Lahtelaisille yksi tämän viikon ilouutisista on VR:n julkaisema tieto uusista junavuoroista Lahden ja Helsingin välille. Joulukuun puolesta välistä alkaen Helsingistä Lahteen ja Lahdesta Helsinkiin pääsee kiskoja pitkin viikonloppuisin entistä myöhemmin. Perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin viimeinen juna Lahdesta Helsinkiin lähtee klo 0.30 ja Helsingistä Lahteen klo 1.25. Lisäksi VR lisää päivittäisen junavuoron Lahdesta Kouvolaan ja Kouvolasta Lahteen. Uusien vuorojen myötä etenkin iltayhteydet pääkaupunkiseudulta sekä Helsinki-Vantaan lentoasemalta paranevat, kun viimeinen juna Helsingistä Lahden kautta Kouvolaan lähtee joka ilta vasta klo 23.55. Toinen raideliikenteeseen liittyvä positiivinen asia kaupunkimme kannalta on Z-junan saamat lisävuorot. Loppuvuodesta pääkaupunkiseudun riennoista pääsee siis vaivatta illaksi kotiin.
Viime viikolla Reykjavikissa järjestettiin Pohjoismaiden pääministereiden kesäkokous, johon kunniavieraana osallistui myös Saksan liittokansleri Angela Merkel. Itse tapaan tällä viikolla Tukholmassa ensimmäistä kertaa ruotsalaiset vastinparini, kehitysministeri Peter Erikssonin ja ulkomaankauppaministeri Ann Linden. Asialistalla on keskusteluja ajankohtaisista kehitys- ja kauppapoliittisista kysymyksistä, Suomen hallituksen painopisteistä ja maamme tavoitteista EU-puheenjohtajuuskaudella. Lisäksi tapaan paikallisten yritysten edustajia.
Pohjoismaisella yhteistyöllä on saavutettu paljon ja pohjoismaat voivatkin ylpeinä mainostaa muodostavansa maailman integroituneimman alueen. Mutta mihin Pohjoismaiden yhteistyötä nykymaailmassa tarvitaan? Itse ajattelen, että sen merkitys korostuu suurvaltojen aiheuttamien tuulien voimistuessa. Pohjoismaat edustavat yhdessä maailmaa, jossa yksikään suurvalta ei voi ohittaa laajalla joukolla sovittuja sääntöjä. Tässä maailmassa Pohjoismailla on yhteinen etu ajettavanaan.
Paikallisella tasolla Lahdessa pohjoismainen yhteistyö ulottuu parhaimmillaan kaikille tasoille. Kaupunkimme yrityksille vientiyhteistyönä, ruotsinkielisenä kouluna ja monenkirjavana yhteistyönä urheilun ja kulttuurin saroilla. Lopuksi todettakoon niille, jotka tätä lukiessaan pohtivat puhuinko Tukholman vierailullani ruotsia, että keskustelut käytiin kyllä på svenska. Kun kansainvälisissä piireissä tapaa ruotsalaisia, norjalaisia, tanskalaisia ja islantilaisia, on ruotsi mainio pohjoismainen salakieli, jota muu maailma ei ymmärrä.
Ville Skinnari