Hyppäsin kyytiin. Kuskina armoton Ilves-fani, josta tässä käytän yksityisyyden suojelemiseksi taiteilijanimeä Ana. Tulimme Lahteen kiekkopeliin.
Muun jutustelun ohella pohdimme illan koitosta. Anaa painoi tamperelaisten silloinen nollasaldo, mut hän muisti jo ennen Tuulosta kolme kertaa mainita, että Ilveksen viisviispeli on kunnossa.
Oho. Äkkiä ohitimme Hennalan. En ymmärrä, miten siihen tulimme. Roolini oppaana sai kolauksen.
Ilveksen pikamaalit hurmasivat Anan. Minä hiljenin.
Ilves, jopa loistava Jasek, saivat jäähyjä. Ihan aiheesta, totesin. En myönnä mitään, murjotti Ana.
Erätauolla koin haikeutta. Ei ollut paljon tuttuja. Onneksi oli aina sanavalmis Jouni Kaikkonen, jonka kanssa erätauko on liian lyhyt. Muita tuttuja en nähnyt, en edes Jalkarannan Palloseuran uutta neuvonantajaa Hape Kampmania.
Ennen vanhaan tiesin, missä kukakin taukoa vietti. Jussi mennä suhahteli sinne tänne, Mänkkä seisoi samassa paikassa ja Hytin Tapsa hoiteli järkkärijuttuja. Enää he eivät peliin tule. Harmi ja ikävä.
Hyytiät ja hyökit, Maukka just kuusysi, ovat jo liian laiskoja jaksaakseen paikalle. Masa lupasi, mutta vaimo ei kai päästänyt.
Lähes vieressäni istui Juha Lind, joka pelasi mm. 133 änäripeliä. Ilmekään ei värähtänyt, vaikka varmaan sisällä myllersi. Poikansa Onni loisti.
Harmikseni Ilves voitti. Toisaalta hyvä, sillä sain turvallisen kyydin takaisin, eikä Ana mököttänyt. Kiekkokeskustelu kääntyi Kapakanmäen jälkeen vakavampiin aiheisiin, kun totesimme, että lätkä on vain pikkujuttu. Muka.
Yritteliäs ja vauhdikas taitovajeinen Pelsu pärjäisi, jos ykkösketju olisi tyyliin Leevi-Jasek-Jesse.
Hieno ilta. Hieno reissu. Peli on parasta paikan päällä. Odotan josko joskus pääsisin kirjoittamaan jutun otsikolla Kotimatka Lahteen. Niin voisi tehdä jo ex- molari Rami Rinkinen. Onnittelut.
Raine Järvinen
