Terveisiä Päijänteeltä! Vietämme täällä Heinäsaaressa parhaillaan musariparia.
Rippikoulun suosio on pysynyt korkealla. Vuonna 2022 rippikoulun suorittaneita oli 48 500. Määrä on suurempi kuin vuoden 2020 vastaava luku joka oli 46 800. Lukuihin on laskettu kaikenikäiset rippikoululaiset. Kirkkoon kuuluvista 15-vuotiaista nuorista rippikoulun kävi noin 91 prosenttia ja kaikista 15-vuotiaista nuorista 74 prosenttia. Maallistuneessa Suomessa uskonnollisen leirin suosio jaksaa ihmetyttää. Rippikoulu on riitti, jolla on vahvat perinteet. Ripari on paikka, jossa nuoret voivat tutkia itseään ja maailmaa turvallisesti. Niinhän kouluissakin tehdään, mutta silti ripikoululeiri on vielä jotakin muuta.

Holistisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on kohdattava aina ainutkertaisena yksilönä, johon vaikuttavat ihmisen kaikki olemuspuolet, myös hengellisyys. Ihmisellä on aina ollut tarve etsiä vastauksia perimmäisiin kysymyksiin. Niihin ei luonnontieteen, psykologian ja pelkän filosofian avulla löydy vastauksia, vaan tarvitaan myös uskontoa henkisyyden hengellistä ulottuvuutta.

Yhteiskuntamme tarjoaa monenlaisia tarttumispintoja henkisyyteen, mutta tilaa, jossa tutkia ihmiselämän keskeistä ilmenemismuotoa hengellisyyttä ei enää ole kaikille tarjolla. Ehkäpä se on kuitenkin vielä mahdollista rippikoulussa, ilman pelkoa joutua leimatuksi tai käännytetyksi.

Rippikoulua on kehitetty ja kehitetään jatkuvasti. Keskellä nuorten arkea elävät, työhönsä sitoutuneet nuorisotyöntekijät osaavat kohdata ja puhua nuorille tavalla, josta moni opetuksen ammattilainen voisi oppia paljon.
Ryhmäytymisen, hauskanpidon, nuoruuden siirtymäriitin ja uusien ystävien lisäksi rippikoulu on paikka, jossa kaikenlaiset nuoret kokoontuvat yhteen tutkimaan ja laulamaan hyvästä, armollisesta ja anteeksiantavasta jumalasta, joka Paavalin sanoin ei ole kaukana yhdestäkään meistä ”Hänessä me elämme, liikumme ja olemme”. ( Apt. 17: 27)

Janne Suomala

Olen yrittänyt koko alkuvuoden tuoda julki ”Lahen” kunnallispolitiikan kupruja , suoranaisia valheita ja jopa rikoksia tietoonne, joten rauhoitetaan kesäaika ja puhutaan maailman tärkeimmästä asiasta, nimittäin jalkapalloista!

Olen täällä mökillä nauttinut paitsi kivoista lenkeistä, myös hyvän futiksen katsomisesta ja seuraamisesta useilta maksukanavilta. Jalkapallosta on kirjoitettu kirjoja enemmän kuin mistään muusta urheilulajista ja sen suosio on maapallolla täysin ylivoimainen. Siihen liittyy korruptiota, sotia, tragediaa, draamaa ja komediaa. Siinä pyörivät uskomattomat rahat ja sillä hallitaan kansakuntia samalla tavalla, kun antiikin Roomassa eli ”kansa ei tarvitse kuin leipää ja jalkapalloa; poikkeuksena Lätkä-Härmä!

Kansakunnat ilmentävät itseään pelityyleillään, mutta Etelä- Amerikassa jalkapallo on elämää suurempi asia. Olen itse nähnyt ja kokenut tämän eräällä maailman suurimalla stadionilla Rion Maracanan stadionilla 2011. Stadionin virallinen katsojaennätys on 183341 katsojaa vuodelta 1969. Kokemus oli ainutlaatuinen ja unohtumaton. Vasta myöhemmin aloin ajatella, millaisia tunteita, rahaa ja politiikkaa kuningasjalkapalloon kaiken kaikkiaan liittyy.

