Kenet sinä valitsisit suurimmaksi taivasten valtakunnassa? Ehdokkaita löytyy Raamatun sivuilta lukuisia. Apostoleja, profeettoja, Israelin kansan kantaisiä… Osuisiko valintasi Pietariin, kallioon, joka sai Jeesukselta taivasten valtakunnan avaimet? Vai olisiko valintasi ehkä apostoli Paavali, joka mm. kirjoitti ilokirjeen filippiläisille. Pyysi kirjeen lukijoitakin iloitsemaan kanssaan, vaikka oli kirjoittaessaan kahlehdittuna kylmään vankilan selliin. Yksi hyvä vaihtoehto olisi varmasti Abraham, joka olisi ollut valmis osoittamaan luottamuksensa Jumalaan vaikka poikansa uhraamalla. Entäpä sitten profeetat, jotka toivat sanomaa suoraan Jumalalta? Ennustivat etukäteen jopa Jeesuksen syntymän ja kuoleman. Vai valitsisitko jonkun kokonaan Raamatun ulkopuolisen henkilön?

Tätä kysymystä pohtivat myös Jeesuksen opetuslapset. ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa”, he kysyivät. Jeesuksen vastaus ei ollutkaan aivan ennalta-arvattava. Suurin onkin pieni lapsi. Kun taas aamulla herään pienen tyttäreni henkäykseen kasvoillani ja kuiskaukseen: ”Herää”, voin vain allekirjoittaa Jeesuksen sanat. Paras esimerkkini aidosta ja vilpittömästä elämänilosta ja -valosta.

Mira Vorne
seurakuntapastori
Launeen srk

FC Lahti venytti yllättäen tappiottomien peliensä sarjaa keskiviikkona Maarianhaminassa jo viiteen peräkkäiseen, pelaamalla paikallisen IFK:n kanssa tasapelin. Vähemmän yllättävää sen sijaan oli, että maalintekijöinä kunnostautuivat Tuco ja Hauhia. Harmi, että Tuco kiukutteli itselleen punaisen kortin ja mies puuttuu rivistä ensi maanantaina, kun Lahti kohtaa hiihtiksellä jopa mestaruudesta taistelevan TPS:n.

Mikko Hauhiasta on kehkeytymässä tällä menolla huima maalitykki

Kierroksia on jäljellä viisi ja mitaliin matkaa yhdeksän pistettä, joten nyt voitaneen sanoa, ettei tänä vuonna mitaleille ylletä, vaikka vielä viime viikolla asiasta kohkasinkin.Käytännössä se olisi vaatinut lopuista peleistä pelkkiä voittoja ja muiden edelläolevien kompurointeja, mutta sellaista ei ole enää näköpiirissä. Seuraava tavoite voisi olla pysyminen kuuden sakissa, sillä taattaisiin ensi kaudelle yksi kotipeli enemmän.

Ensi kauden valmistelut ovat toimistolla jo käynnissä. Siitä oli merkki Tommi Karille tehty jatkosopimus. Toivotaan, että Tommi saa jalkansa kuntoon pahan loukkaantumisen jälkeen. Kunnossa ollessaan mies on kuitenkin selkeä vahvistus joukkueelle. Ensi kauden joukkue hahmottuu varmasti enemmän, kunhan selviää paljonko tappiota seura tältä kaudelta tekee, voittoa on nimittäin turha odotella. Toivotaan, että tappiot pysyvät edes jotenkin järjellisissä luvuissa.

Viime viikon ilouutinen oli tieto siitä, että Lahden parhaat A- ja B-junnut yhdistetään FC Lahden nimen alle. Vihdoinkin, voisi sanoa! Kyseessä on askel kohti oikeaa jalkapalloseuraa, seuraa, jolla on omat junnut ja yhteinen lahtelainen pelitapa. Tähän mennessähän FC Lahti on ollut vain yksi edustusjoukkue ja sellainen on aina helppo tuomita muoviseuraksi. Lisäksi kakkosessa pelaava Kuusysi muutetaan nimeltään FC Lahti Akatemiaksi. Toivottavasti nyt voitaisiin Lahdessa jättää Reipas vastaan Kyykkä- vääntö ja keskittyä olelliseen eli FC Lahteen.

Pelicans – koska lähtee kulkemaan?

Pelsujen alkukausi ei naurata. Ei ainakaan niitä, jotka odottivat turkoosipaitojen lentävän tälläkin kaudella voitosta voittoon. Plakkarissa 4 pistettä viidestä pelistä (ennen torstain Tappara-matsia) ja peli edelleen kohtuullisen sekaisin. Pelicans on noin kuukauden jäljessä harjoittelussaan viime kautta, joten jos Suikkasen harjoitteet purevat samalla aikataululla kuin viime vuonna, niin kohta pitäisi alkaa kulkemaan.

