Vanhenin. Nyt on iso luku. Sain lahjaksi Mika-Matti Paatelaisen kirjan. The fighting big finn. Luin päivässä puolessa. Ei ihmeitä, mutta ymmärrän ja arvostan miestä.

Kirjassa Mixu avaa tapaus-Litmasta ja joulukuusta paljastamatta oikein mitään. Pelikentillä nähtyä räväkkyyttä olisin toivonut kirjaankin.

Oli Mixu maaliahne pelaaja. Treenasi paljon. Oli Mixu omanlaisensa valmentaja. Jääräpää. Mutta hienon kansainvälisen uran teki. Thaimaa, Hongkong jne. Eikä ura ole loppu.

Mixusta tehtiin laulukin mukaillen Wiskarin Sirpaa. ”Miksu lähti nuorena Skotlantiin, tutustumaan viskiin ja oluisiin. Myös Suomeen uudet opit toi, niitä Alajakin ihannoi, Huuhkajista paikka avautui. Gijonissa venyttiin ihmeeseen, hetkeksi taivas tuntui auenneen, no jatkossa totuus paljastui. Stadikalla fanit huusi, tunge hanuriisi joulukuusi. Paatelainen vastasi kritiikkiin, taas on pystytty hyviin hyökkäyksiin, tuskin pallonhallinta hyödyttää, jos maalimäärät aina nollaan jää.”

Jotenkin vaikuttaa myös Riveltä.

Idea. Kalle Veirto lisätöihin. Yksiin kansiin lahtelaisten tarinoita. Piristä Hapeen ja monia muita. Kyllä tulis värikästä juttua, jos pojat eivät niitä panttaisi.

Sarjassani legendat on vuorossa Risto Paulamäki, josta myös kirjan saisi nimellä Pedagogin maratooni. Oli hieno tavata vuosien jälkeen. Eräät eivät vanhene.

Raine Järvinen