Varmat kevään merkit on ilmassa. Euroviisut, jääkiekon MM – kisat ja lähestyvä koulujen kesäloma.

Liverpoolissa voi odottaa Euroviisuissa suomalaismenestystä. Kaikki palaset on nyt kohdallaan ja noste on päällä. Medianäkyvyyttä Käärijälle on tullut eri puolilla Eurooppaa. Se on tärkeä apu, kun halutaan puhua äänestäjille.

Lätkän MM -kisat alkavat ja tunteet ovat toki siinäkin pinnassa. Mielenkiintoa syö vain turnauksen taso. Etenkin Pohjois-Amerikasta tullaan mukaan kevyillä joukkueilla. Pakko sanoa se ääneen, koska tämä ei tee hyvää lajille eikä turnaukselle. Maailman parhaita pelaajia on paikalla, mutta ei montaa. Tästä huolimatta kyseessä on MM – kisat ja Suomi on ennakkosuosikki.

Jääkiekossa liigan toimitusjohtaja vaihtui ja seuraaja ei enää voi olla sanomatta ääneen sitä, että liiga pitää avata. Mestis tarvitsee sitä ja kilpailullisuutta. Peliittojen konkurssi ei tee hyvää Pelicansille, eikä meidän pelaajapolulle ja siksi ihmettelen lahtelaisten passiivisuutta – ratkaisuja olisi voitu löytää.

Lahdessa nostetaan taas kaukolämmön hintaa, mutta missä on tähän liittyvä keskustelu? Halutaanko lahtelaiset todella etsimään vaihtoehto pitkään hyvin palvelleelle kaukolämmölle? Lahti Energian hallitus on tässä ollut ilmeisesti vain kumileimasin, mutta poliittisen keskustelun aika on nyt. Omakotitaloasujien tulot ja taskut eivät enää riitä eikä halukkaita kalliin asumisen kustannuksien ostajia ole jonossa.

Sama koskee Hyvinvointialueen linjauksia nuorten mielenterveyspalveluista. Rajut leikkaukset ovat juuri sitä mitä aluevaaleissa valitut päättäjät kiivaasti vastustivat! Onko matalan kynnyksen palveluita nyt parannettu niin paljon, että erikoissairaanhoidon puolelta voidaan näin rajusti leikata? Ei ole. Mikä on näiden säästöjen todellinen hintalappu Lahdessa 10 vuoden päästä? Kuinka monta nuorta voisimme pelastaa vielä terveeksi ja tarmoksi rakentamaan Suomea? Lähes jokaisen jos toimimme oikein. Noin 22 miljoonan sakkomaksuista säästäminen olisi Lahden se fiksuin investointi yhdessä Hyvinvointialueen kanssa. Mutta se ei tapahdu, koska ensin pitäisi panostaa asioihin.

Mutta onko tässä jotain uutta? Sillä mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Tuleva pääministeri myy nyt kurjuutta Säätytalolla. Ja kauppa käy. Vertaus 1991 vuoden Esko Ahon hallitukseen ei ole kaukana, kun kuuntelee synkkyyden määrää. Silloin ajat ja Suomen tilanne olivat kuitenkin aivan toiset. Nyt kasvun eväät ovat sotaa, sen vaikutuksia ja korkotasoa lukuunottamatta omissa käsissä. Tästä ei vain nyt kuulu mitään koska kaikille tuntuu riittävän sanat sopeuttaminen eli suomeksi, leikkaaminen.
Orpon, Purran ja heidän taustakuorojensa riimit eivät kuitenkaan luo sitä kaikkein tärkeintä eli luottamusta. Eikä sisäinenkään luottamus sitä nosta. Alun somesekoilut tuovat klikkejä iltapäivälehtiin, mutta samalla luovat sellaiset klikit puoluiden välille ja sisälle, että niiden purkamiseen menee energiaa ja aikaa – ja aika on myös rahaa.

Ville Skinnari