto ja tietoisuus merkitys toisiinsa kuin useimmissa muissa kielissä.

Suomen etuna ovat äänne- ja kirjainvastaavuus. Loistava peruskoulumme luo tähän jo valmiuden useimmille, mutta nyt tilanne on heikkenemässä. Ihmisten kyky tajuta kielellisiä vihjeitä vaihtelee suuresti eri yhteiskuntaluokissa ja ”heimojen” välillä. Valta-asemassa olevat viranomaiset ja poliitikot ovat vastuussa siitä, että tavallisetkin ihmiset ymmärtävät virastokieltä ja viranomaisohjeita niin kriisiviestinnässä kuin tavallisissa käyttöohjeissa.

On huomioitava, etttä yhteiskuntamme avoimuus näkyy sanojen selkeytenä, yhdenvertaisuus yksinkertaisena kielenä. Noudatammeko kieliasiassa valtioneuvoston kanslian ohjetta, jonka mukaan hyvinvointivaltio tasapainottaa vahvojen ja heikkojen asemaa ja kaventaa hyvinvointieroja? Tärkeintä asiassa on se, voivatko erilaiset ihmiset tehdä itseä koskevia päätöksiä ymmärrettävän tiedon pohjalta?

Meille monelle lahtelaiselle on tuttua, ainakin lääkärikäynneillä se tosiasia, että huonosti mongertavan ulkomaanelävälääkärin jorinasta ei saa mitään selvää. Esimerkkejä on helppo kaivaa monista muistakin yhteyksistä kieliasiossa. Kyse ei siis ole vain yksilön oikeuksista, vaan laajemmin yhteiskunnan toimivuudesta ja kustannuksista. Huono kielitaito eriarvoistaa ja vaikeuttaa omien laillisten oikeuksien toteutumista erityisesti silloin, kun kyseessä ovat terveystiedot sairaus- ja onnettomuustapauksissa tai lain edessä. Pahinta kaikista on hallinnollinen peittely kielen avulla, joka toteuttuu koko yhteiskuntamme tasolla tietoisesti.

Paraskin sanakirja antaa sanalle vain kapean perusmerkityksen. Vaikka viestintä on muutakin kuin sanoilla kikkailua, sanat voivat siirtää tehokkaasti merkityksiä ja johtaa jopa vääriin diagnooseihin, hoitovirheisiin tai erilaisiin kielteisiin tukipäätöksiin. Sanojen merkitystä ja käyttöä on analysoitava oikeilla menetelmillä. Leksikaalisen semantiikan eli kielen ulkoisen merkityksen tutkijan tehtävä on tunnistaa sanojen sisällöt. Korona-aikana on selvästi ilmennyt, että monille tavallisillekin kansalaisille verbit: velvoittaa, suositella ja määrätä tuottavat vaikeuksia ymmärtää. Kuitenkin kielen kompleksinen järjestelmä voidaan tietoisesti yksinkertaistaa. Mutta se vaatii paljon työtä ja taitavia muokkaajia. Kuitenkin se kannattaa, sillä kielen selkeyttäminen kirkastaa usein myös ajattelua.

Hyvä selkokieli voi tuoda ymmärtämisen iloa ja luksusta meille jokaiselle suomalaiselle arjessa. Selkokielisessä suullisessa vuorovaikutuksessa korostuvat toisen ihmisen kohtaaminen ja yhteistyön vaalimisen taidot. Erityisopettajana törmäsin jatkuvasti selkokieli-haasteisiin. Koko selkokielen problematiikan ymmärsin vasta luettuani Leealaura Leskelän kirjan ”Selkokieli – Saavutettavan kielen opas”. Pilkullakin on merkitystä. Mitä eroa on Stalinin ajan tuomioistuin lauseissa. ”Siperiaan, ei armoa!” tai ”Siperiaan ei, armoa!”

Jussi Melanen

Tiistaina kokoontunut kaupunginhallitus päätti ensi vuoden talousarviosta. Samalla kaupunginhallitus päätti, ettei Lahti sittenkään vähennä opetushenkilöstöä eikä karsi päivähoitopaikkoja. Perusopetuksen henkilöstökustannuksiin lisättiin 1,1 miljoonaa euroa, vaikka alun perin säästövaatimuksena oli 23 henkilötyövuoden vähennys opettajien ja koulunkäyntiavustajien määrään. Lisäksi rahaa lisättiin päivähoitoon. Menojen vastapainoksi kaupunginhallitus teki päätöksen 3,7 miljoonaa euron vähentämisestä sivistyksen ostopalveluihin. Niihin kuuluvat muun muassa siivous ja ateriat. Nyt aloitetaan neuvottelut siitä, miten nämä leikkaukset toteutetaan. Uskon, että niihin löytyy kyllä ratkaistu. Lahti panostaa oikein, kun kaupunkimme panostaa nuoriin.

Suomessa on tehty kautta historian paljon henkirikoksia humalassa. Siitä on peruja poliisien keskuudessa elänyt sanonta, että ilman viinaa heiltä loppuisivat työt. Enää tämä sanonta ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä maamme rikollisuudessa on tapahtunut iso muutos kuluneen kymmenen vuoden aikana. Alkoholiin liittyvien rikosten määrä on suorastaan romahtanut ja tilalle on tullut huumeiden ongelmakäyttöön liittyvää rikollisuutta. Vuonna 2010 Suomessa oli vain neljä kuntaa, joissa rikoksia tehtiin enemmän huumeiden vaikutuksen alaisina kuin humalassa. Vuonna 2019 Suomessa oli jo 39 kuntaa, joissa rikoksi tehtailtiin enemmän huumeissa kuin humalassa. Poliisin tilastojen perusteella tämä vuosi on todennäköisesti ensimmäinen maamme historiassa, jolloin epäiltyjä rikoksia tehdään enemmän jonkun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena kuin kännissä. Koko maassa huumeiden vaikutuksen alaisena tehdyistä rikoksista yleisimpiä ovat erilaiset käyttörikokset, rattijuopumukset ja ajoneuvon ajo ilman ajo-oikeudetta. Lähiöissä korostuu myös omaisuus- ja väkivaltarikokset sekä vahingonteot. Tärkeintä on nyt jatkaa hyvää paikallista yhteistyötä sekä ottaa käyttöön uusia entistä tehokkaampia toimia. Haluan kiittää erityisesti Hämeen poliisia ja poliisipäällikkö Koskimäkeä aktiivisuudesta päihteiden vastaisessa taistelussa. Itä-uusimaa sai Hämeestä eriomaisen poliisipäällikön. Erityisesti nuorten ennalta ehkäisevä huumetyö tarvitse nyt kaikkien huomion. 

Koronaepidemia on ollut keskuudessamme yli puoli vuotta eikä tietoa sen lopusta tai tulevista vaiheista vielä ole kenelläkään. Siksi on entistäkin tärkeämpää pitää huolta omasta hyvinvoinnista ja innostaa siihen myös läheisiään. Korona-aika on osoittanut, että liikkumista voi harrastaa helposti kotioloissa esimerkiksi netistä löytyvien videoiden avulla. Ei ole kovinkaan tärkeää, miten liikkuu. Pääasia on, että liikunta tukee jaksamista ja tekee hyvää sekä keholle että mielelle. Tärkeää on vain muistaa pitää riittävät turvavälit muihin ihmisiin ja tietenkin huolellinen käsienpesu. Voimia ja jaksamista pimeneviin iltoihin. Kyllä me selviämme tästäkin.

Ville Skinnari

Nuorten veisukirjan suosituimpia lauluja ainakin Launeen nuoressa seurakunnassa on Juha Tapion kappale sitkeä sydän. Tuossa laulussa on kaunis ja vähän haikeakin tunnelma. Siinä pieni poika kysyy äidiltään pysäyttävän kysymyksen: onko isi taivaassa niin kuin puhuttiin?

