Lahdessa, kun FC Lahden naiset varmistivat paikkansa Ykkösessä. Putoaminen kurkki oven takana, sillä VJS johti 4-3, kun 90 oli pelattu. Sitten lahtelaislikat näyttivät luonteensa.

Aino Venemies tasoitti ja ajassa 90+10 Ella Pesonen pisti nimensä historiaan iskemällä osuman, joka riitti säilymiseen. Hurja temppu!

Lahti ansaitsi säilyä, olihan se käynyt voittamassa juuri Oulussa ja Tampereella peräti 5-1 Elli Savolaisen ja Aamu Kinnusen johdolla. Ensi kauden Ykkönen on laatusarja, kun pääsarja typistettiin 8 joukkueeseen. Lisää täytyy treenata ja kova ryhmä kasata, jotta vauhdissa pysytään.

Huima lauantai oli Kuopiossakin. Kups ansaitsi kullan kipparinsa Pennasen johdolla. Ilves juhli hopeaa ja sanokaa minun sanoneen, että lähivuosina sen juhlat jatkuvat. HJK tyri ja saas nähdä, saako tikku-ukko lähteä.

Lahden hiihtomaisemissa ei juhlittu. Kuhnureiden kausi sai jatkoa, mutta eiköhän Jaro hoidu ja sitten uusin eväin parempaan kauteen.

Seuraan salibandyä myös. LaSB kävi Lempäälässä häviämässä raihnaiselle Classicille 1-11. Luit oikein!

Sitä vaan, että Classicin tehomies, ex-LaSB, Tiitus Salokangas jutteli: ”Piti psyykata itseä aika paljon, että pystyi katsomaan heitä vihollisina eikä ystävinä eikä perheenjäseninä.”

Tiituksen isä Thomas ja veli Julius vaikuttavat Lahden kehittyvässä joukkueessa. Tiitukselle tiedoksi, että vastustajat ovat kanssakilpailijoita, ei missään nimessä vihollisia. Ja olisi Tiitus voinut vähän sääliä tuntea.

Sarjassani uudet nuoret kyvyt on vuorossa FC Lahden P17- joukkueen kärkäs kärkimies Emeraude Ndabawedje. Pankaa nimi mieleen!

Raine Järvinen

Päivittäin luemme uutisista sadoista irtisanomisista teollisuudessa, palvelualoilla, rakennusalalla ja IT-sektorilla. Voi olla, että pahin on vielä edessä.
Hallituksen tavoite 100 000 uudesta työllisestä näyttää karkaavan yhä kauemmas. Työllisiä on nyt 50 000 vähemmän kuin hallituksen aloittaessa, ja määrä vain kasvaa.

Monien talousennustajien mukaan talouden elpyminen ja työllisyyden paraneminen perustuvat kotimaisen kysynnän vahvistamiseen, koska vienti kärsii keskeisten kauppakumppaniemme vaikeasta tilanteesta.

Hallitus kuitenkin heikentää ostovoimaa massiivisilla arvonlisäveron korotuksilla ja leikkauksilla, jotka kohdistuvat erityisesti pienituloisiin. Samoin hallituksen veropolitiikan linjaukset halvaannuttivat esimerkiksi Fazerin jätti-investoinnin Lahteen. Epävarmuuden luominen muutenkin vaikeassa markkinatilanteessa ei vahvista yrityksien luottamusta Suomeen ja investointeihin.

Markkinoiden elpyminen ei onnistu, jos ostovoimaa heikennetään entisestään.

Samalla kun työllisyyskehitys on Euroopan heikointa, konkurssien määrä on ennätyslukemissa ja uutiset muutosneuvotteluista ovat arkipäivää, mitä tekee hallitus? Hallitus perustaa jälleen uuden työryhmän. Risto Murron johtama kasvutyöryhmä on hyvä asia, mutta pääministeri Orpon olisi tullut käynnistää tämä työ jo hallituksen aloittaessa kesällä 2023. Jo silloin oli nähtävissä, että Suomen talous ajautuu suohon ja alakuloisuus leviää rakennusteollisuudesta muuallekin.

