Olemme syvällä ja upottavalla suolla, sillä lähivuosina taloutemme ”isoon kuvaan” tulee säröjä, miten löydämme siihen aineksia ja uusia latauksia. Valtionvarainministeriön uusimman ennusteen mukaan, teollisuustuotantomme on vuoden 2015 lopussa noin kymmenen prosenttia pienempi kuin vuonna 207.
Tässä tilanteessa on hyvä alkaa kysellä, missä näkyvät ne tulokset valtavista panostuksista, joita takavuosina tehtiin tuotekehitykseen ja tutkimukseen. Mitä Himanen saa aikaan USA:ssa ja millaisia matokuureja meillä on edessämme lähivuosina? Tosiasiat lyövät korville kipeästi, sillä Suomen huipputeknologian osuus putoaa koko ajan ja sen osuus näivettyy pieneksi peliosaamiseksi, jolla koko Suomea ei voida pelastaa.
Menopuolella sen sijaan on koko ajan kasvupainetta. Mikä suomeksi tarkoittaa huolestuttavaa kestävyysvajetta, eli siis sitä, että Suomessa on yhä vähemmän ihmisiä työnsyrjässä kiinni. Olemme oudossa tilanteessa, sillä tilanne on jo karannut poliitikkojen näpeistä siksi, että työn kannattavuusrintamalla ei ole saatu mitään aikaiskeksi, vaikka erilaisia takuita onkin annettu niin nuorisolle kuin joillekin erityisryhmille laivanrakennusteollisuudessa.
Valtiomme velkaantuu silti koko ajan ja uusia vastuita tulee lisää. On pakko tehdä kysymyksiä poliitikoille. Miksi valtio ja kunnat ovat antaneet miljardien arvoisen rakennuskantansa rapistua? Miksi poliitikot eivät tajua, että 40 vuoden työ hyvinvointivaltiomme hyväksi liukenee pikkuhiljaa hukkaan? Ovatko puolueet niin sokeita, etteivät näe valtion tuloja ei voida enää lisätä ja sitä, jostain on tulevaisuudessa pakko leikata?
Miten paljon karsia menojaan ja mistä? Veronkorotukset eivät tuo kulutukseen lisäarvoa ja uusia verokohteita on vaikea yhtäkkiä löytää. Onko enää mitään tehtävissä? Toki, mutta se vaatisi perustavanlaatuisia asennemuutoksia suomalaisissa. Työn vastaanottamista tulisi helpottaa, täsmäkoulutusta lisätä, verotusta yksinkertaistaa ja mahdollisia valtion ja kuntien maksamia tukia vähentää. Mutta mistä löytäisimme sellaisia selkärankaisia poliitikkoja, jotka uskaltaisivat sanoa nämä asiat riittävän selkeästi. Nykyiset puoluejohtajat ovat hyvinvointiyhteiskunnan kasvatteja, joille valtion menojen karsiminen on enemmän tabu. Mieluimmin lyödään lisää arvonlisäveroja eri kohteisiin, kuten lehdistöveroon ja kohta elintarvikeveroon.
Tulevaisuuden kannalta on tärkeintä, miten saisimme nuorisoon lisää ”draivia” ja yrittäjähenkeä. Tutkinnot pitäisi suorittaa nopeammin ja koulutusväylät täsmentää oppisopimuskoulutuksella ja muuntokoulutuksella. Yliopiston laatu- ja opiskelukriteerejä on muokattava enemmän yhteiskuntaamme vahvistaviksi.
En toisiaan haluaisi olla paikalla silloin, kun hyvinvointivaltiomme kuolinviesti lausutaan yhteiskuntamme päättäjien toimesta loppuun suoritetuksi.
Juhani Melanen