Maantien varren mainoksessa kehotetaan ottamaan lomaa lomasta. Me odotamme kesää ja kesälomaa koko pitkän talven, niinpä odotukset ovat joskus liian suuret. Pitäisi ehtiä niin moneen paikkaan. Pitäisi saada kerralla kuntoon perheen ja lähipiirin rapistuneet ihmissuhteet. Rentoutumisesta ja virkistymisen pakostakin voi tulla stressi. Voi olla, että välillä tekisi mieli lähteä lomalle näistä lomapaineista.
Keskikesän sunnuntai antaa meille kaikille hyvän ja ytimekkään ohjeen: Armahtakaa! Päivän otsikko nousee suoraan pyhän raamatunkohdista. Niissä näytetään tietä keskinäiseen armahtamiseen. Toisten tuomitseminen ja arvostelu on helppoa, mutta se ei ole oikein. Jumala on meidän oikeamielinen tuomarimme, hän tietää ja tuntee ihmiset. Meidän ihmisten pitäisi armahtaa toisiamme ja jättää omatkin epäonnistumisemme Jumalan anteeksiannon varaan. Jeesus on sovittanut koko maailman synnit.
Elämän pettymysten keskellä tarvitsemme armoa ja Jumalan rakkautta. Silloin aavistamme Jumalan tarkoittaman levon ja luottamuksen. Saamme vain olla Jumalan lähellä. Siinä ei tarvitse yrittää tekeytyä joksikin muuksi, sillä Jumala ei tarvitse meidän hyviä yrityksiämme. Hän rakastaa meitä ilman ehtoja, ilman vaatimuksia vastalahjoista. Hänen armonsa on kaiken lähtökohta.
Tämä kokemus Jumalan äärettömästä armosta tuo meille todellista lepoa. Se antaa meille myös voimaa armollisuuteen toisia ihmisiä ja elämänmenoa kohtaan. Ei tarvitsekaan etsiä vikoja toisista ja osoittaa heidän heikkoja kohtiaan. Korvissa kaikuvat Jeesuksen sanat: Olkaa valmiit armahtamaan! (Luuk. 6:36) Siinä on yksi avain leppeään, armolliseen kesään.
Riitta Särkiö
Hyvää Juhannusta kaikille!
Juhannuksen nimi viittaa nimeen. Sakarias ja Elisabet olivat vanhoilla päivillään kokeneet ihmeen ja myös melkoisen järkytyksen, kun heille syntyi lapsi. Sakariaan olisi pitänyt antaa tälle vanhimmalle pojalleen nimi Sakarias vanhan perinteen mukaisesti. Enkeli puuttui nimiharkintaan ja nimeksi tuli Johannes sukulaisten ja hurskaitten järkytykseksi.
Järkyttäminen ei ollut valinnan syy, vaan ylempi käsky. Nimellä oli merkitystä, nimi kertoi olemuksesta ja tarkoituksesta. Tälle Johannekselle ei ollut tarjolla paikkaa isänsä jälkien seuraajana pappina, vaan hänen tehtäväkseen tuli kulkea Jeesuksen edellä ja raivata tietä maailman Vapahtajalle. Jumala on armollinen, Jumala armahtaa sisältää viittauksen Jeesukseen, ei Johanneksen omaan tosi askeetin ja yrmeän miehen hahmoon. Lopulta hänen elämänsä päättyi pään irrottamiseen tarjoiluvadille palkinnoksi suorista sanoista.
Täydentävä näkökulma aukeaa sunnuntain evankeliumista, jossa tullimies Matteus, jo toisen polven veronkerääjä ja miehittäjän kaveri, kohtaa Jeesuksen. Matteus edusti harvinaista monitaitoista ihmislajia, osasi lukea ja kirjoittaa useita kieliä, osasi matematiikan perusasiat ja muutaman sovelluksen, ja oli valtiolle lojaali virkamies. Mutta omien silmissä pahempi kuin pakanat. Ja sai varmasti sen tuntea. Tällaisen henkilön Jeesus kutsuu opetuslapsijoukon ydinryhmään. Pettikö arvostelukyky? Omien kyllä, Jeesuksen ei.
Suurin merkitys ei ole sillä, kuinka minun elämässä käy, vaan sillä, kuinka Jeesus ottaa minut vastaan. hän ei testaa ja tenti loputtomiin, vaan armahtaa ja kutsuu omiensa joukkoon. Ihmisten arvostklset ja ennakkoluulot joutavat ja joutuvat romukoppaan kun Vapahtaja itse toimii. Siinä on kaiken syvin merkitys ja tarkoitus.
