Antakaa anteeksi!

Jokaisella pyhäpäivällä on oma otsikkonsa, mutta harvoin tuo otsikko on käskyn tai kehotuksen muodossa. Nyt on. Sillä sunnuntaina kirkoissamme kehotetaan: Antakaa toisillenne anteeksi! Jeesus opetti, ettei tuolla anteeksiantamisella ole edes mitään rajoja: sen aikaisessa laskuopissa seitsemänkymmentäseitsemän kertaa armahtaminen nimittäin tarkoitti sitä, että aina vaan on annettava pyytävälle anteeksi (Matt. 18:21–22)
Anteeksi antaminen ei tapahdu tuosta vaan. Ei edes lasten keskinäisissä kahakoissa, joissa vanhempien kehotuksesta sovitaan hätäisellä anteeksipyynnöllä ja yhtä nopsalla vastauksella: saat anteeksi. Anteeksianto merkitsee harmista ja loukkaantumisesta irti päästämistä. Se tarkoittaa asian käsittelyä, keskustelua ja sitten asian jättämistä taakse. Luulen, että on mahdollista antaa anteeksi toiselle, vaikkei voisikaan unohtaa, mitä hän teki. Anteeksiantaja tekee suurimman palveluksen itselleen. Hän luopuu kaunasta ja katkeruudesta, jotka ovat pahaa myrkkyä elämässä.
Jumala on armollinen ja rakastava. Hän antaa meille Jeesuksen tähden anteeksi. Tässä on meidän ihmisten keskinäisen anteeksiannon lähde. Kun kerran Jumala on armahtanut meitä ja pyyhkinyt meidän syntimme kokonaan pois, meidänkin tulee armahtaa toisiamme. Emme voi padota armoa. Se kaipaa päästä virtaamaan meistä eteenpäin ihmissuhteisiimme, perheisiimme, työpaikoillemme. Mieltä vaivaavista asioista on tietenkin puhuttava. Anteeksianto ei ole mikään pikalaastari, jonka alle jätetään paiseet puhkomatta. Mutta asioiden selvittely on huomattavasti helpompaa, kun voimme turvautua anteeksiantoon – ihmisten ja Jumalan.
Riitta Särkiö

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Mika Kari, Kalle Aaltonen ja Minerva Kastehelmi Etelä-Lahden ääniharavat
Milla Bruneau: Jokainen kaupungissa vieraileva tapahtumakävijä on myös potentiaalinen tuleva lahtelainen
Vaalimainokset ovat kalliita ja ilkivalta aiheuttaa ehdokkaille ylimääräisiä kustannuksia
Johanna Ekman: Mielenterveyspalveluihin tulee päästä nopeammin ja matalammalla kynnyksellä
Pääesiintyjiltä riimejä ja riitasointuja
Tauno Ylä-Soininmäki: Launeen kirjastoa ja Saksalan uimahallia ei saa lopettaa
Kirsi Lehtimäki: Nopeita matalankynnyksen palveluita tarvitaan nuorille lisää hyvinvointialueella
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntien työtä arvostetaan ja sen työlle on yhä olemassa sosiaalinen tilaus
Tomi Sairomaa: Lapset ovat meidän tulevaisuutemme ja heihin pitää panostaa
Kari Kallio: Hoitopaikoissa tulee kerätä palautteet hoidon onnistumisesta
Marja Salomaa 1937–2025
Seppo Korhonen: Työttömät ovat sysätty kuntien vastuulle antamatta riittäviä resursseja työllistämistehtävien hoitamiseen
Kolmospolttaja Heikki Laine pokkasi elämänurapalkinnon
Satu Jaatinen: On tärkeää, että hyvinvointialueet ymmärtävät riskit, jotka liittyvät ulkoistuksiin
Lassi Leivo: Pendelöintipysäköintioikeus tukisi joukkoliikenteen käyttö
Juha-Pekka Forsman: Aluevaltuustot eivät tarvitse enää lisää ohjausta valtion taholta
Olavi ”Olli” Kopo: Ympäristökaupungin maine kärsii, jos asfaltoitu rullahiihtorata rakennetaan Salpausselälle
Laulaja Maria Byman: Musiikissa tunne on työkalu, eikä yleisölle saa itkeä ahdistustaan
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Kaipuu rauhaan ja rakkauteen ovat läsnä ihmisissä jouluna
Erilaisista addiktioista kärsivien läheiset saavat keskusteluapua Al-Anon -ryhmästä
ARKISTO