Pappina olen seissyt lukuisia kertoja arkun äärellä. Olen katsellut kaipaavia ja surusilmäisiä omaisia. Toivonut ja rukoillut, että Jumala kantaisi heitä vaikeina hetkinä. Olen jakanut surua omaisten kanssa, kuunnellut muistoja edesmenneestä. Olemme itkeneet ja nauraneetkin, kaipaus, luopumisen kipu ja kiitollisuus ovat vuorotelleet.

Näin pyhäinpäivän aikaan kiitämme Jumalaa kaikista rakkaistamme. Niistä, jotka ovat vierellä ja niistä, joista olemme jo joutuneet luopumaan. Kiitämme, silmät kyynelissä, kaipausta tuntien ja samalla toivoen, että kerran vielä tapaamme rakkaamme taivaan kodissa.

Ilmestyskirjassa meille annetaan vahva lupaus ja kuvaus siitä, mitä on edessäpäin: Hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut. Ilm.21:4

Siunattua pyhäinpäivää!

Maija-Reetta Katajisto

Tällä viikolla käynnistynyt Rakasta joka murua -kampanja kannustaa suomalaisia vähentämään ruokahävikkiä ja lajittelemaan biojätettä niin kotona, työpaikoilla ja kuin myös lomamatkoilla. Kampanjan suojelijana toimii tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Kampanjalle on tarvetta, sillä ruokahävikistä suurin osa, 35 % syntyy kotitalouksissa. Sen määrä vastaa noin 100 000 keskivertohenkilöauton vuosittaisia hiilidioksidipäästöjä. Suomi on sitoutunut puolittamaan ruokahävikin vuoteen 2030 mennessä.​ Meillä suomalaisilla on vielä töitä biojätteen parempaan lajitteluun. Jakeiden järjestäminen on toki suuri osa onnistumista. Biojätteestä jopa 60 prosenttia päätyy sekajätteeksi. Muun jätteen joukossa biojäte menee hukkaan, heikentää muiden materiaalien kierrätysmahdollisuuksia ja vähentää poltettavasta sekajätteestä saatavan energia määrää. Lajitellusta biojätteestä valmistetaan biokaasua, lannoitevalmisteita maa- ja metsätalouden käyttöön sekä multaa viherrakentamiseen. Jos kaikki kotitalouksien tuottama biojäte lajiteltaisiin ja käsiteltäisiin biokaasuksi, saataisiin biokaasua jopa 90 000 kaasuautoon. Lahti on aito edelläkävijä. Esimerkiksi Gasumin ja Launeen Citymarketin yhteistyö kaasuttaa jo autoja eteenpäin. Lahti Energian Kymijärvi II voimala otti loikan jätteen hyödyntämisestä jo aiemmin lämmön ja sähkön tuotannossa.   ​

Kuntta ja multa ovat olleet molemmat positiivisesti esillä ja syystä. Multa oli esillä kuluvalla viikolla toisessakin kiinnostavassa uutisessa. Luonnonvarakeskuksen (Luken) ja suomalais-tsekkiläisten yliopistojen yhteisessä kokeellisessa tutkimuksessa päiväkotien asvaltoiduille, laatoitetuille ja sorapäällysteisille pihoille tuotiin elävää metsänpohjaa eli kunttaa, siirtonurmea ja istutuslaatikoita, joihin lapset saivat kylvää kasveja ja myöhemmin hoitaa niitä. Tutkimuksen mukaan elävän luonnon lisääminen päiväkodin piha-alueelle paransi lasten vastustuskykyä jo kuukaudessa. Aikaisemminkin on todettu liian korkean hygieniatason ja erillisyyden luonnosta köyhdyttävän elimistön mikrobistoa, mikä puolestaan lisää immuunijärjestelmän häiriöitä, kuten esimerkiksi allergioita, diabetesta ja keliakiaa. Monissa tutkimuksissa tämä tullut esiin maaseudun lasten pienempänä riskinä sairastua näihin tauteihin. Nyt sama todettiin käänteisesti. Tutkijoiden suosittelevat luontokosketuksen lisäämistä arkeen. Lapsille olisi parasta, jos päiväkodin lisäksi myös oma piha mahdollistaisi kuralätäkköleikit ja maan kaivamisen. Saman ajaa myös koko perheen yhteiset säännölliset metsäretket tai luontopoluilla kävelyt.

Aikuisillekin on nyt tarjolla uusia luontokosketuksia, kun luonnonläheiseen ulkoiluun tarkoitetuista maastoliikuntapoluista ensimmäinen on juuri valmistumassa Salpausselälle. Maastoliikuntapolku Raviksen Rento on noin 3,5 kilometrin mittainen rengasreitti, joka soveltuu kävelyyn, polkujuoksuun ja maastopyöräilyyn. Nimensä mukaisesti polun lähtöpiste on Vanha Ravirata. Kaiken kaikkiaan merkittyjä maastoliikuntapolkuja tulee Salpausselän maastoon viisi. Niistä neljä on rengasreittejä ja kaksi siirtymäreittejä. Reitit merkitään maastoon heijastavilla merkeillä, jotta ulkoilu onnistuu myös pimeän aikaan otsalampun tai pyörävalojen kanssa. Polkureitistön tiedot päivitetään Lahden kaupungin sivuille. Sinne lisätään myöhemmin ladattavat gpx-jäljet ja reittien lähtöpisteille QR-koodimerkit, joiden kautta tiedot saa nettisivulta suoraan omaan älypuhelimeen. Kaikkien maastopolkureittien valmistuttua käyttökuntoon polut merkitään myös Lahden sähköiseen karttapalveluun ja lähtöpisteille opastauluihin.

Ville Skinnari

Olen nyt jankuttanut viisi kuukautta Lahden asioista ja uskon, että ensi vaaleissa tapahtuu muutos, kun uusia päättäjiä saadaan valtuustoon. Palaute on ollut mukavaa luettavaa ja toki kannustavaa, mutta lienee paikallaan tarkastella nyt myös maailman tapahtumia tällä palstalla.

Jenkkien vaalit on median ykkösuutinen, jonka takia muut asiat ovat unohtuneet. Supervalta Kiina käyttää röyhkeästi hyväkseen sitä, että se tukahdutti epidemian kilpailijoitaan aiemmin. Nyt se on ottanut kohteikseen Taiwanin, Hongkongin ja uiguurit. Lokakuun alussa kansallispäivänä matkusti 550 miljoonaa ihmistä eri puolille kotimaataan ja kaikki hotellit olivat buukattu täyteen. Tätä ”kultaista” viikkoa ohjaili suvereenisti yksinvaltias Xi Jinping, joka väitti Kiinan kukistaneen koronaviruksen. Tautihan lähti liikkeelle juuri Hubein maakunnan pääkaupungista Wuhanista joulukuussa 2019. Tällöin Kiinan keskusjohto Xi mukaanlukien joutui harvinaisen armottoman kritiikin kohteeksi epidemian salailun johdosta. Kansalaiset syyttivät siis valtiota, mikä oli tosi harvinaista erilaisilla keskustelupalstoilla. Tällöin Kiina tukahdutti epidemian äärimmäisen jyrkin ottein ja sai suosionsa takaisin.

WHO:n raportin mukaan 2.10. Kiinassa sairastui koronaan enää 155 ihmistä, kun Suomessa tautiin sairastui 166. Syntyi menestystarina, jonka kansa nieli, vaikka Trump leimasi koko pandemian Kiinan syyksi. Nyt Kiina on kääntynyt hiljaisesta taustavaikuttajasta ääriagressiiviseksi eduntavoittelijaksi! Se ei enää peruuttele, vaan käy avoimeen vastakkainasetteluun Australian, Japanin, Kanadan, Britannian ja eritoten Taiwanin kanssa. Intian kanssa Kiinalla on napit vastakkain Kashmirissa ja uikuurien ongelmat häivytetään täysin.

