Suomen lain mukaan perusopetus on kaikille maksutonta. Myös koulujen retket kuuluvat perusopetukseen, mutta niitä voidaan rahoittaa muillakin tavoin. Tärkein tapa on käväistä vanhempien lompakoilla tai järjestää erilaisia kissanristiäisiä ja myyjäisiä koululla. Tärkeintä
on, että kenenkään osallistuminen retkelle ei vaarannu kodin vähävaraisuuden vuoksi.

Lahden koulupolitiikka on hapuilevaa eivätkä päättäjät ole ajan tasalla homekouluista ja siitä , mitkä koulut suljetaan ja mitä korjataan ja korjataan uudelleen, vaikka ne olisi pitänyt pistää maan tasalle välittömästi. Rahaa esimerkiksi Launeen kouluun on uponnut kuin Kankkulan
kaivoon ja uppoaa, eikä valmista näytä tulevan. Vanhemmat turhautuvat ja aika menee riitelyyn.

Kuntotarkastusten hyötyy valuu yksityisiin taskuihin ja lasku kasvaa ja kasvaa. Rajaa ei ole näkyvissä ja lahtelaiset ”mutu” asiantuntijat levittelevät käsiään ja leikkaavat hölmöläisten tavoin mattoa toisesta päästä ja ompelevat toiseen päähän.

Salinkallion hyväkuntoinen koulu pistetään varastoksi ja sorom noo! Launeen kunniakkaalta yhteislyseolta vietiin ensin nimi ja sitten oikeutus olemassaoloon. Onneksi myös Salinkalliolla on toimiva vanhempainyhdistys, joka ei varmasti jää kutomaan sukkaa tässä vastuuttomassa
tilanteessa, vaan tulee heittämään kapuloita päättäjien rattaisiin niin, että varmaan kolisee.

Nyt tilanne upeassa peruskoulussamme on kääntynyt päälaelleen, sillä vanhempien rahoilla rahoitetaan ja tuetaan yhä enemmän koulujen toimintaa. Ihmettelin tyttären tyttäreni Helsinkiläisessä koulussa tehtyä tutkimusta, jonka mukaan jopa kolmas osa vanhemmista hyväksyy
tämän. Minä en vanhana ”paidagogoksena” eli kreikaksi pojan johdattelijana hyväksy tätä.

Tyttäreni touhuaa luokkatoimikunnan puheenjohtajana ja häärää siellä sun täällä. Ensin hän pisti tyttärensä ruotsinkieliseen kouluun varmistaakseen hänen pääsemisensä Hankenille eli ruotsinkieliseen kauppakorkeakouluun, koska sinne on helpompi päästä kuin suomalaiseen vastaavaan. Tämä on juuri sitä eriarvoisuutta, jota minä opettajana olen koko ikäni vastustanut.

Meille suomalaisille maksuton ja avoin peruskoulu sekä yliopisto ovat se henkinen selkäranka, jolle koko maan henkinen kehitys on voitu laskea. Koko kansakunnan lahjakkuus on voitu hyödyntää täten maamme parhaaksi. Nyt tätä sivistyksen oksaa ollaan sahaamassa katki ja erilaiset yksityiset varakkuuteen perustuvat koulut alkavat saada kannatusta ja niitä perustetaan koko ajan lisää.

Koulujen väliset erot kasvavat ja kansakuntaa alkaa taas jakautua hyviin ja huonoihin. Kuitenkin kannattaa pitää mielessä myös vuoden 1917 tapahtumat. Leirikoulut ovat mahtava asia, mutta niihin on kaikkien päästvä.

Jussi Melanen

Kaikki Lahden seurakunnat viettävät Luomakunnan sunnuntaita jumalanpalveluksissa kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina. Mistä tämä luomakunta on tullut? Jo Raamatun ensi lehdiltä käy selväksi, että luomakunta, siis maa ja taivas sekä avaruus, on Jumalan luomaa. Jo sana luomakunta sisältää ajatuksen siitä, että joku on tämän kaiken tehnyt aktiivisena toimijana.