Me eurooppalaiset ihailemme eteläamerikkalaista jalkapallokulttuuria, mutta emme oikein ymmärrä sen yhteiskunnallisia vaikutuksia. Brasiliassa ja Argentiinassa se ei ole ”pelkää urheilua”, vaan se on elämän tapa, jossa kaikki keinot ovat sallittuja. Etelä- Amerikassa jalkapallo on monelle hallinnolle kätevin tapa toteuttaa ” leipää ja sirkushuveja” oppia; leivän jäädessä kansalaisille usein niukaksi. Uskonnollisia jalkapallofanaatikkoja löytyy kaikkialta, kuten myös otteluiden manipulaattoreita ja ammattihuliganisteja. Etelä- Amerikalle on ollut traumaattista, että jalkapallovaltikka on ollut siirtymässä Eurooppaan. Nyt Argentiinan voitto Qatarin MM- kisoissa oli salvaa tähän haavaan.

Jalkapallo on ollut sata vuotta eteläamerikkalainen tapa päteä maailmassa. Pele, Diego Maradona ja Messi ovat antaneet maille tunteen kyvystä päteä ja voittaa ihailua. Siksi pelaajien siirtoa Eurooppaan on katsottu usein jopa ryöstöiksi. Silti raha ratkaisi tämänkin Euroopan eduksi. Historiassa Etelä- Amerikan seurat ovat muodostuneet sosiaalisten ryhmien ja etnisen siirtolaisperustan ympärille. Ne perustuvat tunteelle, että ne ovat kansan joukkueita korruptoituneita ja etuoikeutettuja vastaan. Eurooppalaiset ovat yliromantisoineet eteläamerikkalaista jalkapalloa periaateella: ” jalot villit”, aito peli-ilo tai luonnollista peliä. Tosiasiassa totuus on toinen. Eteläamerikkalaiset pelaajat filmaavat, kieriskelevät ja kiivailevat kentällä ja pelaavat vain ”voitto hinnalla millä hyvänsä” tai keinoja kaihtamatta periaatteilla. Kokemus yhteiskunnan epäreiluudesta ei kannusta reiluun peliin. Pele ei pitänyt koskaan yhteiskunnan puutteita ja valtavia luokkaeroja rotuasiana ja sai mustilta aktivisteilta lisänimen
”keskiluokan kesytetty mannekiini”!

Luonnonlapsimyytit ovat menneet ja ”jumalan kädet” ja eteläamerikkalaiset taklaavat jopa härskimminkin kuin eurooppalaiset. Diego Maradona ei koskaan saanut elämäänsä hallintaan, koska hänen ei tarvinnut. Maradona oli kannattajilleen paha pyhimys ja ikuinen olosuhteiden uhri. Hän on jalkapallon huijaamisen, omien puolustamisen ja uhriutumisen suurin symboli ja kulminaatio. Jalkapallo on elämää suurempi näytelmä, jossa on kaikki suuren draaman ainekset ja sitä näytellään
kellon ympäri kaikkialla. Ihailu on joskus täysin käsittämätöntä. Missä muussa urheilulajissa kaikkia sääntöjä rikkonutta urheilijaa, kuten Maradonaa ihaillaan näin estottomasti. Hän teki käsimaalin, syyllistyi dopingiin, ampui toimittajaa kohti, piti yhteyttä mafiaan, pakeni isyysepäilyjä, veti kokaa, ryyppäsi ja piti yhteyttä Fidel Castron kanssa. Nyt Mardona-kirkon kannattajat ovat tehneet hänestä jumalan ja palvovat häntä jumalaisen alkuperänsä takia. Jimmy Burns toteaakin osuvasti Maradona- kirjansa ensimmäisessä lauseessa:” Tämä on tarina synnynnäisestä  alkapallolahjakkuudesta, joka alkoi uskoa olevansa jumala ja kärsi siitä.”

Lopuksi! Mikä tekee jalkapallosta maailman suosituimman pelin? Siksi, että sitä voi pelata yhtä hyvin Afrikassa kuin Siperiassa. Muita syitä ovat peli halpuus. Peltipurkeilla voi pelata getoissa. Siinä on hyvin yksinkertaiset säännöt ja siitä voivat niin naiset kuin miehetkin saada hyvän ja rahakkaan ammatin. Ja mikä tärkeintä siinä konnatkin löytyvät helposti. Niitähän ovat tietysti oman maan riistäjät, FIFA ja paha pohjoinen.

Hyvää kesälomaa kaikille etelälahtelaisille ja muillekin lahtelaisille!

Juhani Melanen

Tällä viikolla kävimme Presidentti Niinistön johtamat Kultarantakeskustelut jakautuvasta maailmasta. Ukrainan sota on paljastanut jakolinjoja maailmassa, mutta puolia valitaan paljon monimutkaisemmista syistä, kun Euroopassa usein ymmärretään.

