Suomessa kuljetaan globalisaatiostrategiassa jälkijunassa. Täällä ei ole osattu huolehtia luovien yksilöittemme kasvun tuottamasta pääomasta ja tulosta sellaisella asiantuntemuksella, jota meiltä sivistysvaltiona olisi pitänyt odottaa. Tämä tuntuu uskomattomalta lapsellisuudelta juuri nyt, jolloin
tuotantotalous on totaalisesti muuttunut. Suomessa ei ole oikein käsitetty, mitä immateriaalisella omaisuudella eli merkki- ja tekijänoikeusluvilla (IPR) ylipäätään tarkoitetaan.
Esimerkiksi äänilevy-, elokuva-, lääke-, kosmetiikka- ja muotiteollisuudessa immateriaalisen merkkioikeuden arvo on tuotteen valmistukseen nähden monikertainen. Jokainen tajuaa, että jos timpuri väsää talon ja maalari maalaa sen syntyy talo ja omaisuutta, mutta kun loistavat ja osaavat luovat taitelijamme luovat IPR varallisuutta, ei suomalaisviranomaisten mukaan synny mitään, vaikka IPR:llä on patenttioikeutta monikertaisesti vahvempi lain suoja!
On erittäin huolestuttavaa, että suomalaisia yrityksiä on ostettu ulkomaille pelkillä tasearvoilla, jolloin IPR varallisuus on mennyt lapsiveden mukana kaupantekijäisinä ulkomaille. Nyt ulkomainen ostaja verottaa meitä raskaasti niiden käytöstä, nappaa uustuotannoilleen tuet ja vähentää loput kulunsa verotuksessa. Eivätkö suomalalaiset bisnesenkelit tajua , että Suomi on IPR investoijan paratiisi?
Miten on mahdollista, että henkisen pääomamme eteen tekevät sisällöntuottajat pakotetaan tai ahdistetaan ulkomaiseen omistukseen? Istuuko elinkeinosta vastaavassa ministeriössämme sellaisia hölmöjä, jotka eivät osaa tai edes tajua lahjakkaiden nuortemme ja kokeneiden luovuusammattilaistemme ongelmia. Jos on näin, pitää luuta pistää lakaisemaan ministeriöiden nurkkia kovalla kädellä.
Suomalaisella yhteiskunnalla pitäisi olla sellaisia keinoja käytettävissään, että jollain tavalla saisimme upean luovan taloutemme uudeksi kansantaloutemme huippuravuriksi. Tarvitsemme tähän sellaisia bisnesyrittäjiä, jotka tajuavat koko suomalaisen luovuuden laajuuden ja tason.
Kukaan ei ole laskenut niitä menetyksiä, jotka ulkomaille on menetetty pelkästään siksi, että keksijöittemme ja taiteilijoidemme tuotteet eivät ole pysyneet omissa käsissämme. Amerikkalaiset ovat tämän asian tajunneet jo vuosikymmeniä sitten. Pelkästään heidän elokuviensa
tekijänoikeudet ovat suuremmat heidän maatalousbisneksensä.
Suomen luovissa ajatushautomoissa syntyy varmasti lisää hienoja ”angrybirdsejä”. Kysymys kuuluukin? Miten pystymme varmistamaan sen, etteivät taiteemme ja luovuutemme rahat karkaa meiltä ulkomaille? Tässä saattaisi jollain ajattelevalla kansanedustajalla on näyttämisen paikka.
Jussi Melanen