1.Mooseksen kirjassa kerrotaan kuinka Jumala asetti ihmisen viljelemään ja varjelemaan maata. Onko kukaan saanut ikinä hienompaa lahjaa? Jumala nimenomaan lahjoittaa meille tämän kaiken. Hän on luonut valmiiksi vedet ja maat, kasvit, jotka tuottavat satoa yhä uudestaan ja uudestaan, jotta ruoka riittäisi. Aivan huikeaa! Entä mikä on ihmisen osa? Ihmisen osa on ottaa lahja ilolla ja kiitollisuudella vastaan. Lahja on tarkoitettu käyttöön. Kun viljelemme ja varjelemme maata, niin saamme aina uuden sadon.

Meissä ihmisissä asuu ahneus. Me ahnehdimme tästä lahjasta, luonnonvaroista, niin paljon, että siitä ei nyt riitä tasavertaisesti kaikille eikä siitä meinaa riittää jälkipolville. Mietipä omalla kohdallasi, miltä tuntuisi, jos esi-isämme olisivat jo käyttäneet meidänkin osan lahjastamme tai miltä tuntuu sukusi jälkipolvista, kun me olemme jo käyttäneet heidän osansa lahjasta. Onko enää maata, jota voi viljellä ja varjella?

Kristilliseen elämäntapaan kuuluvat rakkaus, Jumalan läsnäolo, kiitollisuus, kunnioitus ja kohtuus. Jokaisen meistä tulisi pohtia omaa käytöstään. On selittelyä ja ongelman lakaisua maton alle, kun sanoo, ettei tee mitään, kun yksilön osuus on niin vähän. Jos kuusi miljardia ihmistä tekevät kaikki vähän, siis oman osansa, niin mitä jää viivan alle? Aika paljon. Nyt on aika lopettaa naapurin tekemisten tuijotus ja keskittyä omiin tekoihinsa. Sinä arvokas Jumalan luoma toimi nyt! Se on kunniaksi itselle ja Jumalalle! Se on kiitollisuutta, kunnioitusta ja kohtuutta meidän saamaamme suurta lahjaa ja lahjan antajaa kohtaan.

Elina Vartiainen
teologiharjoittelija

Aikamme väkivaltaviihde on todella monipuolista. Virtuaalisia ruumiita syntyy Suomessa yhdessä päivässä ainakin kolme kertaa maamme väkiluvun verran. Viihteessä ja taiteessa väkivaltainen kuolema on keskiössä; pelikulttuurissa tappaminen ja tuhoaminen ovat ydintoimintaa.

Fiktiivinen ja virtuaalinen kuolema määrittävät kulttuuriamme. Väkivalta viihde jakautuu kaikille osa-alueille. Peliyhteisöissä on strategista ja taktista, aktiivista ja passiivista väkivaltaa, kaksintaistelua, rintamasotaa, tarkka-ampumista, valikoivaa ja totaalista vahingoittamista,tuhoamista ja hävittämistä.

Kuolemisen arkisuus on Suomessakin kadonnut laitostumisen myötä. Vanhemmat eivät aidosti kerro lapsilleen totuutta elämän loppumisesta ja ovat käärineet kuoleman kiertoilmauksiin.

Väkivaltaisen äkkikuolema uhatessa Suomessa yhä harvemmin nuorisoamme, katselee se nyt televisiosta teini-ikään mennessä yli 25000 murhaa. Väkivaltaviihteen parissa viettävät nuoremme ovat harvoin kykeneviä käsittelemään todellista kuolemaa aidosti, koska virtuaalikuolemia on käsitelty usein yksin pelikoneen ääressä. Lapsiltamme puuttuvat kuoleman sosiaalisen ja kollektiivisen kokemuksen tunne.

Vain yksilön psyykeen rakenne voi varjella häntä traumalta. Pelien lumo voi saada nuoremme hautautumaan koteihinsa jopa kuukausiksi ja katkaisemaan tärkeitä ihmissuhteensa. Peliriippuvuus muistuttaa alkoholismia ja muita addiktioita.

Nuoremme katsovat seksiä ja kuolemaa mekaanisesti. Hurmeinen ja seksistinen mediatodellisuus vainoaa heitä netissä koko ajan. Monet ovat vaarassa ajautua väkivallan ja pornon suurkuluttajiksi. He saattavat tuijottaa tuntikausia visuaalista pornojyystöä ja tuntevat tekniikat paremmin kuin vanhempansa. Mediamaailmassa pannaan ja tapetaan jatkuvasti. Seksi ja kuolema ovat eräitä tärkeimpiä ihmisyyttä määrittäviä seikkoja, vaikka ne eivät olisikaan jokapäiväisiä.