No, oikeasti kysehän on enemmänkin pelaajamateriaalista tai sen erilaisuudesta verrattuna viime vuoteen. Tämän vuoden jengi on selkeästi kooltaan isompi ja raskasjalkaisempi kuin viime vuotinen ryhmä. Lisäksi kokoonpanosta puuttuu tällä hetkellä kolme tärkeää hyökkääjää (Goren, Immonen ja Sopanen). Kun joukkueesta puuttuu vielä selkeä ykkösvahti ja puolustuksen kolmosparissa luutii miehiä, jotka eivät välttämättä kuulu liigatasolle, on nykyinen soppa valmis.

Luotto on kuitenkin Suikkaseen niin kova, että tiedän Pelicansin nousevan sijoille 6-10 kauden mittaan ja sen jälkeen play offeissa kaikki onkin taas mahdollista.

NHL-työsulun takia liigaan on tullut todella kovia pelimiehiä. Jussi Jokinen, Valtteri Filppula, Lennart Petrell, Erik Karlsson, Frans Nielsen, Sean Bergenheim, Rich Peverley, Jesse Joensuu…

Pelicansin NHL- ap…eikun pelkkä apu vain: Pekka Saarenheimo

Tälläisessä tilanteessa itseäni hieman hämmästyttää se, että Pelicans ei hommannut keikkatyöläiseksi ja loukkaantuneiden tuuraajaksi NHL-apua, vaan otti kuukaudeksi Pekka Saarenheimon. Ken tietää, ehkä Pelicans onkin se, joka viimeiseksi nauraa, kun NHL-avut häipyvät kuukauden päästä takaisin taalakaukaloihin ja Saarenheimo nakuttelee pisteitä vielä playoffeissakin.

Itse kyllä näkisin mielelläni vaikkapa Antti Niemen Pelicans-maalilla, toisaalta hyvinhän se SaiPakin porskuttaa liigan kärjessä, vaikka ennakkokaavailuissa joukkueen katsottiin koostuvan pelkistä mestismiehistä…

Pete Salomaa

En voi kuin ihmetellä ihmisten todellista tarkoitusperiä ja aitoa tyhmyyttä aina silloin, kun puhutaan uskonnosta tai toisten mielipiteiden kunnioittamisesta. Islamilaisen maailman saa aivan varmasti sekaisin, jos haluaa piirtää kuvan tai pilkata Muhammedia. Siihen ei tarvitse
kuin ö-luokan video, jossa todellinen kusipää Steve Klein pohtii:” Onko minulla verta käsissäni?”,
kun Yhdysvaltain Libyan-suurlähettiläs Chris Stevens murhattiin 11. elokuuta.

Olen huomannut, että uskontoja kohdellaan länsimaissa silkkihanskoin. Tästä tapauksesta heräsi kuitenkin minulle väkisinkin kysymys: olemmeko niin pihalla, että tällaisia keskusteluja pitää käydä? Uskonnolliset yhteisöt tuntuvat nauttivan valtiovallan erityistä suojelusta ja uskovaisia pidetään jostain
syystä jotenkin tavallisia ihmisiä alentuneesti syyntakeisimpina.

Jehovan todistajien ei tarvitse suorittaa asevelvollisuutta. Riittää kun kutsunnassa esittää herran paimenta, kuten eräs velmukaverini teki. Vielä 1960- luvulla tosi uskovaiset menivät vankilaan, mutta nyt riittää pelkkä vihje aidosta uskonnollisuudesta tutkijalautakunnalle.
Pedofilia on kaikkien kirkkokuntien suurin häpeä ja papit kaikkialla tekevät sitä itse mitään kipua tuntematta. Viimeksi juuri Australiassa paljastui taas kaameita. Äärikatolliset ruoskivat itseään ja pitävät piikkipaitaa yllään. Juutalaiset ympärileikkaajat eli mohelit viiltelevät poikavauvojen sukupuolielimiä, koska kaikkivoipa kosminen tietoisuus ja juutalaisten ikioma Jumala niin käskee heitä näin tekemään. Uskomattominta näissä ultraortodoksien juutalaiskekkereissä on se, että Mohel tuo parrakas, pitkänenäinen gubbe vielä toimituksen lopuksi imaisee poikien esinahka veret huiviinsa. Fiksumpi kysyisi: ”Vaaratontako?”. Tätä oli pakko kysyä New Yorkin terveyslautakunnalta, joka raportoikin, että yksitoista imeväistä sairastui toimituksen takia herpekseen vuosina 2000-2011. Kaksi kuoli ja kaksi sai aivovaurion. Eläköön!Jos minä opettajan menisin tekemään jotain vastaavaa, minut suljettaisiin Lahden Keskussairaan pyöreään huoneeseen ja puettaisiin pitkähihaiseen pakkopaitaan.

