Joskus olen miettinyt, olisiko uskominen helpompaa, jos saisi omin silmin nähdä Jeesuksen teot ja kuulla hänen opetuksensa. Johanneksen evankeliumi kertoo kuitenkin, että kaikki eivät uskoneet, vaikka näkivät Jeesuksen ja hänen tekemänsä ihmeet. Uskossa kysymys ei siis ole näkemisestä silmillä, vaan myös sydämellä.

Paastonajan kolmannen sunnuntain vanha latinankielinen nimi on Oculi – ”minun silmäni”. Psalmin 25 sanoin: ”Minun silmäni katsovat alati Herraan.” Silmät voivat olla auki ja silti jäädä näkemättä se, mikä on olennaista ja tärkeää. Ehkä joskus näkemisen saattaa estää pelko: mitä muut ajattelevat, jos tunnustaudun kristityksi, Jeesuksen seuraajaksi?

Raamattu ja Johanneksen evankeliumi muistuttaa meitä siitä, että usko ei synny pelkästä todistusaineistosta. Usko on luottamusta ja katseen suuntaamista. Näin paastonaikana Jeesus kulkee kohti ristiä ja juuri ristillä Jumalan rakkaus ja voima tulevat näkyviin. Paastonaika kutsuu meitä tutkimaan, mihin katsomme ja kenen varaan elämämme rakennamme.

Maija-Reetta Katajisto