Viihde vetoaa vietteihimme, mutta ei auta ymmärtämään niitä. Nuoremme pystyvät käsittelemään ihmiselle ominaista aggressioita ja väkivaltaisuutta varsin rajallisesti. Hurmeinen mediatodellisuus muuttaa kuoleman roolia nuorten mielikuvituksessa. Lapsemme jäävät todellisen kuoleman kanssa yksin ja he saattavat jäädä ilman elämän rajallisuuden kokemuksia, aisteja ja tunteita.

Todellisen ja virtuaalisen rajan hämärtyminen merkitsee psykoosia. Se on lähes kaikkien nuorten tekemien joukkosurmien taustalla. Vanitas – katoavaisuus on ryöstäytynyt silmittömäksi väkivallaksi. Seisommeko tämän tosiasian edessä voimattomina, vai voimmeko tehdä jotain?

Juhani Melanen

Oletko joutunut joskus pettymään, kun olet yrittänyt ilmaista jotain itsellesi erityisen tärkeää ja merkityksellistä? Ehkä se kaikkein läheisinkin ihminen on sen verran erilainen luonteeltaan tai ilmaisutavaltaan, että toivottua ymmärrystä ei sittenkään syntynyt.

Surun tai ahdistuksen aikana olemme lopulta itsemme kanssa yksin. Jopa silloinkin, kun lähellä on ystävä tai rakkaita. Tuossa tilanteessa voi olla suureksi avuksi muistaa, että vielä on yksi kanava auki.

Suurin osa suomalaisista rukoilee. Myös ne jotka eivät usko Jumalaan, saattavat hädän hetkellä turvautua rukoukseen, kuin varmuuden vuoksi. Rukous vain nousee jostain mieleen viimeistään esimerkiksi jos auto on suistumassa päin toista, tai terveys romahtaa kertaheitolla.

Rukouksemme saa olla spontaania ja yksinkertaista aina. Ei vain ääritilanteista. Rukouksessa voimme ilmaista paitsi arkipäivän huolia, myös niitä kaikkein syvimpiä tunteita ja tarpeita. Tämä voi vaatia hieman totuttelua, uskallustakin. Jumala näkee ja tietää asiamme joka tapauksessa. Silti meitä neuvotaan rukoustemme kanssa lähestymään häntä.

Joskus on sellaisia hetkiä, että ei kuitenkaan jaksa edes rukoilla. Silloin on hyvä tietää, että Jumala kuulee pelkän huokauksenkin. Älä silloin unohda, että puolestamme rukoillaan myös taivaassa.

Kaikki vilpittömät rukoukset luvataan kuulla. Eihän unohdeta näin suurta aarretta itsemme ja toistemme hyväksi.

Johanna Piirola

Arabikevättä pidetään sosiaalisen median voittona diktatuurista, mutta oliko todella näin?

Tosiasiassa Tunisiassa ja Egyptissä vahvistui vain fundamentaalisuus. Sotilaat ottivat vieläpä vallan Egyptissä, eikä demokratia suinkaan voittanut. Twiitit edustavat nopeita tuokiotapahtumia, mutta eivät syväluotaa tapahtumien taustoja, vaan ovat usein iskulauseita tai jopa pilkkahuutoja.

Facebook puolestaan tyhmistää ja yksinkertaistaa tykkää/ ei tykkää peukaloillaan. Mielipiteitä riittää, ei tietoa tai perusteluita.

Tieteen historiassahan esimerkkejä löytyy. Eräs maailman neroista Isaac Newtonkin piti tärkeimpänä tieteellisenä saavutuksenaan sen laskemista, koska maailma oli luotu, eikä suinkaan painovoiman keksimistä. Hänen sosiaalinen mediansa oli protestanttinen kirkko ja hänen oma seurakuntansa.

Lähempääkin riittää esimerkkejä Suomen viimeinen partiopoika Aleksander Stubb tavoittelee lisänäkyvyyttä nopeilla lausunnoillaan ja twiiteillään, miljardöörit jakavat muka tärkeitä sijoitustietoja netissä ja hölmöt uskovat kaiken. Joukkoistamalla haetaan verkosta ratkaisuja keneltä hyvänsä. Peruslähtökohtana on tällöin se ajatus, että viisaus on joukoissa ei asiantuntijoilla.

