Keskustelu työn tuottavuudesta ja uudesta johtamiskulttuurista on erittäin ajankohtaista juuri nyt. Lakko päällikkö Räty joutuu oikeuteen huonosta kohtelustaan alaisiaan kohtaan. Kanerva vastaa oikeudessa lahjussyytöksiin ja Stubb puhuu suurella suulla niitä näitä Pohjoismaiden kokouksessa. Management by perkele ei istu enää suomalaiseen johtamiskulttuuriin. Me tarvitsemme uudenlaista johtamista ja uudenlaista teknologisia taitoja, joita voimme soveltaa nykykäytäntöön.
Me emme ole romahtaneet kuten 1990-luvulla, koska yritykset ovat pitäneet työntekijänsä töissä, vaikka lama painaa päälle ja joidenkin asiantuntijoiden mukaan meillä pitäisi olla töissä 150.000 ihmistä vähemmän kuin nyt. Meillä on vahvuuksia, joita osamme tässä tilanteessa hyödyntää. Nimittäin työvoiman hyvä koulutustaso riittävät investoinnit koneisiin ja hyvä teknologinen kehitys. Mutta silti tuottavuus nimenomaan palvelualoilla on heikko. Me pärjäämme, jos osaamme käyttää uusinta teknologiaa innovatiivisesti hyväksemme. Vieläkin meillä on puutteita asiakaskeskeisestä ajattelusta.
Tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia ja ennakkoluulottomampaa johtamisen parantamista. Talouskasvumme syntyy vain väestön ja kulutuksen kasvusta. Luovuus ja tuottavuus ovat teollisen ajan käsitteitä. Mutta mistä me otamme näitä uusia kykeneviä uuden ajan johtajia, joilla olisi luovuutta, motivaatioita ja kykyä hahmottaa ja nuuhkia uusia tuulia ja aavistaa, mitkä uudet start up yritykset ovat riittävän kykeneviä ja kilpailullisia kansain välisillä globaaleilla markkinoilla.
Nykyaikainen työyhteisö vaatii toisenlaisia ymmärtäjiä ja kannustajia. Applen Jobin kaltaisilla innovatiivisilla johtajilla olisi nyt Suomessa todella kysyntää. Euron kriisissä tarvittaisiin todellisia näkijöitä ja talousguruja saattaman asiat kuntoon, vai onko jo liian myöhäistä?
Meiltä löytyy huippuosaajia, joita ei johdeta kurilla ja kontrollilla, vaan aidolla inhimillisellä kohtaamisella ja erilaisilla kannusteilla.
Erityinen huolemme on nuorisotyöttömyys. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa menettää nuorisomme osaamista. Emme kykene kilpailemaan työn hinnalla, mutta kyllä oivaltavalla luovuudella ja innostuksella ja panostuksella pk- yrityksiinn. Ne ovat meidän kultakalamme lamankin kynnyksellä. Hoitamalla alkaville yrityksille riittävä rahoitus ja tuki ovat tässä tilanteessa ratkaisevassa asemassa.
Työssäoloa on pidennettävä ja nuorisotytöttömyyteen erityisesti paneuduttava kaikella tarmolla. Kaikki keinot on otettava käyttöön ja oppisopimuskoulutusta on kehitettävä riittävästi. Tarvitsemme osaamisintensiivistä palvelutaloutta ja uusia johtamisoppeja.
Ylipistot on saatava mukaan kiinteästi palvelemaan elinkeinoelämäämme ja sen tarpeita. Nyt ei voida enää viivytellä.
Jussi Melanen