Kiina hyödyntää talousmahtiaan ostamalla ulkomaiden tukea suurlainoilla, kehitysapuprojekteilla ja lahjarahalla. Johtava kiinalainen toisinajattelija Al Weiwei kutsuu rohkeasti Kiinaa poliisivaltioksi eikä kommunismiksi. Kiinan kommunismi ei suojele ihmisoikeuksia tai ihmisarvoa, vaan omaa etuaan. Hän nauraa avoimesi presidentti Xi Jinpingille, joka väittää kirkkain silmin, että eri etnisten ryhmien onnellisuus on kasvamassa päivä päivältä.

Kiina on ainoa maa maailmassa, jonka kansantuote kasvaa tänä vuonna prosentilla. Keskushallintoon käyttänyt korona-ajan tehokkaasti tukahduttamaan demokratialiikkeet ja vähemmistöt. Miljoona uiguuria on suljettu kasvatusleireille, naiset on pakkosterilisoitu sekä uskonnon harjoittaminen kielletty. Kiina on tuhonnut tuhansia moskeijoita Xinjangissa järjestelmällisesti. Tämän todistavat australialaisen ASPI- instituutin sateliittikuvat. Kiina väittää kirkkain silmin, että sadoilla vankileireillä harjoitetaan uudelleenkoulutusta ja sopeutumista yhteiskuntaan. Valhe on uskomaton ja helppo todistaa vääräksi.

Hongkongille taattiin 50 vuoden siirtymävaihe Brittien luovuttua vallasta 1997, mutta nyt se peruttiin ja kaikki mielenosoitukset tuomittiin kapinaksi keskushallintoa vastaan. Kiina ei pidä Taiwania itsenäisenä alueena, vaan Kiinan maakuntana. Täyttä itsenäisyyttä vaatinut presidentti Tsai Ing-wen on Kiinan pakotelistalla numero yksi. Mitä Kiina tekee, jos tämä tapahtuu? Veikkaukseni on, että miehittää Taiwanin ja jättää maailman seisomaan sen tosiasian kanssa. Kiinan tie on sama kuin Venäjän tie Krimin valtauksessa. Kiina häärää kaikkialla maailmassa ja Suomessakin sen omistus on koko ajan laajentunut. Kiina jyrää nyt, kun muiden katse on keskittynyt täysin koronan voittamiseen.

Juhani Melanen

Asuessani 14-vuotiaana Norjassa kävin tiivistä kirjeenvaihtoa Suomessa asuvien ystävieni kanssa. Tuohon aikaan ei meillä ollut käytössä sähköpostia tai tekstiviestejä sosiaalisen median viestikanavista puhumattakaan. Myös puhelut ulkomaille olivat kalliita, joten ainoa tapa pitää yhteyttä oli kirjeiden kirjoittaminen.

Kun vertaan tuota aikaa neljännesvuosisata sitten, voi sanoa, että viestinnän keinot ovat muuttuneet valtavan paljon. Jokainen saapunut kirje oli tärkeä ja niitä jaksoi lukea monta kertaa.

Tänä päivänä saapuvien viestien määrä on niin suuri, että osa niistä jää väkisinkin vähemmälle huomiolle. Toisin sanoen, jos haluan saada viestini läpi niin, että se jää mieleen ja saa aikaan muutosta, on mietittävä tarkasti viestin sisältöä ja tapaa, miten haluamansa viestin toimittaa.

Ensi sunnuntain kirkollisena aiheena on Jeesuksen lähettiläät. Aihe herättää itselläni aika vahvoja mielikuvia, eikä ollenkaan pelkästään hyviä. Aihe ”Jeesuksen lähettiläät” herättää ajatuksen joukosta, joka toimittaa omaa tehtäväänsä, viestiään, muusta tai muista välittämättä. 