Parempi nimi sillä oli ennen gallup, nyt hyvät ja huonot uutiset. Keinoina ovat ilmaiset elokuvaliput tai sähköhammasharja. Netin tietosanakirjan Wikipedian perustaja Jimmy Wales onkin arvostellut joukkoistamista kovin sanoin.

Poliitikoille verkko tarjoaa mahdollisuuden suunnata omat vaalikampanjansa kohdennetuille verkossa liikkuville ryhmille. Aluksi se oli suunnattu korkeasti koulutetuille, mutta nyt samassa leikkikehässä häärivät jo perussuomalaiset ja muut ääripäät toitottamassa omaa sanaansa.

Nopeuden ja klikkausten hakeminen on laskenut erityisesti tutkimusten tasoa. Ne on suunnattu lähes lukutaidottomille. Yle on kaikkein oudoin toimija. Vähän aikaa sitten se kertoi, että makkaran syönti lisää masennusta. Perustana oli Kuopiossa tehty väitöstutkimus, jossa – Ylen uutisen mukaan – oli todettu marjojen syönnin vähentävän masennusta. Otsikossa oli yhdistetty kaksi tavallista epäilyksenalaista eli makkara ja keski-ikäiset miehet. Sen sijaan uutinen jätti kokonaan kertomatta korreloiko varhainen kuolleisuus enemmän elintapojen, alkoholin, taloudellisten tilanteiden tai muiden sairauksien kanssa.

Erityisesti minua ”v——-”, että googlen sivuilla ovat enemmän mainoksissa nykyajan käärmeöljykauppiaat eli lisäravinteiden myyjät.

Lopuksi vielä pieni kysymys:” Olemmeko me suomalaiset ylpeä tietoyhteiskunta vai luuloyhteiskunta?

Juhani Melanen

Ensi sunnuntain aiheena on se, miten elää kahden maan kansalaisena maailmassa. Jokainen kristitty syntyy ainakin kahden passin kanssa. Toisen passin saa oman maan viranomaisilta, tätä ainakin toivon. Sen toisen passin saaminen onkin jo paljon varmempaa, sillä sen me saamme kasteessa itse Jumalalta. Kasteessa meidät kutsutaan Jumalan perheväkeen ja Pyhän Hengen kautta saamme elää taivaan kansalaisina jo tässä maailmassa.

Tämä ”kaksoiskansalaisuus” pistää meidät jokaisen pohtimaan omia valintojamme. Kuinka säilytämme sen tasapainon, että emme keskittyisi pelkästään materialistiseen ja maalliseen, vaan osaisimme nostaa katsettamme myös taivaallisiin ja ikuisiin asioihin. Pekka Simojoki laulaa samasta asiasta näin:

”Jalat pidän mullassa maailman,
Katseellani taivasta tavoitan
Tiedän minne matkaani tehdä saan,
Olen kansalainen kahden maan.”

Mielestäni hän osaa sanoittaa hyvin sitä kahta maailmaa, jossa elämme.

Tervetuloa sunnuntaina kirkkoon​ kuulemaan asiasta lisää!

Ville Hakulinen

Tänään syntyvät lapset kasvavat yhteiskuntaan, jossa ei ole yksityisyyttä. He eivät voi kuvitella, millaista on olla aidosti yksin, ilman talletettuja ajatuksia. Aikamme tiedon vapausviirin liputtajat elävät oudosti. Edward Snowden kotikissana Venäjällä ja toinen Julian Assange Ecuadorin suurlähetystössä Lontoossa.

Orwellin vuodesta 1984 on kulunut 30 vuotta ja nykydystopia alkaa hahmottua tavallisellekin tallaajalle vähitellen.
NSA:n puhelin- ja internetvakoilu on maton alta pöydälle, periaatteella kansalaisten vapaa debatti määrätköön paljastusten arvon.Maailmamme kouristelee suuren muutoksen pihdeissä. Olemme suuren murroksen edessä,jota emme oikein hahmota. Netti, sosiaalinen media, robotiikka ja automatisaatio toimivat kuin musta surma keskiajalla. Kivijalkakaupat katoavat, vanha teollisuus vetelee viimeisiään,nuorten työttömyys kasvaa, ainoastaan suomalaisella peliteollisuudella menee hyvin.

