Olen nykyään siinä onnellisessa tilanteessa, että voin seurata pienen ihmisen kasvua. Jos olet joskus nähnyt vastasyntyneen lapsen, oletko pannut merkille, kuinka hän nukkuu? Siinä missä aikuinen ihminen käpertyy tai suojaa itseään nukkuessaan, lapsi viettää yönsä täydellisen vapautuneesti. Vauva nukkuu selällään. Hänellä on kädet suorina sivuilla tai lähes ylöspäin pään vieressä leväten. Rintakehä ja vatsa ovat avoinna kohti kattoa. Olen usein ajatellut, että vastasyntyneen tapa nukkua kertoo luottamuksesta. Hän ei vielä tiedä pahasta. Kukaan ei ole häntä kohdellut kaltoin eikä uhannut fyysisesti.
Pelkäävä, muiden lyömä ja itsensä epäonnistuneeksi kokeva aikuinen käpertyy. Hän peittää itseään käsillään ja ryhti taipuu etukumaraan. Valitettavasti meistä jokainen on joutunut elämässään suojautumaan. Joko henkisesti tai fyysisesti. Pystymmekö me, loukatut aikuiset, olemaan avoimen luottavaisia kuten vastasyntyneet? Viime vuosina olemme joutuneet pelkäämään myös ulkonaisia uhkia. Koronaa ja monien mielissä nyt sotaakin. Ainakin olemme joutuneet näkemään mediassa kuvia pakenevista perheistä ja hätääntyneistä lapsista. Onko luottamuksen etsiminen tässä maailmassa pelkästään lapsellista mahdottomuutta?
Uskon, että kristillisellä uskolla on paljon sanottavaa luottamuksesta. Jumala tahtoo sinulle hyvää. Hän haluaa vahvistaa sinussa toivoa tulevaisuuteen silloinkin, kun käperrymme ja olemme huolissamme. Jumala uskoo sinuun silloinkin, jos oma usko on huolien peittämää. Vastasyntyneen tapa nukkua kestää muuten vain hetken. Jo kolmen kuukauden jälkeen on kiva harjoitella kääntymistä ja pyörähtelyä. Kerran hän, nyt vastasyntynyt, tahtoo lähteä etsimään omaa luottamustaan ja turvaansa. Silloin voi iloita siitä, että hyvä Jumala kulkee hänen matkassaan. Kuten kaikkien meidän muidenkin.
Ville Hakulinen