YK-päätöslauselmaäänestyksissä pidättäytyneet maat – joista moni meille välttämättömiä kauppakumppaneita ja alueellisia voimatekijöitä – muodostavat hyvin erilaisen ryhmän eikä niitä tule niputtaa yhtenäiseksi joukoksi. Se, mikä näyttäytyy haluttomuutena tuomita Ukrainan sota, voi todellisuudessa olla taloudellista riippuvuutta Venäjästä. Puolen valinta voi siis perustua vaihtoehdottomuuteen, jolla ei ole suoraa yhteyttä Ukrainan sotaan.
Myöskään Suomen tukea emme voi mieltää tueksi maiden hallinnolle. Kehitysyhteistyövaroista tuemme pääsääntöisesti kaikkien haavoittuvimpia ryhmiä ja järjestöjä: niitä ihmisiä, jotka ovat usein myös maidensa sisäisissä valtakamppailuissa altavastaajia, uudistajia, visionäärejä. Heitä, jotka tuomitsevat sodan ja jakavat länsimaiset arvot.

Maailma ei ole mustavalkoinen, vaan hyvin raadollinen ja täynnä harmaan sävyjä. Sota on palannut Eurooppaan vasta tällä vuosikymmenellä, mutta on paljon maita, jotka ovat nähneet sotaa yli sukupolvien. Ymmärtääksemme maailmanjärjestystä paremmin, meillä tulee olla kyky tarkastella eri perspektiiveistä. Kuva näyttäytyy tuolloin hyvin erilaisena, miten se Euroopasta avautuu.
Pienen maan paras valtti on jatkaa yhteydenpitoa maiden kanssa. Jännitteiden maailmassa kauppasuhteet, poliittinen dialogi sekä kehitysyhteistyö muodostavat keinon rakentaa siltoja ja sitä kautta vakaampaa maailmanjärjestystä.

Tiistai oli tunteikas päivä monella tavalla. Reilu neljä vuotta työtäyteistä Valtioneuvoston jäsenenä päättyi. Paljon teimme, paljon jäi tekemättä. Näin demokratia toimii. Suomi sai nyt sellaisen hallituksen kuin halusi. Siksi hallituksen kritisoiminen on tehtävä fiksusti. Kokoomuksen kannattajia kylmä linja ei hetkauta. Perussuomalaisten tilanne on toinen. Suomi on saanut lähes kaiken negatiivisen opin Trumpin Yhdysvalloista. Jakautunut, polarisoitunut Suomi ei ole se Suomi mihin minä olen syntynyt. Eikä se ole se Suomi mihin haluan lasteni kasvavan. Luottamusyhteiskunta on kuollut. Sopimusyhteiskunta on kuollut. Tilalle on tullut riitainen Suomi, jonka maine on jo maailmallakin kovilla. Nyt on meistä kiinni miten tästä rakennamme eteenpäin.

Ville Skinnari

Monessa kielessä juhannuksen nimi viittaa keskikesään. Siitä sana mittumaari kertoo (midsommar). Meillä kuitenkin tämän juhlan ja juhlan nimen yllä leijuu Johannes Kastajan jännä hahmo. Hän syntyi kuin ihmeenä vanhoille vanhemmilleen Elisabetille ja Sakariaalle.

Tämä lapsi ei saanut sukunsa nimeä, vaan nimen, joka kertoo jostakin tärkeämmästä. Johannes-nimi on käännettynä: Jumala on armollinen. Iäkkäät vanhemmat kokivat konkreettisesti, että Jumala oli ollut heille armollinen, kun he pitkän odotuksen jälkeen kumminkin saivat oman lapsen.

Johannes Kastajasta tuli Jeesuksen tienraivaaja, joka painotti parannuksen teon tarpeellisuutta ja pehmensi sydämiä ottamaan vastaan evankeliumia. Koko ajan hän kuitenkin nimellään julisti ihmisille Jumalan armollisuutta. Tuohon aikaan ihmiset nimittäin ymmärsivät nimien merkitykset, ne nousivat suoraan aramean ja heprean kielistä. Kun tämä kamelinkarvavaatteeseen pukeutunut erämaan asukki esitteli itsensä, ihmiset saivat samalla muistutuksen Jumalan olemuksesta: Jumala on armollinen.

Keskikesän valossa ja elämän varjoissa – kaikkina päivinä Jumala rakastaa meitä ja osoittaa meitä kohtaan armoaan. Se, että elämme, on hänen lahjaansa. Se, että saamme synnit anteeksi, on hänen armoaan, sillä Jumala antoi oman Poikansa uhriksi meidän puolestamme. Tämä Jumalan armo kantaa meitä eteenpäin tänäkin kesänä.