Esa Kekki
Julkisen toimintansa aikana Jeesus kulki ympäri Galileaa kylästä kylään. Hään opetti, paransi ja teki tunnustekoja. Hänen opetuksensa ei ollut vaikeaselkoista teoriaa, vaan kohti käyvää puhuttelua. Hänen vertauksiaan saattoi kuunnella niin oppinut aikuinen kuin pieni yksinkertainen lapsi.
Jeesus meni suoraan asiaan. Niinpä hän saattoi sanoa matkallaan kohtaamalleen: ”Seuraa minua!” Näin kalastajat, jotka hän tapasi rannalla, jättivät verkkonsa ja liittyivät Jeesuksen matkaan. Samoin tähän kutsuun vastasi tulliasemallaan publikaani ja moni muu. Näin kahdentoista apostolin lisäksi Jeesuksen seuraajiksi liittyi yhä uusia ihmisiä. Varmaankaan kutsun saaja ei tiennyt, mitä Jeesuksen sanat ”Seuraa minua” tarkoittivat. Mutta tuo kohtaaminen ja Jeesuksen opetus vakuuttivat monen. Tässä on mies, joka voi antaa minulle sellaista, mitä en muualta saa. Ja Jeesuksen seurassa oppi, mitä se seuraaminen oikeastaan on, mikä on Jumalan tahto. Hänen seurassaan sai tuntea, mitä Jumala ja Jeesus antaa. Hänen sanojaan saattoi tallentaa mieleen ja sydämeen elämän voimaksi.
Sama Kristuksen kutsu kuuluu yhä: ”Seuraa minua!” Hän kutsuu meitä askeliinsa. Mitä se tänään merkitsee ja mihin hän meitä johdattaa? Sitä emme voi ennakolta tietää. Mutta hänen seurassaan saamme kuulla hänen ääntään. Saamme kuunnella hänen sanansa neuvoja ja sitä rohkaisua, jota hän antaa. Hän kyllä näyttää meille oikean tien, tien hänen kanssaan.
Heikki Pelkonen
Kirkkoherra
Ihminen on varsin myöhäinen kulkija planeettamme pinnalla. Mutta koko olemassaolonsa ajan kulkija on ollut täynnä kysymyksiä. Juuri kysymysten esittäminen erottaa meidät kaikesta muusta luomakunnasta. Kysymykset liittyvät syntymän, kuoleman, alun ja lopun salaisuuksiin. Kun vakavassaan kysymme, mistä olen tullut ja miksi olen olemassa – niin elämä ja maailma eivät sellaisinaan anna kysymyksiin vastauksia. Kysymykset pakottavat meidät ylittämään pelkän olemassaolomme rajat, jotta löytäisimme vastauksen, joka selittää arvoituksen. Tätä nykyisen olemisen ”tuolla puolen” olevaa kutsutaan yleisesti Jumalaksi.
Pyhän Kolminaisuuden päivänä Raamatun tekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumalan olemusta järkemme emme siis pysty käsittämään, mutta sen sijaan voimme nähdä Hänen pelastushistoriallisen toimintansa maailmassa. Hänen toimintansa näkyy ensinnäkin luomisessa kaiken olemassa olevan Isänä. Toiseksi Hän näyttäytyy Jeesuksen Kristuksen persoonassa ihmisten ja maailman pelastajana. Kolmanneksi Hän osoittautuu hengellisen elämän synnyttäjäksi ja kirkkoa yhdistäväksi voimaksi. Raamatussa olevan ilmoituksen perusteella Jumala on kolmiyhteinen – Hän lähestyy meitä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Jumala ei kuitenkaan ole ikään kuin kolmen persoonan summa, vaan Isä, Poika ja Pyhä Henki toimivat aina yhdessä. Kirkon alkuajoilta asti onkin sanottu, että ”kolmiyhteisen Jumalan ulospäin suuntautuvat teot ovat aina jakamattomat.”
Raamatusta voimme siis saada vastauksia kysymyksiimme, sillä Jumalan historiaan paaluttamat pelastusteot ilmentävät samalla Hänen olemustaan. Salattu Jumala ei tietenkään tyhjene tähän, mutta voimme turvallisesti luottaa siihen, mikä Hänestä on tullut näkyviin.
Kari Eskelinen
