Olemme Suomessa tilanteessa, jossa tosikkomaisuus ja naurun katoaminen ovat tosiasioita. Jokainen huutaa, mitä sylki suuhun tuo ”somessa”, mutta jos joku kuittaa vähän takaisin, niin
vastustajan pää vaaditaan vadille ja hänen päälleen valetaan samanmielisten junttien taholta tuhkaa ja tulikiveä. Innokkaimmat ovat ”metoo” – liikeen feministit ja pride- kulkueiden flow-
henkiset vasssarivihreät. Heille on varattu nykymediassa palstatilaa ylen paljon ja YLE:n taholta tietoisesti asioita suurennellen ja valtaväestön kantoja vähätellen. Olen julkisessa mediassa esittänyt lukuja näiden vähemmistöjen lukumääristä ja verranut niitä kantaväestön saamaan medianäkyvyyteen. Huomasin, että ero on valtava, jos asiaa tarkastellaan puolueettomasti
palstamillimetreinä. Homot, transut ja lesbot ovat näkyvillä selvästi enemmän kuin muut ryhmät, jollaisiksi lasketaan vähävaraiset nuoret, köyhät eläkeläiset tai turvakotien nuoret äidit.
Ymmärtäisin asian, jos näiden ryhmien ääni ei kuuluisi Suomessa, mutta näinhän ei asia ole. Me olemme maailman sananvapausasiossa ehdottomia kärkimaita ja sen lisäksi olemme omalla
lainsäädännöllämme turvanneet näiden vähemmistöjen aseman. Monesti, jos näistä asioista yrittää käydä mediassa asiallista arvokeskustelua, joutuu erittäin helposti leimatuksi rasistiksi ja natsiksi. Ihmisiä meistä on tullut vain suuren kuvittelukykymme ansiosta. Kieli erottaa meidät muista elänlajeista ja symbolifunktion tajuaminen eli esittävien merkkien ymmärtäminen, käyttö
ajattelussa ja viestinässä on mahdollistanut homo sapiensin voittokulun Telluksellamme.
Viime aikoina vihapuhe erilaisten ryhmien välillä Suomessakin on lisääntynyt. Hyvin usein tuntuu, että erilaisista sosioekonomisista lähtökohdista lähteneet nuoret puhuvat eri kieltä. Älypuhelimet, internet ja lukuisat eri mahdollisuudet viestiä omia näkemyksiämme, ovat tehneet meistä huonoja toisten mielipiteiden kuuntelijoita ja ahdasmielisiä ihmisiä, jotka tuijotamme omaa napaamme oman ryhmän tai samanmielisten joukon näkökulmasta.
Oikeaa satiiria ei tajuta, koska purevaa ja osuvaa ivaa ei nähdä tyylilajina, vaan loukkaamisena. Lehdistöstä ovat kadoneet kokonaan pakinat. Muutamia poikkeuksia toki löytyy, kuten ”Melastelu” Omalähiössä, mutta muuten pientä piruilua ei tajuta, koska tosikkojen ymmärrys ei yksinkertaisesti riitä tajuamaan monen vakavankin asian naurettavuutta ” isossa kuvassa”.
Erittäin herkkähipiäisiä ovat suomalaiset poliitikot. Jos heistä vääntää vitsin, saa varautua pahimmassa tapauksessa kunnianloukkaussyytteseen.
Kerronpa lopuksi vitsin, joka oli mielestäni hyvä, mutta onko sekin rasistinen? Miettikää itse! Miksi kutsutaan romaania, joka harjoittelee valkolaisten kanssa? Personal Raineriksi!
Juhani Melanen