Mutta riittääkö tämä takaamaan tulevaisuutemme? Murros henkiseltä keskiajalta uuteen ubiikki- ja automaatioaikaan ja biotalouteen etenee kuin tsunami vain osittain näkyvissä, mutta silti kaikilla rintamilla yhtä aikaa. Pian me hölmöimmätkin kuluttajat mietimme paikallisessa Citymarketissa tai virtuaalikaupan kassalla, kummasta onkaan kotona suurempi puute; 3D-tulostimen biomassasta vai algoritmeista.

Minä varmaan odottelisin elinten varaosakaupassa uutta maksaa, kun taas joku muu ikäiseni etsisi sieltä tekoniveliä. Kuitenkin varmaa on, että jo 20 vuoden kuluttua me seuraamme tarkasti biosensorejamme. Milloin punainen varoitusvalo välkkyy punaisella, silloin yhteys
elinvarastoihin.

Keskiluokkamme ohenee eliittiammattilaisiin ja bulkkityön suorittajiin. Se on tulevaisuutemme räjähdysherkin yhdistelmä. Elämme kaikki jo nyt maailmassa, jossa ruuanvalmistuksen yhteydessä voimme tulostaa 3D-tulostimilla jälkiruoaksi suklaan ja syötävien koristeiden lisäksi kokonaisia aterioita,
pizzoista ravioliin. Tilasin jo tällaisen itselleni Barcelonasta. Siellä on kehitetty mikroaaltouunin kokoinen 1000 euroa maksava Foodini. Kannattaa kulkea edistyksen etujoukoissa vai saattaisiko hinta vielä laskea tästä?

Suurin kysymys on kuitenkin se, miten teknologisen älyn harppaukset tekevät normaalin ihmisen arkaaiselle mielelle, joka vielä liikkuu alkuihmisen luolissa. Kestääkö psyykeemme paineen?

Juhani Melanen

Olin pääsiäisen jälkeen viikon matkalla Roomassa. Tuon viikon ajalle osui 1. pääsiäisen jälkeinen sunnuntai ja Katolisen kirkon suuri juhla: kahden edesmenneen paavin, Johannes XXIII ja Johannes Paavali II pyhäksi julistaminen.

Meidän luterilaisten on aina välillä hieman vaikea suhtautua katolisen kirkon pyhimysajatteluun ja toisaalta ymmärtää paavin merkitystä. Tästä johtuen Vatikaanin Pietarinkirkon aukiolla järjestetyn pyhimysjuhlan suuruutta ja merkitystä suurelle osalle maailman kristittyjä on myös vaikea hahmottaa täältä Suomesta käsin.

Paikanpäällä tapahtuma toi näkyviin miten laaja Kristuksen kirkko todellisuudessa onkaan. Juhliin oli saapunut ihmisiä ympäri maailmaa, Latinalaisesta Amerikasta, Afrikasta, Lähi- ja Kaukoidästä, Pohjois-Amerikasta ja tietysti eri puolilta Eurooppaa. Erityisesti Puolasta oli saapunut busseittain ihmisiä seuraamaan oman paavin pyhäksi julistamista.

Ihmisiä oli paikalla lähes 1 000 000, eikä tämä valtavan suuri joukko tietystikään mahtunut kokonaisuudessaan Vatikaanin aukiolle. Sen takia oli eri puolille Rooman keskustaa pystytetty suuria valkokankaita, joilta tapahtumaa pystyi seuraamaan.

Vaikka väkeä ja tungosta oli paljon, ihmiset olivat innostuneen odotuksen vallassa, myös pienet lapset, nuoriso ja huonojalkaiset vanhukset. Yhteys toisiin ihmisiin ja toisiin kristittyihin oli käsin kosketeltava, vaikka ei olisi ollut edes yhteistä kieltä.

Tämän kokemuksen jälkeen Suomessa käyty keskustelu siitä, miten paljon uskonto voi näkyä kouluissa, päiväkodeissa tai ylipäänsä julkisesti, näyttäytyy hieman erilaisessa valossa. Usko on meidän ajattelussamme usein yksityisasia, jota ei tehdä näkyväksi. Ja jostain syystä, tämä näyttää johtavan jonkinlaiseen häpeilyyn.