Työttömyys nousee Lahdessakin. Lahden kaupungin passiivisuus aktiivisuuden sijaan ihmetyttää. Esimerkkinä monelle nuorelle tekemistä ja työtä tuoneen Inspiksen lakkauttaminen. Onko todella näin, että työttömyyden sakkomaksujen vaikutusta on arvioitu aidosti ja oikeasti ja siten todettu, että työllisyyteen ei kannata panostaa? Kuinka moni lahtelainen on saanut työtä eri yhdistysten palkkatukeen perustuneesta työllistämisen mallista? Hyvin moni. Päijät-Hämeen liikunta ja urheilu on tästä hyvä esimerkki.

Matkustan ensi viikolla Kiinaan tasavallan presidentti Stubbin, sekä ympäristö- ja ilmastoministeri Mykkäsen, maa- ja metsätalousministeri Essayahin, ulkoministeri Valtosen ja Kiina-ystävyysryhmän varapuheenjohtaja Puiston kanssa. Toimin eduskunnan Kiina – ryhmän puheenjohtajana. Valtiovierailulla keskusteluissa esillä ovat Suomen ja Kiinan kahdenväliset suhteet, Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja muut ajankohtaiset turvallisuuspoliittiset ja kansainväliset kysymykset. Ohjelmassa on lisäksi eri tilaisuuksia ja tapaamisia yhdessä suomalaisen yritysdelegaation kanssa.

Ville Skinnari

Kirkkovuoden teksti muistuttaa meitä anteeksiantamuksesta. Jo pienen lapsen kanssa anteeksi antamista ja saamista pitää kovasti harjoitella. Kun antaa anteeksi leikkikaverille, voi taas jatkaa yhteistä leikkiä uudelta pohjalta. Parhaimmillaan anteeksianto nollaa tilanteen, eikä ikävä teko enää kaiherra mieltä. Molemmat voivat luottaa siihen, että toinen ei ajattele toisesta pahaa.

Uutisia seuratessa anteeksianto kansojen kesken tuntuu olevan vaikeampaa, kuin lasten maailmassa. Usein tuhoisia ilmaiskuja ei pyydetä anteeksi, eikä niitä myöskään saada anteeksi. Pikemminkin vastataan uusilla ilmaiskuilla ja koston kierre on valmis. En tiedä kuuluuko rauhansopimuksiin anteeksianto mutta se voisi poistaa katkeruutta.

Kristitty elää koko elämänsä anteeksiantamuksen varassa. Se velvoittaa ja vapauttaa meidät kohtaamaan lähimmäisemme ystävällisesti, lempeästi ja anteeksiantavasti. Tällöin Jumala saa vaikuttaa kaikissa kohtaamisissamme. Voimme olla enkeleitä toisillemme.

Ville Hakulinen 

Eduskunnassa on ollut taas vilkas viikko. Lahdessa osallistuin valtuustoseminaariin torstaina. Kaupungintalolle kokoontuneet valtuutetut saivat tietoa mm. valtionosuuksista valtiovarainministeriön toimesta ja rakentamisen luvituksesta.
Eduskunnassa oppositio jätti hallitukselle välikysymyksen vientivetoisesta palkkamallista, eli niin sanotusta palkkakuoppalaista. Laki lukitsisi naisvaltaiset- ja matalapalkka-alat ikuiseen palkkakuoppaan. Esitimme hallitukselle epäluottamusta.  Olisi ollut rehellistä kertoa mitä tämä tarkoittaa opettajille, varhaiskasvatuksen ammattilaisille tai sairaanhoitajille.

Hallitus on esittänyt, ettei lakiehdotus ole tarkoitettu rajoittamaan minkään alan palkanmuodostusta. On kuitenkin syytä palauttaa mieleen valtakunnansovittelija Sajavaaran lausunto Helsingin Sanomissa, jossa hän totesi, että laki käytännössä estäisi kunta-alan ja naisvaltaisten alojen palkkaeroja kaventavien esitysten, kuten vuoden 2022 sopimuksen tekemisen jatkossa.