Mitä yhteistä on KymRingillä ja Kisapuisto-hankkeella? Molemmissa on ollut toimijoina ruunahevoset. Mikä suomeksi tarkoittaa sitä, että mukana olleet käytännön suunnittelijat tietävät teoriassa, mitä pitäisi tehdä, mutta eivät pysty toteuttamaan sitä, koska kompetenssi ei vaan riitä!

Olen kirjoittanut Omalähiöön tästä Kisapuisto -farssista melkein yhtä monta kertaa kuin Kymiringistä eli noin 10 kertaa ja yrittänyt takoa lahtelaispäättäjille ettei tässä ole kysymys rakettitieteestä, vaan niistä faktoista, jotka uutta Kisapuistoa suunniteltaessa tiedetään ja se kaikkein tärkein, kuka kykenee toteuttamaan nämä suunnitelmat? Kriteereinä Kisapuistossa on kustannustehokkuus, toimivuus, ympäristön ja katsojien huomioiminen sekä tietysti seurojen toimintaedellytysten turvaaminen huomioimalla käyttökustannusten rasitteet ja muut fasiliteetit.

Tämän väärin sammutetun farssin taustalla on uskomaton määrä kateutta, osaamattomuutta ja saamattomuutta, mutta myös sitä perilahtelaista salailua. Viimeinen tragikoominen munaus oli antaa urakkakilpailu vain kahdelle rakennusyhtiölle. Voisinpa todistaa konkreettisesti, että Lahden jossain hallintohimmeleissä on oltava rakenteellista korruptiota! Tätä epäili eräs hyvin tuntemani oikeusoppinut. Lakonisesti hän totesi, että Kisapuisto-gate on uskomattoman epäammattimaisesti totutettu hanke, jossa on tehty kaikki ne mahdolliset virheet, joita on voitu vain tehdä.

Se ei ole ollut oikein kenenkään lahtelaistoimijan hallinnassa ja vastuunkantajia muutettiin aina, kun rapa roiskui ja sehän roiskui ja tuntuu vieläkin roiskuvan. Lahdessa pelattaisiin jo uudella stadionilla, jos liikuntaneuvos Reijo Mäki- Korvelan johtama halliyhdistys olisi saanut toteuttaa suunnitelmansa elinkaarimallilla, mutta kateus vie kalatkin vedestä. Tämä ei kelvannut silloin toimitilajohtaja Mauri Koistiselle ja hänen ”klaanilleen”. Hyvä kysymys on ketkä torppasivat Mäki-Korvelan idean ja vielä parempi on kysymys miksi?

Lahdessa arvovaltakysymykset näyttelevät suurta roolia, vaikka kaikkien tiedossa oli ettei Spatiumin  Jouni Kanervo kykene hankkimaan yksityisiltä markkinoilta 40 prosentin rahoitusosuutta. Nämä Kisapuiston rakennusrallattelijat ovat erilaisilla ” älyttömillä” suunnitelmillaan aiheuttaneet Lahdelle jo ylimääräisiä suunnittelukuluja eri arvioiden mukaan 1- 2 miljoonan euroa. Tappiot ovat syntyneet kahdeksassa vuodessa, mutta tämä veronmaksajien kukkarosta maksettu tragikomedia rallattelu on saanut kaupungin valtuutettujen takia vain jatkua ja jatkua. Peliä ei vihelletty koskaan kunnolla poikki ja mietitty Kisapuisto kokonaisuutena ja hiilineutraalina Lahden urheilupyhättönä, joka olisi ollut toteuttavissa AD-Arkkitehtien ehdotuksessa noin 10 miljoonalla eurolla.

Ovatko suurimmat syylliset siihen, ettei parasta suunnitelmaa kuitenkaan toteutettu ,Lahden silloinen kaupunginhallitus joka ei tuntunut ymmärtävän AD-arkkitehtien tekemän arkkitehtisuunnitelman kokonaisuutta , kustannustehokkuutta ja laatua? Mikä osuus tästä on Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timosella, joka väen väkisin sorvasi ja suosi Lahden omia toimijoita ja suunnittelijoita erittäin oudossa suunnittelufarsissa?

Olisiko viimeistään nyt aika haudata sotakirveet ja lähteä vielä kerran toteuttamaan hanke loppuun asti. Ja eikö näistä jo tehdyistä erehdyksistä ole opittu vielä sittenkään mitään? Tärkein kysymys onkin, tuleeko Kisapuiston täyttää kansainväliset mitat eli kategoria 3:n taso vai tyydytäänkö vähempään, kuten nyt tehtiin? Toki lisää voidaan rakentaa, mutta se maksaa myös myöhemmin.

Lahden toimialajohtaja Jouni Arola on nyt paljon vartijana. Kilpailullinen hankintamenettely oli harkitsematon eikä toiminut, koska se ylitti kustannusarvioksi asetetun 12,5 miljoonaa! Kisapuisto-hankkeesta järjestetään uusi tarjouskilpailu. Jos laatu olisi alun alkaen ollut kynnyskysymys, kuten Arola viittasi kaupunginvaltuuston Teams- infotilaisuudessa, niin AD-Arkkitehtien ehdotus olisi hyväksytty asiantuntijapiireissä heti sillään. Olisiko se vieläkin mahdollista? Heillä on lyödä pöytään valmiit suunnitelmat ja kustannusarvio, joka on vain 9,7 miljonaa euroa?
Koko tässä prosessissa on todella tärkeää kuunnella nimenomaan käyttäjiä ja erityisesti Veikkausliigaseura FC Lahtea. Missä määrin se kykenee osallistumaan Kisapuiston kustannuksiin ja millaisia vuokria se ja muut käyttäjäseurat joutuvat maksamaan?

Kiitos FC Lahden suurimmalle sponsorille eli Halton Oy:lle, mutta mistä löytyisi muita yhtä sitoutuneita yrittäjiä tukemaan lahtelaista jalkapalloa? Tärkeintä on saada Kisapuisto-hanke kuntoon ja Lahden liikuntaolohuone asianmukaisesti hoidettua. Lahteen tarvitaan nyt sitä yhteistä futishenkeä, jossa asiat laitetaan tietyssä aikataulussa
reilaan. Aikaa on onnettomaan puuhailuun mennyt jo liikaa!

Jussi Melanen

Ihmisen toiminta on ylittänyt jo pitkään maapallon kantokyvyn rajat. Tarvitsisimme neljä maapalloa elättääksemme nykyiset noin 8 miljardia ihmistä. Valitettavasti tilanne on se, että meitä uhkaa kuudes sukupuuttoaalto, koska ilmastomme lämpenee liian nopeasti. Tästä eri tulevaisuusskenaarioiden mukaan aiheutuu se, että suuret osat maapallostamme muuttuvat parissa vuosikymmenessä elinkelvottomiksi.

Työllä ja siihen liittyvällä kulutuksella on merkittävä rooli kestämättömän kehityksen taustalla. Työajan lyhentämisellä olisi todellisia vaikutuksia ylikulutukseen, mutta olemmeko me Suomessa ja länsimaissa valmiita tähän? Tarvitsemme enemmän rohkeutta ja kokeilunhalua toteuttaa tämä uudistus, koska luterilainen työmoraalimme vannoo työnteon nimeen kuin entinen hullumies Huittisista, joka söi enemmän kuin tienasi. Työajan lyhentäminen on ollut yksi ratkaisu ongelmaan. Varmasti tiedetään, että se parantaa työelämää. Ikävä trendi on kuitenkin ollut se, että viime vuosikymmenien tuottavuuden kasvua on kuitenkin ulosmitattu enemmän palkkojen ja kulutuksen kasvuna kun lisääntyvällä vapaa-aikana?

Työnantajat ovat suhtautuneet varauksella jo pitkään työajan lyhentämiseen, vaikka tiedetään, että lyhempi työaika helpottaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, vähentää työn kuormittavuutta ja helpottaa myös työkykyyn liittyviä rajoitteita omaavien osallistumista työelämään. Tutkimukset osoittavat, että lisääntynyt vapaa-aika parantaa myös elämänlaatua, kun ihmisillä on enemmän aikaa läheisilleen ja omille harrastuksille.

Jossain kokeiluissa työpaikoilla on todettu, että lyhempään työaikaan liittyneet työn uudelleenjärjestelyt ovat jopa lisänneet työn tuottavuutta. Tästä syytä palkaa ei välttämättä tarvitsisi edes laskea merkittävästi työajan lyhentyessä. Paras perustelu työajan lyhentämisestä löytyy kuitenkin ekologisen kestävyyden näkökulmasta. Useisssa tutkimuksissa on todettu, että mitä enemmän työskentelemme, sitä enemmän kuormitamme ympäristöä. Eräät laskelmat osoittavat, että jopa yhden (!) prosentin vähennys työajassa voi vähentää päästöjä 0,8 prosenttia (Kuokkanen, Sinisaloa 2023). USA:sta, Isosta-Britaniasta ja Irlannista on juuri saatu tuoretta näyttöä niistä hyödyistä, jota lyhentynyt työaika aiheuttaa. Kokeilussa oli mukana yhteensä lähes sata yritystä, jotka kaikki kokeilivat lyhennettyä työaikaa puoli vuotta. Kokeilussa työaika lyheni 20 prosenttia, mutta palkka pysyi samana. Nämä kokeilut olivat menestys kaikilla mittareilla ja suurin osa siihen osallistuneista yrityksistä ja työntekijöistä halusi jatkaa lyhyempää työaikaa. Osallistuneiden yritysten voitot ja henkilöstömäärät kasvoivat samalla kun työhyvinvointi parani.

