Viime viikonloppuna teimme seurakunnan metsäretken Pesäkallion luonnonsuojelualueelle. Oli kuuma, hyttysiä tarpeeksi, mutta hieno vanha metsä vaihtelevine maisemineen lumosi ainakin minut. Tavattiin ensin järvenrannassa, sitten kuljettiin kuusikossa, jyrkkien sammalkallioiden ohi, Sydänsuon laidalle perhosia ihmettelemään ja kuunneltiin lintuja puiden välistä pilkottavan sinisen taivaan alla. Matkan varrella koettiin yhdessä rauhoittava eväs- ja hartaushetki avoimella ja aurinkoisella kalliotasanteella.

Metsä on yleensä paikka, jossa ihmisen on hyvä olla. Usein se on suomalaiselle paikka, jossa koetaan Pyhän läsnäoloa. Metsässä Jumala saa elämän sykkimään. Ovathan metsät ihan välttämättömiä meille, ne tuottavat happea ja tietysti tarjoavat ravintoa lukemattomille eläimille. Puut tuovat varjoa, suojaa ja turvaa. Joku on sanonut niin, että puut ovat kuin viisaita vanhuksia, jotka pitävät pystyssä metsää ja maisemaa.

Monen mielestä puita on mukava halailla. Sitä tehdessä juurittuu johonkin rauhoittavaan ja kiireettömään maailmaan, sterssitasot laskevat. Halattavia runkoja ainakin on meille vihreän kullan maan asukkaille tarjolla anteliaasti, nimittäin Suomessa on 82 miljardia puuta!
Pelkkä puiden katselukin rauhoittaa. Jospa ensi kerralla metsäkävelylläsi valitsisit yhden puun, jota pysähdyt tarkastelemaan. Miettimään, että jos puu osaisi puhua, mitä se kertoisi? Mitä sinä tahtoisit sanoa sille? Entä mitä puu kertoo yhteisestä Luojastamme?
Jumala tietää, että meidän kaipauksemme ja tarpeemme ovat monenlaisia. Niinpä Jumala hoitaa meitä luonnon kautta. Metsästä saakin usein lähteä voimia saaneena. Metsään siis!

Ota vastaan siunaus:
Antakoon Jumalan sana juurillesi viisautta ravinnoksi, kasvattakoon se elämäsi rungon vahvaksi, ja antakoon Sinun elämäsi tuottaa hyviä hedelmiä! Siunatkoon Isä, Poika ja Pyhä Henki sinua ja kaikkia luontokappaleita, nyt ja aina, Aamen!

Pastori Kati Saukkonen,
Launeen seurakunta