Hallitus on myös korostanut, ettei lakimuutoksella haluta puuttua sovittelijan riippumattomuuteen tai työmarkkinajärjestöjen sopimusvapauteen, eli työnantaja- ja työntekijäliittojen välisiin neuvotteluihin. Kuitenkin oikeuskansleri, hallituksen ylin laillisuusvalvoja, on todennut lausunnossaan, että ”vaarana on, että puuttumalla työmarkkinajärjestöjen sopimusautonomiaan ja sovitteluinstituution riippumattomuuteen lainsäädännön keinoin, saatetaan vaarantaa työmarkkinajärjestelmän toimivuutta epäasianmukaisella ja oikeudellisesti ongelmallisella tavalla.”

Hoitajapula on tällä hetkellä valtava, eikä alalle saada riittävästi opiskelijoita. Samanaikaisesti hallitus suunnittelee merkittäviä leikkauksia hyvinvointialueiden rahoitukseen. Työmäärän ja tehtävien vaativuuden kasvu, puutteellinen perehdytys vaativiin tehtäviin sekä asiakasmäärän ja kiireen lisääntyminen ovat jo nyt heikentäneet terveydenhuoltoalan vetovoimaa ja työssä pysymistä. Lisäksi tyytymättömyys palkkaukseen on yksi merkittävimmistä syistä, miksi monet harkitsevat alan vaihtoa.

Tällä lakimuutoksella naisten ja miesten väliset palkkaerot kasvavat entisestään ja sen lisäksi sairaanhoitajat, opettajat ja varhaiskasvatuksen työntekijät ollaan ajamassa pysyvästi palkkakuoppaan. Eikä tämä rajoitu pelkästään julkisen sektorin työntekijöihin – samaan kuoppaan joutuvat myös myyjät, tarjoilijat, rakennusmiehet, laitoshuoltajat ja kuljettajat. Tämä esitys koskee kahta kolmasosaa suomalaisista palkansaajista eli puoltatoista miljoonaa suomalaista.

Ja sitten vielä itse vientiteollisuuteen. Suomen viennin kilpailukyvystä pitää olla huolissaan, mutta onko duunarin palkkataso se todellinen viennin ongelma? Ei ole. Todellinen ongelma on Suomen elinkeinorakenne ja yrityksien kyvyttömyys muodostaa arvoa viennistä. Myymme edelleen bulkkia. Onneksi toki poikkeuksia on. Katsotaan vaikka metsäteollisuutta, mikä lupauksistaan huolimatta ei ole pystynyt kehittämään uusia tuotteita. Sellu on edelleen sellua. 1930-luvun innovaatio. Ei ihme, jos Suomen kansantalous ei kasva. Tästä kehityksestä on suomalaista duunaria turha syyttää. Tai edes politikkoja. Suomalainen yritysjohtaja on tehnyt tulosta viimeiset 20 vuotta saneeraamalla, ei luomalla kannattavaa kasvua. Siinä on suuri ero maailman kärkeen. Miksi tuemme edes startup – yhtiöitä, kun niitä pääasiassa omistavat venture capitalistit eli sijoittajat myyvät ne ensimmäisen tilaisuuden tultua ulkomaille?

Etelärannassa tämä voi olla vaikea aihe keskustella, koska työmarkkinoista on helpompi puhua. Siinä olisi keskustelun avaus. Suoraa puhetta arvopohjaisesti ja realistisesti. Eli arvopohjaista realismia parhaimmillaan.

Ville Skinnari

Lokakuun lopulla vietetään maailman kaikissa luterilaisissa kirkoissa reformaation eli uskonpuhdistuksen muistopäivää. Vuoden 1517 lokakuun viimeisenä päivä Martti Luther nimittäin julkaisi 95 teesiään katolisen kirkon anekauppaa ja muita väärinkäytöksiä vastaan. Siitä alkoi kehitys, joka lopulta johti evankelis-luterilaisen kikkokunnan syntyyn ja mikä tärkeää, myös katolisen kirkon uudistumiseen.

Luther ei lainkaan aikonut perustaa uutta kirkkoa eikä tähdännyt siihen, että hänen nimensä komeilisi tuon kirkkokunnan nimessä. Hän vain halusi palauttaa kirkon takaisin perustuksilleen, Raamattuun, Jumalan armoon, lahjana saatuun vanhurskauteen. Hän tahtoi putsata pois kirkon aarteen päälle kertyneen pölyn ja roskan. Tämä puhdistustyö ei sujunut noin vain.