Ympäristökuormitus laski, koska autoilla ei tehty niin paljon työmatkoja. Työntkijät raportoivat myös käyttäytymisensä muuttuneen ympäristöystävällisempään suuntaan. Ihmiset kävelivät ja pyöräilivät enemmän työpaikoille kuin ennen kokeilua. Ihmeellistä oli myös se, että samalla kierrätys ja kestävät kulutusvalinnat lisääntyivät. Juuri kulutuskäyttäytymisen muutos onkin eräs työajan lyhentämisen merkittävimmistä ympäristöhyödyistä. Vielä suurempia päästövähennyksiä voidaan saavuttaa, jos työaikaa lyhennetään siten, että palkka pienenee, sillä tällöin pienenee myös kulutus varmasti. Tosin tämä ei houkuttele sellaisia, jotka työskentelevät jo pienellä palkalla!

JHL:n tutkimuksen mukaan vuonna 2019 myös Suomessa on vahva kannatus työajan lyhentämisellä. Jopa 48 prosenttia piti työajan lyhentämistä pitkällä aikavälillä hyvänä ratkaisuna. (Toista mieltä oli kuitenkin 38 prosenttia). Erityiset nuoret työssäkäyvät suhtautuivat työajan lyhentämiseen myönteisemmin. Kannattaa muistaa, että me suomalaiset olimme jo 1960-luvulla ensimmäinen Pohjoismaa, joka siirtyi viisipäiväiseen työviikkoon. Voisimmeko olla taas edelläkävijämaa ja aloittaa lyhyemmän työajan kokeilut? Voisimme kehittää omia malleja ja löytää erilaisia hyötyjä eri aloilla ja erilaisissa yrityksissä. Tämä voisi olla uusi Suomen win-win tilanne, joka onnistuessaan vähentäisi niin ympäristökuormitusta kuin yleistä työhyvinvointia.

Juhani Melanen

Muistan lapsuudestani, kuinka kävin pyhäkoulua. Siellä lauloimme laulua Sakkeuksesta: ”Sakkeus oli pieni mies, oli pienen pieni mies. Hän viikunapuuhun kiipesi, jotta Jeesuksen näkisi, jotta Jeesuksen näkisi.” Jne.

Laulu opetti, ettei Jeesus karta ketään eikä valikoi ihmisiä. Hän meni tuon miehen kotiin vieraaksi. Raamattu kertoo, että kun Jeesus halusi vierailla tullimies Sakkeuksen kodissa, ihmiset sanoivat paheksuen: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.”

Sakkeus oli tullimies, joka keräsi tullimaksuja miehittäjävallalle, siis roomalaisille. Ja siksi Sakkeusta pidettiin syntisenä ja petturina. Meidän ihmisten mielestä Jeesuksen vierailulle olisi ollut sopivampia paikkoja, olisi varmaan löytynyt hurskaita miehiä, vilpittömiä uskovia, aitoja hyväntekijöitä. Mutta ehkäpä juuri Sakkeus tarvitsi Jeesusta enemmän kuin he. Sanoohan Jeesus itse: ”Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”

Tuo kohtaaminen Sakkeuksen kodissa oli merkityksellinen. Sakkeuksesta tuli uusi mies. Jeesuksen rakkaus muutti ja uudisti hänet. Siksi hän tahtoi korjata tekemänsä vääryydet. Jeesuksen rakkaus sai hänet tuntemaan itsensä arvokkaaksi. Siitä nousi kiitos ylös Jumalan puoleen. Siitä syntyi rakkaus hänen sydämeensä. Jumalan rakkaus oli Sakkeuksessa ja on meissä kaikissa uutta luova voima. ”Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette.”

