Evankelisluterilainen kirkkomme on tienhaarassa. Kansankirkomme on täysin riippuvainen toiminnassaan kirkollisveroista, jonka tuotto viime vuonna oli n.1,2 miljardia euroa. Tällä hetkellä kirkosta erotaan koko ajan tietoisesti. Homot, lama, Räsänen ja uudet tulkinnat saavat kirkon ovet paukkumaan kiivaalla tahdilla. Viime vuonna kirkosta erosi vain1200 henkeä, joka on vähemmän kuin pitkään aikaan.
Kirkko yrittää nyt mielikuvamarkkinoinin avulla estää jäseniään eroamasta ja lähtemästä sieltä pois. Se on hakenut apua tähän konsulttitoimistoilta. Miten tähän on ajauduttu? Eikö lupaus iänkaikkisesta elämästä enää riitäkään kansankirkollemme? Kirkko on omaksunut tässä tilanteessa omalaatuisen asenteen. Sen ohjaavana voimana ei olekaan enää tuonpuoleinen kaitselemus, vaan liberaali kristillisyys, josta on tullut monoteismin maallistunut jäänne. Aneita myydään nyt eri medioissa, koska kirkko instituutiona on uhattuna.
Kirkon koko laaja televisio- ja radiotuotanto maksaa sille vain miljoona euroa vuodessa, josta siitäkin pääosan maksaa Yle. Ilosanomaa levitetään nyt omien keskuuteen eli brändtään imagoa näkyvästi. Sloganit ovat joskus outoja. ”Täällä rakastan minä”, ” Ilman sinua” . Jotain näistä, kuten ”Make him love you. Sä oot hyvä just sellasena ku oot-Jezuz” on jouduttu vetämään pois, koska se ei avautunut sen enempää viestijöille kuin yleisölle. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, ovatko nämä ylipäätään teologisen pohdinnan tuloksia?
Mikä tarkoitus oli viestintätoimisto Kaikun emoji-kamppanja Anteeksianto? Kai tällä yritettiin saada anteeksiannolle symboli kännykköihin ja tietokoneisiin. Esitys ei mennyt läpi, mutta se huomioitiin kansainvälisesti jopa Guardianissa. Kirkko pelkää selvästi verotulojensa puolesta ja alkaa tulla epätoivoiseksi. Ilmassa alkaa olla katolisten opinkappaleita. Tarkoitus pyhittää keinot. Ellet ole meidän puolestamme, olet meitä vastaan.
Kirkosta erotetaan pappeja, jotka noudattavat omaa vakaumustaan ja esimerkiksi vihkivät homo- ja
lesbopareja ja koska he uskaltavat kyseenalaistaa joitain kirkon oppeja. Kirkon vainon kohteeksi ovat joutuneet sellaiset papit, jotka ovat esittäneet vetoomuksen tasa-arvoisen avioliiton puolesta. Kirkkoa arvosteleva pappisvirkansa menettänyt Kari Sadinmaa lataa kovilla. ”Kirkko on patologinen yhteisö, joka tuottaa hullua johtajuutta”, ”Temppelin puhdistus on kaikkien performanssien äiti. Ei Jeesus sattumalta sinne mennyt ja menettänyt hermojaan.” Jokainen saa muodostaa oman mielipiteensä hänen sanoistaan, mutta se ”henkinen vaino”, joka hänen tekemisiinsä kohdistettiin, täyttää kiusaamisen kriteerit ja saa epäilemään kirkon lojaalisuutta.
Onko Suomessa viimein aika nostaa esiin keskustelu kirkon julkisoikeudellisesta asemasta? Olisiko
kirkon ja valtion eroa mietittävä uudelleen? Vai onko niin, että kirkkoruhtinaiden varpaille ei vieläkään hypitä? Joku siinä yhtälössä, jossa kirkko korostaa ruokakassiensa määrää ja lukuja ja ulkoistaa hyvän tekemisen kirkon työksi, mättää pahasti!
Juhani Melanen