Niinhän se on yksittäisten ihmistenkin kohdalla: ei ole mukavaa kuulla, että olen ollut väärässä ja minun pitäisi muuttaa käyttäytymistäni. Vastustus ja uhmakkuus siitä helposti seuraa. Reformaation eli uudelleen muotoilun muistopäivä antaa meille hyvän syyn katsoa omaa elämää ja uskoa. Onko siihen kerääntynyt huomaamatta jotain turhaa, Jumalan tahdon vastaista? Olisiko aihetta palata uskon yksinkertaisiin perusasioihin?

Minusta ne ovat Jumalan rakkaus, Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus, minkä tähden anteeksianto ja pelastus on meille täyttä lahjaa. Me palastumme yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Raamatusta ja seurakunnan elämästä nämä perusasiat löytyvät. Tervetuloa niiden ääreen!

Riitta Särkiö

Ja nuoriin naisiin. Unohdetaan hetkeksi Huuhkajat. Mitäs sinne rahaa polttamaan.
Kyllä ne ammattilaiset elävät ilman Palloliiton rahoja.

Ja valmennusta pienemmäksi. Laskin, että Huuhkajien listoilla on ainakin kahdeksan eri valmentajaa. Kuka kuiskii mitäkin Riven korviin.

Ei ihme, ettei osata päättää montako topparia, mikä on Pohjanpalon rooli, mikä Kamaran pelipaikka jne. Minusta muuten Kamaran paras paikka on vaihtopenkki.

Ehdotan, että aletaan satsata naismaajoukkueeseen. He menevät kisoihin ja siellä on jopa menestymismahdollisuudet. Myös tyttöjoukkueisiin pitää laittaa rahaa, se poikii ? tulevaisuudessa.

Palloliiton täytyy palkita ylimmäksi koordinaattoriksi Sirpa Selänne. Sirpahan tietää kaiken!

Lisäksi kaikki mahdollinen tuki poikamaajoukkueille. Kaksykkösissä on valtavaa voimaa ja 19-vuotiaat mellastavat kansainvälisiin voittoihin lahtelaisvoimin, Pasanen, Maukonen, Huovila ja Puukko.

Huuhkajien kohtalosta päättäköön itse Stubb, kun tulee valtiovierailulle Suomeen.

Sarjassani lahtelaiset futislegandat on vuorossa mm. Milpassa ja Ältsyssä pelannut Jaakko Päivärinta. Siinä sitkeä pakki kuin terrieri ja heitteli laidaltaan maukkaita keskityksiä ja muistanpa Jaskan iskeneen maalin jos toisenkin. Muistutti tyyliltään Reippaan kahden kullan Ismo Niskakoskea.

Kiekosta sen verran, että älkää perjantaina buuakko HPK:n Jesse Kiiskiselle. Orastava tähti matkalla Änäriin ja se tietää Pelsuille rahaa!

Raine Järvinen

FC Lahden P17, minulle B-junnut, pelaavat pääsarjassa ihan kärkijoukkueiden takana. Vierailu Tampereen Vuorekseen ei lisännyt pistetiliä. Jopa kullasta unelmoiva Ilves voitti 2-1. Tekisi mieleni sanoa, että säkällä.

Alku näytti pahalta. Peli tasaantui ja lahtelaiset pistivät kotipojat pinteeseen. Oliver Helttunen tasoitti ja toisen jakson alkupuolella vierasjohto roikkui ilmassa.Ei tullut osumaa hyvistäkään paikoista, tuli punainen kortti ja Ilves onnistui iskemään voittomaalin kahdeksan minuuttia ennen loppua. No, oli Ipalla muitakin paikkoja.

Lahti on tässä ikäluokassa maamme kärjen tasolla. Lupaavia poikia kaikki. Vaihtopojat kestivät vertailun aloittaviin. Jos treeni-intoa riittää, on saumaa vaikka mihin.