Heikki Pelkonen
kirkkoherra

Maailmassa käydään juuri tällä hetkellä kirjaimellisesti sotaa demokraattisen ja autoritaarisen järjestelmän välillä. Kaiken poliittisen toiminnan lähtökohtana on valta. Meillä useimmissa länsimaissa on käytössä Montesquieun vallan kolmijako. Yksinkertaisesti se tarkoittaa sitä, toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovalta kuuluvat eri elimille. Tämä toimii varsin hyvin useimmassa EU:n maissa ja USA :ssa, mutta ei enää Turkissa, Unkarissa ja Puolassakin oireillaan. Lahti on erinomainen pienoisesimerkki siitä, mihin salailulla, lainsäädäntöä rikkomalla sekä tiedotuspeittelyllä että suoranaisilla valheilla ajetaan jotain asiaa vailla mitään demokraattisia pelisääntöjä periaatteella: tarkoitus pyhittää keinot.

Tarkoitan nyt tällä hetkellä meille lahtelaisille kulttuurisesti tärkeää KOKO Lahtea. Se on nyt Lahden kaupungin virkamiesten ja päättäjien ymmärtämättömyyden takia erittäin vaikeassa taloustilanteessa. Kaiken takana on kyvyttömyys erottaa Lahden kaupungin ydintoiminnat ja älytön into häärätä yksityisillä tapahtumamarkkinoilla. Kukaan lukuun ottamatta muutamaa rohkeaa lahtelaisvaltuutettua (Ratia, Arvaja, Tapiola ja Aaltonen) ei ole uskaltanut puuttua tuottamattomien ja suuria tappioita aiheuttaneiden lahtelaisten sisaryhtiöiden holtittomaan talousmenoon, vaikka kaikki poliittisilla mandaateilla niiden hallituksissa istuvat ovat varsin hyvin tienneet, mitä niissä puuhataan. Ja elleivät ole tienneet, ovat lukutaidottomia, sillä siksi usein Omalähiö-lehti ja Uusi Lahti ovat näistä laittomuuksista ja Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksistä yrittäneet kertoa lahtelaisvaltuutetuille. Erityisesti tämä koskee Lahti Eventsin ja Koko Lahden hallituksissa istuvien vastuista.

Lahdessa päättäjien ”suojelija” Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti vielä viime vuoden kesäkuussa seuraavasti: ”Rajoitusten purkaminen siivitti KOKO Lahden niin hyvään vauhtiin, ettei kaupungilla ole enää tarvetta vahvistaa yhtiön maksuvalmiutta.” Lehti jatkaa vielä samassa artikkelissaan ”Koko Lahden taloudellinen tilanne alkoi helpottaa, kun tapahtumien järjestäminen pääsi vauhtiin koronarajoitusten poistuttua maaliskuun alusta. Konsernijaosto ehti jo jatkaa KOKO Lahden luottolimiitin korotusta kolmella vuodella, mutta joutui perumaan päätöksensä muotovirheen vuoksi.” Lainaukset on poimittu suoraan Etlarista.

Koko Lahden kulttuurin kannalta on valitettavaa se, että myös Koko Lahti Oy uhkaa ajautua suoritustilaan, koska Hämeenlinnan hallinto-oikeus on estänyt sen taloudellisen tukemisen Lahden budjetista mahdollisten EU lainsäädännön rikkomusepäilyjen ja Juha Tapiolan valituksen takia. Hyvä kysymys on, miksi päättäjien tekojen salailu tuntuu olevan Etelä-Suomen Sanomille enemmän tapa kuin vahinko. Monet todelliset lahtelaiset toki tietävät tämän, koska tiedostavat tämän lehden omaksumaksi linjaksi. Todellisuudessa Lahti Eventsin ja Koko Lahden toimitusjohtaja Emilia Mäki noudatti vain Lahden kaupungin hallituksen päätöksen tehneiden jäsenten mielipiteitä. Hänen osaamattomuuttaan suojeltiin niin päämediassa kuin Lahden johdossakin kuin neitsyt Marian impeyttä. Kaikki tietävät nyt seuraukset.

Mika Mäkinen syyllistyi kuntalain 92 § vastaiseen toimintaan hyväksyessään esimiehensä määräyksen. Lahden kaupunginhallitus laiminlöi kuntalain 39 §:n määräämän laillisuuden valvonnan. Lisäksi kaikkia Lahti Eventsin ja Koko Lahden hallituksen jäseniä on sitonut koko ajan osakelainsäädännön vahingonkorvausvastuu, jotka on määritelty osakeyhtiölaissa kohdassa 624/2996. Erityisen hyvin tämän ovat tienneet Ripatti ja Koskinen, jotka ovat tienneet niistä Lahti Eventsin vanhoista vastuista, kuten esim. Hyvinkään GP.n moottorikisojen tappiot. Ne Koko Lahti joutui irtisanomaan kannattamattomina.

Tätä Keisarin uudet vaatteet -leikkiä ja vastuunpakoilua on käyty lahtelaisten veronmaksajien rahoilla ilman häpyä 7 miljoonalla eurolla! Jokainen veronmaksaja voi miettiä, mitä tällä hukatulla rahalla olisi voinut hankkia esim. Lahden kouluihin. Tämä kaikki olisi voitu Lahdessa välttää noudattamalla avoimuutta, demokratiaa ja Suomen lakia. Vääriä investointeja voidaan tehdä missä tahansa organisaatiossa, kuten Fennovoiman ydinvoimalapäätöksessä Pyhäjoella. Kaikki kaatui Venäjän hyökkäyssodan takia. Tarkoittaako tämä Lahdessa nyt sitä, että poliittisesti kukaan ei ole vastuussa tekemistään laittomista päätöksistä koskaan? Suosittelen kaikille Lahden kaupungin hallituksen jäsenille ja valtuutetuille iltalukemiseksi Juha Lampisen Kuntalehdessä 14.12.2022 julkistamaa Oikeusministeriön selvitystä korruptiosta, joka rehottaa kunnissa rauhassa kenenkään tekemättä mitään! Lahti on juuri tällä tiellä.

Juhani Melanen

Miltä maailmantalous näyttää? Missä päin maailmaa on kasvua? Ketkä ovat tämän maailmantilanteen voittajia ja häviäjiä? Näiden kysymysten ääreen kokoonnuimme tällä viikolla taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n ministerikokoukseen Pariisissa.

OECD on toimija, joka pyrkii mittaamalla ja jäsenmaavertailulla vauhdittamaan kasvua sekä konkreettisten suositusten kautta rakentamaan luottamusta eri toimijoiden välillä. OECD:n työn merkitys on entistä suurempi nyt, kun maailmaa raamittaa geopoliittinen ja taloudellinen epävarmuus sekä maailmankaupan jännitteet.

OECD-maat jakoivat kokouksessa huolensa globaalia talouskasvua jarruttavista tekijöistä, joista yksi on epätasa-arvoiset työmarkkinat. OECD pyrkiikin edistämään naisten osallistumista työelämään. Jos naiset saataisiin työmarkkinoille miesten tavoin, maailman bruttokansantuote olisi 26% suurempi.

OECD:n ajama minimiyhteisövero sekä tavoite verottaa monikansallisia yrityksiä riippumatta siitä, missä ne toimivat, lisäisivät taas verotulojen oikeudenmukaisempaa jakautumista ja hillitsisivät verosuunnittelua. Kehitysmaat ovat muita riippuvaisempia yhteisöverotuloista ja globaalia verotusjärjestelmää uudistamalla tulot kohdentuisivat oikeudenmukaisemmin heikommassa asemassa oleville.

Intian kasvu on ensi vuonna 7 prosenttia, Kiinan viisi. Eurooppa kyntää 1,6 prosentin kasvua, samoin Yhdysvallat tulee alas, vaalivuoden luvut eivät lupaa hyvää istuvalle presidentille. Ovaalihuoneen pöytä on katettu populistille, aivan kuten Euroopan maissa.

Korkeiden korkojen ja hintojen Euroopassa ja Suomessa, kuluttajan ja yrittäjän arki on tuskainen. Toisin kuin Suomessa Säätytalon hallitusneuvotteluissa halutaan, Euroopan ytimessä ymmärretään, että nyt ei ole aika leikata niiltä, joilla on jo nyt todella vaikeaa selviytyä arjen laskuista. Se pitää tehdä, mutta vasta sitten, kun nousu alkaa. Kasvua pitää luoda nyt kaikin tavoin ja kaikin keinoin investoinneilla sekä uusilla hankkkeilla, jotta esimerkiksi rakentaminen ei hyydy aivan täysin, kuten nyt näyttää käyvän. Töiden vähyys näkyy jo Lahdessakin. Uuden hallituksen ajatuksia miten kasvua tehdään ei ole paljoa kuultu, koska kaikki energia on mennyt muualle.

Tuleva hallitus, Orpo I, aloittanee ensi viikon aikana ja tulevan pääministerin ensimmäinen EU-huippukokous suuntautuu juuri Pariisiin juhannuksen alla.

Ja ei Orpo yksin jää. Tuleva valtiovarainministeri Purrakin pääsee hänkin vielä esittelemään kasvun eväitään Suomen ulkopuolellekin.
Hyvinvointivaltio Suomen sosiaaliturvan, terveydenhuollon, koulutuksen tai sivistyksen tulevaisuus ei hyvältä näytä.

Ville Skinnari