Cambridgen herttuan lomakuvat ovat taas kohun aiheina. Mikä näissä Catherinen onnettomissa rinnoissa voi noin kiihottaa normaalia miestä? Vastaus: ei mikään. Herttuattaren yksityisyyden kannalta se on jo liian myöhäistä. Useimmat olivat voineet tutustua kuviin verkossa sekä italialaisen ja irlantilaisen juorulehden sivuilla. Hetkittäin minulla menevät sekaisin herttuattaren ja Muhammedin kuvakohut ja sulautuvat yhdeksi mediamössöksi.
Julkaiskaa vaikka kuinka paljon näitä mielestänne yhteiskunnallisia kuvia ja videoita, mutta älkää väittäkö minulle, että kyseessä on aito sananvapaus. Pikemminkin nämä naurettavat kuvat kertovat enemmän yhteiskunnan kehitysasteesta.

Viime viikolla ranskalainen satiirinen viikkolehti Charlie Hebdo julkaisi pilakuvia Muhammedista ja filmiskandaalista. Osassa Muhammed oli alasti. Kehitysmittari on pahasti miinuksella, jos yksi pilakuva aiheuttaa verisiä mellakoita. Toisaalta miksi Muhammed saisi nauttia täyttä koskemattomuutta, kun radikaali-islamistit polttavat USA:n lippuja, panettelevat kristittyjä ja muiden uskontojen edustajia?
Ainakin uskonnottomilla ja muilla vapaa-ajattelijoilla on mielenkiintoista!

Juhani Melanen

”Herra, sinä valmistat meille rauhan.
Myös se on sinun tekoasi,
niin kuin kaikki mitä me olemme saaneet aikaan.”

Joskus kuulee sen tapaisia kommentteja, kuten ”Omillani olen tullut toimeen” tai ”En ole apua keneltäkään tarvinnut”. On hienoa, jos elämässä ei ole joutunut liian tiukille. Mutta lauseissa on jotakin surullistakin. Ja mahtavatko ne olla edes totta? Eikö elämä ole jakamista, antamista ja saamista? Me olemme kyllä saaneet elämäämme monenlaista toisilta ihmisiltä. Sitä ovat antaneet vanhempamme, opettajamme, ystävämme, jne. Ja varmaan olen voinut myös antaa joillekin jotakin. Ehkä emme aina edes huomaa tätä saamista ja antamista.

On tärkeää, että itsekkyyden keskellä pidetään esillä jakamisen suurta merkitystä ja sen tuomaa siunausta. Edesmenneen runoilijan Anna-Maija Raittilan sanoin ”Elämän saan lahjaksi, jos sen annan alttiiksi.”

Tekemisessämme ja jakamisessamme on viime kädessä kysymys Jumalan lahjoista. Jo elämäni on lahjaa Jumalalta ja hänen lahjojaan on elämäni täynnä. Sen, mitä olen Jumalalta saanut aineellisesti, henkisesti ja hengellisesti, sen voin jakaa. Että voin tehdä työtä, se on mahdollista, jos olen terve. Opiskeluni on mahdollista vakaan yhteiskunnallisen tilanteen ansiosta.

Se miten näen asiat, vaikuttaa myös siihen, miten toimin. Jospa voisin nähdä uskon silmin Jumalan lahjoja elämässäni! Silloin katkeruus tai kateus eivät pääse myrkyttämään elämääni. Mutta kiitollisuutta tuntiessani haluan antaa kunnian Jumalalle ja laittaa hänen antamansa lahjat jakoon.

Heikki Pelkonen
khra Laune

Vaikkei valmennusjohto sitä varmasti myönnäkään, on FC Lahdella pienen pieni sauma vielä mitaleille. Varsinkin nyt, kun joukkueesta vihdoinkin löytyy joku, joka osaa viimeistellä (lue: Tuco).

Tosin monta mutkaa on matkassa ja homma ei ole kiinni enää omista suorituksista. Toisaalta, jos kilpailevat joukkueet pelaavat sopivasti ristiin ja tasapelejä, on Lahdella mahdollisuus iskeä. Se vaatii kuitenkin kolmen pisteen voittoja.

Lahden otteluohjelma näyttää sikäli mielenkiintoiselta, että se kohtaa vielä neljä yläpuolellaan olevaa joukkuetta ( IFK Marieham, TPS, MyPa, HJK), joissa peleissä voitolla on suuri merkitys. Niillä kurotaan edelläolevien etumatkaa mukavasti, mutta myös ottelut jälkijoukkojen vartijoita ( JJK, Jaro, KuPs) vastaan tulee hoitaa kunnialla.