Molari Veikka Rättö teki useita haamutorjuntoja. Hän ohjasi hyvin äänellään puolustuspeliä. Niin paljon veesanaa ei tarvitsisi käyttää, enkä nyt tarkoita varo, varo huutoja.
Topparipari Miro Köykkä (C) – Abulfazar Seyar pärjäsi erinomaisesti Ilveksen kovia kärkiä (mm. Veikkausliigassakin esiintynyt Arttu Tulehmo) vastaan. Vasen pakki Jesse Nieminen oli vaikeasti ohitettavissa. Sitkeä oikea pakki Miika Vatanen nousi silmissäni ehkä parhaaksi, mutta jostain syystä hänet vaihdettiin pois. Tilalle tuli toki pelimies.
Emil Kuparinen uurasti keskikentällä kahden edestä. Otto Heimonen oli pari kertaa hilkulla maalata. Kauden maalitykki Elias Riihelä ei viihtynyt tekonurmella täyttä aikaa.
Valmentaja Ilari Koljonen oli mainio tsemppari ja taktista silmääkin näytti ja kuului olevan. Kerran hän arvosteli tuomaria sanoin, nyt menee vihkoon. Oikeassa oli.

Ai niin, erikoistilanteita sopii hioa…

Lopuksi ilosanoma. Ensi kaudella lahtelaisella jalkapalloilulla menee huomattavasti tätä kautta paremmin useimmilla rintamilla! Uskoo ja toivoo

Raine Järvinen

Vuorovaikutus on meille toisinaan vaikeaa. Emme saa aina välitettyä sitä viestiä, jota me todella haluamme välittää, vaan me saatamme tahtomattamme ja tiedostamattamme kätkeä viestejämme erilaisten suojien, esimerkiksi moitteiden, turviin. ”Sinä se et kyllä käy minua ikinä katsomassa.” Tällaisten suojien kanssa on helpompi vastaanottaa toisen reaktio, kun ei ole ensin tehnyt itseään sille haavoittuvaksi. Hintana voi kuitenkin olla se, että toinen loukkaantuu ja kynnys seuraavaan käymiseen nousee, ehkä liiankin korkealle. Uskoisin, että tämä on meille tuttua iästä riippumatta. Ihmissuhteemme eivät ole helppoja, mutta ne ovat valtavan tärkeitä paitsi itsessään myös peileinä.

Jumala velvoittaa meitä tulkitsemaan toistemme sanomisia ja tekemisiä aina toistemme parhaaksi. Vaikka kuulemani tai näkemäni tuntuikin minusta loukkaavalta, hän varmasti tarkoitti asian toisin. Parhain päin. Minulle parhaaksi. Koska minä olen hänelle tärkeä. Ja koska hän on minulle tärkeä. Väitän, että tämä on ihmissuhteissamme aivan niitä tärkeimpiä tahtotiloja, että me pysähtyisimme kuulostelemaan toisissamme sitä, että mikä on hänen todellinen viestinsä. Mikä on se viesti, joka aarteen lailla on minulta kätketty? Vanhuuteen päässeillä äideillämme, isillämme, isoäideillämme ja isoisillämme se on varmastikin psalmin 79 sanat: ”Älä hylkää minua nyt vanhuuden päivinä.” Tämä on yksi elämämme suurimmista, löytämistään odottavista, aarteista. Moni vanhus nimittäin kokee olevansa hylätty, emmekä me saa milloinkaan tottua siihen, että me unohdamme vanhukset.

Ottakaa aina toisenne vastaan, sillä Jeesus sanoo: ”joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.” Me otamme vastaan Jeesuksen. Hän elää meissä. Kun kätkemme nämä Jeesuksen sanat sydämeemme, vanhukset tulevat osalliseksi samasta ilosta, joka täytti apostoli Paavalin: te ”otitte minut vastaan kuin Jumalan enkelin, kuin Kristuksen”.

