”Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen”, sanoo vanha sanonta. Lausetta on laitettu monenkin ajattelijan sanomaksi, eikä ihme. Sen kokemus on varmaan tuttua meille kaikille. Mihin maailma on menossa, mitä huomenna tapahtuu? Kukapa sen tietää? Siksi, vai pitäisikö sanoa siitä huolimatta, tulevaisuuteen on hyvä varautua ja valmistautua.
Monenlaista varautumista me teemmekin. Talven tuloon olemme saattaneet varautua talvivaatteilla tai hankkimalla polttopuita. Liukkaita varten olemme ehkä jo laittaneet talvirenkaat autoon. Joka vuosi se talvi tulee ja kuitenkin se tuntuu aina yllättävän. Ensiliukkailla pelti kolisee ja ulosajoja sattuu.
Mihin meidän sitten tulisi varautua? Ne, jotka vastaavat maamme turvallisuudesta, laativat luetteloita mahdollisista uhista ja tekevät riskianalyysejä. Tältä pohjalta sitten tehdään valintoja ja ratkaisuja. Niinpä esimerkiksi sähköyhtiöt ovat alkaneet laittaa johtoja maahan, jottei myrsky katkoisi linjoja ja sähköjä.
Mutta entäs meidän yksityisten ihmisten elämässä? Mitä se meidän varautuminen oikein on? Varmaan moniakin asioita. Jeesuskin sanoo: ”Jos joku teistä aikoo rakentaa tornin, niin kai hän ensin istuutuu arvioimaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi.”
Meille tärkein asia on se, että elämämme on lujalla ja varmalla pohjalla. Silloin vastoinkäymiset eivät voi nujertaa meitä, vaan me kestämme. Omassa voimassa voimme kestää pienet koettelemukset, mutta sillä perustalla, joka on Jeesuksessa Kristuksessa, voimme kestää kaiken, mitä elämä tuo. Se varautuminen kannattaa.
Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune