Nykynuorilla on varsin omalaatuisia ajatuksia työelämästä ja eritoten työrauhasta. Tilanne on riistäytymässä käsiin, koska koulun työrauhaongelmia ei voi paikkailla jälkikäteen. Olemme tilanteessa, jossa rehtori sai huomautuksen pistäessään oppilaan kirjoittamaan esseen koulun jälkeen aiheesta ”Miten vältän tupakointia koulun tiloissa?” Apulaisoikeuskansleri oli tätä mieltä.
Miten sitten tilanteessa, jossa häirikkö heiluu puukon kanssa koulun pihalla? Olepa Matti nyt kiltti ja anna se ase opettajalle. Sinä olet nyt jo pistänyt tarpeeksi monta tänään, eikö vain kuoma! Näin toimitaan oikeusvaltiossa nimeltä Suomi.
Koulusta on tullut sosiaalitätien ja psykologien temmellyskenttä, jossa opettaja usein seuraa sivusta, miten
käytäntö ei enää toimi, mutta vastaa silti oikeudessa ellei puutu vaaratilanteisiin millään tavalla. Mitään yhtenäistä käytäntöä ja kurinpitosuunnitelmia ei ole.
Missä viipyvät OAJ:n ja Suomen vanhempainliiton alkukesästä esittämät muutokset ja ehdotukset kurinpitoasioihin liittyvistä muutoksista perusopetuslakiin? Ne makaavat jossain mappi Ö.ssä odottamassa seuraavaa ammuskelukatastrofia tai väkivaltatilannetta.
Opettajille olisi ensiarvoista saada tukea moniammatillisen opiskeluhuoltohenkilöstön ohjeista, joita voisi sitten soveltaa erilaisiin vaikeisiin oppimistilanteisiin.
Työmarkkinat ovat tänään niin veriset, että on mahdotonta kuvitella, miten niillä selviää ilman perustietoja työelämästä. Parin viikon tutustumiset työelämään yläasteella eivät yksinkertaisesti riitä. Nykykoulu tarvitsee ehdottomasti lisää tietoja todellisesta työelämästä. Monille oppilaille on vieläkin epäselvää se, mitä tarkoittaa, että työpaikalle on saavuttava kello kahdeksan! Se siis tarkoittaa ihan oikeasti sitä, että sinne saavutaan kello kahdeksan eikä kymmen yli.
Koko nykykoulun tärkeimpiä ja keskeisimpiä asioita on oppia jo omassa koulussa toimintakulttuuri, joka luo pohjan suhtautumisesta toisiin ihmisiin, maahanmuuttajiin ja ennen kaikkea kestävän kehityksen ympäristöön. Valitettavasti nykykoulussa ei ole oppiainetta nimeltä ”työelämä”. Onneksi on muutamia linkkejä, joita kannattaa käydä vilkaisemassa, mitä tämän päivän työelämässä vaaditaan. On hienoa, että koulut ja elinkeinoelämä pyrkivät lisäämään yhteistyötään. Erinomainen esimerkki on Taloudellisen tiedotustoimiston ylläpitämä ”Opetinnettiyhteisö”.
Suomen Yrittäjillä on puolestaan verkkosivuillaan ”sata mallia yrittäjyysopetukseen”, jossa esitellään kiinnostavia hankkeita maan eri kouluissa. Me opettajatkin tarvitsemme koko ajan uusia päivityksiä työelämästä. Vaatii itse kultakin omatoimisuutta ottaa selville koulun ulkopuolisen maailman työpaikoista ja niistä vaatimuksista, joita näihin paikkoihin pääseminen edellyttää. Etsivä löytää ! Siis ei koulua, vaan elämää varten.
Jussi Melanen