Roope Syngelmä

On aika ihmeellistä tässä ajassa, miten vähän keskustelemme tavallisen ihmisten palveluista ja niiden välttämättömyydestä. Eli perusasioista. Tai jos keskustelemme niin sanotaan, että nyt niistä on pakko leikata. Näin uutisissa kerrotaan. Ja tätä me kuuntelemme esimerkiksi perussuomalaisen valtiovarainministerin suusta joka päivä tai kokoomuslaisen pääministerin. Näin he pelastavat ”hyvinvointivaltion”. Suomessa on perustuslaki, joka linjaa suomalaisen kansanvallan keskeisimmät pelisäännöt, arvot ja periaatteet. Perustuslain 19.1 § turvaa oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon ja 19.3 § velvoittaa julkista valtaa turvaamaan jokaiselle riittävät sosiaalipalvelut. Riittävän palvelutason on katsottu hallituksen esityksen perusteluissa tarkoittavan sellaista palvelutasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Palveluita koskevat päätökset tulee tehdä tämä lähtökohta huomioon ottaen.

Hoitotakuun purkaminen on yksi järjettömimmistä terveyspoliittisista ratkaisuista. Seitsemän päivän tai kahden viikon hoitotakuu on ollut keskeinen ohjaava tekijä, joka on siirtänyt terveyspalveluiden painopistettä perustasolle. Tämä järjestelmä on auttanut varmistamaan, että potilaat pääsevät hoitoon nopeasti ja sujuvasti, mikä paitsi parantaa hoidon laatua, myös säästää kustannuksia pitkällä aikavälillä. Nyt hallitus on kuitenkin päättänyt poistaa tämän keskeisen osan sote-järjestelmän kustannusten hillinnästä. Tämä lisää väistämättä painetta päivystyspalveluihin ja erikoistason vastaanotoille, sillä ilman nopeaa hoitoa monet vaivat pitkittyvät ja pahenevat. On selvää, että nopea hoitoon pääsy on paitsi kustannustehokasta, myös merkittävässä roolissa ihmisten elämänlaadun ja terveyden parantamisessa.
Viime vuosina hyvinvointialueilla on nähty positiivista kehitystä hoitoon pääsyn suhteen, erityisesti hoitotakuun tiukentamisen ja siihen tehtyjen panostusten ansiosta. Nyt kuitenkin hoitotakuu ollaan romuttamassa. Lisäksi hallitus suunnittelee merkittäviä leikkauksia hyvinvointialueiden rahoitukseen. Tämä voi johtaa vakaviin seurauksiin, kuten esimerkiksi henkilöstövähennyksiin ja palveluiden heikentymiseen, mikä taas vaarantaa koko terveydenhuoltojärjestelmän toimivuuden.

Perustason terveydenhuollon toimivuus vähentää tarvetta erityistason palveluille ja päivystyskäynneille. Hoitotakuun alkuperäinen tarkoitus oli paitsi nopeuttaa hoitoon pääsyä, myös kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja sekä parantaa yhdenvertaisuutta terveyspalveluissa. Hoitotakuun merkitys korostuu erityisesti niiden asiakasryhmien kohdalla, joiden pääasiallinen tai ainoa hoitopaikka on julkinen perusterveydenhuolto.

Nämä ihmiset hyötyvät eniten hoidon saatavuuden parantamisesta, sillä heillä ei ole mahdollisuutta turvautua yksityisiin palveluihin.

Mielenterveystakuu on markkinoitu Orpon hallituksen toimesta meille nyt ratkaisujen tuojana meille räjähtäneeseen suomalaisten ja etenkin nuorten mielenterveysongelmiin. Mutta mikä muuttuu, jos Lahdessa tai Päijät-Hämeessä ei saa enää aikoja psykiatrille tai lähetettä terapiaan. Tai saa jos on itsellä tai vanhemmilla rahaa maksaa.

Laillisuuden valvojilla riittää nyt töitä, koska valitusten määrä esimerkiksi toimeentuloon liittyen on kasvanut nopeasti Suomen ylimmät laillisuusvalvojat ovat valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies. Ennustan, että lakia rikotaan nyt niin usein, että järjestelmään tulee jossain vaiheessa korjata – tai toivon niin, koska muuten voimme lopettaa puheet hyvinvointivaltiosta.

Suomi on perusasioiden äärellä ja niin on Lahtikin. Meillä ei siis enää ole varaa edes Launeen kirjastoon? Eläköön sivistys ja maailman onnellisin maa.

Ville Skinnari