Mielikuva on siitä haitallinen, että hyvä viesti jää siinä huonon viestintätavan jalkoihin. Koska onhan viesti, jota Jeesus kertoi ja levitti ympärilleen hyvä. Hän kertoi, miten taivasten valtakunta on lähellä, miten se on täällä jo nyt, miten ihminen joka yhteiskunnan arvomittareiden mukaan on kuluerä, onkin tärkeä ja arvokas.  Jeesus myös huomasi yksittäisen kärsivän ihmisen, auttoi hänet takaisin osaksi yhteisöä, kritisoi heitä, jotka tekopyhästi esittelivät omaa paremmuuttaan muihin nähden.

Ajattelen, että Jeesuksen tavassa viestittää oli jotain samanlaista kuin kirjeen kirjoittamisessa ja vastaanottamisessa: henkilökohtaista, tilanteeseen ja asiaa pysähtymistä. Miten tällainen viestiminen olisi tässä ajassa mahdollista?

Hanna Suominen
pappi, Launeen seurakunta

Lähes 20 vuotta eli käytännössä koko 2000-luvun ajan valmisteltu sote-uudistus on vihdoinkin saatu liikkeelle. Jättimäisen uudistuksen tavoitteena on ollut sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuun siirtäminen kunnilta ja kuntayhtymiltä leveimmille hartioille, jotka uudistuksen yhteydessä on nimetty hyvinvointialueiksi. Sote-uudistuksen myötä Suomeen perustetaan 21 hyvinvointialuetta. Nämä hyvinvointialueet ovat itsehallinnollisia yksiköitä, joissa valta on jaettu suorilla vaaleilla valittaville aluevaltuustoille. Hyvinvointialueiden itsehallinto on tosin vielä alkuvaiheessa rajoitettua, koska niiden rahoitus tulee valtiolta. Hallitus on kuitenkin sitoutunut säätämään nopealla aikataululla itsehallintoalueille verotusoikeuden. Silloin alueet ovat velvoitettuja itse kattamaan alijäämänsä ja ottamaan vastuu taloudestaan. Päijät-Häme on ollut edelläkävijä jo vuodesta 2008. Kuntayhtymämalli on toiminut kaikkine heikkouksineen erityisesti erikoissairaanhoidossa. Kustannusvertailuissa maakuntamme on ollut Suomen tehokkaimpia. Siksi voikin sanoa, että Päijät-Hämeessä SOTE-uudistus on tehty jo enemmän kuin puoliväliin. Hyvinvointiyhtymä on valinnut oman latunsa ja sen hiihtäminen ei yhtymän tahdosta huolimatta tule olemaan helppoa eikä pidä ollakaan. Päätöksenteossa ei haluttu kuulla hallitusta tai sen lahtelaista ministeriä. Yhteisyrityksen kohtalo ratkeaa myöhemmin.

Nyt valmistellussa sote-uudistuksessa kaikki 21 hyvinvointialuetta tuottavat järjestämisvastuulleen kuuluvat palvelunsa valtaosin julkisina palveluina. Yksityinen ja kolmas sektori toimivat täydentävinä palvelujen tuottajina. Vahvistamalla julkista terveydenhuoltoa voidaan välttää kokonaisulkoistuksien synnyttämät riskit. Oman tuotannon merkitys ja sen kehittäminen on keskiössä. Myös häiriö-, poikkeus ja kriisitilanteissa hyvinvointialueen on pystyttävä turvaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut oman tuotannon, varautumissuunnitelmien sekä muiden hyvinvointialueiden ja palveluntuottajien kanssa tehtävän yhteistyön avulla.