No, itse en ole pettynyt vaikkei Lahti mitaleille kurottaisikaan, sillä sarjassa säilyminen oli se pääasia tällä kaudella. Kaikki muu on plussaa. Mukavan lisän loppukauteen mitalimahdollisuus kuitenkin tuo.

Mitalinmetsästyksen Lahti aloittaa ensi sunnuntaina kotona kohtaamalla JJK:n. JJK on tällä kaudella ollut ylitsepääsemätön paikka Lahdelle, sillä turpiin on tullut jo kaksi kertaa. Nyt siihen ei ole varaa, jos unelma mitalista ja europaikasta halutaan pitää elossa.

Itse näytän pitävän mitaliunelmaa elossa alitajunnaisesti, sillä sana ”mitali” on mainittu tässä pienessä pätkässä jo seitsemän kertaa…
FC Lahti – JJK sunnuntaina 23.9. Klo 18.30

Sössivät pelikaanit

Pelicansin kausi ei ole lähtenyt käyntiin ihan odotetulla tasolla. Kolme matsia takana ja pisteitä kaksi. Kaikissa kolmessa pelissä Pelicans on johtanut peliä jo kahdella maalilla ja on silti onnistunut sössimään pelin vastustajalle. Blues-pelissä sentään päästiin rankkareihin, josta nuo kaksi pistettä saatiin.

Mistä sitten on kyse, kun maalivahtipeli ei toimi, puolustus ei toimi ja hyökkäyskin on kuin varjo viime kaudesta jne?
Selitys, johon itsekin haluaisin uskoa, on se, että Suikkanen on vetänyt vielä syyskuussakin kovaa perustreeniä ja porukka on vielä totaalisen jumissa ja luistin ei yksinkertaisesti luista. Kun luistin ei luista, ei joukkue pysty kentällä toteuttamaan Suikkasen nopeaa tempoa vaativaa pelityyliä ja peli menee puuroksi ja sähläilyksi. Toinen vaihtoehto on, että hopea on kesällä vaihtunut paskaksi, joka nyt valuu puntista…

Tässä vaiheessa kautta en haluaisi nostaa ketään erityisesti esiin, ainakaan negatiivisesti, sillä tällä hetkellä ei peli kulje kellään. Ei edes konkari-Latvalalla, jonka virheistä omassa päädyssä on harvinaista kyllä, maksettu jo pari kertaa. Silti en käsitä puolustaja Jaatisen mukanaoloa joukkueessa ja sitä että kyseiselle pelaajalle sorvattiin sopimus ilman try outtia. Mies ei mahtunut viime vuonna Tapparaan eikä Jyppiin, eikä peliesityksistä päätelleen pitäisi mahtua myöskään nyt Pelikaaneihin.

Myöskään maalivahtitilanne ei aiheuta hurraa-huutoja. Kuuselan Saipa-peliä en nähnyt, mutta Myllyniemen otteet maalilla eivät ole olleet kovin rohkaisevia. Juuri nyt, kun edes maalivahdin pitäisi yrittää edes jollain tapaa pitää kuritonta pelikaanilaumaa pystyssä.

Myös Markus Seikolalta odotetaan tasonnostoa.

Onneksi kautta on jäljellä vielä 57 ottelua ja kurssi voi kääntyä koska tahansa, sen verran kova usko meikäläisellä on Suikkasen tekemisiin.
Perjantaina saapuu Lahteen iso paha HIFK, jonka kausi on lähtenyt myös vuoristoratamaisesti käyntiin. Saas nähdä kumpi löytää oman hyvän tasonsa perjantai-iltana Isku areenassa?

Pete Salomaa

Olemme siirtyneet kohti unionia suurin harppauksin ja Suomi pyörii väkkäränä mukana kuin täi tervassa. Vanhat puheet EU:sta rauhanturvaajan voi unohtaa eivätkä ne edes enää riitä. Arvostettu taloustieteen professori Markku Kuisma antaa palaa Ylipoistolehden numerossa
6-7/2012 oikein täyslaidalla.

Kuisman mielestä syitä on eurosotkuihin monta.”Perusteiltaan haperoa rakennelmaa ruvettiin korjaamaan lopulta varsin tavanomaisin EU-metodeilla. Ensin poliittisti epäkorrekti todellisuus kieltämällä, sitten epämääräisillä julistuksilla, yhtä epämääräisellä byrokratiaohjelmilla ja sitten rahaa liian myöhään ja vääriin paikkoihin syytämällä. Kriisistä tuli pysyvä fiasko”. Voiko sen enää paremmin sanoa!

