Jotenkin näin voisi muotoilla tämän viikonvaihteen sanoman. Kirkollinen sanoma liittyy kristityn vapauteen. Siinä tulee tai toivoisin tulevan esiin ajatuksia siitä, kuinka oma elämä voi rakentua sekalaisten perinnäissääntöjen ja muiden ihmisten asettamien normien mukaan. Tällaiseen pitää suhtautua arvoivasti. Kristus päästää seuraajansa vapauteen vääristä ja vääristävistä perinnäissäännöksistä, mutta sitoo seuraajansa totuuteen ja rakkauteen. Rakkaus näyttää suuntaa valinnoille.
Siis tyhmyyksiä ei ole pakko tehdä ja olla noudattamatta kaikkia sääntöjä ja lakipykäliä. Järkeä saa käyttää. Ei kannata olla lapsellinen ja aiheuttaa tyhmyydellä entistä suurempaa vahinkoa. Viisauden suuntaan ohjaavat erilaiset kasvatus-, koulutus- ja vanhemmuusjärjestelmät. Varmentajana toimivat yhteisesti annetuilla valtuuksilla erityiset kontrollijärjestelmät erilaisine sanktioineen.
Mutta missä sydämeni on? Mitä todella haluan? Mihin minut on luotu ja millaiseen elämään kasteessani sidottu?
Tänään meitä muistutetaan siitä, kuinka Kristuksessa meillä on kaikki. Hän sitoo meidät rakkauteen. Siksi omaa elämää on lupa elää. Ja on tehtävä antaa muiden elää. Ja suostua kulkemaan yhdessä Taivaan kotia kohti.
Esa Kekki