Vastasyntyneen luottamus

Olen nykyään siinä onnellisessa tilanteessa, että voin seurata pienen ihmisen kasvua. Jos olet joskus nähnyt vastasyntyneen lapsen, oletko pannut merkille, kuinka hän nukkuu? Siinä missä aikuinen ihminen käpertyy tai suojaa itseään nukkuessaan, lapsi viettää yönsä täydellisen vapautuneesti. Vauva nukkuu selällään. Hänellä on kädet suorina sivuilla tai lähes ylöspäin pään vieressä leväten. Rintakehä ja vatsa ovat avoinna kohti kattoa. Olen usein ajatellut, että vastasyntyneen tapa nukkua kertoo luottamuksesta. Hän ei vielä tiedä pahasta. Kukaan ei ole häntä kohdellut kaltoin eikä uhannut fyysisesti.

Pelkäävä, muiden lyömä ja itsensä epäonnistuneeksi kokeva aikuinen käpertyy. Hän peittää itseään käsillään ja ryhti taipuu etukumaraan. Valitettavasti meistä jokainen on joutunut elämässään suojautumaan. Joko henkisesti tai fyysisesti. Pystymmekö me, loukatut aikuiset, olemaan avoimen luottavaisia kuten vastasyntyneet? Viime vuosina olemme joutuneet pelkäämään myös ulkonaisia uhkia. Koronaa ja monien mielissä nyt sotaakin. Ainakin olemme joutuneet näkemään mediassa kuvia pakenevista perheistä ja hätääntyneistä lapsista. Onko luottamuksen etsiminen tässä maailmassa pelkästään lapsellista mahdottomuutta?

Uskon, että kristillisellä uskolla on paljon sanottavaa luottamuksesta. Jumala tahtoo sinulle hyvää. Hän haluaa vahvistaa sinussa toivoa tulevaisuuteen silloinkin, kun käperrymme ja olemme huolissamme. Jumala uskoo sinuun silloinkin, jos oma usko on huolien peittämää. Vastasyntyneen tapa nukkua kestää muuten vain hetken. Jo kolmen kuukauden jälkeen on kiva harjoitella kääntymistä ja pyörähtelyä. Kerran hän, nyt vastasyntynyt, tahtoo lähteä etsimään omaa luottamustaan ja turvaansa. Silloin voi iloita siitä, että hyvä Jumala kulkee hänen matkassaan. Kuten kaikkien meidän muidenkin.


Ville Hakulinen

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Kalle Aaltonen: En ole koskaan uskonut, että Malva olisi pitkässä juoksussa taloudellisesti kannattava
Launeen kirkon vanha asuntosiipi päivitetään – Laajempi remontti alkaa vuonna 2027
Lahti-oppaat juhlivat 50-vuotista taivaltaan – Kesä on täynnä kierroksia ja uusia tarinoita
Toni Putula: Lahti on edelleen Suomen johtava ympäristökaupunki
Kimi Uosukainen: Luottamuspaikkajaosta saavutettu sopu kuvastaa lahtelaisten puolueiden halua sopia yhteisistä asioista
Ohjaaja Arthur Franck: Helsinki Effect on dokumentti, joka syntyi uuden uhan varjossa
Pekka Räty: Aina kun tulen Lahteen, tuntuu kuin tulisin kotiin
Mika Kari, Kalle Aaltonen ja Minerva Kastehelmi Etelä-Lahden ääniharavat
Milla Bruneau: Jokainen kaupungissa vieraileva tapahtumakävijä on myös potentiaalinen tuleva lahtelainen
Vaalimainokset ovat kalliita ja ilkivalta aiheuttaa ehdokkaille ylimääräisiä kustannuksia
Johanna Ekman: Mielenterveyspalveluihin tulee päästä nopeammin ja matalammalla kynnyksellä
Pääesiintyjiltä riimejä ja riitasointuja
Tauno Ylä-Soininmäki: Launeen kirjastoa ja Saksalan uimahallia ei saa lopettaa
Kirsi Lehtimäki: Nopeita matalankynnyksen palveluita tarvitaan nuorille lisää hyvinvointialueella
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntien työtä arvostetaan ja sen työlle on yhä olemassa sosiaalinen tilaus
Tomi Sairomaa: Lapset ovat meidän tulevaisuutemme ja heihin pitää panostaa
Kari Kallio: Hoitopaikoissa tulee kerätä palautteet hoidon onnistumisesta
Marja Salomaa 1937–2025
Seppo Korhonen: Työttömät ovat sysätty kuntien vastuulle antamatta riittäviä resursseja työllistämistehtävien hoitamiseen
Kolmospolttaja Heikki Laine pokkasi elämänurapalkinnon
ARKISTO