Uudistuksessa tärkeintä on tasa-arvoisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaaminen kaikille suomalaisille asuinpaikasta riippumatta. Pystymme jatkossa aidosti turvaamaan ihmisten tasa-arvoiset ja yhdenvertaiset palvelut ympäri Suomen. Palveluihin tulee päästä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta saamme kevennettyä kalliin erikoissairaanhoidon tarvetta. Nyt neuvoteltu sote-malli kiinnittää riittävästi huomioita ennaltaehkäiseviin ja perustason palveluihin ja vähentää täten painetta erikoissairaanhoidossa. Sote-uudistus parantaa myös lähipalveluja, koska lakiin kirjataan maininta seitsemän päivän hoitotakuusta. Sote-uudistus parantaa merkittävästi palveluiden rahoitusta siellä, missä tarve on suurinta. Tarveperusteisen rahoituksen toiseksi suurin voittaja heti Pohjois-Karjalan jälkeen on Päijät-Häme. Seuraavaksi pallo sote-uudistuksen etenemisestä on eduskunnalla ja etenkin sen kahdella avainvaliokunnalla sosiaali- ja terveysvaliokunnalla sekä perustuslakivaliokunnalla.

Sote-tehtävien siirto maakuntiin korostaa kunnan elinvoima- ja sivistysroolia. Ne, samoin kuin kunnan ihmisten hyvinvoinnin, elinympäristön, yhteisöllisyyden ja osallisuuden edistämistehtävät vahvistuvat. Tulevaisuuden kunnan keskiössä ovat hyvinvoivat kuntalaiset ja menestyvät yritykset. Lahdessa suurin tarve juuri nyt paikallistasolla on kestävien ratkaisujen löytämisessä SOTE – toimialan, työllisyydenhoidon ja koulutoimen kesken. Nuorison ahdinko koronan keskellä on suuri, jokaista meitä tarvitaan nyt auttamaan lapsia ja lapsenlapsiamme uskomaan tulevaisuuteen ja löytämään oma paikkansa yhteiskunnassa.

Ville Skinnari

Olen seurannut Lahden poliittista kenttää aktiivisesti noin 40 vuotta ja tullut siihen valitettavaan johtopäätökseen, että nyt lopettava Lahden kaupunginvaltuusto ja kaupunginhallitus ovat ylivoimaisesti onnettomimmat koskaan tähän tehtävään valitut kautta aikojen. Lahden politiikan pitäisi olla ”yhteisten asioiden järkiperäistä hoitamista” edustuksellisesti, annettuja sääntöjä ja lakeja noudattaen, avoimesti ja demokraattisesti. Jokainen lahtelainen voi kysyä itseltään ovatko nämä Lahdessa viime valtuustokaudella toteutuneet? Mikäli vastaus on kielteinen, syyt tähän on etsittävä ja perusteltava lahtelaiselle veronmaksajalle.

Lahdessa ei ole ollut selvää isäntää talossa ja porstuaan ovat päässet huutelemaan suuri joukko renkejä, ilman selkeää mandaattia, vain oma hiilotolppa mielessä. Valtuusto päätti selkein numeroin pormestarimallista, mutta ei käsittänyt sitä tosiasiaa, että puolueiden olisi pitänyt tulla esiin tarpeeksi ajoissa omilla ehdokkaillaan ja perustella veronmaksajille, mitä asioita nämä aikovat ensi vaalikaudella ajaa ja priorisoida yksityiskohtaisesti ne taloudelliset tavoitteet, jotka olisivat kestäneet Lahden reaaliset kuntatalouden raamit.Tärkeimmät syyt pormestarimallin peruuntumiseen oli valtuuston ylimielisyys, lahtelaisten veronmaksajien aliarvioiminen ja poliittisen eliitin täydellinen vieraantuminen kansasta.