Liityimme EU:n luottaen siihen kuin joulupukkiin ja sen aikaisten tietojen perusteella. Hakeuduimme heti ytimeen. Meillä ei ollut malttia kuten ruotsalaisilla tai englantilaisilla odottaa tietoja enemmän etelänaapureistamme. Nyt olemme EU:n fundamentaalisessa byrokratiaviidakossa ja uskomme Olli Rehniä kuin Jeesusta. Itseriittoiset EU apostolit johdattavat meitä Luvattuun maahan maksamaan  Etelä- Euroopan pankkien laskut ja huolehtimaan niiden veloista suomalaisena uushölmönä.

EKP:n pankkiirit pyörivät itsetyytyväisinä ja olivat tuudittautuneet itsetyytyväisyyteen vuosina 2007-2008, vaikka kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla oli kehittymässä suunnattomia tasapainottomuuksia. Siinä nämä osaajat ihmettelivät, mikäli on uskomista tutkimusosaston johtajaa Lucerzia Reichlin lausuntoja. Suomi oli EU:n liittyessään naivin hyväuskoinen ja lapsellinen. Uskottiin kuin NL:n sopimuksiin talvisodassa, että vakaus- ja kasvusopimuksen mukainen budjettikuri, joka kieltää omasta syystään vaikeuksiin joutuneen jäsenmaan pelastamisen muiden maiden rahoilla, tuli ottaa todesta. Tai,
että EKP pysyisi mandaatissaan eikä lähtisi, kuten nyt ostamaan kriisivaltioiden velkapapereita.

Todellisia virheitä olivat Kreikan, italian ja muiden tahallisesti tilastollisia virheitä antaneiden maiden päästäminen unioniin. Kuinka kauan menee aikaa, ennen kuin tajutaan tehdyt virheet. Olemme askel askeleelta siirtymässä kohti tulonsiirtounionia ja taloudellista yhteisvastuuta. Tämä on selvää liittovaltiokehitystä, johon hallituksemme on otettava kantaa selvästi kuulemalla kaikkia kansalaisiaan.

Pelastuslista on loputon. Seuraavaksi autetaan Kyprosta, joka on venäläisen rahan tunnettu pesupaikka. Kysymys kuuluukin, kenelle lähetetään seuraavaksi rahaa ja kuinka paljon? Lainat ovat perverssin matalia. Itkeäkö vai nauraa, kun pankinjohtajat kertovat, miten paljon ostovoiman
ostovoimaa matalat korot tuovat markkinoille. Miksi kukaan ei ole huolestunut säästäjistä, vaikka heille maksetaan reilusti negatiivista korkoa?

Juhani Melanen

Siis varallisuutta ja kulutuspotentiaalia.
Näin myös päättävien joukossa ajatellaan vähintään jossain määrin. Ja hallintoalamaisia – anteeksi- suvereeneja ja autonomisia kansalaisia stressataan. Vaikka meillä on enemmän kuin suurimmalla osalla maailman väestöstä, tuo materiaalinen hyvä ei ratkaise elämän arvoitusta. Kulutustason kohoaminen tälle tasolle on vaatinut kuria ja kurinalaisuutta sekä ihmisten sitoutumista yhteiseen hyvään.

Mutta: on hyvä katsoa valoisan asian varjopuolta. Kuluttaminen, rikkaus, oman lisääminen sitovat , joskus sairauteen asti. Täytyy keinolla millä hyvänsä varmistaa oma materiaalinen hyvinvointi ja lisätä sitä. Raha on hyödyllinen ja tarpeellinen, mutta ei takaa tässä elämässä muuta kuin sen, että sitä tulee ja menee. Oleellinen on siinä, missä minun sydämeni on, mihin se kiinnittyy. itselleen keräämisen ansa on itsensä ympärille käpertymisen ansa. Näkökyky ulospäin hämärtyy, anteliaisuus ja vieraanvaraisuus katoavat, yhteys toisiin vaurioituu ja rakkaus katoaa.

Tämän viikon viisaus ja toimintamalli: antaessaan ei koskaan köyhdy ja lähetetty leipä tulee moninkertaisesti takaisin.
Suosittelen jakamisen ja huolenpidon mallia.

Esa Kekki

Bansksterit (lyhenne gansterit ja pankkiirit) eivät kaihda mitään keinoja kahmiakseen itselleen varallisuutta. Ruuan hinnan äkillinen kohoaminen on saanut maailmanmarkkinoilla kohua aikaan, siitä syystä, että se on herättänyt epäilyjä hintakeinottelusta. Asian todentaminen on varsin hankalaa,
sillä tietoja pystytään piilottamaan pankkien taseisiin näppärästi. Milloin on kysymyksessä suoranainen spekulointi, milloin taas normaaliin johdannaiskauppaan kuuluva suojautuminen.

