Jokaisella meistä on äiti. Sydämessä on äidin paikka silläkin, jonka äiti on kuollut tai alun perin tuntematon. Sydämen täyttävät muistot, kiitos, kaipaus tai joskus haavekuva siitä, millainen äiti olisi voinut olla.
Ensi sunnuntai on lämpimien halausten, iloisten kahvihetkien ja kukkakimppujen päivä, joskus myös kaipauksen tai surujen sunnuntai. Äitiydessä ja vanhemmuudessa on haasteensa. Silti parhaimmillaan äitiys on ihana Jumalan lahja ja mahdollisuus kokea suurta hellyyttä, rakkautta, elämän tarkoituksellisuutta.
Usein äitienpäivä vie kohtaamaan lapsuusmuistoja ja kasvuvuosia. Ehkä päivä aiheuttaa kyselyä omassa mielessä siitä, mitä eväitä on kotoa saatu, mitä jääty vaille? Millaista vanhemmuutta haluaa välittää itse eteenpäin? Mutta myös pohdintaa siitä, mikä on ollut ihanaa ja eteenpäin kantavaa – kiitos äideille!
Vuonna 2018 äitienpäivää vietetään erilaisessa Suomessa kuin vuonna 1918. Sata vuotta sitten elettiin sisällissodan jälkiselvittelyjen aikaa Lahdessa, elettiin myös suurta elintarvikepulan aikaa. Vanhempana oleminen silloin oli varmasti haastavaa ja pelottavaa. Onneksi sadassa vuodessa Suomesta on tullut sellainen maa, jota luonnehditaan lapsille yhdeksi maailman turvallisimmaksi maaksi. Suomi on tänään äideillekin hyvä maa, vaikka vielä on parannettavaakin.
Me sanomme Jumalaa Isäksi. Yhtä hyvin voisimme sanoa, että Jumala on äiti. Profeetta Jesaja kertoo Jumalasta: ”Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä teitä lohdutan.” Äidit ovat hoitaneet ja rakastaneet parhaan kykynsä mukaan. Monen äiti on siunannut lastensa elämää, muistanut rukouksin. Turvallista on ajatella, että niin kuin ihmisellä on ollut tai on äiti, jokaisella meillä on Isä taivaassa. Hän antaa Pyhän Hengen, auttajan ja lohduttajan elämän turvaksi ja voimaksi. Elämän jokaiseen päivään ja jokaiseen hetkeen.
Siunausta äitienpäivääsi!
pastori Kati Saukkonen