Lahden nykyinen johtamisjärjestelmä ei toimi, koska Lahden kaupungin hallituksessa ei yhtään ”tolkun” ihmistä sanomassa, missä mennään, paljonko Lahdella on taloudellista resurssia toteuttaa suunnitelmia ja tärkein, täydellinen kompetenssin puute hahmottaa, mikä on johtamisessa tärkeää ja mikä on pelkää puuhastelua. Johtaminen ei ole pelkkää tapahtumajärjestelyä tai ”sirkustirehtöörin” vihermatkoja, vaan vaativaa pohdintaa Lahti-kaupungin tulevaisuuden päämääristä ja niistä taloudellista resursseista, joilla näihin päämääriin päästään yhä heikkenevässä kuntatalouden suhdanteessa. Tässä Lahti on epäonnistunut pahasti.

Lahden johto oli tahallisesti alibudjetoinut useita vuosia Terveysyhtymän menoja ja luottanut valtion karttuisaan käteen ja sote-uudistuksessa saataviin pelimerkkeihin. Näin ei käynyt. Sote tulee, mutta milloin? Tässä tilanteessa kokoomus päätti toimia salaa yli demokraattisen päätöksenteon ja äänestää vastoin Lahden kaupunginhallituksessa päätettyä kantaa kahden ”bulvaaninsa” avulla. Näin Päijät-Häme sai yhteistyökumppanikseen Mehiläisen, joka ei maksa Suomeen tai Lahteen veroja kuin 2,3 prosenttia, koska laillinen verosuunnittelu mahdollistaa tämän. Valituskierrokset etenevät ja vasta tämän jälkeen nähdään, onko tämä toiminta edes laillista?

Lahdessa on liki 60 kaupunkikonserniosakeyhtiötä, joista monet ovat tappiollisia ja täysin turhia. Niitä kuitenkin rahoitetaan Lahden konsernipankista täysin olemattomin perustein Lahden johdon täydellä siunauksella. Lahden kaupunkikonsernin viiden ”kopla” (Mäntylä, Basboga, Komu, Putula ja Koskelo) toimii täysin käsittämättömästi yli valtuuston useissa talousasioissa, mutta varmasti Lahden kaupungin johdon määräyksestä ja toimesta, sillä kaupungin hallintosääntö sallii tämän epädemokraattisuuden. Sijoittajaguru Mika Mäkinen ohjailee tätä kaikkea kaupunginjohtaja Timosen auliilla myötävaikutuksella. Viimeiset koplan tempaukset ovat Paavolan kampuksen myyminen Ruotsiin ja sitoutuminen 15 vuodeksi 100 miljoonan euron vuokriin ja toinen Lahden kaupungintalon lasikaton neljän miljoonan euron täysin turha investointi.

Tämä ”koplajaos” voi käytännössä päättää täysin mielivaltaisesti satojen miljoonien eurojen investoinneista lahtelaisten veronmaksajien tai edes valtuuston voimatta sanoa asiaan mitään. Kaupungin hallinto-ohjesääntöön olisi pikaisesti saatava muutos tässä asiassa, jotta aitoa kuluvalvontaa ja hankintapäätöksiä voidaan demokraattisesti valvoa. Valta on nyt siirtynyt nyt ”suuruudenhulluille” virkamiehille. Lahden liikennesuunnitelmiin kaavaillaan 100 miljoonan euron täysin turhia investointeja. Kukaan päättäjistä ei paina jarrua, vaikka kaikki tosiasiat osoittavat, että nämä investoinnit ovat turhia tai ne on ainakin siirrettävä odottamaan parempia aikoja yli seuraavan vaalikauden. Kun kaiken lisäksi kaikki Lahdelle tärkeät taloudelliset päätökset pyritään tekemään salassa, olemme enemmän kuin pulassa ” Lahessa” demokratiavajeen ja huonon johtamisen takia. Kaiken salailun tarkoituksena on pistää viimeinen Lahden lypsävä lehmä Lahti Energia Oy lihoiksi.

Tosiasioiden tunnustamisesta alkaa viisaus vai alkaako? Ensi vaaleissa lahtelaiset äänestäjät ovat ratkaisemassa jatkuuko tämä sama peli?

Juhani Melanen