Erikoista ja kuvaavaa nykyiselle viljakaupalle on kuitenkin se, että nykyisin ruoajohdannaismarkkinoista jo 60 prosenttia on pankkien hallussa, kun vastaava osuus 12 vuotta sitten oli 12 prosenttia. On aivan varmaa, että spekulantit iskevät viljapörsseihin, jos he arvioivat sieltä olevan pikavoittoja
saatavissa. Amerikassa on paljastunut tapauksia amerikkalaiset investointipankit eivät ole tyytyneet vain ostamaan johdannaisia, vaan hankkineet omistukseensa suuria viljaeriä odottamaan hinnannousuja.

Maailmanlaajuiset satoennusteet ovat kääntyneet päälaelleen muutamassa kuukaudessa. Maailmaa uhkaa taas kerran ruokakriisi, jonka ennustetaan kärjistyvän vuoden 2013 alkupuolella. Tämä tietää taas ruokalevottomuuksia ympäri maailmaa. Kesäkuun puolenvälin jälkeen esimerkiksi vehnän hinta on noussut 50 prosenttia ja maissin yli 45 prosenttia. Myös muut viljat, kuten soija ovat vahvasti nousussa. Maailmanpankki varoittikin heinäkuun lopussa ruuan hinnan seurauksista. Pankin raportin mukaan ongelmia on ympäri maailmaa. Yhdysvalloissa on ennätys kuivaa, samoin Venäjällä. Intiassa taas ylettömät sateet ovat vaivana, kuten Kaukoidässä. Ruuan maailman hinta ratkeaakin aivan lähipäivinä, kun tiedetään millainen maailman kokonaissato on ollut.

Nordean asiakkaana sain tietä, että pankkini ei ole mukana, niin sanotuissa strukturoiduissa ruokatuotteissa eikä harrasta spekulatiivista kauppaa. Uskomatonta!  Suomessa hintatasoon vaikuttaa enemmän suomalainen alv:n taso ja kaupan osuus, joka tosin koko EU  jäsenyyden myötä on kasvanut.
Ruuan ja erityisesti viljan hintaturbulenssin taustalla on ennen kaikkea säätilan ääri-ilmiöt ja niiden yleistyminen, mikä antaa ruokaspekulanteille ainutlaatuiset kortit käteen.

En usko, että kukaan voi estää ahneita bankstereita hyödyntämästä maailman nälän hätää. Ainoastaan yhteisillä demokraattisilla päätöksillä ja YK:n hyväksymillä päätöslauseilla olisi jotakin voimaa, mutta kuten tiedämme, näin ei käy, sillä ihminen on ihmiselle susi.

Juhani Melanen

Odotin kattilan vieressä kun vesi kiehuu. Kotioloissa välttelen moista koska silloin jompikumpi, mahdollisesti molemmat, kahdesta asiasta tapahtuu: aika kuluu hitaammin eikä vesi ala kiehua. Olin kuitenkin akuutisti kiireettömässä tilassa. Käsivarren Lappi kuuluu kokemukseni mukaan jonkinlaiseen hitaaseen aikavyöhykkeeseen eikä hötkyilylle ole siellä sijaa. Ikkunastakaan ei juuri sillä hetkellä näkynyt mitään aamuauringossa kylpevää tunturijärvimaisemaa erikoisempaa – 40 teinin leiri oli pakannut telttansa ja mennyt (se oli näky!) ja huoltohelikopteri tuli vasta vartin päästä (ei, se se vasta näky olikin).

Autiotuvan kirjahylly oli sisällöltään niukka mutta ”Uusi testamentti ja psalmit” on sen verran napakka paketti että sillä pärjää jo melko pitkälle. Poimin tikkuaskin kokoisen kirjan käteeni ja lueskelin hieman siinä odotellessa. Valinta kirvoitti kommentointia. Tuntematon kanssavaeltaja kysyi että eikös tuo ole aika raskasta luettavaa heti aamusta. Vakuutin hänelle, että ei syytä huoleen, tavallaan kuuluu taudin kuvaan tämä Raamatun lukeminen. Hän jatkoi rinkkansa pakkaamista, minä lukemista ja poreilun odottamista. Kysymyskin jäi kuplimaan.

Kannoin viikon ajan selässäni ruokaa, vaatteita ja majoitusta ja ehdin siinä kulkiessani pohtia kuormia, sitä mikä on raskasta ja mikä ei. Mietin mistä tulee se mielikuva, että Raamattu on raskas lukea. Minun Raamattuni ei ole raskas. Ajatukseeni Raamatusta ei liity ensinkään niitä elementtejä, jotka normaalisti kuormittavat: ei ole pakkoa, ei kiirettä, määriä, suorittamista, epäonnistumisen pelkoa. Vaeltajan sanoin Raamattu ei ole kuin selässä painava rinkka joka on lastattu täyteen elämiseen välttämätöntä tavaraa vaan ennemmin kuin hedelmäkori, josta saan poimia aina jotain uutta ja virkistyä. Eläisin ilmankin jos olisi pakko, mutta köyhempänä, ja kaipaisin.