Mitäpä jos asian kääntäisi toisin? Toteaisimme, että ihmisellä on kaipaus yhteyteen Jumalan kanssa ja me, pieni kansa ja pieni Suomen luterilainen kirkko olemme osa koko maailmanlaajuista kristillistä kirkkoa. Suomalainen luterilaisuus tuo uskon ilmi ja julki siten kun suomalaisille on ollut vuosisatojen ajan ja on yhä edelleen tyypillistä ja ominaista. Tästä kaikesta saa iloita ja olla ylpeä.

Sunnuntain aiheena on Jumalan kansan koti-ikävä ja ajattelen että Kristittyjen yhteydessä on ehkä nähtävissä jo pieni välähdys siitä, mitä tarkoitetaan Jumalan valtakunnalla.

Hanna Suominen
pastori

Mitä yhteistä on seuraavilla suomalaisilla yrityksillä? Atria, Stockman, Alma Media ,Lemminkäinen, Nokian Renkaat , Lindex, Seppälä, ja Sanomat. Oikein kaikki nämä suomalaisyritykset antoivat tulosvaroitukset ja aloittivat YT-neuvottelut. Irtisanottavien kokonaismäärä ei vielä tarkkaan ole tiedossa, mutta kilometritehtaalle kenkäperseinä joutuu taas tuhansia työntekijöitä. Seuraavassa on kerätty konsulttien yhteiset selitykset , miksi näin tapahtui!
Seuraavan kaltaista ”paskaa ” meille sanahelinänä avulla yritetään syöttää:

Ydinosaaminen
” Jatkossa keskitymme vain oman liiketoimintamme ydinosaamisalueisiin”
Suomeksi:” Muut osaamisalueet päätimme ulkoistaa Kiinaan ja Intiaan.”

Haaste
”Vuorovaikutustaitoja kehittämällä pystymme vastaamaan tiimityön haasteisiin.
”Suomeksi:”Pomo ei osaa tehtäviään, emmekä me ymmärrä häntä.”

Synergia
”Toivomme, että yksiköiden yhdistäminen tuottaa kustannussäästöjen ohella positiivista synergiaa.”
Suomeksi: ” Väkeä vähennetään, mutta koittakaa te jäljelle jäänet onnelliset, nyt keksiä yhdessä edes jotain ideoita.”

Strategia, visio ja missio
”Visiomme on olla halutuin kumppani alallamme ja siihen tähtäävä strategia on mission toteuttamista.”
Suomeksi:” Töttörö töö näillä eväillä mennään, niin kauan kuin jaksetaan.” Onneksi ne löytyvät firman nettisivuilta!

Asiakasrajapinta
” Sopisin Junior Sales Manageriksi, koska minulla on vankka kokemus asiakasrajapinnassa toimimisesta.”
Suomeksi:” Olen ollut kaupan kassalla ja lipunmyyjänä.”

Tahtotila
” Tarvitaan yhteinen tahtotila toiminnan tehostamiseksi.”
Suomeksi:” Meidän täytyy tehdä kahdeksassa tunnissa samat työt samalla palkalla.”

Toimintaympäristö
” Tarvitaan sekä toimintaympäristö- että tietotekniikka näkökulman muuttumista.
” Suomeksi:” Miljoonan euron panostuksellakaan firman tietotekniikkaa ei saatu kuntoon, eikä juuri muukaan toimi.”

Muutosvastarinta
” Muutosvastarinta organisaatiouudistuksessa on luonnollista.”
Suomeksi:” Miksi aina ammattiyhdistys alkaa kitistä, kun YT- neuvottelut alkavat.

Asiakaslähtöisyys
” Palveluprosessien kokonaisvaltainen kehityshanke toteutetaan asiakaslähtöisesti.”
Suomeksi:” Mitä, jos kerrankin kysyttäisiin asiakkailta, mitä he oikein itse haluavat.”

Epämukavuusalue
”Uusasiakashankinta tapahtuu epämukavuusalueelle menemällä.”
Suomeksi:” Johtokin voisi nähdä vaivaa ja tehdä hivenen itsekin töitä, että saisimme uusi asiakkaita.”

Jussi Melanen