Edellisellä vaelluksellani nuorten kanssa oli tapana lukea matkapsalmi, saatteeksi päivän taipaleelle. Kun meinasin unohtaa, tuli vaativa kysymys: ”Missä psalmi?”. Mieleeni on piirtynyt kuva meistä kodan hämärässä, sanan äärelle hiljentyneitä, päivän haasteet edessä. ”Aamen” sanoimme loppuun, näin on ja näin olkoon, ja heitimme kuorman selkään uusin voimin.

Viimeisimmällä matkallani luin autiotuvan vieraskirjaa. Siellä joku kulkija pohti, kuinka on sääli, ettei suurin osa suomalaisista koskaan pääse kokemaan käsivarren maisemia. Mietin näitä sanoja kun lounastin vapaana virtaavan joen varrella, Pihtsuskönkään putous selkäni takana. Lapoin pataruokaa kauhalla suoraan kattilasta ja elvytin yhdellä istumalla ruumiini ja sieluni.

Mietin kotiin tultuani onko Raamatun kanssa vähän sama juttu, mutta heitin ajatuksen sitten joutavana mielestäni. Tunturiin eivät kaikki kävele mutta Raamattu löytyy lähes joka huushollista, kirjastosta, netistä, aivan ulottuvilta. Turha surkutella, etteivät maanmiehet pääsisi käsiksi sen aarteisiin. Rohkeutta se vain vaatii, ja viitseliäisyyttä. Ja järkevän kohdan mistä aloittaa (ei alusta, kokeile vaikka Johanneksen evankeliumia tai Psalmeja).

Viikossa keveni kuorma kulkijan selässä ja päässä. Otin omakseni profeetan sanat: ”Herra, minun Jumalani, on voimani. Hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille.” (Hab. 3:19). Jumalan kädestä saan lopulta jokapäiväisen (pata)ruokani, Hän antaa minulle kaiken kauniin, jonka äärellä levätä. Hän antaa minulle sanansa, jonka äärellä tulen uudeksi.

Katajaisen Kansan viisaus loppuun: ”Parasta meditaatioo, ainoota oikeeta hengellistä nautintoo, kuppi kahvia ja Raamattu kourassa, se on pala taivasta.”

Anu Toivonen
Nuoriso- ja rippikoulutyön pastori
Launeen srk

Tulipahan sitten nähtyä tämä FC Lahden uusi hyökkäysvahvistus ihan livenä. Ensimmäinen puoliaika Honkaa vastaan ei paljon lupaillut, ei Tucolle eikä koko joukkueelle. Toinen puoliaika olikin sitten eri juttu. Muutamassa minuutissa herra Ariel Ngueukam eli Tuco paukutteli itsensä lahtelaiskatsomon ykkössuosikiksi.

Ensimmäinen maali oli liki kuukauden maali eli huima roikkuveto 30 metristä maalin yläkulmaan ja toinen kliininen viimeistely läpiajosta alakulmaan. Varsinkin tuo ensimmäinen maali sai hymyn suupieliin, sillä Tucon yhdeksi heikkoudeksi oli etukäteen mainittu huono potkutekniikka. Minulle kyllä riittää nykyinenkin potkutekniikka, jos se tuo tuollaisia tuloksia…

Nyt FC Lahdella on kärjessä mies, joka voi omalla henkilökohtaisella taidollaan ratkaista tiukkoja pelejä. Jollain tapaa pitäisi pystyä pitämään Tuco joukkueessa myös ensi kaudella, muuten saamme nauttia taikurin tempuista vain loppukauden.
Varmaa on, että miehen kintereillä juoksevat nyt kaikki ns. suurseurat ( eli HJK ja Inter) ja uuden sopimuksen tekeminen vaatii Lahdelta lisävaroja. Toivotaan kädet ristissä kyynärpäitä myöten, että tässä onnistutaan, sillä harvoin tarjolla on näin mielenkiintoisia pelaajia, joilla selkeästi on loistava tulevaisuus edessään.

SM-liiga käyntiin

Ensi viikon torstaina se sitten alkaa, SM-liiga nimittäin. Jos unohdetaan hetkeksi HIFK:n ja Jokereiden tappelut ja päällekarkaukset ja keskityttäisiin itse asiaan eli jääkiekkoon. Sarja tulee ensi vuonnakin olemaan todella tasainen ja sijat 1-12 voivat olla pienestäkin kiinni. Saipan ja Ilveksen näkisin olevan ainakin lähtökohtaisesti muista jäljessä.

Tässä Sporttinurkan ennustus runkosarjan sijoituksista ryhmittäin kaudelle 2012-13 pienin perusteluin:

Sijat 1 – 6

Jokerit 
– kovin rosteri ainakin paperilla. Kovia miehiä riittää kaikkiin neljään kenttään. Joukkueessa vähän vaihtuvuutta. Etukäteen kysymysmerkkinä nuori valmentaja Lämsä, miten kestää kovat paineet, jos peli ei alakaan kulkea. Vain mestaruus tyydyttää.
Kärpät
– Joukkue on vahvistunut viime kaudesta ( mm. Plihal, Kähkönen) ja huipputaitavat nuoret ovat taas vuoden vanhempia ja valmiimpia. Aravirta on valmentajana kokenut kettu.
Kalpa
– Viime vuoden runkosarjan voittaja on vahva tänäkin vuonna. Kysymysmerkki on juuri kauden kynnyksellä vaihdettu valmennus. Kuka vie joukkuetta? S.Kapanen vai valmentaja Laukkanen?
Lukko
– Kun valmentajana on Dufva ja maalissa Vehanen, ei voi epäonnistua, ainakaan totaalisesti.
Lisänä mielenkiintoinen, jo harkkamatseissa väläytellyt keskushyökkääjä Azevedo
Hifk
– Kohujoukkue, joka osaa myös pelata, silloin kun sikailu ei ole tarpeellista. Pelaajamateriaali hyvä, joskin hieman tasapaksu. Uudet vahvistukset Talaja ja Pakarinen HIFK:n näköisiä miehiä. Kysymysmerkkinä noviisi-valmentaja Sormunen ja paineet
Tappara
– Rautakorven paluu pisti muutkin palikat Tapparan leirissä kohdilleen. Ensi kauden yllättäjä, sillä harjoitusottelut sujuneet mallikkaasti. Puolustus ja maalivahti kovaa valuuttaa.

Sijat 7 – 10

JYP
– Suomen mestari menetti paljon tärkeitä pelaajia, toisaalta organisaatio on yksi Suomen vahvimmista. Alkukaudesta enemmän ongelmissa. Aho näytti osaavansa valmentaa jo viime kaudella. Joukkue nousee tai kuolee Eric Perrinin mukana.
Pelicans
– viime kauden hopeajoukkue hajosi totaalisesti ja tilalla paljon uusia ”arpoja”. Pelicans on myös tämän kauden musta hevonen, sillä sijoitus voi olla mitä tahansa 1-12 välillä, riippuen täysin uusien vahvistusten todellisesta laadusta. Alkukaudesta varmasti ongelmia. Luotto Suikkaseen on kuitenkin Lahdessa kova.
Ässät
– Zaborsky lähti, mutta onneksi Dixon jäi. Hieman tasapaksuhko nippu, mutta Ässät voi yllättäen olla korkeammallakin kaiken natsatessa. Porilainen hulluus elää – ainakin katsomossa.
TPS
– Joukkueesta saattaa löytyä ensi kauden ”Lasch”, sillä Corey Locke on ollut todella tehokas AHL:ssa. Yhden ketjun joukkue? Maalivahtiosasto ehkä liigan kovin, jos Niittymäki on kunnossa. Puolustuksesta puuttuu syvyys.

Sijat 11-14

Blues
– Tasapaksun oloinen kokoonpano ilman isompia tähtiä. Ajokoirakiekko jatkunee myös ensi kaudella. Juuso Riksman isossa roolissa maalilla. Paljon potentiaalisia nuoria.
HPK
– Paranneltu versio viime vuosien Saipasta ja eipä ihme, sillä uusi valmentajahan on entinen Saipa-luotsi Selin. Lahtelaisia kiinnostanee parivaljakon Saarinen-Santavuori edesottamukset. Ykköshankinta Ville Viitaluoma.
Saipa
– Mopolla moottoritielle – jälleen kerran. Liigapelaajia vain kahteen ensimmäiseen kenttään. Kusipääkiekko saanee jatkuvuutta uuden valmentajan Pekka Tirkkosenkin alaisuudessa ja kova yhteishenki pitää Saipan nenän pinnan yläpuolella.
Ilves
– Viime vuoden karsija karsii myös tänä vuonna. Rahat ovat loppu ja se näkyy myös kokoonpanossa ja yleensäkin kaikessa tekemisessä joukkueen sisällä. Muutama nimimies, mutta syvyys joukkueesta puuttuu. Ei kuitenkaan mikään heittopussi.

Pete Salomaa